niin ovat päivät jälleen kadonneet, hukkuneet eäisyyteen, ja vain muistoissa saamme ne palaamaan. On mulla mitä muistella, milloin iloisia asioita, milloin surullisia asioita. On todella ollut monenlaisia pähkinöitä pureskeltavana.

edellinen vkonloppu oli mukava.leivoin,ja kävin kävelyllä.koira kirmasi yli suomättäiden, minäkin mutta kävelyseuralainen upposi suomättääseen melkein polvea myöten. Siinä sitä oli naurussa pitelemistä, mutta kun ei kehannut nauraa. Huulta purren talsin sitten eteenpäin,..ja toinen tallusti kiltisti lenkkari ja sääri märkänä. lopulta naurettiin molemmat. Onneksi ei ollut pitkäään matka enää määränpäähän ja lämpöiseen.

Saunoin kuten aina viikonloppuisin.leivoin mokkapaloja jollain uudella ohjeella, eikä se oikein onnistunut. Tein pellille, ja luulen että ohje oli tarkoitettu pienempään vuokaan. Hyvän makuistahan se oli, ei siinä mitään, vähän ohuenlainen .tein mysö ihanaisia kauraisia keksejä, löysin netistä mukavan ohjeen.Sitten vielä väänsin riistapiirakan, ja mun mielestä se oli hitsin hyvää.kelpasi muutamalle muullekkin, huomasin.mausteita olisin voinut enemmän laittaa, ja juuston ohjeessa olisi pitänyt olla emmentalia eikä edamia.mutta hyvää kertakaikkiaan.

lueskelin ja lepäilin, ja nautin elämästäni. Viikolal sitten duunit oli iso asia, siivoilut kotona ja kaikenlainen touhuaminen.Ei mitään erikoista.

tänä viikonloppuna sain yllätysvieraan perjantaina, ja oli tosi mukava illan vietto.lapset siinä touhuilivat, ja lopulta kuka minnekkin sijoittui yökyläilemään.esikoinen oli koko viikonlopun kamunsa kanssa meillä kotona. Perjantaina tuli nautiskeltua hieman viiniä tommy tabermanin ihanista viinilasista,..ikäänkuin maistui entistä paremmalle runon kera.

nukuin hyvin kun lopulta kömmin petiin, ja lepäsin kymmeneen asti. sitten aloin touhuaan kotijuttuja ja kirppisasioita. vuokrasin vaihteeksi pöydän.

noh, sain kamppeet vietyä ja sitten menin ihanaan aurinkoiseen ilmaan kävelemään koiruuden kanssa. otin nuo kuvat matkan varrelta, ihastelin maisemia ja talvista maisemaa. järvi alkoi olla kevyessä jäässä, ja lumi puuteri oli siihen leijunut päälle.aurinko kimmelsi, ja autojen äänet eivät kuuluneet.rentouttavaa.

Saatiin kutsu veljentytön uuteen ensimmäiseen asuntoon vierailulle. mentiin tupaantulisias paketin kanssa, ja näytti tuo olevan tyytyväinen. vein iittalan tuikun kauniin värisen, ison marikeon unikkokuosilla varustetun salaatti kulhon,ja sinne olin kerännyt kaikenlaista mukavaa ja tarpeellsita.ruokaserevettejä tonnikalaa, makarooneja,tortilla leipäsiä,sardiineja,jne.kYLLÄ SIITä ENSIASUNTOON OLI VARMASTI ILOA JA TARVETTA. niin alkoi pimentyä lauantai ehtoo, käytin vielä lapset makuunissa, isot pojat esikoinen aj yövieras halusivat aktsoa dvdn ja vuokrasin heille sopivan minkä halusivat.tosin olisi ollut halua katsoa k-18 dvd, mutta minä jäykkä häijyläinen en suostunut ruyökäle moiseen. isot säkit tuli irtonameja, sehän makuunissa on parasta.

meille tuli lisää porukka yöksi kun tyttönen halusi ystävänsä meille. kuopunen tyytyväisenä nukkui sitten äippäsen vieressä. tehtiin illalla kuorilohkoerunoita uunissa, ja paistoin vielä lettujakin.

