Marraskuinen pimeä iltaL

 

Aamulla herätys,..kertakaikkiaan ajoissa, liian ajoissa. laitoin kellon soimaan 5.15 ja nousin kiskottelemaan noin 5.30.

Ei ymmärrä, miten aamulla aina aika kulkee liian nopeasti. Edelleen vanhaan tyyliin heräämisen jälkeinen puolituntinen on aivan katastrofi. Tuijotan haukottelen, ja mietin maan valuuttaa. Olenko elossa vai jotain muuta.

Kun saan  silmäni ilman tikkuja pysymään auki, alkaa tajuntakin toimimaan. Hei..on aamu.

Kahvit tippumaan, ja pakkelssia kasvoille. Lähdimme Kolleegan kanssa ajamaan kohti Helsinkiä, jo seitsemältä. Miehellä se on niin hyvä kun ei tarvinnut aamulla muuta kuin hampaat pestä ja ehkä kahvia hörppästä..kaikki tämä noin viidessä minuutissa. Hän ajoi meille päin jo kuuden aikaan että pääsi ajoissa perille.

 

Päivä oli hmmm… noh.. jääköön nyt kuitenkin sanomatta. Toisaalta alkukankeuksien jälkeen ihan ok. Tiedossa monta mukavaa asiaa,.. isoakin asiaa. Tämä päivä toi niitä askeleen lähemmäksi.

 

Nyt on tehtävä loppuvuoden rutistukset. Työtä ,varsinkin tekemätöntä työtä on kyllä minullakin piilotettuna pöytälaatikoihin ja pääni sisään. Hyvin suunniteltu pitäsi olla puoliksi tehty…itse en ole tälläistä huomannut . Vai enkö tosiaankaan suunnittele tekemisiäni.. Ou shit.

 

Minulle sanoi tänään eräs tuntematon ihminen puhelimessa, työhöni liittyen,. että hän tuntee yhteyden jo näin puhelimen välityksellä.. meidän tapaamiseen menee aikaa.  Me naurettiin hersyvästi ja oltiin heti parissa minuutissa samalla aaltopituudella. Voin vain kuvitella sen tapaamisen..Se hetki pelasti työpäiväni, siitä tuli niin hyvä tunnelma.

Toinen asia mikä piristi työpäivän aikana, oli se että kollega sanoi kuunneltuaan minua jokusen tunnin, että  sä lumoat äänelläsi nuo ihmiset….Hmmmmm. Luulen että hän saattoi tarkoittaa että puhun joskus ihmiset pyörryksiin.Heh.

 

Edelleen uskon että on olemassa saman taajuuden omaavia ihmisiä, jotka huomaavat sen asian todella kahden ensimmäisen minuutin aikana tavattuaan tai kuultuaan toisensa. Minulle niitä on sattunut joskus, ei ehkä kovin usein, mutta työhöni liittyen sanoisin että noin 2-3 kertaa kolmen vuoden aikana. Elämässä työn ulkopuolella ehkä muutaman kerran, jolloin olen ystävystynyt. (tosin ystäväni eivät ole useinkaan samaa mieltä kanssani,.. silti pärjäämme.)

 

Olin hieman maissa, kuitenkin koko päivän. Luulen että kaipaan vitaamiiniruisketta, tai jotain ihmegeneraattoria. Vuoristorata on lahoamassa aina välillä.

Jaksoin kuitenkin ajella ruuhkahuipussa kotiin päin. Melkoinen liikenne siellä olikin. Onneksi en törmännyt sinilakkisiin, nimittäin ajotahti(mitään en tunnusta) oli mennen tullen aika reippaanlainen. Tie oli märkä, mutta plussa asteita niin paljon, että kaikkien ajonopeudet oli aika paljon isommat kuin se rajoitus motskilla. Hyiii meitä kiireisiä.

Oli kivaa, kun oli ajoseuraa, yleensä ajelen tosiaan aivan yksin ja vain musiikki seuranani. Ei huonoa seuraa sekään..mutta ehkä live persoona äänensä kanssa on myös mukava. Kuten puhelinseurakin. Se se vasta joskus on mukavaa. Tunnen joskus että en ehdi päivittäin paljon aikaan saamaan. Kotiin tultuani heti ruokaa, mietin vielä vähän työasioita, ja koitin saada itseni virkeäksi.

Koneilin ,  telefoonasin,  ja loppujen lopuksi sain itseni paremmalle mielelle, ja pirteämmälle tuulelle. Ehdin jopa lukemaan hetkisen kirjaa. Muksuille tein iltapalaksi mansikka vadelma kiisseliä.. kolmen litran kattilallisen,.. jonka he tuhosivat viimeistä pisaraa myöten.

Tyttö sanoi että :äiti otin viisi kertaa lisää. Heeheee.

Hyvä että maistuu.

Huomenna Hypnoosi, vaikkakin rankka duunipäivä, ajoa paljon, paikasta toiseen.

Hypnoosista Aitkitka kyseli, että miksi käyn siellä…

Selvennykseksi kerron, että rentoutus hypnoosi vaikuttaa monenlaiseen asiaan, jaksamiseen , stressiin, sairauksiin jopa, sillä voi päästä tupakasta eroon, karkinhimoista, pullansyömisestä, se voi antaa potkua laihtumiseen jne. Lukemattomia asioita voidaan edesauttaa hypnoosilla. Suggestiotahan se on osittain, mutta suosittelen kaikille jotka haluavat hyvää oloa, itseluottamsuta ja virkistymistä.

Minun lapsuusajan ystäväni opiskelee kyseisiä asioita, ja olen ns koekaniinina ollut syvärentoutuksessa ja nyt tässä Hypnoosissa.

Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanssia joku  viisas on sanonut.

Hmm.. luulen että kansantanssi voisi olla myös ihan jees…JEikun kokeilemaan…ken haluaa.

 

Kajarit pitää ihme möykkää.. kun kuuntelee levyjä. Mikähän noissa on.

Voi että kun kahvia tekisi mieli.. ja suklaata. onneks ei o ..ainakaan suklaata. kahvia kyllä löytyy.

 

Eilen tuli muuten hyvä mieli sellaisestakin asiasta, aika pikkusesta jutusta, mutta mainitsen sen myös tässä.  Muutama vanha tuttu tietää tämän osoitteen ja blokin, ja eilen joku kysyi miten aina jaksan kirjoittaa tänne..ja minä ihmeissäni että oletko käynyt niitä lukemassa,..tuntui kivalle, että joku jaksaa olla kiinnostunut mitä höpönpöppöä Sartsa taas on keksinytJ.

