MorjenttesJ

Saas katto ny mitä tää fontti on.

 

AtshiuuuuuuJ)

 

Niin kuten otsikko kai jo kertookin, basiliskot sisiliskot juoksee minun kehossani. Nukkua pörötin tosi pitkään, nautin kun ei tarvinnut mihinkään lähteä. Puhuin puhelimessa, kollegat jo ikävöi ja yksi työkamu ilmoitti myös sairastavansa samaa tautia. Oli aika huonossa hapessa hän, verrattuna meikäläiseen. Minulla nimittäin ei ole enää kuumettaJ

Noh, ilouutisen ilmoitti lääkäri yhdentoista aikaan kun lepuuttelin ajatuksiani tyytyväinen virne kasvoillani, vällyjen välissä . Virne vaihtui epäuskoon kun kuulin että angina on ja pysyy ellen ota lääkekuuria. Jo vain. Aloin jo vänkäämään, että V-Pen Megaa en taatusti ota, ja se tietenkin juuri tähän vaivaan kaikkein parasta. Mutta niin kamalaa niin kamalaa, että muistan vuosien takaisen pillerien tuoksunkin, ja oksennus meinaa tulla jo ajatuksesta saatikka sitten että joutuisin ne haisevat kapselit nielemään. Tästä se juontaa se mun pillerikammoni, eli ihmettelen kun nyt olen höyrähtänyt noihin luontaistuotteisiin.

MUTTA olen laihtunut taas.. olen nyt ihan intopinkona.

Juu ei kannata huolestua siis…minulla on mitä lähteä…nimittäin nuo muutamat kilot ei näy vielä missään. Tai sen verran  itse huomasin että nämä lököhousut, jumppa jutskat tai mikkä lie, on vyötäröstä vähän nyt niinku löysähköt.Jee.

Luin eilen sen kirjan loppuun. Yöllä- siis se oli tänään. Eihän minua väsyttäny kun nukuin päivätirsoja tuossa. Kipeenä se on sellasta torkkumista.

Jotenkin ihanaa kun olen taas jaksanut lukea, saan siitä virtaa.

 

Ulkona on ollut koko päivän mieletön pyry. Kitkoilla kiva kitkuttaa.. hehee. Nyt pitää varoen ajella, muistaa turvavälit ja nopeus, kun lunta tupaan tupsahti niin yllättäen. Jos en olisi kipeä, menisin huomenna katsomaan moottoriradan latuja. Näillä näkymin sen saa unohtaa sen haaveen.. ehkä pian, pian pääsen suksimaan ja nauttimaan.

Lunta luvattiin 30 cm. Autotallin ovet ei meinannut mennä millään kiinni, kun se lumi pakkautuu sinne väliin. Auton sain kuitenkin ajettua talliin, se on sulassa suojassa, ja lämmin.

Sen verran siis ajelin tänään, että vein tyttösen kaverinsa kanssa uimahalliin, ja itse menin valoimpulssihoitoon, jonka olin jo aikaa sitten varannut. En perunut vaikka oli kipeänäkin.

Jännä kokemus, ja hmm.. suhteellisen kallis. Varsinkin meikäläisen kaltaiselle hömppätuusalle. Olen otollinen uhri ostamaan kaikkea kivaa mihin innostun. Tosin, sen verran mietin että onko siitä minulle hyötyä vai ei..edes kokeilla. Nyt otin valoimpulssia enemmän kuin oli tarkoitus, kun minulla hieman näytti olevan couperoosaa iholla tuossa poskipäillä. No sehän maksoi sitten, tietenkin Enemmän. Sitten kun hoito oli tehty, se oli aika nopea toimenpide, laitettiin aloevera geeliä. Noniin,..se vielä piti ostaa. Sitten oli hauska juttu, kun kosmetologi laittoi iholleni kevyen päivävoiteen värillisen, ja sanoi katso..katso peilistä miten kaunis. Tirskahdus. Hän oli Virosta päin, ja hieman huonohko suomi, tarkoitti miten iho näytti kauniille, kun oli vain se kevyt voide. Muuten olinkin kuin ahterista revitty, tukka pystyssä eikä muuta meikkiä .Arvatkaas kuka osti sen päivävoiteenkin,..hmmm.

Aikaa jäi vielä, joten autoilin Anttilaan katsomaan.. siis piti vain katsoa.. koskea ja lähteä pois. HMMM…virhe. Ei jäänyt sekään reissu katsomiseen, ostin kivan puolihameen lauantaiksi, halvan peruspuseron (nykyään jos saa 7 eurolla jtn se on halpaa). Lauantaiks tekokynnet, omat on katastrooffit taas tällä erää, ja uuden hammasharjan ja tytölle huulirasvaa kun sen huulet oli ihan tolkuttoman rohtuneet.

Sitten rynnättiin kotiin tekemään makaroonilaatikkoa, että saadaan syötyä jotain. En ole itse syönyt tänään kuin kuivattuja hedelmiä. Tosin ei oikeastaan ole edes nälkä.

Lisäsin vähän koskenlaskijan paprikasulatejuustoa, saas katsoa minkä säväyksen se antaa laatikkoon, ja jauhelihana lisäsin(shhhh…) soijarouhetta, jälleen ja ihanaa paahdettua sipulia.  Katsotaan mitä väestö pitää, äidin sörsseleistä.

 

Nyt olen lorvaillut koneella ihan liikaa. Joten pian poish-todella pianJ))

 

Palataan HalipusitusrutistusJ))

 

 

 

 

 

 

Jatkoa maanantain päiväkirjaanJ

Kuume ei noussut tänään korkealle, ja itse asiassa se on nyt rauhoittunut kun äsken mittasin oli 37.3. Kuumetta ei siis ollenkaan, lämpö kohollaan muutaman pikkupykälän.

Kävin lääkärissä, sain 3 päivää vemppaa, ja nielunäytteeseen kutsun. Määrättiin varmuudeksi jo Buranaa, otin sen 800 mitä olen päänsärkyihinkin joutunut ottamaan, mutta sinnittelen etten joutuisi ottamaan. Lääke on reseptillä, mutta sain sen uusittua kun edellinen oli loppuunkaluttu. Kyllä lähtee.. kuume siisJ

Pakko kehua vähän työnantajaa kun katsoin sitä maksumääräystä mikä Jaarlissa annettiin kouraani, pelkkä nielunäyte maksoi muistaakseni 23 euroa, ja lääkärissä käynti varmasti neljä tai kuuskymppiä….HienoaJ- Siis miksi kehaisen on se että firma haluaa että ollaan terveinä, siksi pomon aamuinen kommenttikin otat kaikki dropit mitä vaan saat, että PÄÄSET töihin. meillä on vakuutuskortti joka antaa mahdollisuuden yksityislääkäriin ja se korvaa myös lääkkeet tarvittaessa sairauden aikana. Ei tarvinnut jonottaa terveyskeskuksessa ja sain ajan heti kun vaan soitin ja tilasin. Tosin peruutusajan. hyvää palvelua ja hoitoa heti.

