Lahjoin lapseni. Kamalaa...

Esikoinen innoisaan että iskä antaa rahaa(multa ei heru) raketteihin..mennäänkö äiti ostaan. Sanoin että jos iskä antaan oman osan ja mä oman, niin eikö voitais ostaa sun Psp hen pelejä..yksi tai kaksi, samalla rahalla joka menis taivaalle savuna. Poika suostui, kirkkain silmin.

Jippii.Kaksi peliä sai sillä rahalla.

  Tänä iltana on taas hetki, jolloin voi silmäillä vuoden tapahtumia. On aika kohottaa maljoja niille unohtumattomille tapahtumille, jotka ovat jättäneet mieleeni elämän mittaisen muiston. Aika kenties kohauttaa olkaansa niille hetkille, joita harmittelee koskaan olleenkaan. Niin nopeasti meni tämäkin vuosi elämästäni, muistan hyvin miten vuosi takaperin kirjoitin tätä paluu menneisyyteen kirjoitustani. Luen sen vielä uudelleen, kaivan tuolta kätköistä, ja vertailen tämän vuotiseen tekstiini.

Näen ajatuksieni siivin viime talven, tammikuusta lähtien elämässäni alkoi tapahtua asioita joiden virta on vienyt minua mukanaan. Olen kohdannut monia  mahtavia ihmisiä vuoteni varrella, kohottanut näistä jalustalle erityisesti rakkaat ystäväni, joita ilman en olisi selvinnyt tätäkään vuotta näin hyvin kuin selvisin. Eräs rakkaimmista ihmisistä,ystävistä löytyi tämän vuoden aikana. Kertaan yhdessä koettuja asioita, hetkiä, keskusteluita, niitä yhtäkään en vaihtaisi mihinkään. Niistä hetkistä haen rauhaa turvallisuutta ja iloa elämääni, joka tänä kuluneena vuotena on ollut hieman heikoilla kantimilla.

Muistojen arkussa ovat vanhempain ilta, jossa ei kovin mukavia asioita vanhemmille kerrottu, Tanssikurssi jonka aloitin naapurin houkutuksesta, ja josta itse asiassa pidin kuitenkin, vaikka en varmaan enään osaa askeltakaan.Helmikuussa oli kunnon talvi, oli jopa lunta ja pääsin jäälle hiihtämään. Luin hetken helmikuun blokia , ja sinä kerroin Hartolassa olleen -40 celsiusta.

Maaliskuussa oli erittäin speciaaleja tapahtumia, kevät kiersi rinnassa, ja tein suuria siirtoja elämässäni. Tässä vaiheessa olin jo aloittanut uudella nimikkeellä työtkin. Maaliskuussa vietin mukavia hetkiä Riihimäellä, niitä hetkiä muistelen erityisen lämpimästi.

Maaliskuussa lasten kanssa kuljettiin jäällä, auringon paistaessa, ja suksien suihkiessa. minulla muistaakseni oli myös lumikengät ostettuina. Missä viipyy tämän talven lumet...kaipaan lumen valoa ja hiihtämistä.Kaipaan lasten iloista naurua ja suhinaa joka kuuluu kun sukset liukuvat ladulla.Ne hetket loistavat mielessäni, muistan miten otin kuvia jäärailoista ja lapsista jäällä.

Maaliskuussa oli etsimässä sisäistä helmeäni, kursseilla, etsimässä kadonnutta minääni, minua itseäni ja sitä helmeä joka sisälläni oli lakannut hehkumasta.

Huhtikuussa haistelin kevättä, katsoin kauniita hiirenkorvia, ja toukokuussa olin  sairaana. .Flunssa oli seuranani, mutta siitäkin selvittiin.Näitten kuukausien aikana koin suurempia tunnemyrskyjä, mitä kuvitella saattaa. Lopulta kuitenkin juuri nuo myrskyt ovat johtaneet minut siihen tilanteeseen missä olen tällä hetkellä.(kerron salaisuuden..myrskyä edelleen..)

Toukokuussa päätin varata matkan, minulle itselleni, oman viikon irti kaikesta.

Kesäkuussa vein lapsia kylpylään, kun tilaisuus tuli. Esikoinen lähti reissuun, ja olin hänestä heinäkuussa ensimmäistä kertaa erossa kolme viikkoa.Askel isommaksi, huomasin.

Toukokuu oli raskas, mutta kesäkuussa koin taas mahtavia hetkiä ja oikeastaan kai havahduin kesän ja elämän kauneuteen.Heinäkuussa olimme lomalla. Vietimme lämpöisiä hetkiä lasten kanssa, ja kun lopulta lähdin matkalle, suomessa satoi kaatamalla, ja minä lekottelin yli 30 asteen helteissä. Tuolla lomalla ollessani sain ikäviä uutisia, mutta jaksoin siirtää ajatuksiani sivuun ja nauttia lomasta täysin rinnoin. En usko että koen koskaan enään samanlaisia tunnelmia kuin silloin. Lomalla ajatus tuntui selkältä ja kirkkaalta, tunsin että oli aika tehdä päätöksiä elämässä. Rusketuin ja nautin elämästä, samalla pohtien vakaviakin asioita.