 

Juu ja tulihan sitä nimeltämainitsemattomalta taholta vähän muutakin kehua, mikä nyt tietenkin naisellista itsetuntoa hivelee. Vaikka….en ole kyllä tottunut kevyesti vastaansanomatta ottamaan hyvää palautetta tai kehuja vastaan.  Mutta kiitos positiivisesta palautteesta. negatiivisia ei rekisteröidä. Hih.. Ennen kaikkea kiitos ystävyydestä, se on kullanarvoinen asia.

 

Sitten asia, mikä on mielessäni vielä. Jos on tottunut jostain ihmisestä kuulemaan päivittäin, ja se toinen on tosi tärkeä elämässä,niin jos hänestä ei kuule sanaakaan…hetkeen, alkaa jo miettimään että mitä ihmettä…Mulle kävi silleen tänään…

Mutta nyt on taas kuultu ja silleen.

Ihminen nopeasti tottuu tiettyihin asioihin elämässään. todella nopeasti.

 

Mutta nyt taidan taas loepttaa pähkäämisen ja tehdä jotain varsin järkevää. mitä tuo lie…en tiiä vielä.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa minun köörilleni…siis..teille…J

PusituuuusXXXX

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Voi mahdotonta, ja mahdollistaJ

 

Mitä elämä vielä tuo tullessaan ? Kuka sen tietää ja kuka sen säätää. Me itse teemme päätöksiä ja ratkaisuja jotka kantavat elämässä eteenpäin. Mistä tietää mikä ratkaisu milloinkin on juuri tilanteeseen sopiva, ja mikä kantaa hedelmiään pitkälle eteenpäin.

 

ajatukseni kiertävät taas kehää,  ahdistun kun en saa tehtyä mitä suunnittelen. aika kuluu, ja minä vanhenen. milloin tämä kriisi helpottaa, kysyy epätietoinen hämeestä.

 

sunnuntaina kirjoittelin viimeksi. sinä yönä en nukkunut yhtään. en yhden yhtäkään minuuttia. aamulla olo oli aivan kamala, mutta töihin oli mentävä.

onneksi oli ajoa vain vähän, ja sain kaiken nopeasti rullaamaan jotta pääsin kotiin ottamaan päiväunet. hillitön päänsärky täytti päänisisälmykset, mutta se meni nukkumalla ohi.

Koska nukuin nelisen tuntia päivällä, seuraavana yönä nukahdin vasta puoli kolmen jälkeen. jokainen voi varmasti kuvitella millainen ilta minulla oli eilen. nukuin vain tunnin päikkäreitä,  sen jälkeen

lepäilin ja luin kirjoja koko illan. miten ihanaa että ei tarvinnut mennä mihinkään. Kokouksia ei ollut eikä muutakaan.

 

tänään oli varmasti talven pimein päivä, oli rankkaa sumua eikä auringon pilkettä näkynyt mistään suunnalta. ahdistuin ihan ja olo oli aivan kuin ilma. matalapaineessa sateessa ja ei valoa tunnelin päässä tunnelma oli kova sana.hehee.

 

tyttöjen äiti soitti ja sanoi että voidaanko tulla kylään. mealla oli meitä jo kova ikävä, ja meillä tyttöjä tietenkin. olin ajatellutkin että soitan heille että tulevat lauantaina yökylään, kunhan ensin toivun pikkujouluista. meinaan vetästä oikein kunnon puudutukset, pitkästä aikaa. nyt on paineita saatava alaspäin, on sen verran rankkaa eloa ja oloa.

 

tänään oli myös kosmetologi, jonne menin tunnin etuajassa. minulla ei ollut kalenteria viimeksi mukana, joten ulkomuistista kuvittelin ajan olevan neljältä. kymmenen yli viisi oli oikea aika.

asiakashan siellä oli, mutta onneksi pääsin sitten hieman etuajassa, otin autossa kymmenen minuutin tirsat ja sitten oli vuoroni.

taas meni rahani kuin kankkulan kaivoon, iho tosin tuntuu sileälle, ja näpykät ovat alkaneet haalistua, lukuunottamatta sitä joka tuli juuri eilen leuan kärkeen. sitkeä on vaikka neljättä kertaa kävin.

ostin sitten tällä kertaa 24 tunnin voiteen biodroga sarjaan, ja sain jopa tingattua sen 2.90 halvemmalla kuin mitä se oikeasti maksoi. nyt puuttuu sarjasta kevyempi päivävoide,ja savinaamio jonka myös olen ajatellut ostaa. kalliiksi tulee tämä petolinnun perse…hah.

 

ilta hupsahteli nopeasti, juteltiin tyttöjen äiteen kanssa syntyjä syviä, ja tytöt leikkivät niin kiltisti. mandi aluksi meinasin vähän vierastaa ja sanoinkin että sen siitä saa kun ei aikoihin olla nähty.  nopeasti se kuitenkin meni ohi, kaivoin kaapista molemmille tytöille pikkuruiset kirjat jotka olin varannut kun tulevat käymään.

sovittiin tosiaan että lauantaina tulevat sitten meille yökylään. ihanaa. sydäntä ihan lämmittää ajatus pienistä pulleista käsistä kaulani ympärillä, tahmaisesta pususta jonka neidit läjäyttävät poskelle tai suulle.

 

muutenkin olen nyt sydän tulvillaan tunnetta. onkohan sekin joku hormonaalinen piirre. lämpöisiä ajatuksia pitkin ja poikin, asiasta ja toisesta. tunnen itseni niin herkäksi ja haavoittuvaksi, mutta silti voimakkaaksi.

 

luin yhtä tekstiä jonka sain yhdeltä sydänystävältä, luin sitä edes taas, itku kurkussa. se oli niin kaunis, ja hän oli sen minulle kirjoittanut. ihanaa, kertakaikkiaan. joskus sanat paperilla ovat niin kauniita, ja kivoja lukea. tässä tapauksessa erityisen speciaaleja. Kiitos niistä, kiitos todellaJ

 

tänään kävin myös kävelemässä, kun vieraana olleet neitoset lähtivät iltapalalle ja kotiin nukkumaan. oli niin ihanaa nähdä pienet, vaikka minun päässä jyskytti kovin päänsärky, otin 800 buranan jälleen ja yritin sinnitellä , vaikka sen vaikuttaminen ei heti alkanutkaan.  burana on pitkä vaikutteinen mutta alkaa hitaasti ne vaikutukset. nyt kun on yö, ei särje yhtään, vaikutus on päällä.