Nieluviljelyn tulos tulee huomenna, lääkäri lupasi soittaa mulle mikä tulos on. Kurkku oli todella punainen ja mun korvia kutittaa sisältä..

Juttelin hetkisen hyvän ystäväni kanssa mesellä, lähettelin hymiöitä mesellä.. heh.. ja tuli mieleen teiniajat. Tosin sillon ei mitään mesejä tai tietokoneita ollut olemassakaan, kaikki suhteet piti hoitaa naamatusten, tai lankatelefoonilla. Voi niitä kahden tai kolmen tunnin puhelusessioita, mitä murrosikäisenä tuli soiteltua ja vastaanotettua. Äiti reppana repi hiuksia päästään, kun laskut oli niin isojaJ.

Huomasin taas tänään, että aito ystävyys ei katoa vaikka aikaa kulkisikin niin että ei toisesta kuule, tai häntä ei näe. Kun taas näkee, tuntuu samalle kuin viimeksi nähdessä, ja juttu luistaa ja voi luottaa.

sain äsken sähköpostia, minut kutsuttiin tilaisuuteen jossa on yläkoulujen ja lukioiden vanhempianyhdistysten jäseniä sekä opetusviraston johtaja mukana. Siellä kehitetään ja suunnitellaan yhteistyötä.. Ilmottauduin mukaan tietenkinJ Missäs P---jos ei rattaissa.

Tänään tapahtui taas monenlaista, tässä päivänaikana, vaikka sairastinkin. Muutama asia selvisi, ja muutamaan asiaan tuli selvyyttä.  Aika omituista, miten ihminen voi joskus toimia toista kohtaan käsittämättömällä tavalla, sanoin teoin ja ilmein. Jotkut loukkaavat huomaamattaan, joku taas tekee sen tahallaan. Tänään yritin selvitellä erästä sellaista tapausta, jossa ystäväni lateli loukkauksia suutuksissaan minulle, vaikka en tiennyt että oli edes suuttunut. Kävi loppujen lopuksi ilmi, että paha olo oli, ja satuin vain tielle juuri huonolla hetkellä.

Loukkaannuin, todella syvästi,.. mutta nyt kun saatiin asia puhuttua, ymmärsin, ehkä mistä oli loppupeleissä kyse. Ymmärsin kai…ainakin annoin anteeksi. 

Ihmiset on jänniä tapauksia, päänsisäiset ajatukset ovat yllättävän erilaisia, mielipiteet ovat niin kuin kuusta ja maasta. Mutta se tuo haasteellisuutta elämään, ja sitä on mielenkiintoista pähkäillä, ja selvittää mistä mikin johtuu. ainahan syyt ei löydy ainakaan maallikon näkökulmasta se voi olla tosiaankin hankalaa ymmärtää miksi joku käyttäytyy jollain tavalla, kerta toisensa jälkeen.

ihminen kaipaa kuitenkin kuulijaa, ja juuri eräs toinen ystäväiseni, rakas rakas ihminen sanoi että olisi mahtavaa jos voisi mennä jonkun ammatti ihmisen luokse purkamaan sieluaan ja päänsisäisiä ajatuksiaan ja spekuloimaan vastapuolen käyttäytymistä.

Se onkin mielenkiintoista, todella. Amerikkalaiset ovat sen oivaltaneet meitä ennen, siellä käydään erilaisissa terapioissa, purkamassa ja miettimässä miksi miten ja mitä haluan, jne.

Olisi Suomalaisella ummikkokansalla opettelemista, kun saisi avautua ja avartaa näkökenttäänsä.

pitäisiköhän avata sellainen terapiasali…jonne ihmiset saisivat tulla vuodattamaan, ja kertomaan fiilareistaan.  Tavallisen kansan purkautumisasema…

Mun olisi vain opeteltava kuuntelemaan tarkasti, ilman että olisin tarjoamassa omaa mielipidettäni. Koska minun mielipiteeni ei siinä ratkaise, vaan ihmistä auttaisi juuri se että olisi ihminen jolle voisi purkaa ja vatvoa pahaa oloaan. Ystäville voi…mutta siinä törmätään juuri siihen että toinen esittää oman näkemyksensä asiasta..

Ehkäpä joku vapaaehtoisterapia…heh. Voi näitä mun ajatusvirtoja taas….

Ei kuitenkaan huonompi idea.

Nyt taidan keitellä teetä, ja mennä makoilemaan ja lueskelemaan kirjaa sänkyyn.

 

Tulihan tänäpä tehtyä tekstiä taas, enemmän kuin laki sallii…

Hyvää yötäJ))

Hellukkarei friendsJ

 

Kokeillaampa tälläisellä fontilla kirjoittamista- jospa siitä saa sitten paremmin tolokkua. kun äityli mainitsi että sai tehdä oikein silmillänsä töitä, että sai edellisestä kirjoituksesta selvää. Olen joskus huomannut itse saman, jos joku kirjoittaa oikein vaalealla värillä, niin luku hankaloituu. Tässä tapauksessa fontti oli hieman.. hmmm.. erikoinen.

AsiaanJ

Istun kotosalla, ja poden. Kuumeessa ja kurkkukivussaL

 Eilen oli mahtava ilma. Heräilin suhteellisen  ajoissa,(huom. kellojen siirron vuoksi tuntia aikaisemmin. .hehee) . Aurinko paistoi, ja olin aivan yksin. Ahhhhh… keitin kahvia ja luin lehteä hartaana. kävin vaa ássa. Ihanaa painoa on nyt pudonnut 5.5 kg vaikka syön suhteellisen normaalisti tosin määriä vähentäen. Sunnuntai päivästä lisää myöhemmin….

Puhuinko jo luennosta jolla perjantaina olin? Hämeen Luontaistuote järjesti tilaisuuden jossa elämän eliksiiristä ja terveistä elämän tavoista luennoi Paula Heinonen ja Satu Silvo.

Suunnistimme sinne kuulemaan 18.00 ja tilaisuus kesti yllättäen 21.00 asti. oli väli-aika jne. Kertakaikkiaan mahtava ilta, paljon tuli tietoa DHA-rasvahapoista EPA-rasvahapoista . Mitä aivomme tarvitsevat toimiakseen kunnolla elämämme parhaana aikana, kun emme ole enää teinejä, mutta kypsiä ihania ihmisiäJ

Upea luento ja niin monia juttuja joilla voi omaa oloaan ja vointiaan parantaa. Myös sensuelli ja ihailemani Satu Silvo on mahtavaa nähdä persoonana ja elävänä , saimme vielä hyvät toisen rivin paikat. Näkyvyys oli hyvä.

