Hiljaisimmat hetket itsensä kanssa tuottavat hedelmää. Ajatukset ovat kuin muuttolinnut. Hetkittäin en huomaa ajattelevani tulevaisuutta, menneisyyttä tai nykyistä aikaa.Ajatukset ovat muuttaneet lintujen lailla kaukaisuuteen.Kuitenkin ne palaavat, aina yhtä varmasti. Kevääseen ne eivät odota, ne tulevat aalloittain, ehkä vertauksena käyttäisinkin vuorovettä.Ajatus tulee, se viipyy värisevän hetken, ja vetäytyy. Uudestaan ja uudestaan.

Aallot soivat korvissani, tänään jo ties monennetta kertaa. Huomasin että on aika hetkeksi hellittää, avasin rentoutumis cdn jonka viime viikolla ostin. Raskaat kauniit aallot kuohuvat, ja antavat ajatuksen siirtyä lämpöön, hiljaisuuteen lokkien kirkunaan. Tunnen miten aurinko kuumottaa kasvoilleni, ja antaa säteidensä leikkiä silmäripsilläni. Olen vailla ajatuksia, vailla mitään.

Rentouduin ensimmäisellä kerralla niin hyvin, että nukahdin ja nukuin 2.5 tuntia päiväunia. kuten huomaa, ei hyvä keino minulle, sillä nyt valvon myöhään, tai sanottaisiko varhaiseen . Uni ei tunnu silmien takana vielä ollenkaan.

Ostin tänään kukan alkuja, päätin jälleen onnistua viherpeukalona. Luulen että innostus ei kovin kauan kestä, seuraavalla viikolla jo voin todeta unohtaneeni kastelemisen, ja kukkani nuukahtaneina ja kärsivinä huutavat vesipisaroita elääkseen. Kauniita ovat, nuo viherkasvit, iloa ja väriä antavia myös. Sisustusinnostukseni on jälleen puhjennut kukkaan, ostin ruukkuja ja istuttelin kukanalut niihin. Hankin myös uuden maton, jonka ilokseni huomasin olohuonettani virkistävän. Tällä viikolla on hankinnassa myös valkoista kalustetta, haluan pimeyden keskelle valkiaa, että saan siitä energiaa ja voimaa. Sattuneesta syystä sohvani on tummanpunainen, pirteä väriläiskä olohuoneessani.

Puuttuu vielä sohvapöytä, sellaisen sopivan löysin Suomisoffalta, vaan vaikka tingin(periaate!)) ja sain kivan alennuksen, sekä minulle luvattiin pyörät tuon pöydän alle veloituksetta, en kuitenkaan raatsinut 300 euroa investoida olohuoneen pöytään. Nielin haluni ostaa tuo juuri minulle sopivainen pöytä, tässä heti mulle kaikki nyt tyylilleni epäsopivaisella tavalla. Minua tästä muistutettiinkin, ja sellainenhan minä olen. Levollinen harkitseva minä on kateissa, päätän ja tiedän heti mitä ja millaisen haluan ja ostan sen. Yleensä en kadu, paitsi silloin jo rahaa ei oikeasti olisi haaskata .

Nyt tavoistani poiketen siis etsin ja löydän varmasti halvemman version ja olen siihen täysin tyytyväinen.

Sisustaminen on mukavaa, mutta hitsi vieköön todella kallista. Olen niin kierrätys ihminen että olen tähän asti kerännyt ympärilleni kaiken käytetyn ja kierrätetyn. Nyt kun elämäni on uudistumassa, huomaan että haluan uutta.Viittaan huonekaluihin! Kirppisfriikkiys on ja pysyy, periaatteista ei tingitä. kaiken minkä voin ja pystyn ostan kirppikseltä. ostin kukatkin sieltä, kun joku oli hienot Anopinkielet saanut juuri istutettua ja kasvamaan, samoin rönsyliljan ja kaksi kivaa rahapuun tainta. Viisi kasvia, ja hinnaksi tuli 3.5. Anteeksi marketit anteeksi kukkakauppiaat. Arvostan työtänne, mutta Sulo Vileenin seuralaisena käyt'än tilaisuutta hyödykseni ja ostan jos säästän.