sauna kruunasi jälleen illan, miten ihana ja raukea olo siitä tulee. Kynttilät lepattivat hiljalleen sekä pesuhuoneessa että sanassa.juteltiin hiljaksiin pikkuisempien kanssa asioista. Ihania rakkaita lapsia.

esikoinen on tempperamenttinen, ja osoittaa mieltään.Onhan tässä nyt lapsillakin tapahtunut isoja asioita elämässä, ja vielä on hieman vaikeaa ymmärtää mitä tapahtuu ja missä tapahtuu .jne.

hieman meillä oli nokkapokkaa, mutta saatiin ne selvitettyä esikoinen on mahtis tyyppi, ja osaa jo keskustella aikavammin ja ymmärtää.tosin käyttäytyminen jää vielä jonnekkin lapsuusasteille välillä.Kuitenkin saatiin asiat rullaamaan, pikku ottelun jälkeen.

nukutti yllättäen todella aikaisin meikäläisen mittapuun mukaan, ja menin lauantai ehtoona ennen kahtatoista maate.Outoa...ja erikoista. Sain nukuttua lähes yhteentoista.univelkoja siis on kuitattu.

sunnuntai oli aamupäviällä aika vinkeä..paisytoin hervottoman aksan munia, ja paahtoleipiä karjalanpiirakoita mehua ja lämmitin loput letut.Mukulat veti posket lommolla aamiaista, ja ovikello viel soi ja tuli naapuritalon pikkuneiti, joka katseli syömistouhua vakavalla naamalla.Kysyin haluisitko sinä maistaa jotain, ja hän totesi kiitos meilelläni, en olekkaan koko aamuna ehtinyt syömään mitään..no ei siinä mikään, lisää lautasta pöytään ja huumoria peliin.

Päivä oli todella mukava, ajelin tampereelle ostoksille ystäväisen kanssa,  käytiin syömässä, sekä elokuvissa. talvinen räntäinen keli, mutta mukava päivä ja ilta. Joulutarina oli elokuva jonka katsoin. Miten joulupikin tarina alkoi. noh...ihan katottava, mutta ei mikään ihan mieleenpainuva. Kyseisestä aiheesta olisi saanut vielä paljon mielenkiintoisemman.

Nyt tuikut palavat, kohta sammutan ne ja valot. Yritän nukahtaa pian.

Uusi viikko alkaa, mitä lie tuo tullessaan.

nautitaan siitä!? S

Heisulahopsansaa,,,

Lääkärissäkäynnit ahistaa. Jos en olisi mennyt valittamaan, olisin edelleen terveenä. Nyt kun valitin sain ärsyttäviä diagnooseja siihen tähän ja tuohon.

Mikäs siinä, perusterve ihminen vielä, mutta periaatteet säännöllisistä lääkityksistä on poistemmattua asiaa. Olen aina ylpeydellä kysyttäessä vastannut etten syö säännöllisesti mitään lääkkeitä, paitsi särkylääkkeitä satunnaiseen(päivittäiseen) kipuun.

Ne ajat on nyt sitten ohi, kun jouduin aloittamaan minimaalisen verenpainelääkityksen. Samalla hoidetaan estolääkityksellä minun särkevää pääkoppaani. Luultavasti hieman mua kieroon katsottiin kun apteekin tiskiin leväytin kaikki reseptini. Täsmälääkettä närästyslääkettä, särkylääkettä, verenpainelääkettä, ja niskageeliä. Mummomainen olotila tuli lääkekammoiselle ihmiselle.

Päätin siinä samassa jamassa että liikuntaa lisätään, ties vaikka saisin keväällä lopettaa verenpainelääkityksen . Vaan toisaalta, kyseinen lääke estää myös migreenin puhkeamista, ja päänsäryt ne on niitä joista haluaisin todellakin eroon.