Ostin Bioteekin puhdistuskuurin, ja olen sitä perjantaista lähtien nauttinut pieneen tilkkaan mehua sekoitettuna. Mahaoireista varoiteltiin, mutta en itse huomannut mitään. Ainoa mikä ahdistaa on se että se on aika hmm.. omituisen makuista. Nyt sitten menee taas Omega3 Möllerin tuotteet kalaöljykapselit siis, muksuille myös. Aloitin myös Cla-puristeen käytön, jonka jo kesällä ostin, se vie sitä makean himoa taas pois. Saas nähdä kuinka Sartsan käy..olen ihan luontaistuote pilleristi näemmä.

Inhoan lääkkeitä, ihan oikeasti. Ihan viimeisimpään hätään tulee otettua, kun pää on paketissa, muuten ei innosta. Luontaistuotteet on kaikki vielä todella isoja kapseleita.

Mutta kyllä se kannattaa,. luulisin. Puhdas terve keho tavoitteena. Positiivisena laiha. Hih. Taitaa olla toive ajattelua.

Eniten mua innosti ehkä tunnelma tuollaisella tapahtumalla. paljon oli naisia, mutta myös miehiä kuulemassa mistä puhuttiin. Saan todella paljon energiaa näistä tempauksista huomaan.

Perjantai ilta oli rauhallinen, sain lapset ajoissa nukkumaan, ja lueskelin sekä katselin televisiota kynttilän valossa. Ukko innostui lähtemään kaverinsa kanssa baariin, joten valtakunta oli minun…yksin minun. AAAAAHHH

Lauantaina kävin kävelemässä ihanan pitkä lenkin, kiertelin ympäri harjuja, ja Ahveniston metsiä. Kuuntelin hiljaisuutta ja nautin. Lunta ripautteli hiljalleen, se tosin suli maahan jo tullessaan, mutta tunnelmaa se loi. Vietin mukavan päivän, tein hyvää ruokaa perheelle, ja luin rentouduin. Katsoin jopa elokuvan televisiosta. Ihmeellistä.

Kymmeneksi illalla menin sitten töihin. Kummallista miten mua valvotuttaa sen jälkeen kun olen ollut töissä. Olin koneella, ja vaihdoin henkeviä ajatuksia ystävän kanssa, kunnes alkoi silmä lupsailemaan.

Sain mieleenpainuvan viestin menneisyydestä…sitä olen tässä pohtinut, viestiä ja sen merkitystä.

Luulen että mulla on liian vilkas päänsisäinen maailma. Oletteko samaa mieltä? ArvasinJ

Niin, Sunnuntaina siis aamutoimien jälkeen palautuivat perheemme jäsenet kotiin, mummilasta. Lapset menivät sinne lauantaina yöksi. Annikkainen halusi mukaani lenkille, joten puettiin lämpimästi päälle, tyttö toppavaatteita ihan koska lähti pyörällä.

Me mentiin melkoisen pitkä Vällön lenkki, eli siitä tulee kilometrien mukaan noin 10. Likka oli aika puhki, mutta sitkeästi poljeskeli. Kotona laitoin riisipuuron uuniin, ja lähdettiin katsomaan pappaa.

Iskä oli levottomalla tuulella, hermostunut ja jonnekkin piti ikään kuin lähteä, ja pyörällä piti päästä. Vietiin tuliaisia toki, vähän ne rauhoitti faijaa, mutta tunnelma oli kuitenkin hieman sanoisinkos kireähkö. Tärkeää kuitenkin oli että käytiin.

Tuli mieleeni, etten tainnut kertoa torstaistakaan, silloinhan me olimme faijan yksikössä halloweenjuhlissa. Oli ihanaa kahvia, kakkua ja lopulta mahtava ruokailu. MMMM.

Olen luvannut lapsille, että pidetään kotonakin Halloweenit, nyt vain on aikataulusta kyse. .perjantaiksi oli suunniteltu, mutta tyttösellä on kaverinsa synttärit sille illalle.

Lauantaina mulla on koulutuspäivä Helsingissä, ja sen jälkeinen yöpyminen jossain missä lie.

Sunnuntain ohjelmaan kuului perinteinen 8 pyykkikoneellisen peseminen, pyykkien viikkaaminen ja paikoilleen laittaminen. Ukko kuunteli kun huokailin, ja kysyi että mikä siitä pyykinlaittamisesta tekee noin vaikean….joopa. Murahdin happana että jos olisi niin että sinä viimeiset 20 vuotta olisit näitä pyykkejä laittanut ja räpeltänyt huokaus tulisi ehkä sinulta. Johon hän totesi, että mitäs vaikeaa tuossa on kun kone ne itekseen pesee,..kyllä hän voi ne pestä.. tästä lähtien, mutta sitten ei saa tulla valituksia että pyykit on kutistuneita tai erivärisiä kuin alkuperäisesti. Hah.Just juu.

Niin, järjestelin myös paikkoja ja luin. Mitään ihmeitä ei, sellaista diipadaapaa vaan.

Olin sopinut ulkoilusta myös uusimman ystäväni kanssa, nyt ollaan pari kertaa viikossa käyty kävelyllä ja samalla vähän parannettu maailmaa. Jännä juttu miten erilainen lenkki on jos menee yksin ja ajatuksissaan, tai jos menee ystävän kanssa ja vaihtaa ajatuksia. Molemmat vaihtoehdot aika mukavia, ja niin erilaisia. Tilanteesta riippuen kumpikin tapa on mukavaa. Käveltiin noin 5 kilometriä, joten eilen yhteensä 15 km. Huh .Oli kummallinen olo kun tulin kotiin, ja itse asiassa jo ennen tätä toista lenkkiä. Lähteissäni mittasin kuumeen, se oli 37.39 eli kohollaan. Kävelin ja kun tulin kotiin, olo oli ihan hirveä. Menin maata hetkiseksi, ja mittari kainaloon. Kuume oli noussut 38. Jeee…

Minulla alkoi työvuoro 20.00. Soitin vastaavalle, ja kysyin saisikos sinne jonkun kolmannen tekemään, kun normaalisti meitä on 2. Sanoin että menen, kun näin myöhään havahduin sairauteeni, mutta en välttämättä jaksa tehdä tavallisen ahkerasti. Sain kolmannen työkaverin.. mukamas.