 

kävelimme noin 1.5 tuntia raittiissa hieman sateisessa ilmassa. mietin kun pölpötin kaikenlaista aika tavalla työhön liittyvää ja muuta, että koskahan kävelykumppani alkaa ryytymään, kun en osaa olla hetkeäkään hiljaa. toivottavasti ei ihan lähiaikoina, sillä iltaisin on aika kurja yksin liikkua, vaikka koira onkin turvana.

 

ilta sitten kului, ihan tässä ollessa, koneilin ja hetkisen kävin alhaalla kokeilemassa kuntopyörää. nyt ei tunnu sellaiselle että se innostaisi, pääni on täynnä muuta asiaa. niin paljon asiaa että ihan tuntuu osa valuvan korvista ulos.

 

musiikki on taas soinut taustalla, olen vaihtanut ajatuksia msn välityksellä, kuullut mukavia asioita, ja miettinyt elämän menoa. kirjoitellut rauhassa tätä tekstiä, ja samalla miettinyt , pähkäillyt, ja vaikka mitä.

 

huomenna siis tänään.. huomaan kellon olevan paljon, ….on ajo Kouvolaan, ja pitää lähteä seitsemän aikaan , että ehdin sovittuun tapaamiseen kello 9.30.

 

Ehkäpä mun olisi syytä siirtyä tuonne pehkuihin….

 

kiitos taas mielenkiinnosta tai no..ehkä mukana roikkumisesta. heh. mitään erikoista ja ihmeellistä ei taaskaan tapahtunut.

 

Kohta on taas viikenderi, ja vapaata, ihanaa.

 

Siihen tähdätään. Huomenna menen pitkästä aikaa hypnoosiin…

S

Sunnuntai vaihtui juuri maanantaiksiJ

Kaikille tiedoksi, olen jo paljon paremmalla mielellä kuin eilen. Kuulin jo kommentteja purkauksestani, ehkä sellaisia miehisiä kommentteja. Hehhee.. Minä puolustelen näin: Pidän tätä blokia tunteiden purku paikkana. Kaikkea ei täällä voi sanoa, ja ihan mitä tahansa kertoa, koska tämä on nähtävillä ympäri maailmaa. Mutta se mitä kukakin rivien välistä lukee, on jokaisen oma asia. Kiinassa ne eivät ymmärrä vaikka vuodattaisin täällä mitä. Heh. Varmasti jos oikein ajattelee, voi löytää tekstistä jotain mitä jätän sanomatta.

 

Nyt kuitenkin eilinen oli jonkinlainen masennus väsymys kiukutus(suodaan myös aikuiselle naiselle…)

Kertakaikkiaan jotkut päivät vain ovat.. apaattisia.

Tänään heräsin suhteellisen ajoissa..(puoil 11), olin eilen siis kahteen asti yöllä duunissa, ja nukkumaan menin vasta neljän aikaan. Suhteellisen ajoissa siis heräsin.

Käytin koiran pikku lenkillä, että virkistyin. Kahveet oli kiehumassa, ja kun palattiin luin päivän uutiset. Pyykkiä masiinaan, kuivuriin ja kuivurista pois. Siivosin vessan, ja innostuin hinnkkaamaan hellaa, sen alustaa sivuja ja takaseinää. ÄÄÄK…miten kamalassa kunnossa. mutta ai että teki siis niin hyvää minun sielulle nypertää.

 

Pyykki on mälsää. Mutta nyt se rumba on taas hetkeksi ohitse. Tiskasin, ja heiluin rätin kanssa. Juu sunnuntai, mutta onhan ne kaupatkin nyt sunnuntaisin auki. Ei sellainen pyhä enään nykypäivänä. Sattuneesta syystä muutenkin minulla on viikonloppupainotteinen tämä siivouspolitiikka. Isäntä hoitaa viikko siivouksen. Tasa-arvoa näetteköJ

Anttilassa luotiin Joulu tunnelmaa. Oli jouluista musiikkia livenä ja joulupuuro tarjoilu. Minä säästyin ruoan laittamiselta päivällä, kun muksut tuli mummilasta, lähdettiin Anttilaan syömään puuroa. heh.. Oli muuten hyvää ihanaa hautunutta puuroa, ja iso lautasellinen. Muksut tykkäsivät.

Esikoinen ei lähtenyt mukaan, ne oli isänsä kanssa autotallissa.. siis kun nyt on hommattu pojalle mopo. ÄÄÄK

Minä heikkohermoisena pidin jo saarnan että pitää olla kypärä ja että pitää opetella ajamaan, ja missä se ajaa kun ei ole omaa pihaa ja kälä kälä kälä. Varmaan poika ajatteli että ÄITI PILAA KAIKEN:

Noh, en  ymmärrä noita poikain mopojuttuja, mutta..J

 

Hei, eilen tapasin ihanaisen moni vuotisen chatystäväni Piude pakkauksen.  Oli kyllä mukavaa nähdä, ja todeta että kyllä se intuitio paikkansa pitää, ja että ihan oli helppoa puhella, ja olla oma itsensä. Valitettavasti ehdimme niin lyhyesti siinä höpisemään, mutta seuraavalla kerralla sitten. Eikös me kerran jotain treffaamista suunniteltukin. Pidetään se mielessä. kesäisempänä ajankohtana ehkä paras.

Sain mukavia tuliaisia, kiiiiitos niistä paljon. On jo ihan käytössä, yksi kerrallaan.

 

Isiootti soitteli väliaika tietoja meidän tilaamasta muumipipari talosta. WOW, tulee upea, kuulemma vielä hienompi kuin viime vuonna. Miten on mahdollista kun se oli melkoinen taideteos. Meidän lapset naapurit ja kaikki mykistyvät, ihan taatusti. Eikä sitä raatsita syödä. Muuten tuli juuri mieleeni että voisin sen hakea niin että saataisiin se itsenäisyyspäiväksi. Oli mukavaa kuulla muutenkin, harvoin tulee soitettua, ja kuultua.