Eilen tein töitä kotona, vaikka ei vielä olisi pitänyt.Minkäs sitä ittelleen mahtaa.Ei just mittään. Istuttuani päivän koneella, huomasin miten verenpaineaalto hyökyi ylitseni ja olo huonontui tietenkin, huippausten ja päänsäryn ohella. No mittaamaan lukuja, ja aamuun verrattuna ne olivat todella korkeat. Iltaisin ne tuntuvat olevan korkeimmillaan, ennen sänkyn rauhoittumista. Pulssi on matala. Se souvaa 46-51 välimaastossa. Sydänfilmissä oli piikki, jossa näkyi alkanutta muutosta,..ei mitään vielä vakavaa, mutta jos ei aleta hoitamaan muutoksia tulee, ja paine tekee tuhojaan.

Ei tässä jouda nyt sairastelemaan, pitää olla pirtsakka ja innostunut.Jos en olisin ängennyt lääkäriin, olisin ollut aivan terve. Positiivista löytyi myös, veren hemoglopiiniarvo oli paras mikä ikinä.Kaikki kolestrooliarvot olivat hyviä, paastoista lähtien. Ei ollu tulehduksia eikä mitään hälyyttävää.

Ehkä meitsistä vielä tulee terve, kun niin oikein päätän.Elämän stressilinja on syy miksi alkaa vaivata ja kolottaa, joka paikasta tuuppaa ja vääntää. Sitäpaitsi, ei tuo nyt vielä niin vakavaa ole, verenpainetauti ei ole vielä puhjennut.Perintötekijänähän se on, joten ehkä pitää vain olla huolellinen, ei lihoa, ja liikkua.

Tänään on hoidettavana eräs ikävä asia, saas nähdä yltyykö orastava päänsärkyni migreeniksi ennen kuin iltapäivään päästään.

Halaisin niin ettei elämässäni olisi yhtään ikävää tuokiota, ei yhtään kurjaa kohtaamista.Ei se kuitenkaan ole minun toiveistani kiinni, ja otan paineet(myös verenpaineet )joka asiasta.Moni asia hoituisi pienemmälläkin pähkäämisellä, kun vain malttaisi.

Tänään menen syömään ulos, ja nautin mahtavasta seurasta. Kerron huoleni ja murheeni, ja kehitän ilon hetkiä. Syön nautinnolla ja hyvin. Se on kivaa:)

Huomenna tapaan pomoni, hän lupautui tulemaan vuoren luokse, kun vuori on nyt jämähtänyt paikoilleen. Hetket työasiaa, ja sitten tyttöset isotädin aarteet tulevat pitkästä pitkästä aikaa luoksemme. Neitini oli aivan innoissaan asiasta. Tytöt yöpyvät meillä, ja lauantaina vien heidät isänsä luo. Omat murmelini jäävät isänsä luokse, ja minä vietän rauhaisan mukavan viikonlopun, rentoudun ja lepään ennen maanantain työsession aloittamista.

Luin sen Gabaldonin paksun uusimman kirjan loppuun, oli yhtä hyvä kuin ennenkin. Sarjan on pakko vielä jatkua, aivan pakko, sillä niin vaiheeseen se jäi. Kirjailijattarella on kovat paineet keksiä ja kehitellä uusia juttuja historian ja fantasian pohjalta, mutta yleisö varmasti vaatii. Taas joudun odottamaan vuoden ennekuin seuraava kirja ilmestyy.Jossain vaiheessa taitaa käydä niin että sarja vain loppuu, kuten Harry Potterikin. Tylsää...mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Aloitin Joy Fieldingin kirjaa toissa iltana, ja huomasin miten paljon nopeampaa sellaisen kirjan lukeminen on . Gabaldonia luin pitkään ja ahmien, ja välillä oli taukoja kun en yksinkertaisesti ehtinyt tai jaksanut(tekosyitä). Kirjahylly pursuaa hyviä kirjoja, joita en ole vielä ehtinyt lukemaan. Talvi on ihanaa aikaa, käpertyä huovan alle, ja nauttia sanojen virtaamisesta, ja juonesta joka tempaa tästä maailmasta irti.