Uusiutumislistoilla on vielä sänky, tietokonepöytä, ja yksi vaatekaappi. Keittiönpöytä on aika onneton, mutta siihen investointii pyrin vaikka ensivuoden puolella. Hiljaa hyvä tulee.(kaikki heti tänne tässä ja nyt sarppa nielee katkeria kyyneleitä)

Kirjoittelin tänään jälleen ajatuksiani ylös. Päiväkirjassa on jo monta sivua täynnä myllertäviä kiertäviä mietteitäni. Kokoan itselleni tietoutta siitä, että juuri nyt näillä hetkillä alkaa elämässäni eräs taival,ja toinen päättyy. Luen noita kirjoitettuja sanoja edes takaisin, ja tiedän että tulen niitä lukemaan vielä vuosienkin päästä.Tietenkin jos olen täällä lukemassa. Jos en ole, noita sanoja yrittää lukea ja ymmärtää joku muu.

mielenkiintoinen asia jonka itsestäni huomasin, on se että en vieläkään aivan avoimesti pysty kertomaan ajatuksiani, vaikka kirjoitan vain toistaiseksi itselleni. Olenko niin lukossa, että ne piilossa olevat ajatukset eivät vain uskalla tulla esiin. Onko se niin että ihminen avautuu pikkuhiljaa, ja uskaltaa luottaa ajatuksiinsa ja siihen että ne voi luoda myös paperille?

Olo oli aika surkea tänään, välillä olin riemuissani ja innostunut. Touhusin ja olin iloinenkin. Taas hetken päästä muistin että minunhan pitää olla synkkä ja murheen murtama, ja naamastani kasvohermot venähtivät sentin alaspäin.

Huomasin taas, että lähdin tahtomattani mukaan siihen, että jos läheiselläni on huono mieli, huono päivä, synkeät ajatukset, niin on myös minulla. Pilaan päiväni ajatuksilla joilla ei ole minulle mitään merkitystä, ne vain tulevat kuin myrskyinen hyökyaalto ja hukuttavat minut aleen. Haukon henkeä jo muutenkin, ja nyt tuntuu kuin hukkuisin.

Ymmärsin sen juuri äsken kun luin kirjaa josta on tullut minulle todella tärkeä. Tuosta kirjasta kerroinkin jo aikaisemmin, Sen nimi oli Uuden aamun lupaus. Luin sitä kuin mantraa http://fi.wikipedia.org/wiki/Mantra

Oivalsin lukiessani noita viisaita kirjan sanoja uudelleen ja uudelleen, että en voi ottaa toisen synkkiä ajatuksia omikseni, en tälläisenä hetkenä, enkä elämässä muutenkaan. Olen heikko jos annan toisen ajatuksien vaikuttaa minuun, tai muutan omaa ajatusmaailmaan toisen ihmisen ajatuksien mukaan.

Niinpä koin valaistumisen tunteen, tavallaan, omassa viisaassa itsessäni. Ymmärsin, että minun ei ole pakko olla surullinen, paitsi jos itse koen niin. Ymmärrettävää kyllä olen tällä hetkellä surullinen. isojen päätösten toteuttaminen ei ole helppoa, eikä sitä surua voi sanoin kuvailla mitä ihminen sisällään läpi käy.Ne tunteet ovat minun, niitä voin avoimesti tai piilossa surra, käydä läpi. Minun ajatukseni ja tunteeni.

Vetäytymällä siis hieman hiljaisemmaksi, omiin ajatuksiini, lukemalla ja keskittymällä vain itseeni, voin nauttia elämästäni eniten. Anteeksi rakkaat ihmiset ympärilläni, en vetäydy pitkäksi aikaa, vain silloin ja siksi hetkiseksi kuin kulloinkin minusta tuntuu sopivalta. Pieniä hetkiä, hiljaisia tunteja, jolloin olen olemassa vain omille ajatuksilleni ja itselleni. Joskus teen sen unessa, joskus rentoutumalla. Ehkä reippaalla kävelylenkillä, ja talvella hiihtäessäni.

Tällä hetkellä, tässä tilanteessa tunnen olevani vahvempi kuin koskaan. Tuokoon elämä minulle millaisia asioita hyvänsä eteen, uskon selviytyväni niistä. Kuluneen päivän aikana olen miettinyt monia asioita uudelleen, etsinyt syitä ja seurauksia tekemistäni ratkaisuista. En ole vielä ehjä, eikä elämäni ole uomillaan, ei lähelläkään. Tiedän kuitenkin että toimin kuten itse haluan, ja miten juuri minulle on parasta.

uskon myös, että kun minä voin hyvin, myös ihmiset ympärilläni voivat hyvin.

Ehkä minun kannatti nukkua päiväunet, ehkä oli tarkoitus että herään ja ymmärrän tätä elämääni juuri nyt paremmin kuin koskaan.

Kaikella on tarkoituksensa, ajatuksillakin.

Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle joka tätä tekstiä käy lukemassa. Halaus rutistus pusitus juuri sinulle, joka jäi miettimään sanojani, kirjoitukseni sisältöä.