 

Antti tuisku on kova jätkä. Nyt minulla on sen uudet levyt, Virtuoosaa kuuntelin myös tänään. Maailma on täynnä mahtavaa musiikkia. Kun vain ehtisi kuunnella ja syventyä kaikkiin, niitä tulee niin kuin sieniä sateella, että osa jää väistämättä kuulematta ja unholaan.  Onneksi työni on paljon autossa istumista, voin kuunnella ja syventyä, ja onneksi on tietokone jonka äärellä tänäänkin tein pöytäkirjaa viime viikon eräästä kokouksesta, ja musiikki päällä tietenkin. Nytkin soi musiikki, kun kirjoitan tätä.

 

Kävimme moikkaamassa myös faijjaa, sunnuntaiseen tapaan. iskä oli niin leppoisa taas, ja ilahtui kun vietiin keksiä tuliaisiksi, ja Mynthonia(papan tupakat..hehee). Jostain syystä puhelimeni sanoi taajudet irti, eikä toiminut hetkeen. Minulle oli yrittänyt ystäväni soittaa, ja oli sitten ihmeissään laittanut viestin että mikäs nyt on, kun puhelin kiinni. Viestikin tuli vasta puoli tuntia lähettämisen jälkeen.

 

Iltapäivän suunnitelmiin kuuluin iskä vierailun jälkeen kävelylenkki. Olen saanut mukavan lenkkikaverin jonka kanssa kävely sujuu ja juttua riittää.

Kierrettiin Vuorentaan pitkä lenkki, ja lisättiin loppumatkasta vielä. Kun alettiin lähentyä kotia, huomasin alaselän puutuvan, joten ihan oli tehokasta. Ihana olo oli, kun sai raitista ilmaa, koira nautti sen näki kyllä.

Tässä vaiheessa huomasin että minullehan tulee kiire, kun piti vielä mennä töihin pariksi tunniksi. Ehdin vielä laittamaan jotain syötävää, muksut olivat pihalla, tietenkin kivaa kun noin lämmin ilma.

 

Niin se vaan meni sekin ilta, ja nyt sitten ei uneta taas ei millään. Aamulla sen tietää, että varmasti olen aivan naatti.

Huomenna ei ole ajoa kovin pitkälle, sinänsä aivan mahtava asia. Kotiseutupäivät.

 

Kyllähän tämä viikonloppu oli ihan mukava rentouttava ja ehdin kuitenkin tekemään monenlaista, vaikka olinkin lauantaina pahantuulinen.

 

Sain muuten kutsun ensi perjantaina pikkujouluihin, ja sitten vielä 9.12 myös pikkujouluihin. Hitsi.. tämähän on yhtä juhlaa,.. ei voi muuta sanoa. Mutta virkistävää…

 

Nyt nautitaan, kun on sellainen fiilis.

 

Rakkaat ystävät, kiitos että olitte mukanani myötä ja vastamäessä, ja ymmärsitte(vissiinkin) minun kiukun puuskani. Naisilla on näitä aikoja välillä. Minulla tosi harvoin. Tirskahdus.

 

Ai niin,.. hitsin kallis valoimpulssi hoito saattaa tehota  hormoonisysteemeihin…Viime viikolla meinasin jo luopua toivosta, mutta tänään katsoin että hetkinen…ne alkaa vaikuttaa. On syytäkin meinaan on niin kalliita etten viitsi edes ajatella asiaa tarkemmin. Vaihdoin myös puhdistusaineet, kuten kerroin ja varmasti myös siinä on osa syy, että on tehokkaampaa. Iho tuntuu ja näyttää paljon paremmalle. Että ei se kai ihan puppua ole tuo kosmeettinen hoitaminenkaan.  Tai, sanotaanko että minä olen uskonut siihen aina, mutta tarvetta ei ole oikeastaan ollut aikaisemmin käydä. Nyt kun ikää on alkanut tulemaan, ja huolestuttaa joka rupsahdus, ikäänkuin sillä loppupeleissä mitään väliä olisi.Ongelmat ovat tulleet vasta iänmyötä.

Ehkä se on kuitenkin luksusta, tässä raadollisessa maailmassa.

 

Tärkeintä kai kuitenkin on henkinen hyvinvointi, ja sitäkin tässä yritetään saada tasapainoon. Oman itsensä löytäminen, ja sen löydettyä itsensä sijoittaminen toisen maailmaan niin että kaikilla olisi hyvä ja parempi olla.

 

Joskus tunnen itseni niin pinnalliseksi ihmiseksi puheineni, ja tekoineni, mutta ei se oikeastaan ole totta. Haen nyt itseäni, ja koen että oma hyvinvointi tämän kaiken työn stressin perheen ja rakkaiden ihmisten välillä tasapainoillessani, tarvitsen kaikkea tätä mitä nyt minulla on meneillään. Kriisihän se tavallaan on, ja kapina ikääntymistä vastaan. Sen taistelun tulen häviämään, tiedän, mutta ainakin olen yrittänytJ

 

Maailma on täynnä kaltaisiani naisia, jotka huomaavat olevansa neljäkymppisiä, elämää vielä edessä, ja aika paljon jo takana.

Sellaista.

Mutta nyt nukkumatin luokse, jospa hän heittäisi minulle unihiekkaa. Voi olla että mietiskelen vielä asioita, ennekuin nukahdan. On mietittävää.

Mahtavan mukavaa alkavaa viikkoaJ))))

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MorjensJ

 

Ompahan pyöritystä, etten sanoisi. Tuntuu taas pää niin viirumaiselta kaiken toiminnan keskellä, että ei edes muista mitä kaikkea on tullutkaan puuhailtua viime päivinä.

 

Järkytyin tänään, kun vilkaisin peiliin. Minulle on tullu ryppyjä…siis en kestä.

Noh, ei ne nyt niin näy jos kasvot ovat peruslukemilla, mutta annas olla jos vähän naureskelee ja hymyilee, niin johan näkyy oikein vino pino niitä ryppyjä. Tätä en olisi tälle päivälle tarvinnut..hehee…

 

Ihmisen ikä on siitä kiinni millaiseksi itsensä tuntee.  Se on jännä ilmiö, kun toisena päivänä on teinimeininkiä, ja toisena huomaa että alkaa olla todellakin vuosiensa määrän keskipisteessä, jos hyvin käy, huonommassa tapauksessa ei tiedä koska on lähdössä, ja minne.

 

Aktiivinen olen ainakin kertakaikkiaan ollut, monella tavalla. Tavallaan voisin sanoa, että mitä aikuisemmaksi tulen, sen avoimemmaksi myös tunnen tulevani.  Huomaan sen monessa asiassa, päivittäin.

