Windows LiveWindows Live™
 
 
Sartsukka 的个人资料Näin pääset hetkeksi pää...照片日志列表更多 工具 帮助

日志
    1月29日

    Vko nro 5-Kohti kevättä mennään:)))

    Nopeat aamukirjoitukset, kun jäikin aikaa. Asiakas siirsi tapaamista joten en lähde ihan vielä, vaan jään lorvimaan kotiin.
    Noh, joskushan on niin että työ haitttaa vapaa-aikaa ja sen harrasteita. Nyt käytän hetken työaikaa harrasteisiini.Hih. otetaan vuosien vahingosta hieman jotakin takaisin.
    Viikonloppun tuli oli ja meni. Uskomatonta vauhtia päivät kiitävät, kuten on ennekin todettu. Ihmekkös tuo jos kohta täyttää sen pyöreät 100 votta, ja päivät ovat muistojen kultaisina ketjuina muistoissa.
    Tänä viikonloppuna huomasin miten ihanaa onkaan olla kotona, kun ei tarvitse lähteä minnekkään tuplatyömaalle tekemään hullua hommaa hiki otsalla. Kotona oli paljon tekemistä, ja ikäänkuin tosiaan nautin näistä hommista, enkä ollut yhtään väsyksissä kuten monena viikonloppuna aikaisemmin.
    Nukuin molempina päivinä(yllätys)univajeitani kiinni, ja olin aivan kertakaikkisen energinen 12 tunnin yöunieni jälkeen. Maltillisesti menin kaikkina muina päivinä ajoissa nukkumaan paitsi eilen, mutta sillloinkin lueskelin kirjaa ja höpöttelin hetkisen puhelimessa. Loppujen lopuksi virkistyin niin että en mitenkään saanut unta, vaan ajatukset pyörivät ristiin rastiin edes sun taa.
    Nuo yölliset ajatukset eivät johtaneet mihinkään tulokseen, pyörittelin vain niitä mielessäni, en virkeänä. Nukahdin ja heräsin kolmen aikaan kun lehti kolisi luukkuun.
    No ei muuta kuin istumaan keittiöön ja join lasin maitoa(pitäisi antaa hyvän unen)
    ja mutustelin tekemiäni perunarieskoja.(sovelletulla ohjeella,,,)
    Kuopunen heräsi samaan syssyyn, ja yhteis tuumin mentiin vierekkäin pötköttämään.No nuku siinä sitten, kun toinen vie petistä yli puolet, vaikkakin nukkuu suhteellisen levollisesti. Käsi äipän kaulalla tiukasti.
    Mitäs eilen muuta, no tosissaan aamu alkoi puoli kaksitoista virkänä, join aamu teet luin lehden ja aloin valmistautumaan kirppis kierrokselle. Lauantainahan vein sinne kampetta, ja nyt oli kerätty iltasella lisää mitä piti kuljettaa.Ehdin pesemään vessan, ja muutaman koneellisen vähän toista pyykkiä.Sitä näytti tälle viikonlopulle riittävän, ihan iltaan asti.
    Muksut tuli mummilasta ja halusivat lähteä mukaan. Eikä siinä mitään, mentiin kuorman kanssa. Make lähti pelaamaan jäkistä, ensin en meinannut poikii saada pihalle, vaikka auronko paistoi. Tuossa ne olkkarin lattialla laskivat Maken keräämiä pullonkorkkeja, yli 500 pääsivät. Erilaisia siiis. Mutta kun oli kertakaikkisen upean oloinen ilma, lampsivat ensin koiran kanssa ulos ja sitten jääkaukalolle.
    Kirppis tuotti yllätyksen.Eilisiä kamppeita oli parin tunnin aikana myyty yli 40 eurolla-aika siistiä.Rahan tuloa ei voi näemmä estää...eikä siis menoakaan. Ostin yhden juhlapuseron ja likalle pitkävartiset saapikkaat jotka löysi jostaikin pöydästä.Sovittelin muutamia housuja, mutta onneksi oli hieman nafteja, jäi ostamati. Nimittäin vaatteita on kyllä, joka lähtöön.
    Kiireellä hippaloitiin kotiin, ja valmistauduttiin patikkaretkeen joka aamupvällä suunniteltiin.
    Laitoin makkarat kassiin, muksut haki puita pihagrillitä(laavulle pitää olla pikkusia puita kun kaupungin tuomat on isoja halkoja ja tosi hankala sytyttää)pakkasin sytykepaperia tikkuja ja lämmitin glögiä.
    Siinä tuoksinassa Tompan kaveri soitti että voiko poika tulla heidän pihaan leikkimään.Yllätys sinänsä ja positiivinen että meidän hiljainen ja arka kuopunen on saanut luokalta uusia kamuja tähän asti kun on vain suostunut yhden kanssa leikkimään.Poika on niin ujo ja mielellään leikkii omia leikkejään, joten seura on ollut valikoitua.
    Kysyin sitten tuota kamua mukaan patikoimaan Ahvenistolle, ja toinen innoissaan äidiltä kysäisi. Äitinsä tuli puhelimeen ja sanoi että ihan mielellään varmaan poju lähtee, ja ehdotin mehua ja makkaraa evääksi. Kuulemma olivat juuri syöneet, joten ei eväitä, muutakuin janojuomaa. Vuosien kokemuksella tiesin että vaikka nälkä lapsella ei olisikaan niin makkaraa tekee mieli kun muutkin laavulla paistavat, ja vihjaisin asiasta varovasti, turhaan.Hmm...
    Tässä vaiheessa neitimme sai härdellin kun kuuli että Tompille tulee kamu mukaan. Hän päätti ettei lähde mukaan ollenkaan.
    Yritin olla kiristelemättä hampaita ja maanitella, mikä ei tosissaankaan sovi kai mun luonteeseeni,..kun on tosi ärsyttävää murjottavaa lasta alkaa maanittelemaan. Mutta lapsi on lapsi.
    Keksittiin sitten tytölle oma kamu mukaan ja napattiin kävelymatkan varrelta hänet. Vaikka oli retkestä kyse...ei ollut neidillä eväitä..HMMMMM.
    Matka taittui kirpeässä pakkasessa rivakasti, koira nautti ja muksut kikattelivat. Matkalla laskettiin Jukolan pellon mäkeä, ja siitä jatkettiin kohti Ahvenistoa.
    Kaikki sujui suht mukavasti, siihen asti kunnes kielsin menemästä isoon hiihtolatuun päättyvään mäkeen laskemaan. Mäki on vaarallinen kun mutkan takaa hiihtäjä saattaa tulla todellakin nopeasti, eikähän siinä ehdi pulkkailijaa väistämään, kovassa vauhdissa.Arvatkaa kuka alkoi murjottamaan.....
    meidän NEITI
    Argh.No siirryttiin pikkuhiljaa laavulle, kuuma glögi teki kauppaansa joten jouduin jo vähän rajoittamaan sitä, juomista kun makkarat ei ollut vielä edes paistumassa. Kuten sanottua, on aina meikäläisen syytä varata mehuja ja makkaroita litratolkulla kun jonnekkin mennään, koska kellään ei niitä kuitenkaan ole mukana, eikä ketään voi jättää ilmankaan.
    Pihi en ole, kapinoin vain sitä vastaan että vanhemmat eivät osaa ajatella lapsen aivoituksia. Tietenkin retkien tarkoitus on juuri se mukava tunnelma joka kodalla on.Makkaran paisto ja höyryävä lämmittävä mehu.En tiedä, mutta itse kyllä varustan mukulat tarvittavin eväin, (paitsi kerran kävi silleen että tyti lähti naapurin mukaan uimahalliin, oli mehua eväänä ja kai banaani. Menivät sitten huoltoasemalle kahville, niin rahaa en ollut varannut kun asiasta ei oltu mainittu. No he olivat biffanneet, ja heidän ideahan se oli.)Kylmä siellä  laavulla loppujen lopuksi oli, aurinko kun laski alkoi pakkanen kiristyä.
    Neiti oli umpijäässä, kun ei suostunut ensin kodalle, eikä glögille.HMMM...
    No sain kuin sainkin vokoteltua (taas) hänet hieman iloisemmaksi, vaihdettiin lämpimämmät hanskat ja saatiin lämmintä makkaraa ja kuumaa höyryävää glögiä.
    No, siinä toisen mukana olleen mummo piipahti laavulla ja toi viinirypäleitä evääksi.
    Lopunkaiken patikoitiin kotiin päin, ja alkoi varpaita kipristellä. Minun oli lämmin kun olin varautunut mutta muksut reppanat kaupunkilaishiiret...niiden oli kylmä.HIh.
    Poika joka oli mukana sanoi että :"taitaa sunkin olla vähän kylmä kun nenäs on noin punainen..."Heh...vai punainen. Mun pikkuinen sievä nenäseni.(Asiasta voidaan olla todellakin montaa mieltä...aateliseksi minua on kutsuttu.nenän koon perusteella...)
    Lupasin kuljettaa tuon poikasen samalla kotiin kun menin kauppaan. Lämmiteltiin ensin meillä hetken verran ja sitten lähdettiin. Mun piti ostaa ohrajauhoja mutta ei niitä Valintatalosta löytynyt.
    Sain sellaisen rieska ohjeen jota piti koittaa. On kuulema Universaalin parhaat rieskat..-Tosin tekijä (minä)ei ole universaalin paras kokki-joten taattua tulosta ei ollut..heh
    Kauppojen jälkeen aloinkin niitä sitten tekemään, ja lopunkaiken sain ihan ok makuisia ihania lämpöisiä rieskoja. Muksujen kanssa niitä ahmittiin iltapalaksi.
    Tulihan katsottua Idols pitkästä aikaa, sitten silittelin hetken ja viikkailin vaatteita. pesin vielä pyykkiäkin, ja pikkuhiljaa alkoi väsyttämään.
    Olin lauantainakin emnnyt 23.00 nukkumaan nyt menin sänkyyn jo puol kymmenen vissiin. Luin ja nautin tuosta kirjasta ja sitten alkoi se pyöriminen kun uni menikin ohi.
     
    Mulla on nyt sellainen simpukkamainen olo.
    Simpukka siksi että olo on jotenkin sisäänpäinkääntynyt mietiskelevä ja hieman ehkä varautunut.Ajattelin että vetäydyn kuoreeni kuin simpukka joka suojelee sisintään, kalleimpaansa kaunista helmeä.
    En tiedä mistä sellainen ajatus päähäni on tullut, mutta ehkä minulla on nyt sellainen itsesuojelun kausi. Olen aika tavalla avautunut ja antanut itsestäni ulos asioita, joita en ehkä tiedä edes olenko valmis jakamaan. Tuo suojakuori simpukkamainen on turvallinen, tosin se antaa minulle tunteen yksinäisyydestä, ja siitä että sydämeni on haavoittuvainen kuitenkin.
    Jos olen tavallista hiljaisempi, se johtuu siitä että minun on kerättävä itseni ja annettava ajatuksilleni aikaa.En ajattele ikäviä- vaan haluan antaa itselleni aikaa, ja kerätä voimia viikonlopun koulutukseenkin.
    Elämässä on monelaista sutinaa juuri nyt, työssä, ja lasten koulujutuissa ja harrastuksissa. Kumpa pääni pysyisi mukana ja muistaisin kaikki.
     
    Toivotan mukavaa alkanutta viikkoa kaikille, ihania talvisia päiviä, ja lumen tuiskua.Ihanaa.
     
    Törmäillään, vietitellän soitellaan, ja lueskellaan talvisia tapahtumia blokeista.
    Halpusrutsrätja rits.HihS
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
    9:36:14 | 添加评论 | 阅读评论 (1) | 固定链接 | 写入日志
    1月27日

    Rentouttava viikonvaihde,..woooow:)