Halipusruts,..niinkuin ennevanhaan:)

Sunnuntai ehtoo meneillään:)

Mietin menneen viikon tapahtumia, ja huokaan. Yksi raskaimmista viikoista koskaan.Mietin myös viikonlopun tapahtumia, ja hymyilen hiljaa. Eräs mieleenpainuvimmista viikonlopuista elämässäni.

Pikkuisen alkaa paine hellittää, vaikka en osaa kuvitellakkaan mitä vielä on edessä. Päätökseni on pitänyt, ja suunta kohti uudistumista on aloitettu. Sitä on sitkeästi jatkettu askel kerrallaan, ja lopussa kiitos seisoo,..niin kuvittelisin.

Aloitin tänää kolmannen tavan kirjoittaa päiväkirjaa. Ensimmäinen on tämä online versio.Tänne kirjoitan tuntemuksiani, tavoitteitani, ajatuksiani, mieleenjäävimpiä tapahtumia. Tänne en kuitenkaan voi kertoa kaikkea. Tai kukapa estää, olen matkan varrella lueskellut hyvinkin avoimia blokeja, kertomuksia aivan henkilökohtaiseen tasoon asti. Vierastan sitä mallia, kuitenkin, vaikka aika tutuksihan näistä kuvista ja maisemista saattaa ihmisille tulla, samoin siitä mitä kertoo blokissaan.Aloitin siis kirjoittamaan kriisiajan päiväkirjaa, jonka kuvittelisin tuovan ajatukseni minulle itsellenikin tutummiksi.Olin ajatellut asiaa jo pidempään, ja kun ystäväni otti kyseisen aiheen puheeksi erään puhelin"terapian" aikana, aloin työstää ideaa, ja tänään sen sitten sain aloitettua.

Toinen tapani kirjoittaa on vaihtopäiväkirjaa, ajatukset joita jaan speciaaliystävän kanssa:)VUOROVIIKOIN VAIHDOSSA OLEVA KIRJANEN, JONNE JAAMME AJATUKSET ELÄMÄSTÄ, TULEVAISUUDEDEN TOIVEISTA, JA MILLOIN MISTÄKIN..SUOSITTELEN!!!!

Kolme tapaa kertoa asioita, itselle, muille, ja läheiselle ystävälleen.

Viikonloppuna aluksi nautiskelin ihanien reippaiden lasteni seurasta. Tyttönen oppi laittamaan pussilakanat, ja petaamaan sängyt lastenhuoneessa. Oli iloinen ja innostunut kun itse osasi. Siivosi myös muuten paikkoja huoneessa, oikein reippaasti ja lähes omaalotteisesti.Yhteistä aikaa sekin on, kun kodin askareet tehtiin yhdessä. Pyykinpesusta alkaa tulla jälleen bravuurini, jokainen tuntuu vaihtavan sellaisella vauhdilla vaatteita, ettei perässä meinaa pysyä. Positiivista tietenkin on se, että kaikkia vaatteita lähestulkoon käytetään, ja se että useimmiten on puhdasta ja siistiä päällä.Tai miten sen nyt ottaa.

Perjantai oli väsyttävä päivä. Henkisesti raskas, ja tunnepitoinen. Kun alkoi iltaa kohden kallistua, laitoin kynttilöitä palamaan, lueskelin ja mietiskelin asioita. Hiljaista elämää, lapset menivät mummilaan. Ihmeellisesti valvoin myöhään. Joskus ajatukset kiertävät kehää, ja yritin saada itseni ja mietteeni nostettua seuraavalle tasolle,..ja unet menivät.

Lauantaina touhuilin kotia jälleen kuntoon, lapset tulivat jo ajoissa, ja kävimme koiralenkillä aurinkoisessa säässä.On ihanaa huomata, miten reippaita muksut ovat, ja miten jo yhdeksän ja kohta 11 vuotiaan kanssa voi asioista keskustella. Tietenkin olemme ennenkin keskustelleet, nyt vain aiheet alkavat jo olla isompien aiheita. Huomasin miten käytännöllinen on neidistäni tullut. Moni asia joka mieltä askarruttaa, voi kääntyä ääneen sanottuna käytännöllisemmäksi, mutkattomammaksi. Ymmärsin itsekkin että asioista onkin helppo puhua, kun vaan aloittaa puhumisen. Vaikeista ja vakavistakin asioista.Myös lasten kanssa.

Ihana ilma oli ulkona, aika kirpsakka jo lokakuiseen tapaan. Kotona oli lisättävä neidinkin vaatetusta että ulkona tarkenee.

Rauhallinen aamu ja alkuiltapäivä. Mieleni oli rauhallisempi kuin pitkiin pitkiin aikoihin.