Työ vie mukanaan ja antaa uusia ulottuvuukisa, ja lisää kykyäni olla ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa, ja todella rohkeutta ääneen esittää omia näkökantojaan ja mielipiteitään.

 

Koin tänään sellaisen ahaa elämyksen, että oikeastaan nautin tilanteista jossa saan esittää oman näkemykseni isommankin joukon edessä, teen sen omalla tavallani, ja omin keinoin.  Mutta loppupeleissä pidin siitä tunteesta, että nämä ihmiset kuuntelevat mitä minulla on sanottavaa.(Monestikkin on ollut näin, en tiedä mikä dejavu(miten lie kirjoitetaan-ja sopiiko edes tähän kohtaan noin hieno sana..hehee) ilmiö minulle tänään asiasta tuli.

 

Koskahan olen viimeksi kirjoitellut? Taitaa olla sunnuntaina kun oli Isukanpäivän viettoa. Sen jälkeen on jotain ehtinyt tapahtuakkin, ei ehkä mitään kovin suurta, mutta vaikuttavaa tavalla tai toisella.

 

Maanantaina,..hmm…maanantai oli siis perinteinen maanantai. Aivan kertakaikkiaan hirveä päivä.

Viikonlopun jälkeen työtunnelmaan virittyminen oli aivan hakusessa, paljon tekemätöntä työtä joka aiheuttaa stressiä yhdistettynä saamattomuuteen jota ei kehtaisi edes tunnustaa.  Loppujen lopuksi olin niin poikki, että illalla en enään jaksanut edes hierojalle mennä vaan peruin sen ajan, vaikka tiesin että oloni olisi siitä virkistynyt. menin nukkumaan, ja vedin peiton korviin, ja niin tämä kaamos vaikuttaa että heräsin yhdeksältä, valvoin ehkä puolikahteentoista ja jälleen nukuin tyytyväisenä aamuun asti.  Vaikuttavaa.

 

Tiistaina oli taksvärkipäivä. Esikoinen ei yrityksistään huolimatta päässyt hakemiinsa paikkoihin taksvärkkinä joten äiti pestasi jälkikasvunsa matkaan mukaan. Oli kuulemma jees päivä, ja itseasiassa minullakin oli ihan mukavaa.

Kävimme yhdessä lounaalla, ja syötiin vielä mustikkattassutkin jälkkärikahvin kanssa. Poika sai vähän esimerkkiä mitä se mutsi päivän aikana oikein duunaa, kun välillä tulee myöhäänkin kotiin, ja välillä on väsynyt kiukkuinenkin, ja toisena päivänä taas iloinen ja leppoisa.

Pienemmät olivat kateellisia, vaikka tyttö onkin mun mukana ollut muutaman kerran kun on ollut sairaana. Kuopusta taas on syrjitty tässä asiassa. Pitää muistaa korjata asia, ihan tasapuolisuuden vuoksi.

 

Tiistain tiimellyksessä oli myös vanhempainyhdistyksen kokous, jossa minun oli toimittava sihteerinä kun menin ja lupasin. Hmm.. Mukava puheenjohtajamme sanoi että älä huoli pöytäkirjasta, hän lukee sen ehdotuksen läpi ja korjaa sen MIELEISEKSEEN niin hän on muidenkin sihteerien kanssa toiminut. Hih.. Aika reilu meininki-.

Meillä oli erittäin mukava ja mielenkiintoinen keskustelu, vaikka kun vauhtiin päästiin, huomasimme että puolet porukasta oli jo häipynyt vähin äänin, ja meitä 3 jäi spekuloimaan ja vatvomaan asioita. Minä puheenjohtaja ja yksi uusi jäsen. Tosiaan, mahtavaa, nimittäin nyt tuli tunne siitä että varmasti saamme yhdessä paljon asioita aikaan.  Monta asiaa jo vireillä ja mietinnässä.

Jostain syystä mulle yritettiin tyrkyttää kotisivujen suunnittelua,..HEI HALOO: Minä olen jonkun mitättömän kurssin aikoinani käynyt, ja tunnustan täysillä että en muista sieltä mitään, enkä kotisivuja saanut niillä edes aikaan. Mieleeni tuli hyödyntäisikö vanhempainyhdistys Spacea.Hih.. no ei sentään, vaikka houkutteleva vaihtoehto helppoutensa vuoksi olisikin.

Sinänsä ihan kiinnostavaa. Mutta vinkkejä otetaan vastaan siis jos jollakulla on oikein mahtavia ideoita, ja ilmaisia paikkoja tiedossa minne voisi sivut tehdäJ. Kiitos jo etukäteen vinkeistä.

Ihmettelen vaan,..miksi Puheenjohtajan ehdotuksen jälkeen hän tuijotti suoraan minuun ja kirkkain silmin kyseli olisikos ketään asiaan innostunutta,..olisi varmaan. HMMMMM- ”PYÖRITTÄÄ SILMIÄ HYMIÖ”

 

Jostain syystä päätäni alkoi hillittömästi särkemään, migreeniä enteillen. Otin saunan jälkeen buranan(800) ja painuin maata..( Nukahdin välittömästi, kerran heräsin yöllä, mutta nukahdin uudestaan nopeasti.

 

Tänään työpäivä oli hieman erilainen, ihan mukava toki, mutta erilainen.

Sataa tihuutteli vettä koko ajan, loskaa oli ja muutamaan kertaan meinasi jäädä autolla kiinnikkin, pihoilla ei isoilla teillä. Isot tiet olivat aivan sulia.

Jollain tavalla vaikka päivä oli ihan ok, joku asia ärsytti,..ja kaihersi. Mikä lie,..Hormoonitko.

 

Kotiin päästyäni hetken rupattelin lasten kanssa, join kupposen kylmää kahvia, ja latauduin iltaa varten.

No aivan, jälleen tänään kokous, Vanhempain yhdistyksien yhteinen ja mukana myös lukion rehtori ja Opetusviraston johtaja, Kirsti.

Kertakaikkiaan mahtava tilaisuus, vaikka osa ei sanaakaan puhunut, kuunteli vain , osa sitten aktiivisemmin äänessä, lähestulkoon koko ajan. (ketkäköhän…?) Mutta tunnelma todella hyvä, ja hyvää yhteistyötä tiedossa, ideoita, ja mielenkiintosia keskusteluja. Erilaisia näkemyksiä, ja toimenpiteitä, vaikka mitä.