    Saturday:) Siis ihana viikonvaihde on jo puolessa välissä. Pidennän näitä ihania työttömän vapaahetkiä seuraavan vuorokauden puolelle, nimittäin hommaa riittää ihan toden totta.
    Veljenpoika ja tyttöset tulivat alku illasta, ja ihmeen hyvin viihtyivät, lähtivät vastahieman ennen yhdeksää muistaakseni. Tytt olivat innoissaan, eikä oli malttanee ttaas lähteä pois, joten lahjoin ehitä toista heijastimella ja toista Nalle Puhuin kirjalla.Oli kivaa huomata, että kun olin ostanut joulupukin tuomisiin sellaisen muistipelin, se oli Mealla mukana ja tuntui olevan todella tärkeä. Isänsä sanoi että hitto se likka voittaa hänet siinä joka ikinen kerta, ja hän on puuduksiin asti sitä pelannut. Riivatun paljon korttejakin.Tirskahdus. No ei siinä kyllä yhtään enempää oel kortteja kuin muissakaan pelissä, mutta tietty se on puuduttavaa eplata ekrta toisensa jälkeen. Mutta lapsille pelaaminen on tärkeää!!!
    Eilen maltoin kuin ihmeen kautta mennä jo ennen yhtätoista nukkumaan.Nukuin puoli kahteentoista, joten unia tuli melkein 12 tuntia. Olin tosin yöllä hetkisen hereillä.Huomasin kurkkuni olevan oikein paksun oloinen ja kipeäkin vielä.
    Tunsin oloni leväneeksi kyllä kun heräsin, mutta kämppä oli siinä mallissa että energiat hävisit sen siliän tien kun aloin miettimään mitä kaikkean minun pitää ehtiä tekemään, että saan viikon taas painaa töitä ihan rauhassa.. Paniikki alkoi puskea päätään esille, kun mietin vielä että kirpprillekkin pitää ehtiä, olen viimeksi poikennut viime lauantaina eli viikko sitten viemässä kasan kirjoja pöytään.
    Poika keitti kannullisen kahvettia, ja sain silmäni hieman avautumaan sen voimalla enemmän. Tein siinä toimintasuunnitelman, ja sain itseni liikkeelle. Ehdin hieman keräämään turhaa rompetta kasaan, ja lähdettiin Maken kanssa viemään niitä myyntiin. Pelotti kyllä, kun ajattelin joutuvani maksamaan sinne kun en ollut sitä roinaa vienyt. YLLÄTYS YLLÄTYS-myyynti oli yli 90 euroa, ja sain vuokrat maksettua ja vielä tuhlausrahaa jäi kivasti. 
    Virheliike sillä lähdin kiertämään sitä pytinkiä, ja niinhän siinä kävi että kaikki tienestit meinasivat mennä. Löysin taas löytöjä,..heh.
    Ostin siis tosi makeen näköisen nahkahameen itselleni, suht lyhyt ja näpsäkkä. odotan oikein kun pääsen sitä pitämään.Makelle löydettiin Dieselin tosi siisti tummansininen huppari 5 euroa, ja näpäkät farkut 5 euroa. Poika oli tyytyväinen:))Sitten hän löysi Koffin ison kahvallisen lasituopin jonka laitoimme likoamaan tuohon tiskipöydälle. Se ei maksanu kuin euron ja poika oli naama messingillä-Sitten löysin paksun Valittujen palojen Elämän varrelle aforismi ja tarina kirjan , neljällä eurolla, ja ostin myös tyynynalus kirjan, hieman erotiikkaan vivahtavan.  Jotakuinkin monta löytöä taas tälle päivälle. Mutta kuten sanottua mitään hyötyä ei ole sinne viedä mitään kun tuon kuitenkin jotain tilalle.....
    No mutta, positiivista sinänsä, että jotain lähtee sillä muuten me hukuttais tavaraan...hitsi...
    No juu, mutta nahkahame oli Mahtava!!!
    Sitten suunnattiin Tiiriöön, ostoksille, kun meitsi halusi viintä. Alkoon vein siis poloisen poikasenikin...ja siinä mietin että ompa kivaa...mennä lapsen kanssa alkoon. Vaikka onhan tuo jo koht 14 ja tietää miten hillitysti äippä siemailee jos siemailee. Seliseli...taas. No ostin selasen pullo siiderin ja sitten viiniplo,..joka nyt sitten tosiaan on jääkaapissa AVAAMATTOMANA: Eipähän tällä erää maistunut.
    siideri kyllä upposi, ja oli yllättävän hyvää, eikä edes, ihme kyllä närinyt yhtään. IHME.
    Mentiin siitä sitten Citymarkettiin, ja katselin vaatteita(ihan kun niitä nyt ei olisi kaapit vääräällään..)Mutta erityisesti urheilu vaatteet mua taas jälleen kiinnostaa.
    Päätettiin että teen pizzaa, ja ostettiin aineet siihen-jauhelihaa pekonia kinkkua juustoa jauhoja ketsuppia(unohdin tomaattipyreen) sekä kaikensorttista muuta tarvittavaa. Poika osaa taidon pumpata minulta kaikenlaista herkkua ja muuta, etenkin kun olin jonkin aikaa luuri krovalla, ja ajatukset ties missä, ei ainakaan ruokakärryissä..Heh. No mutta ihan ok asioita me saatiin ostettua, ja kantamusten kanssa painuttiin kassoille jonottamaan. Hirvee jono.Huomasi että on lauantai iltapäivä.
    Kiirehän siinä tuli kun lenkkikaveri jo pariin kertaa soitteli kun höpötin toista puhelua, ja laitteli jo siinä tekstariakin...mutta ehdittiin me lenkille. Todella kylmä tuuli, ja olin liian vähillä vaatteilla. Nyt sitten aivastelen täällä sujuvasti.Oli silti mukavaa kävellä ulkona, kaunista oli ja huomasi tosiaan kuten joku jossain jo mainitsikin (blokissa vissiin) että päivä on tosiaan aika paljon pidentynyt. Hitsi alan odottamaan jo kevättä ja kesää. Kesälomaa varsinkin.Ai niin mutta onhan tässä talvilomaakin välissä. Jipiiiiiiiiiiiii. Pidän pidennettyjä viikonloppuja.Perjantaita ja maanantaita jne.
    Siru juoksenteli kuin nuoret likat häntä iloisesti heiluen, ja kökköjä kantaen että äippä heittäisi hänelle.
    Kotona aloin heti tiskaamaan ja laitoin pyykkiä pyörimään. Jotenkin havahduin että hitsi päivä on karannut käsistä ihan liian noepasti ja suurin osa suunnitellusta on mennyt menojaan.
    Sain hyvän pizzapohjaohjeen(se on salainen) eräältä rakkaalta ystävältäni, ja tein sen mukaan ison pohjan ja täytteet päälle-ja uuniin muhimaan.Muut meni saunaan, ja minä väkästin murkinaa. No ehdin minäkin ihanaan saunahetkeen kun lähdin 18.40 pikasaunaan. Seuraava oli tulossa 19.00. Mutta ehdin kuin ehdinkin, ja voin sanoa että oli oikein makoisa saunahetki. Olin jälleen kuin uudesti syntynyt palatessani sisään.
    Muksut olivat päivällä synttäreillä, luistelemassa ja ulkoilemassa muuten. Oli melkoista vilinää edes taas. Nyt illalla saunan jälkeen halusivat mennä mummilaan, Markus oli pelissä.Hpk hävisi,..voivoi.
    isänsä lähti heitä viemään, valtakunta oli minun!!!!MINUN MINUN
    Avasin siiderini ja otin silitysvehkeet esille. Uskokaa tai älkää mutta televisio ei ollut koko iltana päällä.Eikä tietokonekkaan kuin hetken. Ukkeli oli suht myöhään muksuin kanssa mummilassa, ja sen jälkene poikkesi vielä ajelemassa . Minä silittelin ja järjestelin vaatekaappeja keräsin kirppiskamaa myös.Oli aivan HILJAISTA.
    Jos olisin ollut viisas, olisin makoillut sohvalla ja lueskellut kirjaa joka edelleen on kesken. Mutta nuo muutkin hommat odottivat tekijäänsä. Tuijottelin hypnoottista kynttilän liekkiä ja silittelin. terpeuttista hommaa...eikös:-
    Esikoinen meni vielä kamunsa kanssa pelaamaan koulun kentälle jäkistä, se on henki ja elämä tuo...
    Kyllä on sanottava että olen hänestä jotenkin ylpeä, hän puhuu minulle asioita, tänäänkin koulujuttuja, ja vaikka meille tulee kinaa välillä, olen saanut sanottua että yritetään olla molemmat korottamatta ääniämme, jutellaan ja mietitään eri vaihtoehtoja.Uskon että hänestä kasvaa hieno mies..ajattelevainen ja omantunnon ääntä kuunteleva kaveri.Luottamus on tärkeä asia.
    Kaverinsa kysyi minulta eilen, että miksi olen erilainen äite, että annan heidän olla meillä yötä ja touhuta  muuta. Kun hänen äitensä on aina vähän eri mieltä asiasta, yökaverit ei ole sallittuja silleen.Voi että, ja minusta on mukavaa kun pojat ovat täällä, tiedän missä ovat ja mitä tekevät, vielä kun haluavat olla ja tulla.Meidän koti on aina heille avoin.Ainakin tälle kaverille, on niin mukava ja rauhallinenkin vielä. 
    No on tietty myönnettävä että joskus sanon myös ei...ihan sen takia että joskus on kivaa olla omissa oloissaankin. Mutta usemmiten asia on ihan ok. meille vaan...
    Nyt sitten hommelit on kesken, tulin kirjoittamaan muutaman rivin, mutta huomaan nyt että mua väsyttää.
    Niin se muuten vielä, pankkiasiaa. Perjantaina meinasi mennä hermot.Olen siis vanhempainyhdistyksen rahastonhoitaja, ja sen tilin käyttöoikeus piti käydä muuttamassa niin että pääsen maksamaan maksuja ja tiliotteet tulevat minulle. Kiirellä menin, sen kerran kun ennen sulkemisaikaa ehdin, ja niin hienoksi on pankki asiat menneet, että vastaanottotiskissä minulle VARATTIIN aika sellaiseen pikku koppiin, jossa virkailija teki muutokset tileihin. Muuten hyvin meni, mutta jonotin yli puolituntia ja olin lopulta aivan raivona mokoman pikku asian vuoksi.Avasin sanaisen arkkuni ja pääsin sisään..kun meuhkasin. Ihan oikeesti, on se niin hienoksi tuo pankkiasiainhoitaminen mennyt että ei ole pyhä tosikaan.Sanoisin että ei kaikki muutokset ole asiakkaan silmissä kaikkein parhaita...
    Mutta nyt on ilta kallistumassa yöhön, ja tämä Sarppa kallistuu pää tyynyä kohden. Näen jotain ihanaa unta, ja olen unessa niin kuin pellolla hypähtelevä perhosta kiinni ottava tyttönen.Iloinen onnellinen ja maailmaa rakastava,..sellainen.
     
    Hyvää yötä kauniita kuvia, oman kullan kuvia, sanoo sanonta-ja Sarppa:)))
     
     
     
     
     
    23:54:40 | 添加评论 | 阅读评论 (1) | 固定链接 | 写入日志
    1月26日

    Huomenta:)

    Huomenta tosiaan:)
    Hetki jäi aikaa aamusta ja ajattelin tähän kirjoitella joitain sanoja.
    Olen yksi aamuhöperöistä ihmisistä, kuten ennekin. Herääminen on kamalan vaikeaa mutta kun lopunkaiken ymmärtää kuka ja missä on, kyllä se siitä.
    Tyttösellä oli yksi koulutehtävä vaiheessa, ja hän sen tässä aamutuimaan tekaisi tietokoneella. Kirjoitti puhtaaksi oman pikkuruisen tekstinsä.
    Kylläpä meinasi mennä molemmilta hermot.
    Noh, nyt se on kirjoitettu ja tulostettu joten hommat on hanskassa. Tuli tuossa vain mieleen että voisin vaikka lasten kanssa perustaa oman kirjoituspiirin, jolla saataisiin tuota luovuutta esiin vielä enemmän, ja oppisivat käyttämään ja kirjoittamaan koneella nopeammin ja helpommin.
    Menneinä päivinä olen huomannut että sanoilla on elämässä suuri merkitys, näillä ruutuun kirjoitetuilla sanoilla myös.
    Mietin tuossa jo aikoinaan, että jos kirjoittaisin joskus kirjan, ja kun minua haastateltaisiin se johdosta, voisi käydä niin etten muistaisi miten tai mitä olisin kirjassa sanonut. Kauhukuvana että haastattelija sanoisi,..sivulla 890 olet sanonut tästä ja tästä asiasta näin.Mitä se tarkoittaa? Heh enkä muistaisi.
    Joskus kuitenkin muistaa sanat, muistaa ne niin hyvin että niitä lausuttuja lauseita ei pääse pakoon, ja ne muodostavat oman elämänsä pään sisällä.Mietit jotain sanottua asiaa, ja se kääntyy muuttaen merkitystäänkin vielä välillä.
    Mietin paljon sanoja työni puolesta, koska olen monenlaisten ihmisten edessä puhumassa, ja vääränlainen ilme tai sana voi koitua tilanteen huonontumiseen. En voi tokaista mitä tahansa, vaikka voisin sanoa (kaikki sen toki tietävätkin tutummat ihmiset) että olen melko improvisoiva ihminen, hersyväkin tavallaan, ja luon tekstit siinä hetkessä paikassa ja ajassa mikä kulloinkin on. Improvisoituina ne eivät ole ehkä harjoiteltuja tekstejä, ja saatan mokata ihan vain väärillä sanoilla. Mutta se on minun tyylini.
    Sama tyyli pätee täällä kirjoittamiseen. En ole miettinyt mtn valmiiksi istuessani tämän ruudun ääreen, vaan alan kirjoittamaan ja teksti ikäänkuin soljuu aivoistani sormenpäihin sähkökäyränä, ja sanoja tulee pilvin pimein. Joskus minusta tuntuu sille etten saa ajatuksiani pysähtymään, ja voisin jatkaa tätä porinaa loputtomiin. 
    Sanoja voi käyttää niin monenlaiseen tarkotukseen, niillä voi loukata toista ilahduttaa , riidellä, olla vihainen,tai jakaa asioita. Kirjoittaa, lukea jne. Kaikilla henkilöillä jokaisella sanalla eri merkityksensä, ja jokaisella ihmisellä toimiin luetutkin sanat erilaisina-puhumattakaan sanotuista sanoista. Se mitä minä ajattelen ruutuun kirjoitetusta sanasta ei ole välttämättä sama asia mitä sanoja on tarkoittanut sanoessaan/kirjoittaessaan sanat.
    Melkoinen meriselvitys, mutta pointtina muutaman päivän kokemus ruutuun kirjoitetuista sanoista. Sanoja on mukava vastaanottaa varsinkin silloin kun ne ovat positiivisia. Kuitenkin välillä joutuu vastaanottamaan negatiivisiakin sanoja, miettimään niiden merkitystä ja sitä mitä sen sanoma oiekin sisältää. Onko se suutuspäissään sanottua asiaa, jolloin voi sanoa tarkoittamatta kurjia asioita. Toinen vaihtoehto on se että ne ovat ajatuksia joita ajattelee toisesta koko ajan mutta ainoastaan suuttuneena saa ne sanottua. Kolmas vaihtoehto,..niin sitä en tiedä onko sellaista vaihtoehtoa olemassakaan.
    Oli miten oli, soisin jokaisen miettivän miten puhuu toiselle ihmiselle, suutuksissaan tai iloisena. Sanoilla kommunikoiminen on kuitenkin helpompaa kuin esim. viittomakielellä, jolloin sanoilla on tietynlainen symboliikkaa. Virhemarginaali tuolloin saattaa olla isompi.
    Se sanoista...
    Ilma on ollut melkoinen.Lunta on tullut, melkein tupaan asti. Eilen ajoin Hartolassa, jäin kerran kitkoilla kiinni keskelle mäkeä, pääsemättä eteen tai taakse. Näin yhden isomman kolarin sekä yhden kunnon ojaanajanajaneen miehen. Oli niin liukasta, ja lumisateen lisäksi pöllysi puuterilunta tien pinnasta. KITKAT näillä kelillä on ihan ahterista.
    Päivä venyi pitkäksi, mutta sain sen kunnialla suoritettua, ja pääsin kotiin väsyneenä mutta ehjin nahoin.
    Eilen huonosti nukutun yön jälkeen (nukuin aamulla pommiin), mutta ehdin jotakuinkin ainoastaan vartin verran aikataulustani myöhässä liikkeelle.
    Ennen kuin lähdin takaisin Riihimäeltä kotiin, poikkesin kirppikselle ja uskomatonta miten joskus tosissaan tekee löytöjä.
    Ostin uudet hyvännäköiset housut ja puseron, ne oli jonkun ilmeisesti vaateliikkeen peruja. Aivan iskemättömiä. Samoin löysin hiustenhoito tuotteita, nekin uusia jonkun kampaamon lopetusmyynnistä, kolmea eri lajia. Coldwell on ihan ok merkki minulle. Löysin kunnollisen ison muotovaahdon, kirkastavan suihkutettavan jätettävän hoitoaineen, ja fixin sprayn joka olikin lopussa. Nooh, sitten löysin sellaisen kivan mustan verkkohupparin itselleni, ja Tommy Tabermannin runoteoksen Maa. Kokoelma hänen runoistaan. Luin sen kertaalleen eilen, ja tänään ajattelin keskittyä ehkä toistamiseen.
    Positiivisuus kirja oli myös yksi jonka löysin. Lisäksi vielä yksi kiva uusi jälleenmyyjän esittelyssä ollut Algan peli, meidän tuleviin peli-iltoihin.
    Jännä juttu että suurin osa oli uusia tuotteita.Kirpputorilla tekee löytöjä, ja säästää rahaa.Hih mulla meni 50 euroa jeeee.Mutta on se aika erikoista että siellä myydään uusia tuotteita,...Kirpparimeininkiä.
    Olisin vielä ostanut lapsille pari karviskirjaa, mutta budjetti ei tällä erää antanut myöten.
    Olin siis itsekäs, ja ajattelin vain mitä itse tarvitsen.
    Alkuillasta nukuin parin tunnin päikkärit kun edellisenä yönä vaihteeksi jäi univajetta. Mutta päiväunet piristävät aina.
    Tanssikurssilla mentiin foksia edellisen viikon tapaan, vaihdettiin paria, ja kyllä oli monenlaista viejää. Arimmat joutuivat toteamaan että nainen vie askeleilla vaikkei pitäisi. heh hee...Tällä alkeiskurssilla on aika paljon porukkaa, joten katsotaan nyt miten meitin käy. Seuraava kerta on vielä foksia ja sitten vaihtuu kävelyhumppaan.
    Mentiin välissä käymään kaupassa ja sitten päästinkin jo harjoittelemaan fuskua. Joopa joo, onneksi on suht samat askeleet, vaikka vaikeampaahan fusku toki on, ja aloitusvaiheessa vasta. Katsotaan nyt mitä tällä kurssilla opitaan. Nyt ollaan päästy käsivarren alta pyörähtämiseen ja palaamiseen. Harmittavaa siellä on se ettei ole miehiä kuin kaksi, joudutaan harjoittelemaan naisparin kanssa, jolloin toinen opettelee miehen askelia. Onneksi toinen ohjaajista on mies, ja hän opastaa kyllä jokaista. Meitä on siellä vain kourallinen. Nooh, kivaa silti, vähän erilaista, eilen tuli jo jopa vähän kuuma:)
     
    Mitään ei ehkä erikoisempaa ole tapahtunut , päivät taas soljuvat ja ajatukset kulkevat.
    Mieli seilaa tyytyväisestä epätoivoiseen ja siltä väliltä. On niitä onnellisia ja mukavia hetkiä toki ollut, ei sitä voi kieltää. On myös ollut epätoivoisia tunteita, ja väsymystä. Sekin vaikuttaa mielialaan, totaalisesti.
    Tänään tulee tyttöset iskänsä kanssa käymään, odottelen sitä, lupasin jotain herkkuja hommailla.Toivotaan että tuo ilma ei pelästytä tulevia, lunta pöllyää ja tuulee aivan hirveästi. Mea oli ollut kuumeessakin, kurjaa kyllä sekin.Mutta mulla on heitä niin ikävä.
    Mut nyt mä huomaan että meinanna taas myöhästyä tapani mukaan. Tässä kestikin kirjoittamisessa yllättävän kauan.
    Vielä muuten sen verran et eilen pelattiin kuopusen kanssa Maijaa,..aika tarkka poika kun huomasi miten Maijan kanssa taktikoin, ja päätti seuraavalla kerran yrittää samaa.
    Oli mukavaa:)
     
    Oikein mahtavaa lumista talvista ja energistä viikonloppua teille kaikille ihanille ihmisille.
    Toisille vähän tutummille ja toisille joista joskus saattaa tulla tuttuja, ja kaikille rakkaille myös.
    Halpusrutistukset ja pusut poskelle. Kyllä tämä tästä:)))))
     
     
     