Iltapäivällä lähdin ajamaan ystävän luokse, arkea pakoon. Ajomatkaa oli, mutta leppoisasti ajelin, lauantain ruuhkassa. Terapiapuhelu toisen rakkahan ystävän kanssa ajatuksia ja tuntoja vaihdellen. Kiitos kaimalle siitä että on lämmin olkapää mihin nojata, viisaita ja rehellisiä kommentteja, luottamusta ja hieman hersyvää iloa:) Myös vastavuoroisesti elämän vakavuuden miettimistä, ja kaikkea sitä mitä me voimme tällä elämän mittaisella matkallamme kohdata. Rakas ystävä, maailmani olisi köyhä ilman sinua!!!

Ajomatka loppupuolella treffit ystin kanssa, ja yhteinen iloinen kauppakierros jonka aikana mietittiin seuraavan vuorokauden ruokailut.

Niin sitä vuorokaudessa pääsee irtautumaan ajatuksista jotka muuten rullaavat kilparataa päänupissa, välillä vaihtaen suuntaa tai singoten ajoradalta atmosfääriin. Miten helpottavaa onkaan välillä vain levätä ajatuksiltaan, ja olla kuin ei olisikaan. Ystävän huomio voi olla paljolti tässä apuna.Kun haluaa jutella on joku jolle avautua, joku joka lähestulkoon uskoo ymmärtävänsä mistä myrskyssä on kysymys. Tai jos ei halua puhua, on ymmärtäväinen katse, ja hiljaisuus seurana. rauhaa, jota jokainen meistä välillä kaipaa.

Nautin ulkona pihan askareista, haravan vartta heiluttelin, ja haistelin syksyn raikasta ilmaa. Lehtiä oli pudonnut enemmän kuin laki sallii, ja ajattelin olevani pulassa. Kaupunkilaishiiren olkavarret huutavat helposti armoa, mutta hienosti urakasta suoriuduin ja ennen kaikkea koin olevani avuksi ja hyödyksi. Haravan hiljainen rapina lehtikasassa oli kaunista kuunneltavaa.Höyryävä hengitys tuntui mukavalta, olen aina rakastanut ensimmäisiä pakkasia, kirpsakkaa ilmaa. on surumielistä katsoa luonnon hiljaista vaipumista talvilepoon, mutta on mitä odottaa, lunta ja räiskyvää pakkasta,ja sen jälkeen valon lisääntymistä sekä pikkuhiljaa puhekavaa kevättä. Vuosi vuoden jälkeen.

Sisällä odotteli höyryävä lihakeitto, ja kynttilöillä valaistussa keittiössä oli nautinto ruokailla ja hiljaisesti jutella.

Mikä lie villinnyt minut siiderilinjalle, tuli hörpittyä jokunen tuubi kylmää juomaa. Rentouttavaa sekin, vaikkei huppelia tullutkaan, vaan sellainen leppoisa mukava olotila. Tummuva ilta ja roihut ulkona:) Pimeyteen on ikkunasta kaunista katsella. Tuli antaa voimaa ja valoa pimeydessä, ja hehkuva hiillos uunissa lähettää lämpönsä myös. Tuijottelin hehkuvia hiiliä, ja tunsin ihastuttavan kuumotuksen kasvoillani. Niin lämmin, niin kaunis hehku.

Iltaohjelmaakin oli sinänsä, pääsin seutukierrokselle tutustumaan paikalliseen yöelämään. Saunan suunnittelimme alkuyön tunneille, joten ajastimella tuo laitettiin lämpenemään. Autossa minulle tuli lämmin ja mukava tunne, rauhoittunut ja hieman uneliaskin. Uskalsin todella jättää huolet ja murheet kauas ajatuksistani. On siitä aikaa, kun olen illalla ollut ajelulla, katsonut pimeää iltaa, keskustan valoja ja ihmisten hyörinää. Siitäkin on aikaa kun olen istunut siideripullo kädessä apukuskin paikalla, ajamatta itse. Kiitos ajelustakin:)

Voiko illan päättää, tai yön aloittaa paremmin kuin kuumalla höyryävällä ja hyvillä löylyillä varustetulla saunalla. Ikkunalaudalla törötti puoliksi sulanut kynttilä antaen kauniin lepattavan valon. Oli aivan hiljaista, ja lämpöistä..kuumaa. Istuin hetkittäin silmät kiinni, ja hengittelin menthoolin tuoksuista löylyhuurua.