Nyt on valmistauduttava lähtemään tapaamiseen, johon en todellakaan haluaisi mennä. Kuten sanoin aina kaikki ei tässä elämässä ole mieluisaa, toivon vain että pysyn rauhallisena. Pysyn tietysti, niinkuin aina. heh..tai sitten en.

Mukavaa tulevaa viikonloppua kuka taas tätä lukeekaan.Odotellaan talvea Joulua ja hiihtokelejä:)

Olo tuntuu jollain tavalla mitäänsanomattomalta. Ajatuksia on, niitä pursuaa yliäyräiden, mutta mitään tolkkua niistä ei saa.

Aamulla lapsia kouluun, aamupalaa, ja äkkiä takaisin nukkumaan. Olen todella väsynyt.Tai väsynyt aamuisin kun pitää skarpata, iltaisin olen pirteä kuin peipponen.

Nyt alkaa kotona näyttää lähes valmiilta.On vielä paljon ostettavaa, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä kuin pitääkin. Tänään kävin ostamassa tyynyliinoja, ja suihkuverhon, uuden pyykkikorin, ja esikoiselle pyörään lampun.Kotiin menee yllättävän paljon rahaa, vaikka yritän nyt päästä mahdollisimman edullisilla sijoituksilla.

Voimia on kerättävä, pian alkaa loppukiri vuoden viimeisille työpäiville. En olisi voinut olla poissa töistä, puhelimet on soineet taukoamatta. Tiedän kuitenkin ettei kukaan ole korvaamaton, ja tarvitsin hetken hengähdystä.

Odotan viikonloppua.

Mittasin verenpaineita, ei niin korkeita lukemia kuin viime viikolla.Mutta alapaine oli huolestuttavan korkealla. Stressinpoistoa tässä tarvitaan, ja tasapainoa päiviin.

Salmiakkia ei jätetä, oli paineet missä jamassa hyvänsä:)Olen lueskellutkin, kohta on paksu kirja luettuna, pitkästä aikaa.

Lunta odotellessa:)

Tiedä sitten onko tuon testin tulos vakuuttava. pyrin olemaan hyvä ihminen , haluan olla hyvä ihminen. Mutta mutta..kuten jokainen ajattelen joskus vain itseäni.

Jokelan järkyttävät tapahtumat ovat tatuoituneet varmasti monen suomalaisen mieleen, Koemme surua pelkoa ja lamaannusta. Sadat uhrit jotka paikalla olivat, kokivat hetkiä joita ei kukaan heistä tule elämänsä aikana unohtamaan. vanhemmat joiden lapset olivat tapahtuman aikaan koulussa, tunnen saman tuskan kuin he, kun olivat niin lähellä, mutta niin kaukana. Kykenemättä antamaan apuaan.

kauhua herättävät ajatukset tunkevat mieliimme, salakavalasti uniimme. ihminen lähellämme, vierellämme, voi voida huonosti, osaamatta sitä ilmaista oikeilla sanoilla, tai teoilla. ihmismielen salaisuudet, traumat ja järkytykset jäävät meiltä helposti huomaamatta.

lämmin halaus ja ajatus jokaiselle jota asia on koskettanut, niille jotka leijailivat  ajasta ikuisuuteen, ja niille jotka kaipaavat rakkaitaan, ystäviään, puolisoitaan. Niille jotka selvisivät pakenemalla, tai piiloutumalla, kylmäverisen silmittömän raivon vallassa olevan pojan vihan alta. Lämmin halaus jokaiselle meistä. Asia koskettaa kaikkia.

on käsittämätöntä,miten ihminen voi selvitä traagisten tapahtumien jälkimaingingeista. on parannuttava pikkuhiljaa, ja annettava anteeksi asioita, joita ei voi kuitenkaan koskaan hyväksyä. elämä jatkuu, minuutti ja tunti toisensa jälkeen. Kuitenkaan emme voi koskaa täysin ymmärtää, miksi tälläistä tapahtuu, tai millä keinoilla voisimme tapahtumat estää.