 

Jos joku ei huomannut , miten innostunut olen, on ihme. Tunnelma tosin lässähti heti kotiin tullessa, kumppanin ollessa kasvatus metodeista ja muustakin aivan eriaaltopituudella. Todella, kaikkia nämä asiat eivät kiinnosta, eikä tarvitsekkaan, mutta jokaista kiinnostaa luultavasti  se mitä omalle lapselle kuuluu, ja miten häntä voisi kannustaa ja opastaa tekemään oikeita valintoja. Meillä  taidan se kannustaja ja vaihtoehtojen etsijä olla minä, voimakkaana ja hallitsevana diktaattorina vaikutan egollani ehkä liikaakin, eikä vastapuolta kiinnosta pätkän vertaa.

Joskus kaipaan sitä että kanssani kulkisi joku samalla aaltopituudella, ottaisi osaa toisella tavalla kiinnostaviin asioihin, ja yhteisiin asioihin. Isiä aika vähän ,vähemmän näissä vanhempaintilaisuuksissa näkee, mutta ne jotka siellä käyvät ovat innokkaita vaikuttamaan ja olemaan mukana. Nooh..ei toki kaikki sekään kiinnosta, jos 500 oppilaan koulusta lasketaan oppilaiden vanhempien määrä, se on tuplat, eli 1000 vanhempaa. Näistä tuhannesta vanhemmasta paikalla tulee olemaan n 7-12 . Mitättömän pieni määrä, näin tärkeässä asiassa.

Meidän tärkeimpiä asioitamme ovat lapset, ja heihin liittyvät asiat. Silti niin harva ottaa osaa, sitoumusten pelosta tai ehkä siksi että aikataulut eivät yksinkertaisesti anna myöten.

OTTAKAA OSAA..vaikuttakaa, antakaa mielipiteidenne olla arvokkaita. 

Lasten vuoksi, nuorten vuoksi!

Kas ;kamppanja vanhempainyhdistystoiminnan puolesta…voi kääk.-Hih.

 

Sellaista, mukavaa ja aktiivista. Vielä kun saisin aktivoitua itseni tekemään töitä, enemmän järkevämin, intohimoisemmin, nokkelammin ja ennenkaikkea ahkerammin, olis parempi fiilis kaikenkaikkiaan.

 

Kuopuset olivat yllättäneet, ja siivoneet mun työhuoneen ja mun paperit(hmm…) kun olen huithapeli boheemius aina välillä. Voi että miten kivaa,..

 

Ukko ei ollu saanu edes valmista lasagnea laitettua uuniin, joten meillä syötiin iltaruoka kun tulin kotiin yhdeksän aikaan. Tosi nastaa…

En viitti sanoa mitään,..sen ihmeempää. Tirskahdus…

 

Mutta olipas mukavaa taas tuulettaa ajatuksia, ja vaikkei täs nyt mitään isompaa olekkaan tapahtunut, niin monia asioita mun päässäni jälleen pyörii.

Sellanen vilinä käy aivonystyröissä, että alta pois.

 

Ja ne rypyt mua häiritsee…voi kiesus.

 Mutta mukavaa viikon loppupuolta kaikille. Hassua sanoa niin, sillä vastahan viikko oli alussa, huomenna se on jo keskivälissä ja kohta jo lopussa. Näin se meneeJ

Halipusrutsxxxxxxxxx

 

 

 

Tsorbas frenditJ

 

Pikakirjoitukseni alkaa, joten älkää ihmetelkö jos virheitä on taas enemmän kuin laki sallii- Aikaa on mitättömän vähän ja asiaa paljon.

Olen siis menossa duuniin jälleen,  tälläisellä ylimääräisellä ajalla. Ihmettelen edelleen miksi ihmeessä otin tämän lisäpestin, mutta mutta…hyötyähän siitä ei varsinaisesti ole, eikä työ todellakaan ole sitä mitä isona haluan tehdä. verrattuna omaan mahtavaan oikeaan työhöni, tämä on mitään sanomatonta ja ihan mieltäylentämätöntä. Mutta sinne vaan, menen jälleen. Onneksi tänään ei ole kuin 2.5 tuntia.

Viime yönäkin olin siellä, ja loppuyön sain nukutuksia suhteellsen hyvin. Heräsin ihmeellisesti jo kahdeksalta, mutta koska olin menny nukkumaan puoli neljältä, en toki noussut vielä silloin.-  kampesin ylös vasta 10.45.

keittelin aamu kahveet, ja hiljaista oli. lapset menivät mummilaan, ja tekivät siellä aamulla iskälle yllätykset, kuten isänpäivään ja äitien päiväänkin aina traditiona kuuluu.

Luin lehteä, ja katselin ulos ikkunasta, miettien että ilma todellakin näytti kutsuvan minua lenkille.

Niinpä lähdettiin Siru ja äippä, kävelemään kauniiseen ilmaan, jossa lumihiutaleet leijuivat  kohti kasvojani. nautin niin suunnattomasti kävelemisestä, puhelin tosin osan matkaa puhelimessa, miettien elämän syntyjä syviä..

Tulihan käveltyä rivakasti puolitoista tuntia, ja sitten kotiinpääsyäni kiirehdin hetkiseksi salille. tein sielläkin melko tehokkaana, vaikka..hehee..mulla jälleen soi puhelin ja hetkiseksi maltoin rauhoittua.

Isää tietenkin muistimme, ja suuntasin lasten kanssa papalle, suklaaherkuja mukanani.

Isä oli iloinen, ja todella hyvän tuulinen. Tunnin verran siinä oltiin, höpöteltiin niitä näitä, ja naposteltiin suklaata. Se siitä kalorin poltosta.

Muksut oli viikolla jo ehdotelleet että mentäisin Ahvenistolle laavuun paistamaan makkaraa, ja samalla laskemaan mäkeä. Niinpä kipaisin kauppaan (siwa..lähempänä kuin luuletkaan..) ja ostin pari pkt makkaraa paprua tulitikkuja sinappia ja kertak.haarukoita. Suunnattiin sitten Apparan laavulle, ja sain tehtyä hienon notskin. Wow…

Tuli räiskähteli iloisesti, ja me laskettiin mäkeä hiillosta odotellessa. Heo laskin sen hervottoman korkean mäen monesti alas liukurilla, ja kiljuin kuin viirupää vauhdin hurmassa. Viimeinen laskuni tietenkin epäonnistui..tulin seljälleni alas, löin pääni, ja niskassa naksahti. Hienoa..Sartsa..