Uskomattomasti vielä maistui yöpalakin, käristettyjä nakkipyörylöitä,maistuvaa munasösseliä,sinappia,ja paprikatuckkeja kanttarelli tuorejuustolla..Aamuun asti oli maha täynnä.Aamuun ei tosin tuossa vaiheessa ollut kai tuntia kauempaa, riippuu tietenkin milloin kenenkin aamu alkaa.

Unta riitti yli kymmeneen, lähes yhteentoista. Kiireettömät ylösnousut ovat voimaa ja virtaa antavia, silloin kun se vain on mahdollista.

Nautin myös aamiaisista, ainoa mikä uupuu kylässä on oman paikkakunnan lehti, mutta hyvä aamiais seura korvaa ja täydentää tuon puutteen. Heh. Höyryävä ja tuoksuva kupponen kahvia ja päivä on valmis alkamaan.

Virkistyin tämän viikonlopun aikana, ja uskon että jaksan parempana ja iloisempana ihmisenä koko seuraavan raskaan viikon.

Kotona kiertyivät lapsen kädet kaulaani, naapurin muksut tulivat hetkiseksi yös hoitoon. Oli meteliä kiitettävästi. Itse pääsin helpolla, kun lapset viihtyvät keskenään. Minä vain päällysnaisena vahtimassa ettei mtn katastroofia satu.

Ilta sisälsi harvinaisesti paljon televisiota, kirjoittelua ja lasten höpötyksiä. Mukavahan niitä viikonlopun tapahtumia on kuulla lasten suusta.

Pian on aika vetäytyä hyvän kirjan kanssa lepäämään, ja odottelemaan huomista työpäivää.

Mukavaa viikkoa, kirpsakkaa syyspäivää.

s

Asensin eilen Live writerin. Nyt sitten kirjoittelen blokiini tekstiä sillä.Hieno ohjelma, mutta luulen että harjoittelu vaatii aikaa.Positiivisia uudistuksia ja varmasti nopeuttaa kirjoittamista, kuvien lisäämistä ja kaikkea muutakin mitä omille sivuilleen haluaa tehdä. Kirjoitusvirheiden korjausta en tästä vielä löytänyt"silmänisku"

Oliko menneellä viikolla elämää??? Oliko postitiivisia ajatuksia, oliko syvällisiä mietteitä? Sujuivatko työt hyvin, tapasitko ihania mukavia vai vittumaisia ihmisiä?Paistoiko aurinko, oliko herääminen siedettävää.Häiritsikö pimeys, kylmyys tai apaattisuus?Olitko iloinen , rakastunut, surullinen?olitko innoissasi asioista, olitko pettynyt itseesi, tai muihin.

Sellaista se elämä on, jokainen päivä sisältää joitain asioita näistä mainitsemistani, sekä ison joukon vielä muutakin.Minunkin tasapaksu elämäni. Itseasiassa se sisältää niin paljon muuta, ettei sitä voi sanoin edes kuvailla.

Kävin kirpputoriostoksilla. Olen todennut että olen addiktoitunut pahasti hamstraamaan edullista tavaraa, jälleen päätin nimittäin senkin(saman kuin viime vuonna) että ostan joululahjoista osan kirppareilta. Olen sen jo aloittanut, kaapissa on täysin uutta tavaraa, jotka luovutan lahjaksi, vaikka olen ostanut ne pienellä hinnalla, ja kirpputorilta.

Saaliikseni jäi viime viikolla uudet Finnwearin varvassukat numeroa 41. Avaamaton sukkapaketti maksoi euron. Yllättävän halpa lahja esikoiselle, joka nimittäin toivoi varvassukkia:)

Keskimmäiselle löysin kolme uuden karheaa kirjaa, sarjasta jota hän on lainannut kirjastosta. Maksoivat 1.5 euroa kappale.Halpa ja toivottu lahja tytölle.

Kuopuselle löysin laivatuoksuja, avaamattoman pakkauksen dödöä ja suihkugeeliä, 2009 vuoden päiväyksillä.Kelmu oli tuotepaketin päällä.joten suoraan laivalta kirppispöytään. Ilmeisesti jotakuta tuo lahjapakkaus ei ollut miellyttänyt. Kolme euroa, ja sangen tuttua merkkiä.

Ostin myös pikkuruisen pakkauksessa olevan kompassin, kaksi avaamatonta kynttilää. Lahjoitan nekin jollekkin. Taisivat olla 0.50 €kappale.

Tällä kertomuksella ajan takaa sitä, että edelleen vastustan kulutushysteriaa, joka meidät valtaa aina ennen Joulua. Veronpalautusrahat (ne onnelliset joille ne tulevat)laitetaan menemään iloisesti. Ymmärrettävää on, ostaa se mitä tarvitaan. Se mistä on haaveillut, tulostin , kamera, tai uusi kahvinkeitin. tarpeellisia asioita on paljon, ne ostokset ymmärrän. Mutta miksi ihmeessä sekä minä että moni muu sortuu ostamaan lahjaksi asioita, joita seuraavalla viikolla kaupitellaan puoli ilmaiseksi kirpputorilla????