Jokainen vanhempi miettii lapsiaan, kasvattamis metodeitaan, ja tekojaan. Suurin osa tekee parhaansa, osa ei jaksa edes yrittää. Kumpikaan tyyli ei tuo täyttä varmuutta siitä, että lapsemme toimivat kuten odotetaan.

katso lähimmäistäsi silmiin, ole läsnä.

pieniämurheita näiden rinnalla voisi kuvitella olevan kaikki mitä elämässä muuten tapahtuu. Vaan todettakoon jälleen, ettei se ihan niinkän ole. meillä jokaisella on vielä yhteisten suurien surujen lisäksi omat henkiläökohtaiset surumme. Jonkun mielestä ne voivat olla itseaiheutettuja, ja toisen mielestä turhiakin. traumat ja haavt elämänvarrelta hiertävät, ja vaativat hoitoa.

Elämän tapahtumat ovat joskus niin mullistavia. Kun on onnellinen tasapainoinen ja tyytyväinen, voi peruspilari kaatua aivan yhtäkkiä. Kun etsii omaa tietään, voi huomata joskus  haavoittaneensa muita. Onko oikein silti jatkaa ja ajatella itseään, ja omia tavoitteitaan.

ihmeellistä on sellainen asia, että se mikä on itselle epäonnea, voi toiselle olla onnea. 

taikasauvalla kun heilauttaa, voiko maailma muuttua. voiko onnea antaa ja jakaa, epäitsekkäästi puolelta toiselle. ehtymättömästi?

Elämä on mystistä, se on ihanaa. pelottavaa, vaativaa.

palasia viikon varrelta.- Itkin, nauroin, pelkäsin, surin, mökötin,hengitin, raivosin,suutuin,menetin,voitin.

Kävin kokeissa. Sydänfilmissä,Akupunktiossa. kävin ostoksilla, sisustin, tein ruokaa. Puhuin , vatvoin, selitin.kirjoitin. Avauduin. itkin. Hammaslääkäri argh,

olin onnellinen. Elin.

Nukuin, valvoin, lueskelin. Eniten Ajattelin. järjestin, luovutin, ja aloitin alusta.

tapasin ystävän, piristyin. lapsen kädet kiertyivät kaulaani, olin onnellinen.

Hedelmäsalaattia, pannukakkua, kääretorttua. vaniljakastiketta. + 3 kiloa...naurattaa-.tai sitten ei.

Kävelyhetki lumisateessa, saunan lämpöiset löylyt, tervantuoksuiset.  tuoretta kahvia.

Kynttilöitä.Pimeyttä. ulkona yhtä pimeää kuin sielussani sisällä.

avasin kämmeneni, päästin ulos auringonsäteen, kultaisen. sen nyrkkiini piilotin jäljiltä kesän lämpöisen. sen siltaa pitkin kävelen, ja kohti kevättä taas pyristelen. silta on myös eteenpäin,.

käsi sydämellä.,.pysy siellä,

Talvinen ilma toi huurun hengitykseen.Höyry nousi kauniisti kohti taivaita, lämpöinen ilma joka keuhkoistani virtasi.Tähdet tuikkivat taivaalla, poskissa nipisteli pikkuruisen pakkasen puremat. Talvi on saapunut Hämptoniinkin.

Sytytin äidin ja veljeni haudalle kynttilät vasta tänään, koska eilen olin poissa. Kauniille näyttivät nuo sadat kynttilät, joita omaiset olivat viikonlopun aikana tuoneet rakkaidensa haudoille. Niin riittämätön on elämän mittainen matkamme, niin nopeasti ohikiitäviä hetkiä, kohtaloita.Eroja ja tapaamisia, tähdenlentojen lailla. Hetken tuskaa, iloja ja riemuja, naurua ja itkua.Elämää.