Moni asia muuttui viime kesän aikana. Niin moni, että en itsekkään oikein meinannut pysyä kärryillä. Lapset nauttivat lomastaan, seikkailivat, olivat retkillä, uivat, grillattiin, yökyläiltiin, ja olivat mummin luona myös paljon.

Elokuussa alkoi koulun odotus,minulla työt. Olin koulutuksessa elokuun alussa, nautin sen jälkeen ihania rentouttavia hetkiä Hotelli ilveksessä, kesän kuiskiessa vielä ympärilläni. Huoneessa kylpyamme, ja luksusta muutenkin. Söin hyvin, taisin vähän juodakkin ja ennenkaikkea rentouduin. Ihania hetkiä:))))

Syksy vei lehdet puista, ja perheellemme koitti uusi aika. Kuten moni varmasti kirjoituksista päätteli, ero toteutui, ja totuttautuminen alkoi pikkuhiljaa,..selvillä vesillä ei taida kukaan olla vielä aikoihin.Suuria tunteita, menetystä, kadotusta uutta alkua, valonsarastusta taivaan rannasta,..sitä on syksyni ollut.Urheat ihanat lapset, touhuavat ja harrastavat, olemme puhuneet paljon, todella paljon asioista. Jokainen heistä hymyilee, surumielisesti joskus, joskus ilo tarttuu meihin aikuisiin hersyvästi, välittömästi kuten lapsien ilo välittyy. Silti tiedän, että haikeus ja menetys kaihertaa, on vaikeaa ymmärtää aikuisten ratkaisuja.

Vaikeudet lähentävät, ja uskoisin että kun on tuttu ja turvallinen suhde molempiin vanhempiin, arvet parantuvat, pikkuhiljaa.

Loppuvuodesta on liihoitellut siivet supussa oleva Sarppa, hän tähyää tulevaisuuteen ja odottaa, odottaa sielunsa eheytymistä ja uuden alun , uuden itsenäisen elämän aamunkoittoa. Siipiä on oikaistu ja niillä on jo vähän lennettykkin.Ne eivät vielä kanna, ovat liian ahuraat ja harvat. Uskon kuitenkin että elämä itsessään antaa niille energiaa ja voimaa parantua.Jonain aamuna kohoan siivilleni ja lennän uusilla valkoisilla siivilläni kohti aurinkoa, hymyillen vapautuneesti , tietäen että tekemäni ratkaisut olivat oikeita.

Loppuvuodesta 2007 -Istun ja muistelen mennyttä vuotta. Nämä päivät ovat vuoden viimeisiä, ja elän ne täysillä.

Tänään lauantaina, latasin akkuni monella tapaa. Nukuin pitkään, olin yksin kotona, lapset isällään. Nukuin uneksin ja haaveilin.Päätin jälleen viettää kotipäivän, en mennyt minnekkään.Lapsia tuli ja meni, omat kotiutuivat iltapäivällä. Tyttö meni uimahalliin ja kuopunen leikki koulukaverinsa kanssa. Nyt ovat meillä yötä. Samoin kuin esikoinen kavereineen.Tyttönen on naapurissa, yökyläilemässä.Huvittavaa oli illalla, kun tein iltaruokaa. paistettuja nakkirinkuloita, keitettyämakarooia(puoliraakaa) lihaliemimaustettuja, paistoin makkaroita, kananmunia, oli raejuustoa ja tuoretta katkarapusalaattia. Lapset söivät hyvällä ruokahalulla. Tomin yökaveri sanoi hetken päästä...syötyään aika kivan kokoisen reilun annoksen, pyydettyään kaksi kertaa lisää- "mä syön yleensä iltapalaksi muroja":). Esikoisen kamu ja hänen siskonsa olivat myös meillä iltapalalla, sitten tytöt lähtivät naapuriin. Hyvin ruokittuina.Kysyin mitäs teillä syödään iltapalaksi, poika vastasi...mitä kaapista löytyy.

Meidän perhe on outo.heh...

Niin, alkuilta meni mukavasti alhaalla, kun lopulta sain itseni kammettua kerhotilaan treenaamaan.

Hommasin tilaan Crosstrainerin, sekä kunnollisen soutulaitteen. ostin muutamat käsipainot lisää. Salista puuttuu vielä ylätalja, mutta sen varmasti saamme ensi vuonna, koska määrärahat näyttivät olevan samat kuin tänänkin vuonna.