Kun siis ostamme lahjan, ostakaamme se saajansa tarpeiden mukaan. Mieti hintaa, mieti miksi  tai mikä saa sinut ostamaan ,muistamaan lahjan saajaa.

Lahjan on tarkoitus tuoda iloa. Yllätys on aivan mahtavan ihana kun joku rakas tuo vaikka tuoksukynttilän, kukkasen, kirjan, tai mitä vaan, mistä ilahdun ja mitä tarvitsen. On ihanaa saada herkkuja, suklaata marmeladia, tai vaikka suukko poskelle, lämpöinen halaus.Jos ostaa lahjan vain siksi että se on pakko ostaa, hermoilee, eikä yhtään tiedä mitä toiselle voisi ostaa..on se jo merkkinä siitä, että et tiedä toisesta tarpeeksi. Miksi siis ostaa lahjaa ollenkaan, jos toinen ei sitä osaa arvostaa.

Kaksipiippuinen asia. On myös ihanaa kun saa hassun lahjan,...ehkä se huomoiminen on se olennaisin asia. Tämä koskee esim lapsia. Kun viime vuonna annoin rahaa joululahjojen ostamiseen, oli hauskaa huomata, mitä lapset lahjoja ostaessaan ajattelivat. Äidille kynttiläalusta, ja isälle koriste esine.Sisaruksien toiveet olivat tarkasti tiedossa. Kuopunen oli viimevuonnakin säästänyt rahaa lahjojen ostamiseen. Tarkka poika:)

Lahjan antaminen on kunnia-asia, lahjan saaminen on kunnia-asia. Maalaisjärjen käyttö on kuitenkin hyväksi tässäkin asiassa.

Näitä asioita taisin hokea viime ja edellisenäkin vuonna. Kierrättäminen on intohimoni. Myyn ostan ja vaihdan, on mottoni. Uutta ostetaan vain tarvittaessa.

Lisää esimerkkejä. Poikkesin työpäivän päätteeksi Kirppiksellä. Tytön kanssa oli puhuttu että toppaliivi voisi olla kiva juttu. muitakin vaate tarpeita oli. Löysin myyntipöydän jossa aivan sopivankokoisia todella siistejä merkki vaatteita. tein todellisia löytöjä, eli- Valkoinen hupullinen Henkasta ja maukasta ostettu puhdas siisti toppaliivi. 5 euroa. Puman ulkoilupuku, takki ja housut, todella siistit 5 euroa. Valkoinen karvamainen hupparitakki, hyvän näköinen 2 euroa. Esikoiselle uudet, (laput kiinni) ajokengät, alku hinta oli 15 euroa, alennettu puoleen hintaan 7.5 euroa. Itselleni dDnielle Steelin UUSIn kirja nimeltään Mhdotonta- 12 euroa. Katsoin samaa kirjaa kuukauden kirjana kirjakerhossa. postimaksut ja muut...maksua olisi tullut yli 20 euroa. Nyt sain kirjan 12 eurolla kertaalleen luettuna.

Ihmetteleekö joku vielä että olen kirppisaddikti?????? No varmaan. mutta ei se mitään. Harrastan kirppis shoppailua:)Kun perheestämme joku jotain tarvitsee, katsomme ensin mitä mahdollisukisa on löytää edullisesti sama tuote käytettynä. Alusvaatteita toki tämä ei koske. Joku roti sentään.

Sama innostus tietenkin tulee jos on alennusmyynti aika. Saman tuotteen voi saada sesongin ulkopuolella jopa 70 prosenttia halvemmalla. Lopulla osalla voi vaikka tehdä jotain kivaa.

Eräs löytöni viehättää minua erityisesti. Löysin ja ostin eurolla jokin aika sitten kirjan, jota olen lukenut sivu kerrallaan, edes takaisin. Viimeksi tänään. Olen lyijytäytekynäi kanssa alleviivannut sykähdyttäviä kohtia, ja lukenut ne moneen moneen kertaan uudelleen.

Kirja on Wsoyn kustantantama vuonna 1992. Ei siis mikään tuore kirjanen. "Uuden aamun lupaus" On tuon kirjan nimi sen tekijät ovat karen Casey sekä Martha Vanceburg.