Stressi on nostanut verenpaineeni välillä pilviin. Eilen mitatessani se oli melko normaali, vaan viime viikolla lääkärikäynnin yhteydessä tuon mittaaminen tuotti shokin, lukemat olivat aika hurjat. Päätä on särkenyt useammin kuin koskaan. Viikonloppuna ei särkenyt, yllätys. Vaan eipähän ollu mitään pähkäiltävääkään. Pähkäiltävää tietenkin voi löytyä, paljonkin joka päivälle.Päätin kuitenkin olla kaukaa viisas ja sulkea ajatukseni suruilta,  ottaa vastaan vain iloja.Se onnistui, ja mieleni oli valoisa ja iloinen kokonaista kaksi päivää:) En toki tällä tavalla saa surujani pois kokonaan, en edes yritä.Halusin vain antaa itselleni hengähdyshetken jonka todella tarvitsen. Otin töistä lomaa, jotta saan itseni ruotuun, ja rankan loppuvuoden käyntiin.

Viikko sisälsi kaikenlaista, en muista kerroinko jo että kävin katsomassa Ganes leffan. Ajelin Plevnaan Tampereelle. Tuosta leffateatterista on tullut suosikkini viimeaikoina.

Elokuva oli ajatuksia herättävä, ja kiinnostava,joskin hieman alussa pitkästyttävästi kerrottu. Kuitenkin on aina mielenkiintoista katsoa asioita julkkiksen kertomana, vaikka aina asioilla on aina kaksi eri totuutta.Muiden kertomat totuudet, sekä itse päähahmon näkemys totuudesta teoista ,syistä ja seurauksista. ison osan rooleissa ja heidän suorituksessaan on myös ohjaajalla.Monet asiat saadaan vaikuttamaan erilaisilta, eri ilmein, ja sanoin.

Kuitenkin olin tyytyväinen että menin katsomaan tuon elokuvan. Ennen elokuvaa kävin syömässä pikaruokaa, joka tuotti myös positiivisen yllätyksen. Texmex paikassa oli seisova pöytä, sekä ristikko perunoita uppopaistettuna. Jälkkäriksi ahnehdin ihanan juustokakun palasen. Syömiset senkun rasvaistuvat, ja määrät isonevat. Big me...vai Pig miten sen nyt ottaa."pyöritän silmiä hymiö"

Syömisistä puheenollen, edellisenä lauantaina kävimme perhelounaalla kiinalaisessa. Myös siellä seisova pöytä.Miksi syöminen on niin IHANAA?

Neiti ja kuopunen kysyi, miksi tälläistä kutsutaan seisovaksi pöydäksi. Selitin niin hyvin kuin osasin, jolloin tyttö sanoi että "Aijjaa, olen aina ihmetellyt asiaa, ja luullut että se tarkoittaa että pitää syödä seisten" Tirskahdus. Kuopunen kuorona perässä, niin minäkin niin minäkin.

Lapsilla myös elokuva elämyksiä, Rottaoulle on kova sana(ties miten kirjoitetaan), ensi tyti kamuineen kävi sunnuntaina katsomassa, sitten tiistaina vein kuopusen kamunsa kanssa samaa elokuvaa katsomaan.

Esikoiselle tänään löytyi harrastus, ja sählyharkat alkavat ensi perjantaina. tosi kivaa, pitkän jakson jälkeen jolloin ei harrastanut muuta kuin  pyöräilyä,ja jääkiekkopeleissä käyntiä.

Viikolla torstaina oli Faijan asuinpaikan, eli dementiäyksiön järjestämä Halloween juhla. Yllätys..kävin siellä lasten kanssa SYöMÄSSä . Maistuvaa ruokaa. Isä oli pahalla päällä. Tuollaiset juhlat ahdistavat omissa oloissaan viihtyvää ihmistä. Ylltätyin kun menimme, ja menin itse koputtamaan huoneensa ovelle. Pääsin sisään, ja huomasin yhdellä silmäyksellä isukin nukkuneen. Nyrkkiä heilutellen hän kirosi ja pärräsi, että mitäs täällä tapahtuu ja mitäs tänne tunkeillaan. Rauhallisesti sanoin että isä hei,..se olen minä, Sari,ja tulin sua moikkaamaan. Helpotuin kun isän silmät tummuivat ja hän sanoi ja sinäkö se oletkin, minä luulin että...