 

Mentiin paikan päälle, ja odoteltiin ,..odoteltiin. Sitä jonka minun kanssa piti tulla ei näkynyt ollenkaan. Jos en olisi soittanut ja pyytänyt kolmatta, olisin ollut siellä yksin. Voi peee…Pakko sanoa mutta on joillain otsaa jättää sopimansa työasiat tekemättä, ihan oikeasti. En tajua moista työmoraalia, enkä sitä että ei ajatella ketään muita kuin itseään.

Kun luulin että pääsen ajoissa kotiin, menikin puolituntia normaalia enemmän, kun hukka aikaa odottaessa meni melkein puolituntia. Miten joku voi jättää ilmoittamatta jos ei tule töihin, en käsitä. Tuonne ei saa edes yksin mennä, koska siellä voi sattua jotain. Ihmeellistä.

Kun lopulta pääsin kotiin, olin aivan rikki poikki katki, ja palelin ihan valtavasti. Valvoskelin lähestulkoon koko yön, ja aamulla olo oli hanurista suorastaan.

Soitin pomolle että olen sairaana, ja estynyt töistä, jokaista lihasta särki ja kuumetta oli samoin kurkku niin kipeä että nielemään ei meinaa pystyä.

Kehoitti lääkäriin, tietenkin kun tarvitsen lapun sairaslomasta, ja ottamaan kaikki dropit mitä vaan saan- että pääsen duuniin pian takasin. Voi voi.

Työ on ilomme, intohimomme, ja velvoitteemme.

Mutten ajatellut sairaana töihin mennä kuitenkaan.

Lääkäriin pääsen vasta 14.45 onneksi oli peruutusaika Jaarlissa. Mitään varsinaista lääkettähän tähän ei taida olla, virus mikä virus.. johon ei biootit pure. Enkä edes halua niitä, en tosiaan. Mutta jotain kurkkudroppia ja kuumelääkettä, se taitaa auttaa.

 

Ulkona sata lunta, kaunista puhdas valkoista lunta. Sain ihania kuvia sähköpostilla eräältä kamulta, kiitos niistäJ ja taustakuvaksi sain Stiinulta aivan mahtavan otoksen myös, jonka hän oli napannut videokamerallaan. Ihailen aina muiden ottamia kauniita kuvia, itse olen siinä asiassa aivan tunari ja tavan tallaaja. Tosin ei ole hienoa kameraakaan, jolla otoksia ottaisin, saatikka sitten että olisi tuollaista taiteellista silmää kuin eräillä.

Suosittelisin kuvien lähettämistä kilpailuihin, nimittäin joku niistä saattaisi todellakin voittaa palkinnon kauneudellaan.

 

Elämä on taas vaikeaa, sisällä jyllää ja päänsisällä jyllää vielä enemmän.

Mikä minua vaivaa.. olenko maanisdepressiivinen kajahtanut ahdistunut nainen, vai onko tällä pimeydellä  ajatuksissa näin suuri voima.

 

Tänään piti olla hieronta, joudun sen perumaan, ja huomenna olisi kosmetologi ja siellä valoimpulssihoito. mitä se sitten lieneekäänJ Sitä en ehkä peru, kai siellä voi kippeenäkin käydä. Jos se vaikka piristäisi. Tai sitten ei.

 

Torstaiksi minua kutsuttiin luentotilaisuuteen nuorten kasvattamisesta jne. Se on järjestetty vapaakirkon tiloissa, ja vaikutti aika mielenkiintoiselta. Houkuttelin ystävääni myös mukaan, mutta saas nähdä innostuuko lähtemään.

Minua innostaa se, jos siitäkin saisi puhtia arkeen, ja näihin ympyröihin.

 

Tulee taas mieleen se tarina jonka jo joskus aikoinaan olen kertonutkin. Minulla oli varamummo ja pappa, ns joilla lapsuuteni kävin kyläilemässä, hunajateellä, ja pelaamassa pelejä Aune mummon kanssa. Kiireetön ja mukava ympäristö aina lapselle aikaa. Sinne ensimmäistä kertaa mennessäni, soittelin  ovikelloa 4 vuotiaana uuteen ympäristöön muutettuamme, seistä tönötin ovella, ja kun mummo tupsahti ovelle kysyin kainosti” päivää, minä olen Sari onko teillä pieniä lapsia?” Hehee…olen siis aina ollut samanlainen kuin nytkin, …pieniä lapsia siinä talossa ei ollut, mutta löytyi kaksi kultaista ikäihmistä joilta sain elämäni varrelle voimaa ja oppeja. Mummon appi oli aikoinaan ollut todella huonomuistinen mies…ja siitä minun piti kertoa. Hän kun oli niin huonomuistinen, että piti oikein kirjata ylös milloin on pahalla tuulella, tai huonoa tuuria. Tupakkamiehenä tunnettu tapaus kirjoitteli tulitikkuaskin kanteen isoilla kirjaimilla HARMIA HARMIA.

Sellainen tarina se.

Mutta nyt olen jorissut jonninjoutavia asioita pitkän pitkän aikaa, on aika lyödä pillit pussiin.

 

Tälläisenä kylmänä synkkänä aikana me kaikki tarvitaan rakkautta ripaus, hellyyttä iloa ja läheisyyttä. Mistähän sitä löytyisi, niin saisi energiaaJ

 

Mukavaa päivää YstävätJ!

 

 

 

 

 

Autch!

Sairastupa täällä, tyttönen aamulla valitteli kylmyyttä ja huonoa oloa. Lähti kuitenkin kouluun, palatakseen hetikohta kotiin 39 asteen kuumeessa. Voi sentään, nyt tässä on kökittävä meikäläisenkin, nimittäin oma olo oli aamulla samankaltainen, kuumetta ei ole, mutta eilisen jysärin jälkimainingeilla mennään.  Onneksi oli tänään mitään varaamaton päivä, jolloin pystyin organiseeraamaan asiat niin että käyttelen tietokonetta ja puhelinta jo toistamiseen tällä viikolla.

Paperitöitä on jälleen kertynyt rästiin, vaikka sumaa maanantaina jo koitin saada purettua, niitä riittää vielä. Ens viikolla on kuun vaihde ja siihen mennessä pitäisi saada hommat kuosiin, ettei puhkea stressiä. Joka päivä vähän jotain.