     
    8:16:59 | 添加评论 | 阅读评论 (2) | 固定链接 | 写入日志
    1月24日

    Nyt alkaa päänsisusta täyttyä ja vyöryä ylitse

    Sanotaan nyt vaikka niin, että ei yksi ihminen määräänsä enempää ehdi jaksa pysty tai edes halua tehdä.
    Paitsi minä.
    Niin, kamraatin kommentilla sitä saa mitä tilaa, olen nyt jollain tasolla antanut muiden ymmärtää että haluan pystyn ja jaksan tehdä vaikka mitä ylimääräistä kivaa työni harrastusteni lisäksi. Siis iltojeni iloksiIllat on olleet iloisia ilman kaikenlaista ylimääräistäkin, vaan ei tässä nyt auta muu kuin ottaa kärpästä niskasta kiinni ja alkaa hommiin.
    Alkuviikko on sujahtanut kiirenvilkkaisesti ohitse, eilen ei tosin ollut mitään erikoista muuten, paitsi olin osan työpäivääni kotitoimistossa, ja harmittelin saamaani sakkoalappua. Tunnin olin varannut asiakaskäyntiin, siinä vierähti sattuneesta syystä kaksi tuntia, ja tuloksena kukkaroni köyhtyi -30 eukkua. Jippii.Osaatte varmaan kuvitella miltä moinen lottovoittoon verrattu asia mielessäni tuntui.
    Eilispäivänä oli kuitenkin monta positiivista ja mukavaa hetkeä.Aika erikoisiakin hetkiä etten sanoisi. Muttei niistä sen enempää.
    Soittelin paljon ja surffailin netissä etsien tietoa siitä sun tästä, ja pääni oli hieman pyörällä, huomasin loppujen lopuksi. Istuin koneella töitä tehden pähkäillen ja puhelimessa puhuen lopunkaiken varmaan yhteensä kuusi tuntia.Huhhui.
    Mutta on kehaistava että kerrankin sain aikaan jotain positiivisiakin juttuja, kun oikein ahkeroin.Loppuilta meni ajatusten vaihdossa pomon kanssa käydyn keskustelun tuoksinassa, ja koulutusidean kehittämisessä.
    meillä on parin vkon päästä koulutukset duunin puolesta, ja olen yhtenä vetäjänä työntiimoilta iltapäivällä. Kolem emitä on jotka pääsevät innostamaan muita hyviin suorituksiin. Myös itseämme tietenkin tsemppaamme, tottahan toki siinä samalla. Päädyimmekin pomon kanssa siihen ideaan että käydään meidän osiot siihen malliin panelikeskusteluna, että kenenkään ei tarvitse tuppisuuna situa ja kuunnella toisten tylsää paasamista.
    (minäkö muka tylsä paasaaja..PÖH HÖH)
    Siinä on aika iso projekti meikäläiselle hoidettavaksi, lupauduin tekemään vielä muutaman asian kaikille työskentelynhyväksi.
    Käytin tuohon suunnitteluun eilen melkein kaksi tuntia...-eikä se ole vielä alustavastikkaan suunniteltu loppuun. Tosi hienoa,..taitaa olla niin ettäs  eosio vedetään kesän  kickoffeissa,..Tirskahdus.
    Tässä välissä käyn saunassa:)
    No nyt voi jatkaa saunanraikkaana ja silleen...
    Siinä se tosiaan ilta meni niin nopeeseen tahtiin, ja nukkumaan menin sitten lopunkaiken yhden jälkeen, enkä heti sittenkään saanut unenpäästä kiinni. Hmmm.
    Aamulla herätessäni mietin hetkisen mikä maa ja valuutta. Venyttelin vanuttelin ja vitkastelin.duunikamu vaasan suunnalta laittoi ennen aksia viestin, sin vaiheessa jo tiesin olevani myöhässä, ja kyseli joko saa soittaa.Aamu alkoi siis ihan ok, puhuimme pitkän puhelun ja minä ajaessani harmittelin itsekseni että jälleen Sarppa on myöhässä.
    Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, siis sain kiireisen päivän kulkmaan sutjaakkasti.Mukavia ihmisiä tänään, vaikka ei nyt muuten mikään loistokas päivä.
    Päätin käydä lounalla, ja täytin lautaseni oikeaoppisesti kolmasosalla ellei enemmällä oli tuoresalaatteja ja sitten oli lämpöisiä vihanneksia. itse raskaan ruuan osuus jäi kyllä pikkuiselle. Kupposen kahvia join tietenkin jälkkäriksi.
    Nopea oli sekin sessio, oli vajaa puolituntia aikaa. Välissä soittelin puheluita myös, huomisen puitteissa ja viimeisen päivän.
    Huomenna mulla onkin hirveen paljon ajoa, ja huomaan että alkaa olla mietintämyssy päässä.Lunta sataa ihan hirveän paljon, ja tie sinne on todella mutkainen ja huono kuntoinen ja kapeakin kaikenlisäksi.Ainakin se tie mistä normaalisti ajelen. No, onhan minulla navigaattori, katsotaan ajattaako se minut heinolan ja Lahden kautta hartolaan, se tie olisi ehkä parempi, nopeudesta en tiedä.Voisin tietenkin fiksusti tarkistaa sen myös Eniron nettikartasta.
    Nykyään tuo ajaminen ajomukavuus ja kaikki on suhteessa paljon helpompaa kuin ennen.Kaikenlaisia apuvälineitä on entisen kartan tilalla.
    Sillä tavalla se päivä kulki, nopeasti ja mukavasti.
    Kotiin tultuani vain nopeasti hommelit käyntiin, eli päivän raportit ja muut mitkä piti kiiruhtaa postiin. Onneksi saan esikoiselta apua välillä postin viemiseen.Ei tarvinnut äipän heti lähteä, väsyneenä ajamaan postia kohden. Tämä palvelus maksoin 5 euroa, mutta olkoot. Tarvihan se poju rahaa peliin, ja olisin joka tapauksessa varmaan joutunut kinuamisen kohteeksi.
    Olin kyllä aivan poikki, päätä särki ja silmät väkisin meinasi painua kiinni.Ajattelin että hetkiseksi oikasen petille, kello oli hieman ylitse viisi.
    Kuudelta mulla alkoi vanhempain yhdistyksen kokous, jossa toimin siis sihteerinä ja läsnäoloni välttämätön.
    Ihanaa , oikasin katolleni pehkuihin ja voisin sanoa että kun silmäni ummistin olin saman tien unessa. Vartin verran oli suunnitelmissa koisia, mutta niin siinä kävi kuten ennekin, että nukuin puolituntia, ja heräsin säpsähtäen ja sydän tykyttäen kun poitsu kysyi kyytiä jäähallille.Onneksi kysyi sillä olisin tietty myöhästynyt muuten.
    Nopeat hammaspyykit, ja ilmeen korjaukset ja matkaan.Puhelin soi siinä kun hörpin kahvikupposellista ja huomasin että rahapussukkaa ei missään-Huhui.Jo toinen kerta kahden viikon sisään kun tuo pussukka tuottaa sydämen tykytyksiä.hirvee meininki oli päällä, ja touhu eikä pussia löytynyt hermoilemisesta huolimatta ensin mistään.Sitten päätin ehngittää syvään aj rauhoittua.Kelasin kotiin tulotaphtumat mielessäni, ja....hieman noloa mutta rahapussi oli minulla koko ajan, nimittäin reisitasku housujen reisitaskussa,..hmmm. poikaa nauratti tässä vaiheessa. Nimittäin mutisin ja komensin ja raivosin ennekuin se löytyi.Voihan KÄÄMI.
    Olisin tarvinnu varapäreen.
    Olin 8 minuuttia myöhässä kun menin kokoukseen, eikä mulla ollut edes esityslistaa, mihin kirjata sihteerin velvollisuudet.
    Joku mulle tänään mainitsi että olen siis kertakaikkiaan aina myöhässä, ähden aina myöhässä ja olen tietenkin silloin paikalla myöhässä.
    Olenko mä huithapeli?????En kait....
    Kokous kesti kaksi tuntia.Aina ne venyvät, ja mä en kans osaa olla ikinä hiljaa,, venytän vielä tilaisuuksia mutisemalla omia juttujani.
    Niin, mua siellä pyydettiin ottamaan kantaa, ja tuli jo hieman ahdistunut olo, tuntuu kuin muille ei olisi puheen vuoroja jäänyt jaettavaksikaan.Hmmm.
    Heitin pari ideaa(HMM)kehiin tulevasta illasta, ja aika mukava keskustelu siitäkin saatiin syntymään.Nyt on uudet ideat pelissä, siitä illasta jonka järjestämme koko kaupunginlaajuisesti.
    Ensi viikolla kuulin järjestettävän valinnaisaine illan, jonne sitten suuntaan tieni Hartolasta silloinkin myymään kahvia.Lupasin sinne tehdä myyntihinnat vapaaehtoisen maksun ideasta.Harva kehtaa olla maksamatta.Luultavasti me pyydetään 2 euroa pullasta ja kahvista.Lisäksi pitää olla maininta mihin tarkoitukseen maksu laitetaan. (joku ehdotti  herjalla 10 euron maksua vanh.yhdistyksen virkistystoimintaan)
    Nettisivut edelleen auki, niitä mietitään kovasti. Mun pitäs siis edelleen siinäkin olla säätämässä. Hoh alkaa ajatuskin jo väsyttämään.
    Eikä siin mitään, maanantaina on joku kissanritiäistilaisuus opetusvirastossa, ja sinne mun kai on mentävä, missäs paska jossei rattaissa.
     
    En tiedä mutta sanoin yhdes vaiheessa,että mä en jaksa enää haluan kotia saunaan.Kyllä se olis venynyt määrättömiin asti, osa porukasta jo häipyi...
     
    Nyt mä lopetan, täs oli taas tätä diipadaapaa nin paljon.
     
    Pitäkää peukkui huomisesta ajokelistä::))))
    Moikka
     
     
     
     
     
     
     
     
     
    0:14:23 | 添加评论 | 阅读评论 (3) | 固定链接 | 写入日志
    1月20日

    Pakkasen pauketta nurkissa...

     Lauantainen ehtoo:)
    Hohhoi, alkaahan päivä kaatua iltaa kohden.Suhteellisen paljon saa aikaan yhden päivän aikana, vaikka aamulla tuntuikin siltä että ei jaksa mitenkään nousta ja aloittaa viikonlopunviettoa.
    Jokunen päivä jäikin väliin , ei löytynyt inspiraatiota kirjoittamiseen . Joskus myös on hyvä kasata ajatuksia ja odotella että jotain sellaista mitä tässä blokkauksessa voi kertoa ilmaantuu päivien tapahtumiin.
    Ajatuksiahan nämä ovat, ja päivien iltojen ja tapahtumien kertailuja. Kuitenkaan ei tänne voi ihan jokaista asiaa kertoa, tapahtuuhan päivieni aikana paljonasioita, jotka vaikuttavat fiiliksiin ja tuntemuksiin todella paljon.
    Edesmennyt viikko;(HMMM) oli tapahtumarikas, tunne pitoinen ja monipuolinen kaikenkaikkiaan. Jos oikein miettiin se oli niin monipuolinen tapahtumiltaan, että vain harva aikaisempi viikko yltää samaan.
    Kuitenkin olin jättänyt maanantailta merkkaamatta vanhempainyhdistyksen kokouksen, ja puheenjohtaja oli niin saamaton ettei ollut muistanut laittaa kokouskutsuja erikseen sähköpostitse, sinne jäi sitten menemättä.
    Kun silmäilen muuten taaksepäin, olen tyytyväinen tapahtumiin. Jotain opin itsestäni näiden päivien aikana, ja sehän on elämän tarkoitus. Oppia tuntemaan ja ymmärtämään myös itseään.
    Tiistai oli tärkeä päivä, se jää mieleeni moneltakin erilaiselta kantilta pitkiksi ajoiksi. Siitä päivästä muistan monta yksityiskohtaa, monta mahtavaa muistoa.
    Keskiviikosta en muista juuri mitään, niin kummallista kuin se onkin, missä olin mitä tein,..ei harmainta hajua. Niin se vain menee, että jotkut hetket elämässä ovat toisia tärkeämpiä, osa päivistä hukkuu harmaaseen massaan.
    Torstaina oli kiirettä, ja alkoi tanssikurssit. Mielenkiintoista opetella tanssimaan foksia-mutta tosi hauskaa. Kuten ilmoittautumisessa istunut naishenkilö sanoi,..kun siellä käy kokeilemassa luultavasti saa kipinän. No sainhan minä..mutta luulen etten opi kuitenkaan tanssimaan...Tirskahdus.
    Foksin jälkeen mentiin opettelemaan fuskua. Justiinsa juu...samat askeleet kyllä, mutta aika paljon monimutkaisemmin. Mitähän siitä tulee.Naapurin emäntä oli innoissaan, ja olin minäkin vaikken niin aivan sitä 100 myöntänyt vielä siinä vaiheessa.
    Kaksi kurssia ja jäsen maksu,..15 kertaa-ainakin alkeita, ja minkä verran sitten fuskua...en tiedä..mutta 100 euroa ne maksaa ne kurssit.Mutta...kyllä se varmaan on sen arvoista. Jos en menisi fuskuun, olisi summa ollut 80 euroa. Jäsen maksu on 20 euroa.
    Tyti tuli koulusta eilen innoissaan ja sanoi että koululla oli näytetty ja opetettu Boogie woogieta.Hän haluaa HALUAA kuulemma sinne tanssimaan. Sattui sitten olemaan saman tanssikoulun tunteja missä itse aloitin. Pitää nyt katsoa ehtisinkö kuljettaa neitiä, kun se harjoitus aika oli 17-18. Eli suhteellisen ajoissa.
    Perjantaina oli suunniteltu peli-ilta lasten kanssa naapurissa. Kertakaikkiaan mukavaa oli, tehtiin ihania syömisiä, kuitenkin kevyttä purtavaa. Katseltiin myös tartu mikkiin, ja kaikkihan siitä ohjelmasta tuntui tykkäävän. Sitä kotonakin kyllä katsomme, minäkin jopa silloin tällöin. Sorruin yhteen lettuun ja ennekuin puoli 12 aikaan suunnattiin kotiin(huih) maistoin desin verran päärynäjäätelöä...nam.Siihen laitoin kuutioitua leipäjuustoa mmmm...Ihania makuelämyksiä.
    Nyt pelattiin Inkan aarretta ja iskelmää. 2 viikon päästä on vuorossa seuraava peli ilta. Jippii...:)))Pitää myöntää että moiset peli-illat olivat kuningasajatus, myös lasten mielestä.
    Liian paljon tietokonetta ja Dvdn katselua elämässä, tälläisillä illoilla saadaan hieman muutoksia rytmeihin.
    Tänään sitten nukuin tapani mukaan pitkään, muksut herätti minut puoli yksitoista, mutta en suinkaan malttanut heti nousta vaan möyrin vielä vällyin välissä tunnin verran.
    Nyt taas kaikki aamu ihmiset pyörittelevät silmiään, mutta en kertakaikkiaan mahda sille mtn vaikka tiedän että aamusti saisi paljon paljon aikaan, jos vain nousisi ylös. Mutta kun on ihanaa KOROSTAN ihanaa nukkua välillä pitkään. Kukun sitten öiseen aikaan. Näin lisään vuorokauteeni tunteja.,
    Kirppikselle oli sitten siinä vaiheessa jo kiire, vein ison kassillisen kirjoja ja joitain vaatteita sinne. Muuten olen laiskasti käynyt, viikko oli jotenkin niin vilkkaan sorttinen olevinaan.No nyt oli aikaa laittaa myyntituotteita, ja huomenna lisää.Kirjoja ainakin tuntuu riittävän, päätin haluta niistä osasta tosissaan eroon.
    Kiirehdin kotiin ja tein muka superhyperhyvää ruokaa. Joopa joo...
    Makaroonilaatikkoa jossa chilimaustettua tonnikalaa ja huh. Eilen söin purkillisen samaa tonnikalaa "raakana" raejuuston ja ananaksen kera, eikä tuntunut missään. Nyt kun sen käytti uunin kauttaa, niin huih hyvä ettei kitalaki palanut. Siis, mitä tästä opimme. Chilitonnikalaa ei kannata käyttää mikron kautta, jos ei halua juoda kolmekymmentä litraa vettä.
    Tein myös mustikka vadelma piirakan, pellillisen, ja siihen vaniljakastiketta. Se oli iltaa varten kun pienet tyttöseni Mea ja Mandi tulivat iskänsä kanssa käymään.Oli kertakaikkisen ihanaa nähdä heidät pitkästä aikaa.Haikeaa kun lähtivät.
    Kaikenlaista voi elämässä sattua sen totesin tänään kun kuulin ikäviä uutisia. Jotenkin jäin monia asioita taas miettimään. Tämä uutinen tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, että aivan olin pöllämystynyt kuulemastani.Ihmeellsitä että olen sellainen ihminen että muiden ongelmat ja vaikeudet vaikuttavat myös minuun. Ne pistävät minutkin voimaan huonosti, kelailemaan epäolennaisia asioita, ja miettimään millä tolalla oma elämäni onkaan.
    En tiedä, mutta toisten ongelmat saavt joskus ajattelemaan omia valintoja ja ratkaisuja, ja joskus joissakin tilanteessa miettimään että ihmiset marisevat välillä aivan liian pienistä.
    Noh, jokatapuksessa nämä olennaiset asiat vaikuttivat päivän fiilikseen ei mikään auttanut. Itkeä tihrustinkin vähän.
    Tein myös ison lihaköntin uunissa, onneksi kun tuo päiväruoka oli noin katastroofi.
    Hyvä minä....
    Siivosin myös vessan ja pyyhin purnukoitani. Hitto tuota kemikaalia on joka lähtöön, ja ehkäpä vähemmälläkin pärjäisi.Nyt on pöntsä jynssätty ja lattiat pyyhitty. Tosin parin pvän päästä ne on samanlaiset.Mä en tajua mistä meillä tulee sitä tölmyä ihan hirveesti. Tai tajuan, siellä on pesukone ja kuivuri, ja ainakin mun pyykeistä tulee siis niin hirveesti pölyä, ihan tosissaan. No sitä sitten riittää pitkin ja poikin tuota veskiä, vaikka sitä siivottaisi joka ikinen pvä.Jännä juttu miten siivoilemisesta tulee noin kiva olo, ..heh.
    Sitten intoonnuin siivoilemaan keittiön kaappeja ja tyhjäilemään toisiinsa puolitäysinäisiä avattuja pussukoita sitä ja tätä. Melkoinen röykkiö kertyi noita tyhjiä pakkauksia sun muita.Pitkään aikaan en ollutkaan tehnyt inventaariota, ja nyt tuli sekin tehtyä. Meillä on kaapissa tavaraa kuin kaupassa. Ostin meinaan eilen kun halvalla sain kassillisen erilaisia makarooneja Valintatalosta. Sitten ostin kahvia varastoon, kun sitäkin sai halvalla. Teet osa siis oli Siwassa puoleen hintaan no olihan sitäkin ostettava. Hohhoijjaa....
    Ehdin myös saunoa ja puhua puhelimessa- tuo puhelin on alkanut oikuttelemaan. Ehkä se on ihmeissään kun vietän päivittäin varmaan neljä tuntia luuri korvalla tai joku piuha jossain. Yleensä siis korvassa,..hih.
    Ehdinhän myös käymään saunassa, ja hieman istumaan koneellakin.Muutaman sanasen ehdin vaihtaa , muutaman tärkeän sanasen:)
    Koneilu on tosin jäänyt paljon paljon vähemmälle, olen huomannut. Mutta niin ne ajat ja ajatukset muuttuvat. Sinänsä kyllä huomaan että monesti kun ilta on hiljainen ja telkkua ei kiinnosta katsoa, se vaihtoehto kirjan sijasta on ollut tietsikka. Tämä aparaatti kuuluu nykypäivään, ja tuo tullessaan mitä ihmeellisimpiä asioita. Onko kukaan muu huomannut moista ilmiötä? Ihmisiä joista muuten ei tietäisi mitään, sielunsisaria joista ei tietäisi muuten mitään,ystäviä joista ei muuten tietäisi mitään. Tästä aiheesta olen muuten joskus ennenkin maininnut.Jos mietin kaikkia mukavia ihania ja hyviä asioita joita kone on tuonut elämääni, se on paljon se. Joskus on tullut negaatioitakin, mutta niistä on selvitty.
    Monesti mietin miten helppoa on yksinäisen hiljaisen ujon ja aran ihmisen päästä lähemmäs ihmisiä, tämän koneen avulla.
     