Ei suostunut kuitenkaan tulemaan muiden luokse, joten me juhlimme sitten lasten kanssa , ja vein isukalle ruuat huoneeseen.Hhetken ohjelmaa seurattuamme lähdimme kotia kohden. Muksut menivät samana iltana vielä uimahalliin. Aktiivista porukkaa.

Perjantaina kaksi nuorinta halusivat mummilaan, koska kahteen viikkoon eivät olleet siellä olleet. Matkalla muorille iski kyselykausi jälleen. Minusta on ihanaa että lapseni uskaltavat kysyä mieltään askarruttavia asioita, ja että kertovat mieelllään mitä päivänaikana on tapahtunut, ja millaiselta mikäkin asia on tuntunut.

Tämän matkan kyselyiden  aiheeksi muodostui avaruus, se miten radiosta voi tulla ääni ulos, ja kuka sen äänen tekee. samaan syssyyn tuli hieman selitettyä televisiosta ja kännykästäkin. Näkymättömine säteineen. Neitiä erityisesti kiinnosti kaikki tämä, käsittämättömiä asioita maallikolle anyway, mutta jälleen parhaani yritin vaikka en itsekkään aivan saletisti tiedä koko totuutta.

Viikonloppuna oli kaunista, raikasta ja talvista keliä. Minulla oli hyvä ja iloinen mieli. Sain puhella ja kuunnella paljon asioita. Kotitekoista todella hyvää pizzaa, salaatteja. Saunoin pe-la välillä 4 kertaa. Leivoin muffinsseja ja syksyn ensimmäisen taatelikakun. Taateli on intohimoni aina näin syksyllä.

Lauantaina kävin kävelemäsä ihanan lenkin, hämärä alkoi laskeutua, ja ilma oli silloinkin kirpsakka. Hanskat ja pipot sekä kaulurit pitää olla, että tarkenee.

Molempina viikonlopun päivinä valvoin aamuun asti. Nukuin lauantaina kai kahteentoista ja sunnuntaina puoli yhteen. Lauantaiaamuna puoli kuusi olin aivan yhtäkkisesti täysin pirteä. Aamuhetket ovat jotenkin erityisen speciaaleja.Päiväunosia en lauantaina ehtinyt ottamaan, ja pärjäsin noilla pikkuruisilla unilla viiteen asti aamulla sunnuntaitavasten. Mutta sitten kun uni tuli, se oli levotonta, ja seikkailin mitä ihmellisimmissä paikoissa. Olen myös edellisellä viikolla nähnyt unta että eräs sukulaiseni oli kuollut(hän soitti minulle perjantaina huvinvoivana) samoin näin entisestä naapuristani, että hän oli sairastunut syöpään. Näin unta että tajusin asuvani järvenrannalla, ja miettiväni miksi olen aina haaveillut rantaan mökkiä, kun asun niin ihanasti rannan vierellä. Näin myös unta että duunikamu totesi minun puhuvan unissani. Omituista, omituista.

Minulla on tälläiset ihanat kalevala korvakorut. Ne olen saanut lahjaksi minulle erittäin rakkaalta ihmiseltä. Minua on aina kiinnostanut tarinat korujen takana.Erityisesti arvokkaat ja kauniit Kalevala sarjan korut ovat lähellä sydäntäni. Katsoin tänään netistä Talon sydän sarjan tarinaa.Tarina kertoo  kestävästä rakkaudesta, Toisen sydämen suojissa alati liikkeessä oleva pieni sydän edustaa kaikkia talossa liikkuvia ihmisiä, jotka herättävät rakennuksen henkiin. Mielestäni nämä talon sydän sarjan korut ovat kauniita.

Viikonloppu mennä vilahti.Vielä äsken oli perjantai ja ajatuksissa oli ihanat hetket , mukavat ja suruttomat.Sain ne, nyt ne ovat muistoina ajatuksissani.

Uusi viikko on alkamassa, Katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Voimaa, ja sitkeyttä toivotellen, T. Sarppendaali