Kä’vin hurauttamassa muuten kiharat hiuksiini. Oli jotain uutta kiharuusainetta(J) ilman ammoniakkia, joka tuhoaa ja kuivattaa hiuksia. Mulla kun on tuo värjäys joka pistää hiukset huonoon kuntoon jo itsestään. Noh, nyt on kikkuraa pää pullollaan, ja katsotaan mihin se muokkaantuu. Hyvälle tuntui kuitenkin laatu ja uusi aine taisi sopia juuri mun ongelmallisille hiukselle hyvin. Kampaaja on luokaktoverini, lapsuusajoilta ja nuoruusajoilta, ja siellähän useimmiten olen käynyt. Nyt ostin ihanaa silkkitippa uutetta, jota hän myös hiuksiin kokeili. kertakaikkiaan mahtavan tuntuinen hius sen jälkeen. Ostin myös shamppoon värjätyille hiuksille, sillä pumppupullo lopahti tuossa eilen laitoin viimeiset shampoot siitä. Olihan mun ostettava myös muotovaahtoa. onneksi siellä on suht edullisia tuotteita, mutta silti todella hyviä. Mullahan oli 11 euroa siellä sisällä, kun kesällä viimeksi kävin, niin ostin hoitoaineen ja unohdin sen siihen tiskille. Nyt se raha pistettiin muihin aineisiin koska hoitoainetta olin joutunut jo välissä ostamaan muualta.

Nyt sitten jännitellään, miltä kuontalo näyttää kun kihara alkaa muotoutua ja laskeutua.

Tänään on hypnoosi, toivotaan että saan siitä vähän puhtia elämääni.

Eilen oli siis jotenkin huono vireinen päivä. AAMULLA HERÄTESSÄNI AJATTELIN MAAILMAN OLEVAN MÄTÄ, JA VEDIN PEITTOA KORVIINI . VÄSYTTI IHAN JATKUVALLA SYÖTÖLLÄ VIELÄ YLÖSNOUSEMISEN JÄLKEENKIN, LÄHESTULKOON KOKO PÄIVÄN KÄVELIN ZOMBIENA, EIKÄ MIELIALA OLLUT PLUSSAN PUOLELLA OIKEASTAAN KERTAAKAAN..Tai no ehkä työpäivän päätytyttä kun poikeksin Hermanssiin ostoksille, ostin puolikirpparia ja kassalla omistaja hypähti eteeni, ja sanoi saat rahaa..HMMM:. .ihmettelin mutta siis mun tavaroita oli jäänyt sinne ilmeisesti vitriiniin tms, ja ne oli myyty , Esko oli kuulemma tunnistanut mun unohtumattomat harakanvarpaani.. Hahaa..

Oikeessahan hän oli,.. mulla on hirvee käsiala, ei sitä ehkä unohda hevillä. Hih.

Mutta iloinen yllätys, hain vielä sitten yhdet kengät itselleni joita olin juuri sovittanut mutta päätin korin täyttyessä uhkaavasti että antaas olla, en otakkaan niitä…

Markus ja kamunsa kävelivät koulun jälkeen sinne, kun olin nimittäin luvannut heidät hakea ja unohdin totaalisesti. noo koululta käveli 10 minuuttia Hermanssille.  Kierreltiin yhdessä siellä ja sitten mentiin Manuun kauppaan.

Kivat markukselle, joka on oppinut hyödyntämään mun hyväntahtoisuutta ja sitä että aina yritän että olisi kaikkia asiat ok, hamamstahnaa dödöä jne. Noh, edellisenä iltana poika pumppas minulta Axen suihkugeelin ja adidaksen deon. huhhuijjaa, että oli kalliita. Nyt sitten mainitsin

että kannattais pestä hyvin hampaita, kun hänellä on nätit leegot, mutta harjaa niin nopeasti että ne on alkanut kellastumaan. Manusta se raahasi valkaisevaa tahnaa, meni siis mun puheeni perille. Ruikutti vielä kaikille suklaapatukat, ja itelleen sellasen hillosilmäisen viinerin. Heh…

Kivaa huomata että teiniaika on alkanut, se nimittäin kaivoi viime keväänä ostetun neuletakin kaapista ja kysy mikäs tämäkin on…ja laittoi päälleen. Viime vuonna kun sen ostin alkoi kimittään että hän ei pidä muita kun gollegepuseroita ja T-paitoja. Hehee…

Puhtaus on puoliruokaa, vaikka ärsyttääkin välillä kun tämä poika seisoo axeilemassa suihkussa puolituntia, mutta parempi niin kuin että rasvaisena liikkuisi joka paikassa, ja haisevana..

Joo-o. I love teenagersJ

Huomasin tässä tänään ja eilenkin ehkä että olen outo. Juu älkää sanoko että ootte jo ennekin huomanneet sen, mulle se on aika uusi ilmiö hihhiii.

No ei vaan, olenhan mä sen aina tienny, että olen miss persoonallisuus kertaikaikkiaan. Mutta kun oon ollu sinut itteni kanssa jo näinkin pitkään, oon tavallaan alkanut siihen tottumaan.

Aloin vain miettimään, että minkä ihmeen takia mun pitää aina olla joka paikassa ja asiassa niin aktiivinen ihminen. Nyt eilenkin mua kun masensi, niin tuntin oloni ja oelmuskeni niin huonoksi kun en jaksanut tai pystynytkään sen päänsäryn vuoksi tekemään yhtään mitään. Miksi olisi tarvinnutkaan mitään tehdä, sanokaas se?

mulla vaan on jonkunlainen mania päällä, että pitää ehtiä jaksaa ja pystyä kaikenlaita suorittamista koko ajan. Ei siinä mitään, pääsääntöisesti se on todella hauskaa, mutta välillä nyppii kun ei voi muka olla jouten.

Kun nukuin hetken, niin ei se päänsärky eilen kokonaan ehllittänyt. Sitten aloin pohtimaan ystävän asioita, hän kun soitti ja herätti mut.  Olin aika pyörryksissä, mutta ymmärsin kyllä että toisen elämässä oli menossa ”kriisitialnne” jolle ei tavallaan hän itse voi mitään tehdä. Mietin sitä asiaa pitkin iltaa, ja keinoja jolla voisi rohkaista ja kannustaa, ja kertoa että oikeassa hän on ”kriisinsä” keskellä.

Jollainlailla ihmiset kokee kummallisia asioita elämänsä varrella, nihin liittyy toiset ihmiset niin suuresti, ja toisten ihmisten ratkaisut. Joskus kun se vastapuoli on maailman jääräpäisin ihminen mielipiteineen ja päätöksineen tuntuu todella, että olemme umpikujassa. Kun tätä asiaa kelasin mielessäni, aloin miettimään olenko itsekkin joissain asioissa ihmissuhteissani niin ehdoton enkä huomaa olevani väärässä, jossain asiassa, kun yksinkertaisesti olen vaan päättänyt että näin se asia nyt on.

Vastaus mietintään oli että  KYLLÄ, olen todella juuri oman mielipiteeni muakaan aina elävä ihminen, mutta en kuitenkaan ehdoton. mun pääni saa helposti oikeilla konsteilla kääntymään tietyissä asioissa.