    Muksut valvovat vielä...kello tulee puolkaksitoista. Molemmat mötköttävät takanani vuodesohvalla kirjat nenien edessä. Kertakaikkiaan niin mahtava asia etten vielä raatsi komentaa heitä nukkumaan.Oma-alotteisesti haetut kirjat ja lukuhetki,..wau. Tosi siistii ja hienoa:)))
    Pitäisi minunkin mennä hetkiseksi lukemaan että saan tuon kirjan alta pois, olen sitä lukenut kohta kaksi kuukautta- ei minun tapaistani.Oikea minäni ahmii kirjan illassa, tai kahdessa. Tuollainen paksu opus vie normaalisti kolme päivää...mutta nyt...Huokaus.
    Huoemenna on vielä vapaata, ihanaa sunnuntai jolle on myös monenlaisia suunnitelmia. isääkin käydään katsomassa ja ulkoilua ja sen sellaista.
     
    Ulkona on pakkasta ja kylmää,..talvi on viimein saapunut.
     
    Mukavaa sunnuntaita kaikille:)))
     
    Ps. Kuvassa eräs söpöläinen nallukka, todella herttainen:))) Sillä on kuulemma erään kommentin mukaan sydämen laajentuma..voi voi. Onkohan noin, mutta mukava kuva kuitenkiin:))
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
    23:27:38 | 添加评论 | 阅读评论 (5) | 固定链接 | 写入日志
    1月15日

    On niin hyvä olo, ettei sanotuksi saa:)

    Niin se vain on, että joskus jollain tasolla ihminen rauhoittuu, tuntee niin paljon,kokee kaiken voimakkaammin kuin koskaan ennen.On se niin että sellaista oloa kaipaa , kaipaa niin paljon jos sen on menettänyt. Kun sen sitten löytää uudelleen, huomaa miten paljon sitä onkaan kaivannut.
    Kun käpertyy itseensä,unohtaa elää tuntea ja nauttia. Etsin sisintäni-avasin sydämeni avoimeksi kuin nupustaan puhkeava kukka,..päästin pienen valonsäteen sisään ja hetkessä maailma kirkastui.Sisäinen maailmani, mutta sen voi huomata hymyilevistä kasvoistani.
    Elämä on sellaista myrskyÄ, aaltoja ja laineita sekä tyyntä myrskyjen edellä.Jokainen tunne ja jokainen kokemus on elämän aarrearkuissa säilöttävissä.Kun myrsky koittelee pientä purtta joka aalloilla taistelee, sen aarrearkun salaisuudet pitävät purren pinnalla.
    Päätin, että nyt alkaa muistojen kerääminen, talletan kaiken arkkuuni ja joskus kun on oikein huono hetki käyn ne tärkeimmät sieltä läpi. Juuri ne hetket joiden voimavara kantaa kauas tulevaisuuteen.Myönnän kyllä, että avaan arkkua myös hyvinä hetkinä, sillä joskus, joskus elämässä on sellaisia hetkiä joita on ihailtava ja hellittävä ajatuksissa joka päivä.Niitä käy läpi uudelleen ja uudelleen, kasvot hymyilevinä ja tuntuu että tätä tunnetta ei voi mikään maailmassa minulta pois viedä.Sellainen on muiston kantava voima, se on sinun omasi ja koet sen omalla tavallasi.Joskus ajattelen että muisto kuluu kun sitä vaalii liikaa, ottaa arkunsisältä esiin, sarana kitisten. mutta ei se niin ole, muisto ei häivy koskaan eikä huku, se ei haalistukkaan koska mitä useammin sen ottaa esille, sen pidempään sen voima kantaa.
    Joskus kun vaalin jotain ihanaa muistoa, nauran ääneen ja painan käden sydämen kohdalle. Mikä tunne, kumpuaa ihan rinnasta ulos.
    Tuleva viikko pitää sisällään kaikenlaista. On lymfahierontaa tanssikurssia(huih) taidenäyttelyä ja muita sellaisia hetkiä joita ODOTAN todella paljon. Kivaa kun elämässä on tälläistä sykettä, nautin siitä täysin siemauksin.
    Sykettä pitää vain saada tähän työrytmiin. Nytkin ajatus karkaa ihan muualle, vaikka korvan pitäsi olla puhelimessa kiinni ja koneella naputella työasioita eikä mitään blokijuttuja. "hyi hyi Sarppaa!.
    No, sovitaan etä ruokatuntia tässä käytellään, söin tuossa yhden riisikakun, ja pari kiwihedelmää, niissä nyt ei kauan nokka tuhissut.
    Ajatus on kyllä ihmeellinen asia. Voi ajatella monia tuhansia asioita tavalla ja toisella päivän aikana, tai yön jollei saa unta. Monet niistä ovat selkeitä ajatuksia, tuntemuksia ja läpikäytäviä juttuja. Mutta osa niistä on kuvitelmia illuusioita, unenkaltaisia mitä jos ja entä jos tyyppisiä juttuja.
    Jos ajatuksensa saisi nauhalle, muutenkin kuin näin kirjoittamalla, siitä nauhasta tulisi taatusti pidempi kuin sydänkäyrien kuvat jotka nekin ovat todella todella pitkiä.
    Jos joku toinen ihminen oikeasti pääsisi tämän enemmän pääni sisälle, olisi hän aivan umpisolmussa, niin sekavia mun ajatusmaailmani asiat joskus ovat. Koitan hallita kaaosta välillä lokeroimalla niitä eri kategorioihin, jotta voisin kuten arkistobokseista ottaa käsiteltäväksi yhden asian kerrallaan. Mutta se ei vain onnistu. Kun yritän avata yhtä boksia, se putoaa ja jokainen vierellä olevakin boksi aukeaa, ja siinä sitä ollaan, istutaan ja ajatukset pyörivät päänsisällä kuin karusellissa.
    Jos kaikki mitä ajattelee toteutuisi, olisin ehkä pulassa; tai ainakin kaikki asiat mitä nyt pitää itsestään selvinä, olisivat  päälaellaan.
    Mutta ajatusmaailma pitää hengissä, se antaa henkistä vahvuutta ja tietoutta siitä että elää, tuntee, haluaa muutosta, ja arvostaa monia asioita, ja etenkin monia ihmisiä.Kaikki tunteetkin ovat pitkälti piilossa ajatuksissa. On joskus vaikeaa sanoa toiselle rakastavansa tätä, kun ajattelee että sen toinen jo itsestään selvästi sen tietää.Niinhän se ei todellakaan ole,..ei voi tietää yhtään mitä toisen päässä liikkuu.
    Olen yrittänyt ajatuksiani tuoda viimeaikoina enemmän esille, ja koittanut jakaa sitä kaikkea mitä minulla on sisälläni. Koska tuntuu että jos en niin tee, kukaan ei tiedä mitä tunnen ketäkin kohtaan.
    Mutta on se välillä niin vaikeaa, vaikka olenkin ulospäinsuuntautuvainen ja ilmaisen itseäni enemmän sanoilla ja ilmeillä kuin laki sallii.
    Mietin noita ilmeitäkin eilen. Kun tapaa uusia ihmisiä, ilme on juuri se mikä eniten sykähdyttää, kun koitat kiivaasti selvittää mitä hänellä juuri tuo ilme pitääkään sisällään.
    Kun toinen hymyilee, sitäkin arvuuttelee onko se ilahtunut hymy, pidän sinusta hymy, mikähän sinä olet hymy, tykkäätkö minusta hymy, tai olemme ystäviä hymy.(Tulee mieleen myös raivostunut hymy, pysy kaukana tai isken nyrkillä hymy, tai pirullinen hymy)
    Olipahan nyt jokatapauksessa mikä hymy hyvänsä, pääasia on että hymy irtoaa.Sillä hymy kirkastaa kasvot ja antaa positiivisen kuvan ihmisestä.Hymyily on joillain vielä niin söpöä että ihan sydän sulaa.
    Mietin myös halaamista. Miksi sitä tulee halattua liian vähän. Halauksesta saa myös niin paljon voimaa ja energiaa, että sillä jaksaa pitkälle. Sen suoma lämpö ja tunnelma kulkee mielessä pitkän pitkän aikaa, ja sitä ikäänkuin kaipaa lisää. Onhan toki halauksia samanlailla niin monenlaisia kuin on halaajiakin. On halaan sinua kilometrin päästä vaivaantuneena halaus, on lämmin ystävän halaus,  on annan sinulle voimaa ja myötätuntoa halaus. On pidän sinusta halaus ja tietenkin rakastan sinua halaus.Velvollisuuden tunnon halaus,ja haluan syliisi halaus.Jokaisella tavalla näistä se tuntuu ihanalle, tuo tunteet esiin, ja antaa tiedon siitä että jollain tasolla jollain tavalla se ihminen välittää joka halauksen antaa ja tietenkin on tavat joilla sen halin voi vastaanottaa.Sen vastaanoton voi tehdä aivan samoilla kriteereillä kuin antamisenkin.Aika jännää...Mutta sitä voi aistia toisen fiiliksiä aika paljonkin.
    Kuten huomaatte, olen mietiskellyt tuollaisia asioita -ja myös toteuttanut.
     
    Voi että mulla on niin hyvä mieli:))))
    (katsotaan miten kauan, tirsk.)
     
    Oikein ihanaa alkanutta viikkoa -HYMYILKÄÄ, HALIKAA, JA KERTOKAA TUNTEISTANNE.
     
     
    12:31:03 | 添加评论 | 阅读评论 (2) | 固定链接 | 查看引用通告 (1) | 写入日志
    1月13日

    Mikä ihmispoloa väsytteleepi???