Nyt sitten hiljaksiin kuulostellaan mikä nikama on pois paikoiltaan. Aina sitä ei muista että ei ole enään siinä terässä kuin ennenmuinoin,…Jokaista kohtaa kolottaa, ja aina rusahtelee.Heh.

Mutta muksuilla oli myös hauskaa, kiljahdukset kuuluivat pitkälle, ja viihdyttiin siellä aika monta tuntia. Minä tuijottelin tulta, ja tökin hiillosta, nautin niin elävän tulen katsomisesta, kun sitä harvoin näen.

Tuijotin kuin hypnotisoituna liekkejä, jotka puita nuolivat ja imartelivat. Miten kauniilta se näyttivätkään tummassa illassa, kauniissa luonnonpaikassa.

Lopulta oli lähdettävä kotia kohden, alkoi näppöset olemaan jo kylmät, ja hetken ajattelin että ehdin hengähtää ennen töihin menoa. Keitin kunnon sumpit, ja nyt kirjoittelen tätä blokia.

Olen kuunnellut taas musiikkia, laidasta laitaan. ihastuin Enyan –Memory of trees albumiin, Kuuntelin myös tunteella Ronan Keatinging albumia Bring you Home- Samoin happoradion Vuosipäivä albumia.

Huomasin että Tapani kansalta ilmestyy uusi levy,..sillä miehellä on mahtavan egon lisäksi todella mahtava ääni,..ja vaikka en pidäkkään hänen karskista käytöksestään, ja jäyheästä perusilmeestään, äänestään pidän kyllä. Tätä minulla ei vielä ole, mutta eiköhän sekin jostain joskus ilmaannu.

Maija Vilkkumaalta on ilmestynyt uusi albumi joka kiinnostaisi myös, siihen on kokoelman lisäksi laitettu 4 ihan uutta biisiä, ja aivan varmasti mahtava levy. Uusi Virtuosa kiinnostaisi myös..vaikka en kovin usein ole iljennyt sitä edellistä kuunnella, se on niin tilanteesta ja fiiliksestä riippuvainen tämä meikäläisen musiikki inspiraatio.

Tämän päivän Hämeen Sanomissa oli hauska juttu Hattulalaisesta mäyräkoirasta, joka soittaa pianoa ja laulaa jatsahtavaa musiikkia. Heh.. siitä on netissä videokin, ajattelin että huomenna laitan jos muistan sen linkin. Mutta ketä kiinnostaa avatkaa verkko sanomat ja lukekaa juttu sieltä.

 

Mulla on hyvä mieli, kun ulkoilin niin paljon, ja olen jotenkin nauttinut tästä viikonvaihteesta. Eilenkin kävelin ystävän kanssa pitkän terapia lenkin,.. jollain lailla sekin on vaihteeksi mukavaa että on seuraa. Tänään kuuntelin musiikkia kun kävelin yksin, ja seuraava yksin mentävä lenkkini olkoon sellainen että kuuntelen luonnon ääniä.

Mutta nyt on lopetettava, kello näyttää sellaisia lukemia, että olen tapani mukaan minuuttia vaille työpaikalla. Noh eipä siellä aikaisemmin tarvitsekkaan olla, silloin on vielä Ns etuajassa. Eikös vaan..

 

Toivotan taas kaikille mukavaa alkavaa viikkoa, olaan taas viikko lähempänä kevättä..ja valoa aurinkoa, ja lempeitä tuuliaJ)

 

 

Kiss you all….lömpsis….ja pusut läiskähti poskille…pyyhkikää isoimmat märkyydet hihaan.. hehheeee…

Tämmönen pöljänteri mä oon…

Viikon keskiväliJ

 

Päässä humisee uhkaavasti. Tänään on mennyt vapaaehtoiseen harrastus ja yhdistys toimintaan enemmän kuin laki sallii.

Sitä saa mitä tilaa, tiedän. joskus vain tuntuu että olenko hieman höyrähtänytJ -siis useimmiten tuntuu siltä.-hehee….

 

olen mukana järjestämässä tempauksia esikoisen uuden yläkoulun liikenne valistuksen johdosta, sillä koulun oppilaat joutuvat siirtymään remontin alta evakkoon kahden kilometrin päähän nykyisestä koulusta.

 

hienoja tempauksia ja tietoiskuja tulossa sekä vanhemmille että opettajille, oppilaille..

nähtäväksi jää miten ison osan vanhemmista tavoitamme, emme suinkaan kaikkia emme edes murto-osaa. vaikka kyse onkin näin tärkeästä asiasta.

valistusta emme tietenkään vanhempainyhdistyksen resurssein ja voimavaroin anna, van olemme värvänneet asiantuntevaa apua tekemään kaiken tämän. valtion liikenneturva tarttui innokkaasti haasteeseen.

 

puolitoista tuntia meni kuunnellessa, enkä suinkaan koko aikaa ollut aivan hiljaa, vaan yllättäen huomaan että olenkin kärkäs ottamaan asioihin kantaa ja kertomaan oman näkemykseni asioista(ei aina kuitenkaan aivan paras näkemys, mutta kärkevä ja monisärmäinen)

 

tein tänään myös melkoisen ahkerasti töitä, on syytäkin sillä tämä kuukausi alkoi niin huonosti kuin valitsemallani uralla vaan voi, sairastamisen ja voimien vähyyden vuoksi.

 

kotikonttori oli toiminnallinen muutaman tunnin, väliin tuli tämä liikenneturvan miitinki koululla ja sitten kiiruhdin asiakkaiden luokse riihimäkeen.

todella liukasta huomasin olevan  kun autoilin moottoritiellä kotia kohden, pimeääkin vielä yllättävän nopeasti. talvi talvi, tullut on.

melkoisen hässäkkää tehdä puuttuvat paperit, ja katsella lapsien lappusia ja valokuvia joita oli koulusta tuotu. puhelin pirisi ja oli kiire, olevinaan.

ehdin postiin ennen viittä, ja tyttökin ehti mukanaani, sillä olin menossa hierontaan. hierojalla ikäkavereita tyttöselle, joten halusi sinne viihtymään.

hieronta tuntui mahtavalle, tämä oli nyt seitsemäs kerta, eli sarja on kohta käyty. hui. nopeasti aika kulkee.