Kuitenkaan omasta tai tosien terveydestä en tinkisi, enkä mukavuudesta, tai vastaavasta. Ne asiat on todella tärkeitä, sekä oman itsensä kannalta että muiden. Joskus jokin asia voi vaikuttaa muihinkin, vaikka ihminen itse sitä pitääkin omana henkilökohtaisena asianaan. Sillon jääräpäisyys on aika kurja asia. Ajattelet vain itseäsi ,etkä ketään muuta.

Voi ystävä hyvä, ymmärrän ahdinkosi, ja toivoisin että asiat korjaantuisivat. Olet tehnyt mitä voit, ja nyt eletään päivä ja hetki kerrallaan, ja toivotaan että se jääräpäisyys siirtyisi sivuun ja antaisi uskoa ja voimaa asioiden muuttamiseen parempaan suuntaan.

Jääräpäisille ihmisille kommenttina, yritetään ajatella myös itsemme ja mielipiteemme lisäksi toisiakin, ainakin niitä jotka siinä vierellä kulkevat.  Yhdessä suunnitellen ja toiseen luottaen asiat voivat olla kuitenkin ratkaistavissa helposti ja kivuttomasti. Loppujen lopuksi jokin asia josta olet jääräpäisesti jotain meiltä, voikin olla ihan pikku juttu, ja kun se on hoidettu päiväjärjestyksestä, voi miettiä ehkä itsekseen että miksi en aikaisemmin tehnyt näin…

Kaipaan valoaJ

Kaipaan energiaaJ

Kaipaan…..noh…kaipaan vaan…J

Tänään taas sytytän kynttilän, tuijotan sen leikkiin ja unelmoin. Luen kirjaa,J

Luin eilenkin yhden kirjan loppuun. Ihanaa, sitä olen tälläisenä sieluni levottomuuden aikana kaivannut erityisen paljon.

 

Minä toivon että teillä muilla on enemmän tunne energiaa, ja suoritusvoimaa. Mä suoritan ja teen, mutten nauti siitä, vaan olen väsynyt ja ärsyyntynyt.

Nooh, toisaalta taas, tiedän että stressi tulee tekemättämistä asiosita, esim työhön liittyvistä, niin että kyllä mä tästä skarppaannun taas, kunhan saan vaan jostain jonkun energiapiikin, ja innon.

Vitamiinit peliin, ja ehkä krikasvalolamppu olis poikaa.

 

ystävät rakkaat, mukavaa loppuviikkoa ja halikaa toisianne.

 

SartsuliJ

 

HaudihouJ

Niin se mennä vilahti viikonloppunen. Ihan uskomattoman nopeasti , ettei Hitaat hämäläiset pysyneet alkuunkaan perässä. Tuntuu ikään kuin olisimme vasta perjantaissa, hehee…

Perjantaina niin, mitähän silloin mahtoikaan tapahtua. Hmm…

Olin töissä, kuten aina jollen ole vapaalla. (huumoria..)Sitten menin hierontaan, ai että miten olikin mahtavaa taas. Nyt oli viides kerta eli puolet jäljellä. Mietittiin vähän sitä että mä jatkan ylläpito hieronnoissa tämän kymmenen kerran jälkeen. Sovittiin siinä loput viisi kertaa.

Kävin iskää katsomassa myös, vein tuliaisiksi ihanan lämpöisen fleecepaitiksen, jonka iskä laittoi mielellään heti päällensä. Kerrankin onnistunut tuliainen.

Käytiin lasten kanssa hakemassa kevyttä iltapalaa Hesestä(yöööks), ja poikettiin hakemaan Vapaa Valinnasta sipsejä ja muuta mukavaa. Just juu..lapset pumppas multa Dvdn ja ostettiin 4 pkt muroja kun siellä yksinkertaisesti kaikki on halvempaa. Murot 375gr oli vaan 1.25 paketti kun ne tavan kaupassa maksaa kolme euroa ellei enemmän. Säästin muka, kun sotin kerralla enemmän. Heehee..

Käytiin yhden kamun kanssa kävelemässä aika reipas lenkki, hitsin vitsi että teki hyvää olla raittiissa ilmassa. Tulihan lenkille sitten ihan kivasti mittaakin.Sitten kiirehdin saunaan…aaaah.

Vietin iltaa rauhallisissa merkeissä, polttelin suitsukkeita kynttilöitä ja luinkin hetkisen. Sain olla ihan itsekseen, harvinaista ylellisyyttä ja mainitsemisen arvoista toden totta. Lasten aknssa katseltiin hauskat kotivideot ja nauretiin niin että mahakalvot hytkyivät. Katsottiin vielä myös Tartu mikkiin, joka oli yllättäen aika mukava ohjelma. Nyt taitaakin olla viikon television katselukiintiö täynnä,..kaksi ohjelmaa jopaJ

Tulipahan valvottua, koneilin jonkun tunnin niin kuin melkein aina perjantaina. Surffailujen lomassa oli mukavaa seuraaJ .Kiitos ystävyydestäsi, ja siitä että harmittavat epäselvyydet on nyt pois päiväjärjestyksestä. Siis ystävyys kunniaan, ja jatkumoksi eikös? Tässä kaipaamasi vihje,.. hehee…olikos selvästi sanottu.

Jännä juttu, kun ei voi kenenkään nimiä tai nimimerkkejä laittaa, niin sieltä joutuu jokainen poimimaan vihjeet tekstin joukosta ihan itsenäisesti. Mutta hyvä niin, eihän sitä voi jokaisen nimitietoja tänne sivuilleen laitella. Väärinkäsityksiä ei oikeastaan ole kyllä tullut. Jokainen on löytänyt häneen kohdistuneet vihjaukset kylläJNo jaa.. ei niitä vihjauksia nyt niin usein ole ollut, muutaman kerran.

Hmm,.. ja sitten. Mitäs sitten tapahtuikaan, muisti palailee pätkittäin. Ilta venähti yöksi ja tunnelma oli mukava. Mua ei tosiaankaan väsyttänyt, ja se kostautui kyllä aamulla. Tosin siis, en ihan hirveen myöhään nukkunut vaikka olisi varastoon pitänyt levätä sillä olin menossa yöksi töihin.