    Valoa veljeskunnalle, todentotta.
    Eilen en kirjoitellut, en kyennyt enkä ehtinyt.Olin väsynyt, todella.
    Aamusti lähdin ajamaan kohti Kouvolaa ja Kuusaata,..monta sataa kilometriä soljui körötellessä etiäpäin.Tai sanotaanko että ne kilsat tuli mennen tullen ne sadat siis.
    Oli kuitenkin ihmeellinen ja outo valoilmiö taivaalla, suurta myrskyä luvattiin, muta sanoisin etten todella huomannut sitä itse juuri ollenkaan.Aamulla huomasin tankatessa Kärkölän kohdalla tuulen, muuten en.
     mitään tästä myrskystä.rannikolla tuuli oli ollut 29 jotain mitä lie tunnissa. Myrskyraja on 21 jotain mitälie tunnissa.Että on siinä ollut melkoinen myräkkä.Duunikamun pihassa oli kaatunut useampi metrinen kataja nurin.
    Kyllä päivä oli pitkä ja paksu.Ajatukset olivat ties missä, ja levoton olo koko ajan. Olin vielä huolissanikin eräästä asiasta, ja tuntuu etten muuta sitten pystynytkään ajattelemaan.Mun ajatusmaailma on käsittämätön. Välillä pystyn siirtämään joitain kriittisiäkin asioita sivuun ilman että koko työpäivän aikana niitä käsittelen, ja välillä taas jokin asia mua kalvaa ja vaivaa pitkää enkä saa siltä hetkenkään rauhaa.Tämä tuntui nyt olevan sellainen asia joka vaivasi ja vaivasi, mutta ratkesi sitten iltasella kuitenkin.Iltaan päivällä oli kuitenkin pitkä pitkä aika.Kalvavaa....Jos on huolissaan jostakin läheisestä, ei vaan kertakaikkiaan pysty muita asioita ajattelemaan.
    Tapasin kuten ounastelinkin kollegani.Siinä me kaksi väsähtänyttä persoonaa pohdittiin maailman asioita. tai suoraan sanottuna pohdittiin naisena olemisen vaikeutta, miesten miellyttämistä , hormoonitoimintaa ja pimeyden valtakuntaa. Kaikenlaista siinä kolmessa vartissa mitä ehdittiin nenätysten olemaan.Vielä nähtiin iltapäiväkahveella ennenkuin lähdin ajamaan kohti kotia. Vähän yritin antaa nauruterapiaa, sillä apean ihmisen olotila kohenee hieman iloisella naurulla.
    On se niin että kun ystävällä on huolia, murheita ja mullistuksia elämässään, vaikuttaahan sekin. Ihmiset ovat niin kovin erilaisia. Osa on kuten minä, joiden pää räjähtää jollei voi jollekulle asioitaan purkaa.Kuitenkin vaikka sitä teen, on asioita joista en puhu kenellekkään. ne pidän piilossa sydämeni salaisimmassa sopukassa, enkä kerro en kenellekkään, hyvä kun uskallan sinne itse välillä kurkistaa.On ihmisiä joiden on kovin vaikeaa antaa itsestään ulos muuta kuin pintasilaus, vaikka olisi kovin paljon annettavaa. On vain ihmisiä joiden taito avata ajatuksiaan toiselle on hukassa. Joskus voisi kuvitella että se helpottaisi, se helpottaisi sitä arkea, kun uskaltaisi kertoa mitä mielessä liikkuu.
    En tiedä, olenko liian sosiaalinen liian avoin, kaikkine ihmiskontakteineni. Koen kuitenkin että aika monesti käy niin että saan sen ummikoidummankin ihmisen purkamaan olonsa ulos, pikkuhiljaa, ja sitten se onkin helpottavaa ja ystävyyden sinettinä. Tavallaan ystävä josta nyt aistin että olo ei ole helppoa, ja että ei ole oikein malttia tai haluua purkaa sitä kaikkea läheisille, mutta jollekkin haluaisi.
    Enhän minä, sitä väkisin voi kenestäkään ulos kaivaa, yritän vain olla omanlaiseni ihminen, ja antaa hieman positiivisia ajatuksia, ja näkemyksiä joukkoon. Heh, niinpä..vaikka itse olen maailman negatiivisin ihminen, enkä osaa koskaan soveltaa mitään niistä hienoista asioista joita mietteissäni käyn läpi.
    Olen itse jääräpäinen, ja huomaan ympärilläni jääräpäisiä ihmisiä. Lääkäriin ei mennä ennekuin on ihan pakko, ja mitään ei voida tehdä...ei mitenkään ainakaan heti, ilman harkintaa, ja luultavasti ei sittenkään.
    Noh, kaikkea tätäkin pyörittelin ajatuksissani kun ajoin kohti kotia. Iitin kohdalla huomasin miten väsyneeksi tunsin itseni, jotenkin aivan liian väsyneeksi, että jaksaisin kotiin asti.
    Nastolaan asti sinnittelin, ja mietin haenko urheilujuoman Abcltä. No päätin sen sijaan ottaa pienet unoset, koska Kuusaalla join jo yhden virkistysjuoman, eli minun olisin pitänyt jaksaa ajaa kotiin asti aivan tuosta vain.Nukahdin välittömästi kun laitoin silmäni kiinni. Heräsin säpsähtäen kun kollega soitti Loviisasta, kysellen päivän tapahtumat, kuten joka päivä.Olin hetken pyörryksissä, mutta lähdin siitä ajamaan, ja koin virkistyneeni hetkeksi.
    Jollain kumman keinolla pääsin kotiin asti, kerran säpsähdin Tuuloksen suoralla kun joku eläin juoksi tien poikki valokeiloissa. Hirvi se ei ollut eikä peura, vaikutti paljon pienemmälle. Ehkäpä kettu tai vastaava. Kolautti hereille kyllä hienosti.Pimeässä ei koskaan tiedä, mitä sieltä syöksyy.
    Mitä lähemmäs kotia pääsin, sen väsyneemmäksi taas tunsin itseni.
    Soitin tuossa 20 minuuttia ennen kotiin tuloa, että laittakaa sumpit tipahtelemaan, että ehdin juoda ennekuin lähden sinne Liikenne valistusiltaan. Näin se kävi, tulin kotiin, join kahvit katsoin sähköpostit otin buranan kun päässä jyhmytteli, ja vilkaisin peiliin,..hyvä oli,..ja jatkoin matkaa.
    Tunnistaakohan lapset mua kohta ollenkaan, joku vieras täti käy kotona kääntymässä.Huih....
    Ilta olisi ollut mahtavaa kuunneltavaa vanhemmille, mutta mikä lie asiassa mättänyt, eikö aihe ollut tarpeeksi kiinnostava tai kutsu tarpeeksi vaativa, meitä oli todella vähän paikalla. Niin vähän että olin aivan järkyttynyt asiasta.
    Hieno luento ja upeasti koottu, mutta yläkoululaisten vanhemmat eivät jaksa olla kiinnostuneita OMIEN LASTENSA TURVALLISESTA liikenne käyttäytymisestä.
    Rehtori tokaisi luennon loputtua, että eräässä risteyksessä on koulun läheisyydessä odotettavissa joskus jonkun oppilaan turma,jopa kuolemaan johtava, niin vaarallinen se on.
    Minä ajattelin ottaa asiakseni(kuinka ollakkaan) yleisönosastolle kirjoittamisen aiheesta, jonkinlaisen vastavedon asiasta. Jokainen yläkouluikäinen jossain vaiheessa ajaa mopoilla, heistä jokainen on nyt ajanut läpi talven pyörällä kypärättä kouluun, näistä ilmoista johtuen.Päätin myös että meidän pojan kanssa katsomme Liikenne turvan sivuilta ajamiseen liittyviä asioita, ja hän opettelee liikennekäyttäytymisen minun kanssani(varjelkoon..)
    En tietenkään väitä, että osaisin paremmin kuin muut, päin vastoin, mutta halaun antaa sellaisen ohjeen lapselle että vastuu kulkee mukana, ja että ymmärretään mitä voi saa tai pitää tehdä. Monesti vahinkoja sattuu kun ollaan välinpitämättömiä, tai ei tiedetä jotain asiaa.
    Kyllä aiheena oli aivan mahtavat jutut, ja kiinnostavat. Yleisökato vain häiritsevä.
    Katsotaan koska jaksan ehdin ja kykenen kirjoittamaan jotain Hämeen Sanomiin.
    Tämä tilaisuus päättyi, olin vanhempain Yhdistyksen puheenjohtajan tiukassa otteessa, pöytäkirjassa oli huomautettavaa,..jos ei muuta niin lauseessa sanat väärässä järjestyksessä ja pykälän merkit oli puuttuneet.-Sanoin että tein sen edellisen pöytäkirjan pohjalta, koska en ollu aikoihin tehnyt pöytistä ..niin hän vastasi, että edellsien sihteerin pöytäkirjoja hän ei hyväksynyt alkuunkaan, mutta että minun oli suht.kehityskelpoinen.Heh.Voi voi...Vaativa ja tarkka,..muu ei toimi kuin oma idea.Hmm..mutta tulipahan tehtyä, minä ensin ja hän korjauksilla perässä.Lähinnä mua nauratti, ja ajattelin tuo on asia jota minun pitäisi välttää..toki teen sitä niin usein itsekkin.Luulen osaavani itse kaiken paremmin kuin muut.Heh heeee. Eli sillä tyylillä kun lapsetkin joskus jotain meina yrittää,..sanon ans kun minä näytän. Hyvähän se tietty on näyttää, mutta se pitäisi tehdä sillä mallilla ettei lapsi siitä loukkaannu tai koe syrjäytetyksi. Niin minusta tuntui pieneä kun äiti komensi pois valtakunnastaan, leipomisen ja ruuanlaiton aikana, vaikka olisin ollut kovin kiinnostunut kokeilemaan. Kun pääsin ensimmäiseen ns,,omaan kotiin, tosin poikaystävän kotihan se oli,..(nykyisen täällä asuvan miehen)nautin kyllä kun sain huusholleerata kuten itse halusin. Silti tiedän ettei äippä mtn kurjaa tarkoittanut, aika vain oli niin tärkeää, että saa kaiken tehtyä, Meillä jokaisella samat probleemat. Olevinaan kiire jonnekkin, ja ne todella TÄRKEÄT asiat jäävät hieman syrjään.Kuten pieni tuokio lukiessa lapselle, yhteiset ruuanlaittohetket tms.
    ASIAAN..Hih.
    Kun pääsin kotiin, esikoinen oli tehnyt iltapalaa. Kivaa kyllä, vaikka mun olo oli ihan hirvee.Väsytti ja päätä särki aivan todella paljon.
    Söin ihan ripauksen ja sanoin että mennään nukkumaan.Vielä yksi puhelu siinä tuli, kun olin jo pötkällään ja kun lopulta ummistin silmäni, kello oli n.21.00.
    Vain kerran heräsin yöllä, ja nukahdin uudelleen.Aamulla ei ollut aikainen herätys, koska oli kotitoimistopäviä, vaikka aluksi olin menossa pitkälle-muutin suunnitelmiani..Heräsin siis ennen ysiä, ja aivan pirteänä.
    Mitäs siinä muuta,..tapahtuikaan.Jälkikäteen aina vaikeaa muistaa päivien tapahtumia, yllättäen.
    Niin, naapuri soitteli iltateelle, ja poikansa nimppareille samalla..Siinä hötäkässä en ehtinyt saunaan kun ilta venähti pitkäksi, tulimme vasta kymmenen jälkeen kotiin.Lapsilla kouluaamu seuraavana päivänä.Huih.Mukavaa kuitenkin oli, ja naapuri innostui suunnittelemaan minulle ruokapäiväkirjan tai ohjelman, milä muutetaan tottumuksia lisätään liikuntaa ja sellaista.Tämä tuli puheeksi kun sanoin harkitsevani ravintoterapeutille menoa. Ei tarvinnut, hän hallitsee asian. Ilmaiseksi.
    Seuraava yö meni valvoessa, nukahdin vasta ehkä viiden aikaan, ja perjantai päivä tuntui katastroofilta kaikenkaikkiaan. Silmät oli kuin santapaperia, mutta pääsin kuitenkin sovitut asiat.
    Yllätyksellisesti minulle soitti Hämeenlinnalainen uusi Kolleega, joka oli tammikuussa aloittanut. Kaikkein yllättävintä oli, että puhelimessa ääni tuntui tutulle, ja lopulta hän uskaltautui kysymään että tunnetaankohan me. Hyvänen aika, tunnettiin ja riemastuttiin. Sovittiin palaveriaika ABClle ja pölistiin työn merkeissä parisen tuntia yllättäen.Mukava yllätys kertakaikkiaan.
    Kotiin tekemään papruja mitäkä päivääni kuuluvat, ja sitten hetkeksi katolleen vällyjen alle.
    Uskomatonta miten mahtavaa onkaan nukkuminen väsyneenä. Aivan totaalinen blackoutti iski tajunnan pimeäksi, ja vaivuin ihanaan nirvanaan.Niin ihanaan etten kuullut heti puhelintakaan, saatikka nopeasti viestejä.Nukuin yli posti ajan, eli loppuviikon postit lojuvat edelleen kotona.Huoks.
    Sauna virkisti kyllä ,olin kuin uusi ihminen sen jälkeen.
    Ilta toi tullessaan erilaisia fiiliksiä, yllätyksiä ja vaikka mitä. Aamulla ei tiedä mitä ilta tuo tullessaan.Ajatuksia tunnelmia ja sykkeitä.Joku asia saattaa antaa virtaa niin paljon, että elämä valaistuu hetkisessä. Uskomattomalta kuulostaa, mutta tuntuu mahtavalle.Sinänsä mikään ei muutu, itsellä vain sielussa erilainen olo. Sitä se valaistuminen kai on.
    Olin naapurilla kuljettajana hetkisen, kun hän halusi mennä juhlimaan vapauttaan paikalliseen tanssibaariin.
    Kuinka ollakkaan valvoin taas yön, aloin nukkumaan vasta puoli kuudelta. Olin pirteä, kun nukuin päivällä univelkojani pois.Omituista miten valvomisestakin voi tulla hyvä olo. Joskus.Sitten taas nukuin yhteentoista. lapsetkin nukkuivat pitkään, ja lopulta minut herättelivät. Nyt lähtivätkin pienemmät naapueiden kanssa uimahalliin.
    Pojalla on ollut yökaveri vielä täällä, niin mukava kumppanuus pojilla, ja yhteiset kiinnostuksen kohteet. messingeri ja jääkiekko. Hirveä meteli näyttää olevan, joku peli nytkin tulee telkusta.
    Kyllä mun nyt on ryhdistäydyttävä, ja lähdettävä ulkoilemaan. Kävelykumppani kuulosti nuhaiselle, joten en sitten saanut lenkkiseuraa. Lupasi myös mennä katsomaan poikaansa Sotkuun, ensimmäistä kertaa. intti kun alkoi maanantaina.
    Noh, enköhän saa hieman tuuletettua ajatuksiani kun saan vaatteet päälleni, ja pääsen Sirulin kanssa kulkemaan tuonne raittiiseen ilmaan.
    Olo on jotenkin niin kevyt, ja odottavainen. Pitkästä pitkästä aikaa tuntuu siltä että elämäni vuoristorata on hetkisesti korkeimmalla tasaisella kohdallaan.Sitäpä en tiedä koska syöksylasku alkaa, mutta niin kauan kuin jarrut pitävät  eikä tuule, vaunu ei liikahdakkaan.
    Kertakaikkisenmukava tunne sisällä,..mutta ettei nyt liikaa kehuisi auvoisaa ja euforista oloaan, pitänee mainita että niskat on ihan jumissa. paljon ajoa, liian vähän liikuntaa.
    Vali Vali.
    Siispä nyt puen päälleni, painun ulos, ja jospa vielä menisin hetkiseksi nosteleman käsipainoja tuonne alas, jotta saisin hieman hartioita laskeutumaan alemmas. Nyt ne kyhjöttävät korvienvierellä aivan kasassa. Autch....Tänäänhän on vielä..jippiaijee työpäivä. Tai yö. Huomenna vielä, mutta sitten on 3 vkonloppua vapaata. Seuraavana lauantaina menen ystävän tyttären "taidenäyttelyn" avajaisiin. WOW. Aika moderneja Abstrakteja töitä, mutta tyttö on lahjakkuus selvästi.Olen aina ihaillut elokuvien taidenäyttelyjen avajaiskohtauksia, joissa ihmiset kulkevat shamppanjaalsi kädessään tyylikkäinä.Sovittiin että koska taiteilija on aloittelija ostamme itse shanppanjamme. Heh. Luultavasti menemme sitten jonnekkin, baariin, keskustassahan tuo näyttely on. 3 viikkoa ja sitten on työpaikan Kickoffit jossain Keski-Suomessa. Nuo tapahtumat antavat työhön uutta näkemystä ja potkua.
    Niin paljon tapahtumassa ja kuitenkin niin vähän.
    Juuri mietin että seuraava elämän kolmannes tulisi huolellisesti suunnitella, jotta ehtisin vielä kokea mahdollisimman paljon ennen eläkkeelle vetäytymistä. Oloni tuntuu kuitenkin kokeneelta, silti elämäniloiselta ja nuorekkaaltakin tällä hetkellä. Alkaakohan se kriisi vanhenemisesta mennä pikkuhiljaa ohitse, ja hyväksynnän puolelle.Tämä tahtoo paljon ja kaikenlaista, kertakaikkisen elävää elämää.
     
    Ääk kello on kolme ja minä vielä kylpytakki päällä. Mutta mihin tässä olisikaan kiire, valmiissa maailmassa.
     
    Toivon kaikille ihania tunnelmallisia hetkiä, sydämensykkeitä ja värinöitä.(ei kuitenkaan rytmihäiriöitä..heh), tällä hetkellä voin lähettää muille energiaa,..nyt sitä taas riittää. Katsotaan huomenna mikä on tilanne, voi olla että energiat on hävinneet kuin tuhkat tuuleen ja vuoristorata on liikkeessä. Katsotaan:)))
    Tällä hetkellä valtakunnassa kaikki hyvin!
     
    Mukavaa viikonloppua ystävät sukulaisielut ja kylänmiehet ja naiset. Kuulostipas omituiselle,..heh. No viikonloput kuitenkin:)))))Halituspusitusrutistusxxxxxxxxxxxxxxx
     
     
     
     
     
     
     
     
    14:51:31 | 添加评论 | 阅读评论 (2) | 固定链接 | 写入日志
    1月9日

    Sataa kuin kyyneliä ikkunaani

    Taivas itkee, muttei onneksi sentään salamoi...Heh.
    Luultavasti tänään tapahtui paljon.En vain muista mitä.Ehkä muistan osan, ja se mitä en muista ei ole mainitsemisen arvoista.Tai jotain sinnepäin.
    Heräsin yöllä. Särki armottomasti päätä.Nukahdin toki uudelleen, ja kipu lientyi ilmeisen armeliaasti.
    Onko minulla tervettä päivää lainkaan, heh, nimittäin tuntuu kuin jotain kohtaa aina sen verran että sanoa saa kolottaaa kivistää, ja puuduttaa. Sairaskertomukseksi tämän blokkauksen voisi siis nimetä.
    Olen kuunnellut uudenlaista vaihtoehto musiikkia. Haluatko kuulla mitä? Jos et- hyppää tämän kohdan ylitse nimittäin aion sen joka tapauksessa mainita.
    Oletko kuullut Islantilaisesta yhtyeestä nimeltään Sigur Ros? Yhtye tekee aika erikoista itse sanoittamaansa musiikkia, omalla kielellään. Siis unenomaista ja satumaista musiikkia hölpänpölpän sanoilla, joiden merkitysta kukaan muu kuin eivät taida tietää.Aika siistiä.
     
    Tässä lainaus Wikipediasta-kaikki sanoitukset on laulettu vonlenskaksi (joka tunnetaan englanniksi nimellä Hopelandic), joka kuulostaa lausunnaltaan melko paljon islannilta (Jónsi kehitti itse kielen improvisoimalla kappaleiden melodiaan). Samankaltaisuus on niin suurta, että islantia osaamaton kuulija saattaa erehtyä helposti. On sanottu, että kuulijan on itse tarkoitus kehittää sanoituksille merkitys, jonka hän voi sitten kirjoittaa albumin tyhjiksi jätettyihin kansilehtiin.
    Aika erikoista musiikkia, mutta mielenkiintoista ja rauhoittavaa ja osin hermoja raastavaa. Kannattaa kuunnella vaihtoehtoisesti:) Yhtye on myös soittanut taustamusiikkia elokuvassa Vanilla Sky.Pieni varoituksen sana, musiikki on tosiaan niin erikoista että luulen että osa teistä pyörittelee päätään,..minulle se nyt jostain syystä sopii, tämäkin tyyli...
    Kurkatkaa yhtyeen sivuilta tai suomenkielistä infoakin löytyy. Ihan mielenkiintoinen.
    Ruoska on myös aika mielenkiintoista musisointia, hehee.
    Justin Timberlakea kuuntelin myös eilen. Tuntuu olevan oikein suosittua musiikkia.
    Oletteko vierailleet Emin Jukebox sivuilla, jossa pääsee kuuntelemaan uutuuksia ja hyviä biisejä eri kategorioista. Olen löytänyt sieltä monia mielenkiintoisia biisejä ja innostunut . laitan tähän linkin niin se joka haluaa pääsee tutustumaan-itse tämän linkin sain eräältä ihkulta ystävältäni jo aikaa sitten, syksyllä.Kiitos vielä siitä.
     
    Aamulla heräsin säpsähtäen puhelimen kilinään. Olin UNOHTANUT laittaa nukkumaan mennessä kännykän kellon soimaan, joten jos minulle ei olisi eräs ystävällinen ystini soittanut ja kertonut hukanneensa omaa kännykkäänsä, tiedotusluontoisena asiana soitti kaverinsa kännyllä.Olisin nukkunut autuaasti pommiin, ja myöhästynyt töistä.Kiitos myös siitä.Heh.Kiitosten bloki.
     