 

tälle päivälle maanantaista siirrettiin vanhempain yhdistyksen kokous, joten kodin kautta ja sutjakkaasti liikkeelle ja koulun opettajain huoneeseen.

 

luulen että sain tänään aikaa monella taholla sangen kirjavia reaktioita, kaikki ei välttämättä kovin positiivisia asenteeni vuoksi.

hmm,.. miksi näin siitä lisää.

 

huomasin tänään, todella pariinkin kertaan, että nopeasti ihminen joka ei pidä jostain ajatuksesta, muokkaa yleisen mielipiteen-kokemukseen tai ajatukseen siitä että ”luultavasti kukaan ei osallistu, luultavasti joku vanhemmista on erimieltä- luultavasti ei tule odotettua tulosta- luultavasti ketään vaan ei kiinnosta kun ei ennenkään….”

näin varmasti onkin!!!!

tarkoittaako se käytännössä sitä, että se mitä pidetään tärkeänä asiana, ja joka osaa vanhemmista selvästi huolestuttaa pitää laittaa unholaan, eikä sen eteen toimita.

en ymmärrä, en.

 

jos lapsia ja meitä aikuisia valistetaan, kuka milläkin tavalla, siitä voi olla monenlaisia seurauksia.

 

en ajattele niin, ettäkö onnettomuudet jäisivät pois, tai saisimme lapsemme jokaisen ajattelemaan aikuisen lailla, tai että jokainen isä tai äiti käyttäytyisi valistuksen esittämällä tavalla. Ei- se olisi ehkä ihanne tila, siihen vaan ei missään tapauksessa pystytä.

 

mutta antamalla ohjeita, valistamalla tavalla joka jää kohderyhmän mieleen positiivisena, voimme aikaan saada sen, että edes murto-osa osallistujista sisäistää tilanteen ja toimii odotetulla tavalla.

 

tietenkin tuota työtä tehdään kouluissa jo oppitunneillakin.

 

uusien ideoiden ja näkökohtien esille tuominen usein tuomitaan kättelyssä sillä, että jonain vuonna näin on toimittu,. tai lähestulkoon näin, mutta tulos ei ollut tyydyttävä.

 

pitääkö silloin unohtaa uudet ideat, ja kokeiluhalukkuus kokonaan, vai miettiä sitä miksi tilaisuus tai toteutus ei tuottanutkaan haluttua tulosta..

 

valistusasia toteutetaan heinosti, siitä olen varma. ideariihi oli mittava ja sillä tulee melko varmasti olemaan kauaskantoiset seuraukset.

 

vanhempainyhdistysten toiminta on vaakalaudalla resurssipulan vuoksi, ja mielestäni käsittämättömimpiä kommentteja joita tänään kuulin, ehdotettuani jotakin asiaa, esim sitä että jonkun asian tuoma tulos lahjoitettaisiin säästöliekeillä olevan koulun johonkin tiet-

tyyn ideaan.

ilmaan heitettiin kommentteja kuten ” kyllä ne pyytää rahaa kun on tarvetta” sitä siis ei vielä ole…

” se mitä voimme lahjoituksena antaa on aivan turhaa, ksoak sillä rahalla ei saada mitään…”

 

käsittämätöntä!!!!!!!

 

jos jokainen tuo kortensa kekoon saadaan mittava tulos, jos edes joka toinen tuo ..on sekin todella amhtavaa. kun murto-osa tuo ja kantaa kortensa kekoon, tulos ei ole paras mahdollinen mutta siitä varmasti on rikkana rokassa hyötyä.

 

ole positiivinen, lienee perus ajatus siitä, että toimimalla voimme vaikuttaa, lahjoittaa, kerätä, suunnitella ja ottaa osaa.

 

missä ovat vanhemmat jotka haluavat kantaa kortensa kekoon?? kourallinen isejä ja kourallinen äitejä kokoontuu koulujen tiloihin yhdistyksen nimissä. yhden ihmisen voimavara ei toki riitä ideointiin suunnitteluun ja toteuttamiseen, mutta haloo…pieni aika kallisarvoisesta ilta ajasta voi vaikuttaa lapsesi tulevaisuuteen.

 

”mitä mun on sitten pakko tehdä, jos olen mukana…?? lienee yleisimpiä kysymyksiä, tai ”mihin se velvoittaa?”

 

tunti-puoli tuntia-silti vaikutusvaltaa. mukavia yhteisiä hetkiä, tietoa siitä että voi vaikuttaa mielipiteellän, ja tulos siitä jos jotain positiivista saadaan aikaan..

 

taisin ottaa ylisuuren pestin, koska tuntuu siltä kuin olisin lähetys saarnaaja, viemässä sanomaa eteenpäin, ja vain murto-osa kuulee, on kiinnostunut jne.

 

luulen kuitenkin jos edes yksi ihminen voidaan” käännyttää” saada kiinnostuneeksi, liittymään mukaan, se on jo alku. kun sen yhden on saanut, voi jo haaveilla toista.

 

yhdessä saisimme aikaan paljon.

 

se mitä vieläkään en käsitä.. on että ihmisiä kiinnostaa niin vähän osallistua, vaikka kyseessä on omien kullanarvoisten lasten asiat.

 

oon muuten taas sihteeri ja luapsin tehä ja jakaa tiedotteita.voi ...sanonko...hehee

 

hmmm….

 

no, tää nyt oli tällänenJ

 

syötiin paistettua jauhelihaa ja täysjyvämakaroonia tosi hyvillä mausteilla iltapalaksi. Äippä oli kiireinen, eikä ehtinyt tekemään muuta. näytti kuitenkin kelpaavan hupsahti nimittäin koko kattilallinen.

 

onkohan mulla stressiä.. taas ilmaantui pitkästä aikaa vanha hengitys oireilu, nimittäin että en saa keuhkoihin tarpeeksi happea.

terapiaa tässä pitäsi saadaJ

 

lopetin muuten melkein kolme vkoa sitten tupakan taas.. tosin lauantaina tuli pössöteltyä, mutta sitå ei lasketa. sosiaali/illanistujais paffat kuuluu asiaan.

 

tosi hyvä olo,, eikä mun tee edes mieli röökiä.

se on siistiiJ))

 

oonkohan mä kiihko???

 

 

mukavaa viikon loppuhuipennusta kaikilleJ))))