Lauantaina lähdettiin pitkästä aikaa katsomaan kirppareilta löytöjä, ja esikoiselle olisi kuulemma etsittävä takki. Muksut halus ostaa tumppuja, ja löydettiinkin edullisia uusia langoilla yhteen sidottuja, kahdelle vanhemmalle. Halvallkin vielä. Make löysi pipon.Löydettiin uusia takkeja myös kirppikseltä, eli ostettiin poitsulle ajotakki, aika siisti.. Likalle löydettiin uuden veroiset talvikengät. Makelle ja mulle yhteisiks ihan uudet saappaat. Multa puuttui saappaat ihan kokonaan- nyt sitten on nekin. Löysin myös kaksi 2006 vuoden kirjaa, jota en ollut lukenut, eli Eppu nuotin uusimman ja Nicci Frencin uusimman. jeee….Pitäsi alkaa kai lukemaan näitä entisiäkin täältä, niitä meinaan on…..Heh, no löydettiin vielä askartelutarvikkeita, eli helmiä korujen valmistukseen, kipsiä ja nauhoja korujuttuihin myös. Tyttä otti osan niistä mukaansa mökille, ja kun mentiin sinne alkoi kuhina kun lapset alkoivat niitä valmistaa. Jätin yhden lapsen vieraisille möksälle, ja tosien otin meille matkaan Maken kaveriski. Heh..ukko meinas jo repiä peliverkkarinsa, sillä perjantaina oli pojan luokkakamu yökyläilemässä, ja nyt oli seuraavan vuoro. Mutta yhtä suurta perhettä, kivaahan se on kun saa tuoda yövieraita.

Kuopunen oli menossa mummilaan, ja minä köllöilin ruuan päälle, kun tiesin että tulee rankka yö taasen töissä. Nukahdin oikein, mutta sanoisin että oli lähtiessäni tosiaankin väsynyt. Nyt pistää miettimään että jatkanko tuota hommaa, vai en. Viime viikonloppuna oli niin nastaa kun ei tarvinnut lähteä minnekkään. Loppujen lopuksi vapaa aika jää tosiaan vähiin, kun se ruveta ryhtymään. .eli miettiminenkin jo ja valmistautuminen työhön menemiseen, vaatii veronsa. Kun tulin kotiin puolikolmen aikaan, olin aivan jäässä, ja hetken tässä pöllöilin ennekuin menin maata. Ja uni vaan ei tullut. Nukahdin vasta viiden aikoihin kai, ja aamulla…siis heh,..heräsin vähän ennen kahta iltapäivällä. Ihan järjetöntä..meni siis koko päivä hanureille, …

Tomin kanssa lähdettiin metsäretkelle ,otettiin koira ja sade varusteet, nimittäin satoi kaatamalla. Mukavaa meillä oli, käveltiin ihan kivan kokoinen lenkki.

lenksan jälkeen aloin tekemään ruokaa, ja aaaah..ihanaa tuli . tein uunissa lohkottuja kuoriperunoita, kasvispihvejä ja lapsille höysteenä edellispäivästä makaroonimössöä ja rapeaksi käristettyjä makkaroita. Ehdin tovin lukemaan, ja kai vartin tirsatkin ottamaan. 21.00 alkoi poikkeuksellisesti työvuoro.

Sanotaanko että oli todella ärsyttävää mennä töihin, ja sitten vielä oli tunti vähemmän työaikaa, ei hyvä. Mä olin aivan puhki kun tulin kotiin, yllättävää vaan etten saanut tietenkään taas unta.

Tänään oli oman duunin etäpäivä onneksi, joten ei ollut pitkiä ajoja vaan paperillisia töitä ja puhelin juttuja. sain en tehtyä alta pois, ja nyt on sitten helpotusta loppukuulle. Joku kun vielä tulisi siivoamaan meille, olisipa kiva.

 

Kohta pitäisi lähteä Vanhempainyhdistyksen sääntömääräiseen kokoukseen, kun viimeksi meitä oli niin vähän että vastuuvapauttakaan ei pystytty muuttamaan.

Mutta tällästä tällä erää.

Mulla on sydämessä sellainen kevyt olo,.. mistä sitten lieneekään johtuu…tai tiedänhän minä. Kyllä sitä kuulkaas ihminen tulee pienistä asioista onnelliseksi. Esim siitä että joku sanoo nätisti- Kiitän sua siitä, että olet olemassaJ. Mulle sanottiin eilen niin, ja se lause lämmittää mua hamaan tulevaisuuteen. Huokaus.

 

Kiitos teille kaikille siitä että olette olemassa…ja käytte lukemassa tätä diipadaapaa.

 

Ps. varasin ajan kosmetologille, valoimpulssihoitoon, jee. Varasin myös kikkurasäkkyrä ajan. jee.. eli otan permiksen vaikka tukka lähti päästä. Toivottavasti kuitenkaan ei lähde. Mutta kiharat  saatava, nää on meinaan HIRVEEEEET

 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille ihanaisille…

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Mukavaa viikonvaihdetta ystäväiseni ihanaiseni:))) 

 

 

 

 

 

 

AAAAH:)

Kyllä se niin on, miten oon aina aatellu liikuntasuorituksen jälkeen,..että liikunta on parasta terapiaa, antaa hyvän olon, ja voimia tuleviin koitoksiin.

Työpäivä meni jotenkuten , vaikka mua valvotutti jälleen yöllä. Noh, siihenkin oli syynsä, mutta ei niistä sen enempiä.

Ajelin hirvivaara alueella, ja ajattelin jälleen että kohta se kammoaika alkaa, onhan se nytkin, vaan kohta meillä on lisäksi vielä mustaa jäätä ja pimeyttä aamuin illoin. Kotona ei juuri valoisana aikana meitä taida näkyä.

Ihan jees päivä, ei kovin pitkä onneksi, ja kuitenkin kaikki meni aika putkeen etten sanoisi, vaikka aamu ankealta näyttikin.Silmieni ympärillä mustat rannut, ja herään siihen kun isäntä korottaa ääntää esikoiselle, kuulin sanasen sieltä ja toisen täältä...ja kun tajusin mistä puhuttiin- aamuihmisenä...joka todellakaan ei ole koskaan aamulla hyvän tuulinen, ellei aamu ole puolenpäivän kieppeillä.

Ärräpäät pääsi ei mahda mtn. Perhana se pojan pölhäke oli jättäny uuden pyöränsä lukitsemati tuohon pihaan,..ja tietäähän sen että se on nyt tuulien teillä...vanha kumityhjillään oleva vaihtari siihen oli jätetty.Mummi se maksaa pyörää vielä muutaman erän...varmaan mielellään, kun ei pyörää enään ole. Maksettavahan se siltikin on.

Hohhoijjaaa....jälleen oli pakko tehdä niin että takavarikoin sen kännykän, tosin ei poika sitä tänään olisikaan tarvinnut sillä kipeenähän tuo oli, ..(Väärä luulo, paineli illalla pihalle, että hippulat vinkui ja tuli vasta 21.50 kotia...äääh)

Että mua harmittaa vieläkin..ihan oikeesti.