    No sitä saa mitä tilaa, oli aamutuimaan erittäin vilkasta liikehdintää meikäläisellä, ja sanotaanko nyt niin että vähän ehkä huvittavan oloistakin singahtelua kun en muistanut puoliakaan mitä olin suunnitellut aamulla ennen töitä tekeväni, enkä sitten todella olisi edes niitä ehtinyt tekemäänkään, niin myöhässä olin.Jotain kuitenkin yritin hätäpäissäni saada tehtyä, juoksentelin edestakaisin hätääntyneen näköisenä ja ynähtelin epänaismaiseen tapaan.
    Kun pääsin ensimmäiseen sovittuun paikkaan, oli autuaasti puoli tuntia myöhässä. Mutta-onneksi oli asiakaskin.Hän oli juuri saapunut paikalleen minun tullessani, joten hyvin meni.
    Tuntuu siltä että puhelimeni soi koko ajan kun olin autossa, tai jos se ei soinut, olin soittamassa johonkin ja joka oli minulle soittanut, tai sitten soitin muuten vaan. Kannattaa ehkä kohta todella liimata tuo känny korvaani.
    Tulin kotiin jossain vaiheessa aivan umpi väsyneenä ja apaattisena. En ihan tyytyväisenäkään, mutta sinänsä kuitenkin kaikkeni tehneenä. Muksut viipattivat kuopunen ulkona ja neitonen otti koiran. Likka teki todella pitkän lenkin Sirun kanssa.WOW!!Hienoa tyti:)Puolitoista tuntia ja tyttö on 10 vee.
     
    En minä ymmärrä mikä minut sai taas ärhentelemään ja olemaan pahantuulinen itsekseni ja vähän muillekkin.Ehkä väsymys tai se että maailma näyttii harmaalle ja ällöttävälle. Uutisissa sanottiin että huomenna tulee talvimyräkkä, tuulee ja sataa ja on kamalaa. Minä ajan Kouvolaan tietenkin juuri siinä myrskyssä, ja takasinkin pitäisi päästä.
    Valoa tunnelin päässä, näen ystäväni ja kollegani hänen kotikonnuillaan, kuuntelen mukavaa ja lupsakkaa murretta, voimme haukkua kaikki miehet ja muut maailman navat pystyyn, miettiä miten hulluja akkoja ollaan kun tehdään tätä hullun hommaa työksemme ja vielä hemmetti tykkäämme siitä. Vai tykkäämmekö?Se vilkastuttaa aivoverenkierron siihen malliin, että olen hyvällä tuulella loppupäivän, luulisin. Mulla on huomenna kiire päivä, ja tarvitsen tosiaankin GPSsän apuja. Wau..onneksi on oma kartanlukija autossa. Hih hii.
    Menin nukkumaan päivällä kun kiukutus aste oli äärimmillään, ja sitten vasta olinkin kiukkuinen. Sain sitten ukonkin niin pahalle tuulelle.
    Joskus en ymmärrä, miksei ihminen jonka kanssa olen saman katon alla elänyt 20 viimeistä vuotta vieläkään ymmärrä, koska mulle ei kannata tulla märisemään tai murisemaan asioista joihin sillä hetkellä en pysty vaikuttamaan, mutta jotka saavat minut kireäksi kuin viulunkieli. Argh..aamut on samanlaisia, tai sitten jos mut kolme kertaa tullaan herättämään kun olen väsysissä ja päiväunilla. Silloin saa mitä tilaa, eli riidanpoikasen aikaan. HMMMM....
    Ärripurri leijona naaras on ärsyyntyneenä sangen riitaisaa seuraa.
    Puhelimeni soi kertaalleen siinä unen keskellä myös, mutta siinä vähän virkistyin.
    Olin vienyt pojan aamulla kouluun, ja luvannut hakea hänet neljältä.Pikaisesti keräsin kampetta kirpparille, lasten kirjoja lähinnä joista jo voimme osasta luopua, kun ne ovat luetut. Hinnoittelemaan en niitä kotona enää ehtiny, ja singahdin reppuni kanssa autoon ja poikaa hakemaan.Reppana olikin päässyt tunnilta jo varttia aikaisemmin kun olimme sopineet, joten siellä hän istui orpona aidan karmilla mamiaan odottelemassa. -sanoi kun istahti autoon, että Tulithan sinä.Woe...Lapsi oli aivan puhkipoikki rikkisen näköisenä ja kävi ihan reppanaa sääliksi. teini-ikä ja murroikä ja pitkä koulupäivä, kun neljään asti joutui olemaan.
     
    Kirppiksellä olikin yllättäen jotain mennyt vaikka luulin kun en ehtinyt(viitsinyt/jaksanut) käydä siellä muutamaan päivään, että miinus saldolla ollaan. Alentelin tuotteita, ja hinnoittelin uusia juttuja. Toivotaan että kauppa käy. Nyt on pöytävuokra taas maksettu ja vähän jäi tuhlaus varaa. Löysin kierroksella jonka vakiona teen ihanan avaamattoman ison Partylite kynttilän, pakkauksessa ja maksoin siitä kiltisti 3.5 euroa. Ei minusta ollut kallis.
    Kun lähdettiin kotiin päin, alkoi satamaan , tietenkin.
    Kotona laitoin kynttilät palamaan, antamaan valoa maailmaan. kauniita tuikkuja ja uusi iso kynttilä virkisti mieltäni.
    Aloin myös siivoilemaan keittiön romukaappia, ja sain kerättyä rompetta taas kirppikselle vientiin, sekä ison kassillisen diipadaapaa roskikseen vietäväksi.Vedenkeittimemme sanoi sopimuksen irti, kun sillä kerran erehdyin lämmittämään glögiä.Tiesin ettei se sitä meinaa kestää, mutta kun naapurikin lämmitti omallaan, minäkin ajattelin kokeilla, ja siinä sitten niin kävi että rikki se meni kertalaakista.Nyt se on ostettava uusi.
    Kun viimeksi olimme kävelyllä, puhuin kävelykamulle että olen miettinyt joskus että menisin mielelläni HILJAISUUDEN RETRIITTIÄ viettämään. Kahden päivän hiljaisuus puhumatta kenellekkään mitään, tekisi sielulleni ja ruumiilleni hyvää. Toki haluaisin sinä aikana lukea ja kuunnella omia ajatuksiani. Mutta ei musiikkia, ei puhelinta ei mtn.Tosin, tekstarit ehkä ok. Mutta ei puheluita ei ääntä ollenkaan.Eikä tietokonettakaan. Mistähän kaikesta sitä tulisikaan vieroitus oireita.
    Tuo kyseinen retriitti järjestetään seurakunnan puolesta Hämeenlinnassa, mutta myös Valamon luostarissa järjestetään niitä.
    Yllättäen ystäväni sanoi että mennäänkö, hänkin voisi lähteä sinne.Jos tänä vuonna 2007 sen toteuttaisin kun jo monta vuotta olen haaveillut.
    Kollegio soitti ja jossain vaiheessa hän sanoi että olen mahdottoman kova pulisemaan. Hmmm...Voi reppanaa kun joutui taas kuuntelemaan. mutta itseppähän soitti...sitä näet taas saa mitä tilaa.HIh.Hän nyt sattui olemaan mies kollegio, joten ehkä vähän vaikeampi vielä sulattaa pulputtavaa naikkosta, kuin naisten.
    Mukavaa oli myös jutella Satusannukan kanssa mesessä...heh,..siinä myös kielenkannat saivat kovaa kyytiä, ja tunti tai kai vähän toistakin taisi sujahtaa ohitse. Mutta ajatella...se muuten ei maksanut mitään kun mesellä puhuttiin. Ihan sikasiistiä.Kiitos vielä tuosta tuokiosta, Oli todella rentouttavaa ja mukavaa jutskailla asioista. Kuulut myös ystäviini, vaikkemme ole koskaan tavanneetkkaan nenätysten. Paitsi siellä sitten siellä Palomieste risteilyllä,..HIHHIIIIH tulevaisuudessa.
    Tässä pikkuvinkkiä myös KAIMALLE-Mese!:..ajattele miten kiva olisi luurit päässä asiansa vaihtaa, ja höpistä, eikä se maksaisi mtn. Ladataan nyt sulle se mese.Juukos???Tulen pitämään kurssia ja opastamaan käytössä, mikä nyt ei kovin vaikeaa ole.Luultavasti ainakaan.
     
    Niin, oli tässä myös muutama muu puhelu päivän aikana joista nyt jäi jonkinlaisia mietteitä mieleen. Mutta niistä nyt ei tässä sen enempää. Ajatusriihi myllää niitä, edestakaisin asioita.
    Joskus pitäisi ehkä ihan laskea montako puhelua päivän aikana mahdan puhua.. Mutta kaikki ne on tärkeitä,...on on on. Jotkut vielä tärkeämpiä kuin toiset.
    Enkä osaa sanoa asiaani lyhyesti enkä ytimekkäästiAnteeksi pyyntö heille jotka siitä kärsivät!!!!
    Kiitos niille jotka sitä eivät häiriinny!!!!Suurkiitos niille jotka ymmärtävät!!!!Ja isoin kiitos niille jotka uskaltavat vielä uudestaankin soittaa...!!!!!!
    Illan kohokohtiin kuului SAUNA:) . Oli taas kasvonaamiota, löylyä, kasvokuorintaa ja hirveä meteli. Uh. Lenkkisaunassa on yleensä iso liuta lapsia jotka ovat vielä pieniä, sekä meidän neiti joka myöskään ei kuulu niihin kaikkein pienempi äänisiin.HIH- ÄITIINSÄ ei ainakaan ole tullut, älkää yhtään yrittäkö.
    Oli se silti ihan kivaa, jutskailtiin esikoisenkin kanssa(joka yllätysyllätys uskaltautuu vielä meidän naisten vuorolla saunomaan!)kaikenlaista koulu ja muuta asiaa. Noin erittäin fiksu poika, ehkä siinä äitiinsä tullut---Tirskahdus. kotona fiksu mutta muuten en tiedä..taitaa tosisaan olla aika vilkkaan sorttinen kaveri koulussa. .
    Sain tänään myös meilin ihkulta lapsuuden ystävältäni, lapsuusajan bestikseltä, jota ilman en voisi kuvitellakkaan lapsuutani. Olemme kokeneet kaikenlaisia mukavia hetkiä yhdessä, ymmärtäneet toisiamme, ja ottaneet jopa ihka ekan känän yhdessä.(2 ploa lonkeroa leikkipuistossa liukkarin alla). Nyt olemme tavanneet harvoin, viimeksi synttäriyllätyksenä seisoi ovellani kukkasen kanssa.Silloin jutellessamme päätimme että tapaamme syksyllä...MUTTA EMME PÄÄTTÄNEET MINKÄ VUODEN SYKSYSTÄ OLIKAAN KYSE. Joten emme siis vielä ole tavanneet.Hmmm...
    Juuh, sellasta.
    Jos olen nyt viisas, mitä en tokikaan muuten koskaan tunnusta olevani, niin kuitenkin, jos siis olisin menisin nukkumaan. Ans kattoo nyt...aamulla on lähtö vähän yli seitsemän, kamalaan myrskyyn ja tuuleen vesisateeseen ja liukkauteen.Nukkua pitää että jaksan. ja kun tulen sieltä on se riivatun liikenne valistus ilta. UUUUUH.
    Vielä muutama ihan hyvä biisin artisti. Esim Sara Nunes. Suomalainen ja aika mahtava ääninen englanniksi laulava esiintyjä. Tsiikatkaa sekin:)Suosittelen.-Sofia Zida:) Myös ihan ok ääninen artisti.Jore Marjaranta,..ihku ääni-mukavia sanoja biiseissä:).
     
    Nyt satunnaiset kulkijat jotka pysähtyivät lukemaan, ystävät, ja tuttavat ja muuten vaan kiinnostuneet(vihamiehiä mainitsematikaan..),..oikein mukavaa sateen ropinaista yötä kaikille.
     
     
    i loooove yooouuuuuu honeyt-Jotakuta paljon enemmän ja toisia vähemmän...
    mutta kaikki olette speciaaleja, omalla tavallanne:))Kiitos siitä.
     
    Kiitosten bloki..hih.
     
    Terv. Sarppenteri
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
     
    23:01:40 | 添加评论 | 阅读评论 (4) | 固定链接 | 写入日志
    1月8日

    Mitä mielessä maanantaina:)

    Kas, minä itsehän se siinä.Ajattelin tänään jossain välissä, että nyt Sarppis suu kiinni, kun tekstiä tuli jälleen enemmän kuin laki sallii. Niin sitä vain tuli, enkä meinannut saada taukoamaan ollenkaan.  Kaikeksi onneksi tänään siitä oli ihan positiivisia vaikutuksia, joskus tuntuu että puhun niin paljon että positiivisuudet unohtuvat joukosta. Heh.
    Aamulla ennen duuniin lähtöä katselin ikkunasta ulos. Jo aamutuimaan oli intuitiivinen olo, ja energiaa aivan valtavasti. Mistä lie johtuu, hmm hmm hmm.
    Tunnelmaa hieman latisti tuo kamala sumuinen tihkuinen LONTOON ilma, ei valkaisevaa lunta mailla eikä halmeilla.Eipä luulisi asuvansa maassa jossa Amerikaklaiset kuvittelevat Jääkarhjen kävelevän kaduilla vastaan, ja että ihmiset ovat kääriytyneet turkiksiin ja asuvat igluissa.
     
    Kyllä maanantai on silti aina maanantai, että huomasin vaikka endorfiini virtasi sisuksissani, nopeasti se sieltä häipyi, taivahan tuuliin.NIin että se siitä energiasta.
     
    Ajelin tänään kohti Orimattilaa, missä hevosten kavioiden kopse kuuluu Lahteen asti.
    Päivä ei tuntunut nousevan ollenkaan, niin tasaisen pimeää oli reittini varrella. Ostin tänään jo 3n ison viiden litran ikkunanpesuaine pänikkäni, niin sitä vain on tänä syksyisenä aikana kulunut.Pyyhkijät pyörivät vinhaa vauhtia ees taas, ja ilman nestettä oli toivotonta nähdä edes muutamaa metriä eteen päin.
     
    Kuukausi on lähtenyt suunnitelmien mukaan erittäin hyvin käyntiin. On ullut uusia juttuja kuten ajattelinkin, suunnittelin ja pähkäilin. Nyt pitää tsempata meiltön Draivi päälle, että loppukuu näyttää mahtavat merkkinsä myös.Periksi ei anneta, vaan energia virtaa jopa Helmikuun puolelle. En tiedä mistä sitä energiaa saan, mutta jostain sitä vain on tultava.
    Kevättä kohden mennään, ja odotellaan näiden mukavien vapaiden jälkeen hieman jo talvilomiakin.Hih.
    Koska en saa matkaa kuitenkaan aikaan talviloma-ajaksi, me menemme sitten myöhemmin reissuun. Päätin että pidän lomia osissa kuten viimevuonnakin, oli oikein rentouttavaa ja tuloksekasta pitää pidennettyinä viikonloppuina vapaat. Pidin joskus maanantain viikonlopun jatkeeksi, joskus perjantain ja kerran muistaakseni perjantaina ja maanantain. Sopii hyvin minulle, ja sopii myös hyvin  työhöni.Sen lisäksi oli vielä pitkät vapaat pääsiäisenä jne.
    Kivaa ajatella jo lomia, vaikka niihin on vielä aikaa. Mutta muutama kuukausi menee nopeasti, se on tässä vuosien varrella huomattu.
     
    Mukelot oli isoveikkansa kanssa uimahallissa tänään, ja olivat nautineet täysin rinnoin. Kuopunenkin oli hypännyt hyppyaltaassa ykkösestä..ääk. Siinä on 4 metriä syvää, mutta hyvin oli uskaltanut kolme kertaa pompahtaa.Hih.
     
    En malttanut alkaa miettimään mitä ruokaa laittaisin. Menin alennuskuponkini kanssa läheiseen avattuun K-markettiin, ja keräsin sitä sun tätä ja kaikenlaista diipadaapaa kärryt täyteen. Alennuskuponki on aika nasta juttu, K-etujen lisäksi. Normaalistihan S-market antaa parhaimmat bonukset. Nyt kun tuo uusi kauppa avattiin, sinne tuli palvelutiski kuten kunnon kauppaan kuuluukin. Voi jee minkä kansan suosion se onkaan saanut.
    Siinähän minäkin hetken jonotin omia herkkujani, ostin siis perheelle grillattua broileria ruuaksi. Toinen myyjistä kysyi häneltä kenen kanssa asioin,että mitenköhän monta kanaa tämän tiskin takaa on tänään oikein myytykkään, ja vastaus kuuluu kyllä niitä ilmeisen monia on.
    Palvelu on aina palvelua. Niin, kun kaupan avajaiset oli, Kauppias oli kaikille  lähiseudulla asuville plussakortin haltijoille lähettänyt -10% alennus-setelin.Käytin sen, ja sain toisen samanlaisen kassalla tilalle. Näin houkutellaan asiakkaita. Tarjoukset olivat mahtavia, hedelmiä tosi edullisesti, ja vaikka mitä muuta plussakorttitarjousten lisäksi.
    Toinen kierros tehtiin -10 alesetelillä parin päivän päästä, ja silloin kassalla sain uuden alennuslipun jolla sai seuraavasta ostoskerrasta -7%. No ei siinä mitään, käytin sen tänään, ja yllätys yllätys, sain vielä kertaalleen -7% alennuslipukkeen.
     