Tässä kirjassa on jokaiselle päivälle mietelmä, ja mietelmän jälkeen on pätkä ajatuksia, joita mietelmästä saattaa herätä. Monia ajatuksia herättäviä lauseita, oppeja ja faktoja. Jotenkin huomasin että tätä lukiessani minulle tuli parempi innostuneempi, ajattelevaisempi olo. Kannan sitä pian mukanani, ja kun jokin ahdistaa luen vanhoja viisauksia, ja saan voimaa.

Ihan oikeasti, miksi puhun tämmöisiä asioita. Päässä viiraa ja koko viikko on ollut surullinen ahdistava ja ärsyttävä? Luultavasti se on niin, kuten monesti olen huomannut. Kun on huono olo, puhuu kaikesta muusta eikä anna muiden kiinnittää huomiotaan siihen oleellisimpaan asiaan. Että kaikki on niin suunnattoman ahdistavaa, väsyttävää, vaativaa.

Eniten minä itse. Vaadin itseltäni henkisesti liikaa, töissä osaan ilmeisesti välillä lusmuilla niin että kanttini kestää,..Huomasin että vaadin myös lähipiiriltäni liikaa. Vaadin heitä ymmärtämään että minun on paha olla, ja komennan heitä muuttumaan sellaisiksi kuten minä haluan. Enkö osaa antaa ihmisen olla oma persoonansa, ja muuttua itse???

Tämän kuukauden loppu ja seuraavan alku, on osa elämäni isointa projektia, ja sen tuomia muutoksia elämääni.

Yrittäkää rakkaat ihmiset ympärilläni jaksaa, ja yrittäkää toivoa, että kuuppani kestää kaiken tämän myrskyn loppuun asti.

Aalloilla vellova pikku paatti jota ohjaan, on kaatumaisillaan , mutta sitkeästi kai yritän purttani ohjailla haluttuun suuntaan.

Silmätkin ovat aivan turvoksissa, itkusta ei tänään meinannut tulla loppua.Sen kuitenkin totesin, että ihminen on mitä on, ja jokainen koettelmus meitä kasvattaa, muokkaa, ja antaa lisävoimaa. vaikka sitä ei aina vaikeuksien keskellä huomaakkaan.

Viikonloppu menossa,..nautitaan siitä:)))))

Puolessa välin lokakuuta mennään,mihin katosivat intiaanikesän kauniit aurinkoiset illat? Aamuisin on pikkupakkanen, luntakin jo tuprutellut peittämään ruohonkorsia, ja paljaana loistavia puita.

Viikolla kun ensimmäiset lumet tulivat, oli sisu mennä kaulaan, kun kesärenkailla oli pöröteltävä. Ei niitä vieläkään ole talvikummeihin vaihdettu, sillä ilmahan lämpeni, eikä nastojen ropinaa ole niin kivaa kaupunkiliikentessä kuunnella.

Menneina päivinä ajatukseni olivat niin karkuteillä, että en jaksanut oikein keskittyä kirjoittamiseen. Joskus on sellaisia aikoja, että ei yksinkertaisesti ehdi eikä jaksa. Joskus ei vaan huvita.

Elämämme on tasaisen vilkasta, on työtä, on harrastamista,lapsilla erityisesti. Minähän olen laistanut kaikki ylimääräiset menot pois, olen missannut jo vanhempainyhdistysten kokouksetkin, kun en vaan jaksa, niin en jaksa. Viime vuonna joku niistä paasasi, taisin olla minä itse , miten tärkeitä kyseiset yhdistysten toiminnat ovat. Niin ne ajat muuttuvat,..ja mielipiteet.Kun harrastus alkaa tuntua velvoitteelta, ja vapaaehtoinen työ rasitteelta, on aika sanoa ei.

Elämäni on radikaalisti muuttunut viimeisen vuoden aikana. Sen lopullinen suunta ei ehkä ole kenellekkään vielä selvää, mutta toki on jo hieman osviittaa siitä miten se aikoinaan tulee uomiinsa asettumaan.

Viikolla kohokohtia oli ajelu Helsinkiin, lasten ja veljen tyttösen kanssa. Kävimme katsomassa elämyksellisen Sirkus Finlandian esityksen. Kertakaikkiaan mahtavaa. Itse muistan olleeni lapsena kerran sirkuksessa, tivolissa kaiketi muutamia kertoja. Omat lapseni olivat nyt toista kertaa.Taputin käteni koppuraisiksi ja kihelmöitseviksi, niin innoissani oli esityksistä. Todella mahtavia ja jännittäviä.