Nukuin päikkäreitä tuossa hetken, kun sain duunin paperityöt tehtyä.Kollega soitti, tai itseasiassa vastasi mun soittooni, kun yritin aikaisemmin saada kiinni eipähän ryökäle vastannut. No eipä tietenkään, kun oli ottanut 2.5 pvää lomaa, ja oli vielä Lapissa.Minä en sitä tiennyt, luulin että on tänäpä jo asemissa. Huomenna pitäisi olla kuvioissa mukana.Kivaa että soitti, mutta kyl mua hävetti et häiritsin toista lomallaan.Kiva silti että soitti, pölisi yllättävän kauan, ja sit kerto jostain lapin huru-ukosta, kysyi oonko kuullu sellasesta tositarinasta..henkilöstä.En ollu, niin pikasesti kertoi sen. Turistiin sit muutenkin...ja yhtäkkiä selvis että mun sukujuuret on Karjalasta. No heh...se sanoi siihen että nyt hän tietää msitä mun puheliaisuus on periytynyt.Itte puhuu yllättävän paljon mieheksi.Tai nuoreksi .

Joo, noh sitten lähdinkin viemään tyttöjä uimahalliin ja päivän posteja laatikkoon samalla. Otin Sirun mukaan ja ajattelin kiertää siinä odotellessani lenkin.Kävelin kylmässä säässä hengitys nousi huuruna ulos, ja mua paleli. Vali vali taas...Heh.

Mutta kylläpä se siitä sitten alkoi virkistymään, ja kiva lenkkihän se oli.Koira kirmasi, oikasin vähän sellasen parkkialuuen ja pellon välistä, niin löysin sellasen kivan sormuksen. Siinä se köllötteli maassa, ja sanoi poimi minut.Puhelimessa höpötin asiaa ja asian viertä noin kolme varttia.Tänään päätin sitten että haen sen kytkykauppa 3 g phelimen jossa on 3000 minuuttia puheaikaa 3000 tekstaria..jne.puhuinko jo siitä. Nyt mä sen haen.

Sormuksella ajattelin ilahduttaa tyttöstä, rihkamaa, mutta ihan nätti..Huomasin juuri että unohdin sen taskuun, eli antamatta edelleen.Vaan ehtiipä tuota.

Tytöt minua jo oottelikin autolla kun tulin takaisin päin, ja sitten päätettiin yhdessä tuumine mennä vähän shoppailemaan.Huoks.

Mitään ei olisi tarvittu, vaan ostimme kaksi isoa teekuppia (entisiä ei ollutkaan kuin toistakymmentä..)Itselleni ostin ihanaa kokovartalo kuorintaainetta-hasselpähkinää ja avokadoa muistaakseni sisälsi. Olipas aika mahtavan tuntuinen kun testasin saunassa.

Mullehan iski tietty laiskuus, näin alkuillasta, joten ajoimme mäkkärin kautta, ostettiin pitkästä aikaa nuggetit ja ateriat lapsille. Itselleni en ottanut mtn. Laihduttaja..HMMMMM

Meillä oli naapurin neito mukana, joten pitihän sponsoroida myös hänelle.Hauskaa tuolla mäkkärissä, kun koira näkyy autossa, myös hän saa jotain ettei toki jää ilman suupalaa.Hih hii.

Kotiin kun päästiin oli pimeää.Noh, meitsi vähensi vähän vaatetusta, ja painuin tukka sutjana tuonne alasaliin treenaamaan. Vau...Tunnin vetelin taas yhdistelmä lajina painoja nyrkkeilysäkkiä,stepperiä,ja jumppakeppiä, vatsalautaa ja tein jopa selkäliikkeitä ja aerobisia liikkeita jumpista tuttuja siis.

Vähänkö siistii sanoisin....Tämän kaiken hikoilemisen päälle..(siis todella hikoilen runsaasti) pääsin lihaksiani rentouttamaan saunaan.Ihanaa.Hikoilin täten myös lisää,..lauteilla.

Nyt sitten illan kevennykseksi pikku pikku riita kotona, ja siitä se arki taas alkaa.Hohhoijjaa.

Raivosin tänään siitä, että raadan hulluna töitä, käyn kaupat, ostan ruuat, maksan laskut pesen pyykit, viikkaan ja silitän ne kaappiin, ostan vaatteet, huolehdin allafal täysin tämän perheen tarpeista. Vieteri venyy joka suuntaan, ja toisella on se rankin tehtävä..sohvalla kas kääntää kaukosäätimellä kanavaa...jännetuppitulehdushan siinä tulee pian.

Voi persta!!!

Nyt kun en tänäpä tehny siis mitään niin meillä huomaa kyllä että niinpä niin. Isäntä on kova siivoilemaan, joo-o mutta sitten kun se on pahalla päällä ja lakossa,se jättää kaiken tekemättä, senkin vähän mitä normaalisti tekee.

Vähänkö siistii...NO EI TODELLAKAAN.

Hih.

Mutta antaa olla, ei se valittamalla muutu. Sitäpaitsi boheemi luonteeni nauttii pienestä sekaisuudesta, ja vaikka nyt ei olekkaan ehkä kyse niin pienestä, niin ajattelin että viikonloppuna mulla on vapaata. Lauantaina mulla on karsee darra, sen tiedän jo, koska menen baariin. Enkä ajatellu tulla sieltä selvänä ulos.Silloin en tiedä siivoanko, mutta onhan hyvänen aika sunnuntai olemassa. Siivotaan sillon, kirkollisena vapaapäivänä.

Sitä ennen jos jotakuta harmittaa sekasotkumme,..tervetuloa siivoilemaan. Palkkaa siitä ei saa, mutta sanotaanko että kokemusta.

Mitäs vielä.

Liikunta siis antaa energiaa..kotityöt taas vie niitä. Nollatoleranssia siis vedellään..Hih.

Ai niin, huomenna on muuten vanhempainyhdistyksen vuosikokous...argh...jo toinen tällä viikolla:))))

Tänään päivällä soittelin liikenneturvaan ja kyselin kouluttajaa luennoimaan. Onnistuu ilmeisesti, ja näin lyhyellä varoitusajalla. Vau.

 

Huomenna mä kurvailen kohti Heinolaa. Joo..toivotaan ettei olisi mustaa jäätä, nimittäin...perjantaina vasta saan Kitkat alle.

 

Heisulavei...ja hellät tunteet.

Mulla niitäkin riittää, aina välillä.Joskus hellyysenergiakin on lopuillaan...

Nähdään:)))

 

Mukavaa loppuviikkoa,

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

na