    Vaikka kaikenkaikkiaan en ole lipukeihminen, joko minulla on lipuke kotona, tai väärälippu, tai unohdan antaa lipukkeeni, tai olen hukannut sen; yritän ostaa lipukkeella väärää kalliimpaa tavaraa, tms syitä on miljoonia miksi en diggaa lipukkeita. Mutta sitä diggaan että saan perusasiat paljon halvemmalla kuin normaalisti, ja diggaan myös sitä että saan palvelua, TODELLISTA ystävällistä palvelua.
    Välillä ajattelen että enenmmän minua vielä se palvelualttius innostaa kuin alennukset. Olisin valmis maksamaan pikkupitäjän palveluista enemmän kuin isojen typerien automarkettien kireistä ostoskierroksista.
    Nyt en laittanut hanttiin, kun sain K-etua-sain melkein 10 euron alet tavaroista plussakortin ja alennussetelin ansioista. Ihan kivaa...tuhlaan sen 10 euroa johonkin.
     
    Kirjastosta tuli uhkaus. Taas on erään eli kuopusen kirja palauttamatta ja sakko kertynyt arveluttava määrä. Kirjaa ei siis löydy edelleenkään mistään, joten kai joudun sen lunastamaan. Hohhoijjaa.
    Meidän perheen jäsenten ei anneta mennä kirjastoon, ei lasten eikä varppina lasten äidin. Näistä kukaan ei muista ajoissa palauttaa saatikka pitää huolta lainoistaan:)))
     
    Nyt menen ja otan pienet tirsat että jaksan yöllä valvoa. päästään normaaliin rytmiin. TIRskahduuuus.
     
    Heisun heiluvilles, ja mukavaa alkanutta viikkoa nro 2.
    18:47:51 | 添加评论 | 固定链接 | 写入日志
    1月6日

    Jotain koostetta tähän Loppiaisen viettoon

    Loppiainen, vanhempi kuin Joulu itse.
    Meidän loppiainen ei sen ihmeitä sisältänyt. Koristeet oli jo aikaisemmin kerätty pois, odottamaan seuraavaa Joulua.
    Nukutti, niinkuin tiesinkin todella makoisasti, mutta valvoinkin toki.Kompensoivat toisensa.
    Olo on perustypertynyt ollut koko päivän. Palelee, ja korvaa jomottelee ja kurkku on karhea ja mua hengästyttää.Pitkästä aikaa myös rystyset oireilevat, nivelet ovat turvoksissa ja kipeät.
     
    Vali vali. Olen juonut teetä mielettömän monta kupillista. Kun heräsin olin aamukahveella, mukava naapurini soitti minulle ja puheltiin kai 40 minuuttia. Totesin siinä vain että tämäkin olisi tullut halvemmaksi(Hän tosin soitti) jos olisin kävellyt pihan poikki, ja olisit tarjonnut teet. No siinä sitten sovittiin että juttu jatkuu heillä, teekupit nenien alla.
    Mukavaa oli vaihtaa ajatuksia, ja miettiä maailman menoa.Naapurin emäntä on aika rempseä, ja avoin ihminen, joten juttelu ja pähkäileminen myös tuntuu luonolliselta, koski se aiheena niin seksiä, miehiä, naisia, mielialoja, ihmismieltä, kohtaloita tai mitä vain.Joskus ihailen joidenkin ystävieni välittömyyttä, ja asioiden ilmaisutapaa, suorasukaisuutta, ja asioiden relistista käsittelytapaa.
    Mietin usein että olisi mielenkiintoista nähdä itsensä toisen ihmisen silmin, puhumassa kipeistäkin asioista tai iloisista, asioista jotka ovat usein piilossa ujouden ja kuoren alla, jopa minulla, jonka suullinen ilmaisu on aika voimakasta, enkä sanattomaksi useinkaan jää.
    Olen enemmän ja enemmän alkanut ajattelemaan, että ei ole vain yhtä totuutta jokaisesta asiasta, tai kahtakaan. Totuuksia löytyy niin monia kuin on asiaan osaa ottavia, ja asioita käsitteleviä persoonia.
    Vain yhdenlainen kapea näkökenttä sumentaa monia mahdollisuuksia, sulkee monia reittejä elämänvarrella.
    On mielenkiintoista tuumia miten erilaisia ihmisen realistiset haaveet tai elämänkatsomus onkaan. Yhdelle on selkeästi tärkeää asioiden jonkinlainen järjestys ja toiselle taas siitä ei ole mitään iloa.
    Jännä juttu, kun puhuu ystävälle asioistaa, näkee konkreettisesti miten typerästi on jossain tilanteessa toiminut. Ahaa elämys tulee vain jälkeen päin, kun miettii asiaa kertoessaan sitä toiselle.
    Spekulointiahan se on.eikä muuta miksikän oemassa olevia tapoja tai käytäntöä. 
    Siinä sitten ajatusten vaihdon lomassa keksimme että mehän lähdetään kohottamaan kuntoa tanssikursseille.. Ystäväni osaa tansii, käy lavoilla aika paljonkin.
    Minä taas..hmm..en todellakaan osaa tanssia, mutta tanssin kun joku todella osaa viedä. On niitäkin ihmeitä nähty että joku on todennut minun olevan kehityskelpoinen yksilö, eli jos osaa viedä, kyllä jotenkin dallaan mukana.
    Katsotaan mitä tuleman pitää. Saan tanssikurssiseuraa vaikka hän osaakin tanssia perusjutut.Minkähänlaiset kengät sinne pitää olla????Paniikki jäytää ajatuksissa...mitähän tästä tuleekaan.
    Seuraava kiva idea oli että mehän lähdetään lasten kanssa ulos syömään. Mietittiin paikkaa, ja päätettiin mennä Linnatuuleen , jossa on maittavat ja suhteessa aika edulliset ruoat. Heitin Esikoisen HPk peliin siinä välillä ja sitten lähdettiin ajelemaan kohti ruokapaikkaa. Aikamoinen sumu oli, mutta ajelin rauhallisesti moottoritietä.
    Mehän viihdyttin siellä pari tuntia,ja lapset seikkailivat ja leikkivät pelaavansa autollaajopelejä ja muita. Rahaa niihin en antanut, mutta Kuopuselle ostin sellaisen hikinauharannekkeen. Tyttö otti 2 euro korun. Hmm, ihmeellistä rahanmenoa.Heh.
    Syötiin kyllä hyvin, se on myönnettävä. Otin itse pariloitua kanaa ja siihen lohkoperunoita, koska riisiä ei saanut. Perunavaihtoehtoja kuitenkin oli lohkoista muusiin ja kermaperunoihin.Yllättävän paljon. Salaatti tietenkin. Lasten annos oli nauravia nakkeja, tyti halusi tapansa mukaan muusia, mutta sanoi ettei ole niin hyvää kuin kotona. Kauniit annokset olivat.  Mukavasti myös osasivat käyttäytyä, olen kyllä ylpeä koko konkkaronkasta, vaikka meillä ei niin jokaista etikettisääntöä noudatetakkaan. Olemme sellaisia maalaisjärjen kannattajia, että lastenkin ehdoilla paljon toimitaan.
    Ruokaan kuului jälkkäri kahvi tai tee, ja minäkin otin teetä. En tiedä mikä siinä kahvissa nyt tälle päivälle on, ei oikein innosta.
    Rupateltiin pitkään, ja rauhassa siemailtiin teekupposistamme, ja lapset viettivät aikaa näköetäisyydellä.
    Jotenkin tuntuu että tämän päivän aikana ei ehtinyt mitään tapahtua, mutta tunnelma oli lämpöinen ja mukava.Elämässä ei tarvitse olla mitään ihmeellisyyksiä, vain hetkinen rauhaa ja ajatusta, kiireettömyyttä ja hieman arjestapoikkeamista.Sellaista oli tänään.
     
    Kuopunen halusi naapuriin yökyläilemään, ja tyttöselle soitettiin myös yökamu. Pitkästä aikaa. Lapsille on niin tärkeää tuo sosiaalisuus, ja meille saa aina tulla yövieraita. Minä en kotona koskaan kotona saanut viettää aikaa yökamun kanssa,tilaa oli liian vähän mutta sain itse mennä ainakin yhteen paikkaan. Siinä koettiin yhtenäisyyttä, oli mukavaa kikatella peittojen allaa, valvoa myöhään, syödä ystävän äidin tekemää ihanaa iltapalaa, jne.
    Lapset ovat perineet sosiaalisen luonteeni, myös hiljaisin ja ujoin näistä. Ystävyys on kunniaiasia, ja spesiaalia myönteisyyttä elämässä.
    Huoemenna nukutaan taas ties miten pitkään, luulen etten äkkiä saa taas unta kun olen töistä tulossa.
    Toivottelen hyvää lauantai iltaa kaikille ja Loppiaisen jatkoja.
     
    Nähdään maybe sunnuntainmietteissä:)
     
     
     
    20:54:41 | 添加评论 | 阅读评论 (3) | 固定链接 | 写入日志
    1月5日

    Perjantain jatko-osio

    Hello honeyt:)
    Täällä taas, kirjoittamassa diipadaapaa minkä kerkiää.
    katselin hetken telkkua, koko perheen kansoittamalla sohvalla. Tai itse istuin alttialla ja sain tunnin niskahartia seudun veloituksettoman hieronnan. Noh..tosin jouduin vastavuoroisesti hetken antamaan vastapalautetta, siihen asti kunnen kuopunen nukkumaan mennessään alkoikin pelaamaan pallolla sängyssä, kalautti päänsä ja silmäkulmansa betoninkovaan seinään, likka kiiri kertoilemaan ja hetki meni kiljahdusten ja lohdutusten tiimellyksessä.
    Loppujen lopuksi poitsulla oli akrmean kokoinen kuhmu silmänkulmassa, ja paineltiin sitä kylmägeelitäytteisellä silmänaamio pussilla, jolla siis voi lieventää silmäpusseja.
    Lohdutukseksi lupasin lukea pätkän Koiramäen mukavista tarinoista, jonka Markus oli sisarilleen ostanut joululahjaksi. Hirmu hauska ja kuvitusrikas kirja, kertakaikkiiaan kuten aina Koiramäet. Mielenkiintoiset ja hauskat yksityiskohdat innostavat niin lasta kuin aikuistakin. En meinannut itsekkään malttaa lopettaa lukemista, vaan moneen kertaan sanoin,luen tämän aukeaman vielä.
    Isäntä oli sitten kyllästynyt istuskelemaan lattiatasolla, ja vältyin lopputahkoamiselta.
    Sen kunniaksi pyysin häntä avaamaan uutena vuotena korkkaamatta jääneen kuohuviinipullon. Kylläpä paukahti komiasti, ja maistoimme kuohuvaa juomaa.Kaikeksi onneksi ukkeli ei pidä kuoharista, joten heipsulaveii sain koko pullon ihan itse. HIH.
    Kerrottakoon tässä jälleen kaikelle kansalle syntini. Sillä se salmiakkihimoni yltyi vimmatusti, ja sain Esikoisen lahjottua kioskireissuuun.
    Poika on äitiinsä tullut, teki työtä käskettyä.
    Ainoa kommervenkki tuossa tapauksessa oli, että pojan riiviökaveri, nimeltä mainitsematon(huomattu on että tavat ja koulussa puhuttelut lisääntyneet yli sallitun tämän kaverin myötävaikutuksessa) oli keksinyt että juu hei, mennääns pyörillä ABClle siellä on halvempaa. onneksi meidän poika(ei se meidän poika ne on ne muut...) on äitensä arvovallan vallassa ihan totaalisesti vielä, tuli kotiin kysymään lupaa, JOTA EI SAANUT. Idea jäi toteuttamatta.Muille ei näet ollu tullu mieleen että pitäs joku lupa joltain kysyä edes.Lähtivät sitten kioskille, kiltisti.
    Niin sain siis pullon vissyä, salmiakkia,suklaata, ja ärrärasian, ja muksuille oma limu. Yritin syödä hillitysti, ettei kaikki mun polttamani kalorit heti tulisi takasin, mutta nyt siinä niin kävi.
    Jospa ajatteleminen poltaa edes vähän kaloreita.AJATTELEN AJATTELEN-olen olemassa.
    Laihduinko??????Pikkuhuomautuksena vaikka kirjoitin että minä sain...nuo oli koko perheen kevyt perjantai ateria.HIH.
    Mitähän sitä sitten tekisi. Pikkuiset nukkuvat jo, ja koneella on yllättävän hiljaista. Taidan alkaa siis lueskelemaan.
    Huomenna on lauantai, saan siis nukkua pitkään:)
    Jippiiiiiiiii.
     
     
     
     
    23:05:53 | 添加评论 | 固定链接 | 写入日志

    Viikon viimeinen työpäivä takana

    Viikonloppu…ja Sarppa tuulettaaaaaaaaaaaaa`´´``´´´

    Se todellakin on perjantai jo nyt, viikko oli normaalia lyhyempi yhden päivän. (Ikään kuin kaikki eivät tätä asiaa tietäisiJ)

    Tuntuu kuin jälleen aika kulkisi siivillä, tammikuu jo 5 päivän kohdalla. Sataa edelleen vettä, ja on todella synkeää.

    Olen huomannut että yksi sun toinen voivottaa oloaan, ja ankeutta ja pimeyttä. Kyllä nyt tienaisi jos myisi kirkasvalolamppuja, varmaan vuosisadan paras myyntiaika juuri nyt. Tirskahdus. Ei muutakun myymään….

    Viikonloppunen alkoi tässä pikku hiljaa. paistoin silakkafileitä suolan kera(aika makoisia etten sanois..) ja laitoin lapsille makaroonilaatikon uuniin muhimaan. Onkohan meillä liian usein makaroonilotjua? Kuitenkin nämä termiitit siitä tykkäävät.

    Itselleni tein uunissa ihania kasviksia, ja päälle Pirkan pippurituorejuustoa.

    Kävin kuntoielmassa…OHO…alakerrassa. Niskahartia seutu on vähän alkanut juntturoimaan taas, joten tein tosin painoilla ja kepillä. Stepperi oli myös kovassa käytössä joten kireät pakarat on tilauksessa kesälomakuukaudelle. (Toivossa on hyvä elää) Katselkaa ja kadehtikaa sitten uimarannalla kun Sarppa kulkee perslihas keikkuen ympäri Beachia. Huom. käytin myös nyrkkeilysäkkiä, …ja poljin kuntopyörää.

    Tänään 45 minuutin sessio, tosin tahti oli aika hiljainen koska puhuin tärkeää puhelua 40 minuuttia. Siispä…myös kieleni on saanut harjoitusta,.. kohta sekin on lihaksikas. Heh…No mutta sehän on vaha tiedossa oleva juttu että kielilihas on yksi ihmisen vahvimmista lihaksista. Miettikääpäs sitä….

    Kun liikunta sessio oli läpikäyty, siirryin epäterveellisesti suoraan ruokapöytään. Söin aika kevyesti ja sitten oli aika mennä saunaan. Jotenkin minulla menee mahdollisimman epäterveellisesti kaikki asiat.-(Pyörittelen silmiä hymiö)

    Sauna, tuo suomalainen mahtava keksintö on edelleen nautinnoistani ykkössijalla. Tai no, ehkä kakkosena tai kolmosena. Vaikea valita kaikista ihanista nautinnoista. Kukin miettiköön mitä ne nautinnot ovatkaan. Muutaman mainitakseni on hyvä ruoka , itseäni parempi seura, liikunta(kaikessa kaloria polttavassa muodossaan, tirskahdus!),SALMIAKKI ,lasillinen hyvää puolikuivaa tai puolimakeaa viiniä, mansikat kesällä, vadelmat, mustikat, uintireissu yöllä, tai kuumalla rannalla makoilu päivällä, terassi tai ulkoilma kahveet, metsässä samoilu koiran kanssa, illan hämärä ja istuminen laiturin nokassa,kirja ja kupillinen hunajaista teetä, hieronta, intialainen päähieronta, jalkahoito,nautinto on myös antaa toiselle jotain joka häntä todella ilahduttaa. Hmmmm-luetteloa voisi jatkaa loputtomiin. Mikä kaikki oikeasti tuottaa nautintoa, joko fyysistä tai henkistä. Sielu lepää ja nauttii monenlaisista asioista.

    Ihme juttu, piti vain kertoa että kävin siis saunassa, laitoin mutanaamion kasvoille, kuorin ja löhöilin kivassa metelissä saunan lauteilla. Mukulat, aika kovaäänisiä mutta kivaa heidänkin kanssa on välillä saunoa. Käväisin löylyissä pari kertaa, ja välillä otin kylmää happea ikkunan alla.

    Nyt istun vielä kylpytakki päällä, iho on rasvattu ja hartiat kaipaavat jälleen hierontaa. saattaa olla että tein käsipainoilla aluksi taas liian pitkää sarjaa, joten kipeämmiksihän ne tulevat.

    Piti kertoa tuo nopeasti lyhyesti ja ytimekkäästi, mutta toisin kävi. Ajatukseni harhailivat nautintoihin sun muihin. Juuri vuoristorataa päänisisällä.