Ajatuksia herättäviä tapahtumia Suomessa, olen ollut järkyttynyt erityisesti nuorten kolareista, rattijuopumuksista ja niiden aiheuttamista aiheuttamista onnettomuuksista, sekä sisarus surmista Kotkassa. Niin helposti sitä unohtaa omassa auvoisessa lintukodossaan muun maailman, ja sen pahuuden, sen epätoivoiset ratkaisut, ja tapahtumat. Vaikeaa on ajatella moisien tapahtumien virtaa omalla kohdallaan, siltikin toki se voisi joskus jostain syystä olla niin, että jokin asia mikä tapahtuu tulisi lööppeihin, ja ihmiset ällistelisivät, kuinka niin voi käydä, kenellekkään.

Olen huomannut, että maailmani olisi paljon parempi, jos en lukisi tarkasti aamuisin lehteä, tai tuijottaisi kioskien mainostamien lehtilööppien sanomaa. En tietäisi tarkasti mitä maailmalla tapahtuu, en sen positiivisia uutisia, kuin negatiivisia tapahtumaketjujakaan. Olisinko onnellisempi, tai vähemmän stressaantunut, jos en ottaisi mietittäväkseni kaikken suruja. Kukapa tähän osaa vastata.Uutisointi on valtaisia mullistava asia. Se kertoo meille kaiken mitä maailmalla tapahtuu, ja siihen törmäämme, halusimme tai emme. Monesti mietimme mitä julmuuksia ja epätodellisia asioita lapset näkevät telkkuohjelmissa, kuten esim. Salkkarit. En luvan kanssa anna lapsieni sitä katsoa, mutta aina kun ovat mummilassa, tuo sarja katsotaan, uusintoja myöten. Tästä olen puhunutkin joskus, samasta asiasta.Olen kyseisen sarjan moraaliopista ja tapahtumaketjuista sitä meiltä, että ne luovat todella vääristyneen elämisen kuvan jo pienestä pitäen.Harvoin mietimme kuitenkaan, miten monet aivan real elämän uutiset, ovat pöyristyttäviä, raakoja ja niitä kerrotaan aivan jokaisena arkipäivänä.Niistä ahdistuvat sekä aikuiset että lapset. Uutisoinnissa toki on paljon tietoa, mikä on oikein kiinnostavaa, opettavaa ja elämyksellistäkin. Lintukoto jossa aikaamme vietämme saattaa hetkessä tulvahtaa uutisia pahasta maailmasta.

Tällä hetkellä jälleen on käynyt mielessä, että peruisinko Hämeen sanomien tilauksen, ja olisin aamuisin tietämättömämpi mitä maailmalla tapahtuu.Oman elämän myrskyaallokosta selviäminen on työlästä sekin, pääsisin ehkä vähemmällä kun en murehtisi puolen muun maailman ongelmista.

Olen reippaillut, kävellyt ihania pitkiä lenkkejä, koiran kanssa ilman koiraa, seurassa ja ilman seuraa. Askelmittariin on kertynyt kivasti askelia, yleensä pyrkimys reilusti yli kymppitonnin per päivä.

Olen saanut etätukea ystäviltä,on tarjottu olkapäitä jossa lepuuttaa päätänsä. On pyydetty kriisiapua. Koen olevani etuoikeutettu viisaiden mielipiteiden vastaanottajana. Kiitos:)

Vietin ikimuistoisen rentouttavan viikonlopun, söin marjapiirakkaa vaniljakaastikkeen kanssa, tein lohilaatikkoa, salaattia, ja nautin muutaman sidukan kynttiläsaunassa.Ihania hetkiä joita en vaihtaisi koskaan pois. Perjantaina pelasin kuopusen kanssa Afrikantähteä, kävelytin koiraa, ja kuljin pienen poikani kanssa käsikädessä pimeässä,jutustelimme terapia saunan lauteilla. oli kuopuspainotteinen perjantai.Lauantaina hän oli mummilla yötä, kirjoitti elämänsä ensimmäisen tekstiviestin hyVÄÄ YÖTÄÄ.ja lähetti sen minulle.Hellyyttävää.

Esikoinen on ollut kumman rauhallinen kotihiirulainen, mistä lienee johtuvaa. Sunnuntaina kuitenkin pieni mutta kovaääninen valtataistelu äidin ja pojan välillä.

Tytöllä kaveripainotteinen viikonloppu, kävivät kuitenkin kuopusen ja naapureiden mukana uimahallissa. Mukavaa oli ollut:).Sunnuntait on kuitenkin äidin kainaloaikaa,ikävä tulee kuitenkin.Reppuselässä heitä piti kuljetella, paikasta a paikkaan b. Autc, selkä parka.

Nyt täällä tuhisevat kaikki paitsi minä yökyöpelinä. On varmaan aika sulkea kone ja mennä treffaamaan Unikaveria.Hyviä öitä ja unosia, toivotteleepi S