    Kohta siirryn töllöttimen ääreen hetkiseksi, väsyttää kyllä hieman. Päivä oli kuitenkin aika toiminnallinen ja tuloksekas. Sain työni tehtyä niin että luulen sen miellyttävän työnantajaani ja minua itseäni. Nyt voin hyvillä mielin vaipua vapaalle, ja unohtaa arkiset ahertamiset. Sillä ensi viikolla on taas vaikka mitä hommaa. Pitää suunnitella lisää, vaikka pohjatyötä olenkin tehnyt todella sinnikkäästi tässä jo alku kuusta. Muttei se riitä, pitää olla vielä ahkerampi.

    Kun asetan itselleni tavoitteita joita pitää suorittaa, kuulen takaraivossani piipittävän äänen joka ei anna hetken rauhaa. Se ruoskii ja marisee jos en ole tehnyt tarpeeksi päästäkseni tavoitteeseeni. Näin ei ole aina, mutta joskus. Välillä voin todeta että olen laiska saamaton ja teen vääriä asioita, ja valintoja. Enkä jaksa siitä edes välittää. Huolestuttavaa, itsekurin petämistä.

    Huomenna on Loppianen, joulu on mennyt ohitse ja alkaa kevään odotus. Omituista kyllä, itselleni kevät alkaa kuten kevät lukukausi eli nyt tässä tammikuussa. Tänä talvena se on niin erilaista, kun ei talvea ole vielä ollutkaan. Parhaat hiihtohetket on vielä edessä, luisteleminen jääradalla järven jäällä, ja pulkkailu kelkkailu ja lumisodat.

    Mutta valo alkaa virtaamaan takaisin päin, ja kuukauden päästä on jo huomattavasti valoisampaa kuin nyt, ja siitä kuukauden päästä, on jo oikein valoisaa.

     

    Kuka lähtee kioskille hakemaan Sarpalle salmiakkia, HÄH??? Nyt iski hillitön katastrofaalinen mieletön salmiakin himo. Kertakaikkiaan sitä on saatava. Soitan esikoiselle, että käy kioskilla tai kaupassa.

     

     

    Mukavaa viikonloppua ystäväiseniJ
    20:28:46 | 添加评论 | 阅读评论 (1) | 固定链接 | 写入日志
    1月4日

    Sujuvasti satelee vettä

    Täällä taas:)

    Kolmas päivä painumassa kohden yötä. Väsyttää todella paljon, mutta tässä olen keikkunut koko pitkän illan. Lueskellut Blokeja, surffaillut, etsinyt tietoa ja suomentanut tyttösen matikan tehtäviä.

    Notebook work: A square-shaped field is 57 m wide. What is the length of its perimeter?

    -The longer side of a rectangularshaped field is 90 long.The shorter side is 68 m long.What is the length of it´s perimeter?

    Hoh hoijjaa.-  tyti siis on 4 luokalla koulussa.. Tästä olen puhunut ennekin, mutta tuo englanninkielinen luokka on aika kunnianhimoista toimintaa. Ekalla luokalla kuopunen alkoi opettelemaan kymmensormijärjestelmää, ja tyttösellä on täysin englannin kielinen matematiikan kirja. Sanat ovat niin mahdottomia joskus että en itsekkään tiedä niitä, saatikka osaa loogisesti ajatella mitä oikeasti joissain tehtävissä pyydetään tekemään. Ikään kuin Maths aineena, ei olisi tarpeeksi ääliömäistä aivan suomenkielisenäkin. Heh..

    Tämä päivä oli aika mahdottoman kiireinen työrintamalla. Nukuin pätkittäin yöllä, ja aamulla soitti kello varttia vaille kuusi. Sain itseni kondikseen ja lähdin töihin. Pääsin lähtemään kohti Helsinkiä vasta puoli kaksitoista, joten tietäähän sen, että kun olin perillä vasta puoli yhden aikaan, tuli kiire että ehtisin tehdä kaiken mitä olin suunnitellut .Eli en ehtinyt, unohdin osan, ja aika tosiaan loppui kesken. Lähdin vasta lähempänä puolta viittä ajamaan himaan.

     

    Olin aivan poikki, ja suunnittelin meneväni ajoissa maat.a. Tässä kuitenkin vieläkin keikun.

    Tein ruoan uuniin kun tulin, perunasipulisekoitusta, paistoin lihasuikaleet, lisäsin babyporkkanat -mausteet- aromisuolaa, yrttimaustetta, sitruunapippuria- ja ripauksen grillimaustetta.. Tein ruokacreme ja kananmuna seoksen, johon lisäsin myös ripauksen mausteita. Sekoitin vuokaan ja kaadoin nesteen vuokaan seoksen joukkoon. Päälle pilkoin tasaisesti sen lopun Koskenlaskijan savuporo juuston antamaan makua.

    Onko pakko taas kehua, mutta maailman helpoin ja simppelin ruoka uunissa valmistuva, nopea tekoinen ja mahtavan makuinen. .Isovuoka tyhjeni salaman noepasti, joap nirppanokka neitini sanoi että ompas hyvää. Silloin se tosiaan on, nimittäin 10 ruuasta neiti sanoo,..Yäk, onko tätä pakko syödä. Heh hee.

    Kuopunen sentään sanoi että niin on tämä todella hyvää , ja esikoinen mörrimäiseen tapaansa sanonut mtn. Isukkakin naposteli innokkaasti.

    En silti ole mikään kokki kolmonen. Teen vain perusjuttuja enkä aina osaa niitäkääb. Joskus ruoka menee aivan piloille, mutta suurimaksi osaksi tuollaiset perus jutut onnistuvat tosi mukavasti. Kun vain uskaltaa kokeilla ja käyttää mausteita.

     

    Mainittakoon vielä yleisesti, että en ole mittaihminen. En koskaan mittaa mausteita teelusikallista vaan hulautan joukkoon mitä erilaisimpia kokeiluja. .määrät vaihdellen..

    vasta tässä lähiaikoina kuulin eräältä hyvältä , mahtavalta ystävältäni, jonka kanssa ruoanlaitosta puhutaan joka päivä vissiin jotain(molemmat pitää hyvästä ruuastaJ)että makaroonilaatikkoon kuuluu ehdottomasti valkopippuri. Noh,..kokeilin, ja totta..-kyllä se siihen sopii. Nyt sitten minunkin makaroonilaatikkooni tulee valkopippuria. HIH..

     

    Ruoka kun muhinoi uunissa, menin hetkeksi pitkälleen, ja vartin verran äijän kanssa hierottiin toistemme hartijoita. Kummallakin niskat ihan jumissa. Eipä siinä mtn, ukko virkistyi ja lähti viemään piskiä lenkille, ja minä sippasin ja nukahdin hetkelliseen nirvanaan. .

    Poika oli viekussa ja aivan poikki ja puhki, joten sanoin että nyt sapuskat masuun ja sitten nopeasti petiin, sillä nyt kun koulu taas alkoi, on alettava ajoissa nukkumaan.. Aamut on vaikeita kun pitää jaksaa herätä, on pimeää ja synkkää.

    Tänäänkin siis niin kurja ilma ettei ole tosikaan. . Kaikki vastaantulleet jollain lailla raahustivat jalkojaan nostamatta niitä maasta...luulisi että kengät kuluvat puhki. Suurimman osan katse oli maata kohden, ja suupielet vielä varmuudeksi leuan alapuolella. Heh..

    Mutta, päivä päivältä pääsemme kohti kevättä ja kesää. Eiköhän se valo ala kohta lisääntymään. sinnitellään sinnitellään.

    Minua voisi komentaa, nimittäin olen istunut sitten koneella likipitäen koko illan. –hyi sentään. Mutta mukavaa on ollut..

    Tiskaaminen jäi mutta….ehkä ne eivät tuosta tiskipöydältä mihinkään karkaa. Ukko lupasi ne huomenna tiskata..

    Nyt kyllä väsyttää, ei mahda mtn. Hyvää yötä ja kauniita unia rakkaat ystävät ja sielunsisaret.

    HALITUSPUSITUSRUTISTUSX

    0:02:08 | 添加评论 | 固定链接 | 写入日志
    1月2日

    2 päivä alkanutta vuotta

    Vuoden toinen päivä:)
    Nopeasti taas vilahtivat pyhät ohitse. Juhlahumu alkaa laskeutua ja elämä muokkaantua arjeksi.Työt aloitettiin monessa paikassa täydellä teholla, niin minäkin vaikkakin ns kotitoimistossa.
    Olen ollut kuin karhu, nukkunut paljon ja levännyt .Kuulema uni voisi myös kaunistaa, mutta koska tiedän saman sanonnan kylmästä kahvista, voin tosiaan todeta ettei kumpikaan pysty ihmeisiin. Heh.Luulen kuitenkin että tuo unen kaunistava vaikutus perustuu ihoon, ja virkeyteen. Levännyt ihminen on pirtsakampi kuin valveilla sinnitellyt toverinsa.Lepäsin niin paljon, että viime yönä ei tullut unta oikein ollenkaan, ennekuin aamulla vasta.Ihmeellistä. Täysikuun aika...ihmissudet valvovat ja liikkuvat.
     
    Aattona piipahdettiin isukin luona, ja mentiin juuri oikeaan aikaan. Saatiin nimittäin iltakaffeet, ja nähtiin ilotulitteet joita säätiö oli investoinut. Mukavan näköisiä raketteja, muutama kappale.
    Isukki oli mukavan leppoisalla tuulella, ja ilostui kun vein kerroskiisseliä tuliaisiksi. Hörppäsi koko kipollisen tuosta noin vain:)Vielä meni ilta kaffeetkin siinä samalla.
    Lapset olivat aattona aivan touhouksissaan, esikoinen alkoi kuudelta ampumaan pommejaan ja papattejaan, ja koko tienoo täyttyi otsoonikerrosta tuhoavasta haitallisesta savusta.
    Pienemmät olivat lähinnä kiinnsotuneet rakettein raadoista, joita kuitenkin kielsin vielä illalla koskemasta, kun pelkään aina että niihin on jäänyt jotain räjähdettä joka sinkoaa käsille. Ehkä liioiteltua varjelua, mutta pelottavia ne silti on ne kaikenmaailman pommit sun muut.
    Huvittava yksinolon kaipuu valtasi minut seitsemän kahdeksan aikaan iltasella. Lapset viuhuivat pihassa ja ukko lähti autotalliin jotain räpelöimään. Laitoin tuikkuja ympäri huushollia palamaan, aukaisin tölkin sidukkaa ja hyppäsin jalat oikosenaan sohvalle. Kuuntelin ensin hiljaisuutta ja sitten avasin telkun. Orjaksi olen kai jäämässä, heh kun nyt jo useamman kerran viikossa jotakin tihrustan.
    Yksinolo nyt ei kauaa kestänyt, mutta siinä sai kuitenkin hetken hengähtää.
    Muuten, päiväni oli todella lyhyt. Olin siis ollut yöllä töissä, enkä silloinkaan nukhatanaut ennen kuutta.Kuten en muuten viimeyönäkään, muuten kuin pieniä torkkuja. Aatopäivä meinasi venähtää ohitse tajukankaalla ollessa kokonaan nimittäin loppujen lopuksi kun sain silmäni pysymään auki kunnolla, niin että pääsin ylös pehkuista, kello oli 15,00.. Ymmärrän ihmisiä jotka ovat tosissaan masentuneita,(itse en tunnusta oelvani, ainakaan ihan hirveän kamalan paljon), saattaa olla ylitsepääsemättömän vaikeaa nousta sängystä ylös kun ei vaan jaksa. Helposti silmät laittaa kiinni ja nukahtaa uudelleen. onneksi lapsukaiset ovat jo niin sioja, että aamulla osasivat katsoa aamupalansa, ja isukkinsa kanssa menivät sitten mummilaan lounaalle. Joten ei huolenhäivää sillä tavalla.
    Kun laskee tuntimäärän, jonka nukuin 6.00-15.00 niin 9 tunnin yöunethan ne olivat.Ei mitenkään kohtuuttomat, rytmi vain hieman sekava. katsotaanpa mitä seuraava viikonloppu tuo tullessaan. menen nimittäin loppiaisena myös duuniin yöllä. Hoh.Positiivista tosiaan että tupla liksa, muuta positiivista en siitä keksinyt.
    Iltasella meillä oli evääksi salaatteja kinkkupiirakkaa ja nauravia nakkeja. Yövieraskin ahmi posket lommollaan evästä, ja sitten pojat taas painelivat pommiensa kanssa pihalle.
    Naapuri kutsui minut punaviinilasilliselle kotiinsa, ja mukavaa oli hetkinen rupatella ennen rakettien ampumisia tunnin verran hänen luonaan.
    Tekstiviestit rullasivat, suuntaan jos toiseen, sain monta mukavaa viestiä ja lähetin niitä itsekkin.Puhuin pariin otteeseen puhelimessa, yölläkin uskalsi puhua aika reippaalla äänellä, olihan koko talo miltei hereillä ja juhlimassa.Mukavaa oli vaihtaa kuulumisia Piuden kanssa. Sain itseni kutsutettua tuonne kesälomareissullekkin, vierailemaan. Hyvä minä...Hehee.
    Vaikka vuorokauteni oli suhteellisen lyhyt sain aikaan loppujen lopuksi yllättävän paljon. Tai ainakin siitä näyttää riittävän selitettävää.Tässä sen näkee..teen romaanin vaikka tunnin tapahtumsita jos niikseen tulee. puhun enenmmän kuin laki sallii.
     
     
    Flunssa hieman meinaa olla tuloillaan, eilen kun vielä menin 2 tunnin lenkille koiruuden ja kamraatin kanssa, kastuin aivan märäksi, kun puolivälissä lenkkiä alkoi satamaan jäistä tihkua ja tuulemaan aivan todella paljon jäistä puuskaa. Sitkeästi tallasin kotiin asti, ja vaikka ystini sanoi että voisin mennä heille saunomaan, en sitten kuitenkaan malttanut lähteä.Värjötin vaihdettuani kuivat vaatteet, ponchoni alla umpikalikkana, monta tuntia.
    Vasta tulikuuma suihku lämmitti minut niin että vihdoin nautin olostani.
    Eilen aloin seuraavaan twin peaksia...siis uskomatonta, että olen nyt muka alkanut television katsojaksi vanhoilla päivilläni.Sarjan olen aikoinaan seurannut jokaisen jakson ajan, mutta en muista mitä kaikkea siinä tapahtuikaan, paitsi että mitä pidemmälle sarja eteni sen utopistisempaa ja salamyhkäisempää kaikki tapahtumat olivat.Yliluonnollisiakin.Muistan myös lopullisen syyllisen, vaan ei tuo silti tahtia haittaa, koska syytä tekoon en muista.
    Nyt on tunnustettava, että mitäänsanomattomampia päiviä ei kukaan ole voinut viettää viikonloppuna kuin minä.Yksinkertaisesti en muuta tehnyt kuin nukuin, leivoin kaiman ohjeella ihanaa kinkkupiirakkaa, ja sitten tein mahtavan hyvää lihakastiketta eilen. Iso kasarillinen meni kaikki. Tänään se on sitten pähkäiltävä  taas mitä laitetaan.
    Keksin sen mitä ruuaksi tänään laitoin. Omakehu taas hieman haiskahtaa,..mutta...tuli niin hyvää niin hyvää.Tein seistä keittoa, ja lisäsin mausteeksi edelleen koksenlaskijan savuporosulatejuustoa, ja hieman ruoka cremeä, sitä 7% kevyttä. Perus aineet mutta hyvillä mausteilla saa todella maukasta. jopa ukkeli sanoi "ei hassumpaa ei hassumpaa" kun kiskoi kolmatta lautasellista. Savuporosulatejuustoa suosittelen kyllä kaikille, jotka haluavat hieman erilaista makua sooseihinsa. Se näyti sopivan niin lihakastikkeseeni kuin kalakeittooni.
    Huomiseksi otin Nutriletpatukka paketin, raejuustoa ja ananasta. Jälleen kerran jokainen arvaa mitä varten...KEVYT LINJA:
    Voisin vaikka ihan myötätunnosta laihtua jokusen kilon, sillä niin sitkeästi olen edellisenkin vuoden aikana saada kevennettyä, koskaan siinä onnistumatta.
    Kuulostaa siltä että ulkona alkoi sataa suolaista vettä. Niin ihmeellinen keli talvikeleiksi että . Jäät on kuitenkin osassa järviä, esim paikallisella luononsuojelujärvellä, lintujärvellä on oikein luistelua varten tehty paikka. Retkellehän sinne pitää päästä. Tosin,..kun nyt on satanut pari päivää, en taida uskaltaa lapsia sinne viedä ihan äkkiä.
    Tällä hetkellä ei taas yhtään järkevää ajatusta( lieneekö muulloinkaan..)joten tallennan tämän ja lisään myöhemmin sarjassamme älyä ja väläyksiä kun jotain mieleeni juolahtaa.
    Nauttikaa alkuvuoden vesisateista,..tirskahdus:)))
     
    16:25:07 | 添加评论 | 阅读评论 (1) | 固定链接 | 写入日志