Aloitin harjoittelun 40 minuutin suorituksella, jonka jälkeen minulla oli jumalainen olo. Nyt lihaksia kihelmöi, vaikka venyttelinkin hyvin. Olen todella päästänyt itseni rapakuntoon, katsoin itseäni saunan lasisen oven  peilauksesta..kuka oli tuo keksi-ikäinen(plääh) nainen, kiloineen ja muotoineen. Minähän se,..ja nyt on todellakin aika tehdä jotakin.

Saunassa paloi kauniisti kynttilät, nautin lämmöstä, ja lauteilla imeytin iteeni ison määrän öljyä, joka ravitsee ja pehmittää ihoani.tein kasvonaamion ja kuorinnan, oikein pitkän kaavan kautta. Treeni ja sauna,..olen kuin taivaassa.Laihdutuksesta en puhu ihmeitä. Sekin lienee edessä, mutta kokemuksesta tiedän sen että en ala kehuskelemaan,...laihdun jos laihdun, sitten kerron muillekkin asiasta.

Kuuntelen Vesa-Matti Loirin uusinta cdtä,..kertakaikkiaan ihanaa. Levyn nimi aisi olla Inari.

Unohdin mainita erään Jolulahjani. Sain sen jo ennen Joulua, ja olin siitä aivan otettu. Kolmen punaviinipullon sarja, vuodesta 2000, 2001 ja 2002. Nautiskelin siitä jo yhden pullollisen, kaksi on vielä nautiskelematta. otsikko siis siitä, ja myös siitä että elämä on kuin viiniä...vuosikertoja toisensa jälkeen, erilaisine tapahtumineen.

Niin on mennyt tämä vuosi. Uskon toivon ,seuraavan olevan kokemuskia ja ihaniakin asioita pullollaan.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän...siksi on syytä pysähtyä ja nauttia vähän.

Tunnelmallista loppuvuotta:)

Joulu 2007

Mieli rauhaisa ja seesteinen. Lasten iloa on aina ihanaa seurata. kinat ja toratkin jäivät hieman sisaruksilla taka alalle, kun oli Joulumieli kohollaan.

Aatonaattona paistoin yöllä kinkun.Oikeasti se oli Jouluaaton puolta, sillä laitoin sen vasta puoli kaksitoista uuniin. Vuorakausihan siinä ehti pian vaihtumaan. Kinkku onnistui aika hyvin, en tehnyt kuorrutteita vain perus paistamisen. Luun säästin pakastimeen, teen lopusta huomenna eli Tapanin päivänä hernekeittoa.MMMMM

Ihanaa huomata, miten ystävät tuttavat työkaverit halusivat muistaa viestein, kortein ja puheluin. Monta rakasta ihmistä, hyvin erilaisia kaikki, irrallaan toisistaan, yhdistävänä tekijänä ystävyys minuun.

Aattoaamuna oli yksi lahja ostamatta, sekä kukkaset isän hoitajille, ja iskälle itselleen. Kävimme pikaisen kierroksen kaupoilla, harvinaista minulle sillä en yleensä koskaan käy aattona kaupassa. Monet vuodet olin aina Jouluaattona töissä, nyt se on jäänyt taakse, ja saan nauttia vapaudesta.

Isän luona oli tunnelmallista, hän ilahtui tulostamme selvästi, ja kävimme kävelemässä jopa pikkuruisen lenkin pihalla.Hitaasti tassuttelimme, koko porukka, minä hieman käsikynkkääni tarjoten pahimmissa paikoissa.

Isä oli kovasti lähdössä jonnekkin, lopulta myös minun mukaani. Uskoisin että Joulun läheisyys teki levottoman olon, niin taisi olla myös viime vuonna.Suklaat jotka vein, maistuivat, samoin Joulupiparit. isän herkkuja molemmat:).Kukkanen jäi koristamaan hyllyä. Merkkejä muiden vierailusta en ikäväkseni nähnyt. Jotenkin haikea mieli, isän puolesta, sillä Joulu on rakkauden ja läheisyyden aikaa.Miksi vanhukset jätetään useasti niin yksinäisiksi, vieraiden ihmisten joukkoon??

Meillä oli suunnitteilla Joulusaunaan meno, mutta kun aikaa vielä jäi, menimme mummilaan kahveelle. Mummi niin toivoi lapsia yöksi, vaan ei toki muksuilla käynyt mielessäkään, Vuoden lähes jännittävimpänä päivänä.Jälleen yksi yksinäinen muori joka ei halua lähteä kotonaan kenenkään hoteisiin, vaan viettää kaiket iltansa yksin, jolleivät lapset ole seuranaan.

Joulusauna suunnitelma meni hieman pipariksi, kun lämmitysajastin kello oli jotenkin sekaisin. Saimme kuitenkin apua, ja laitoimme käsipeleillä saunan päälle neljäksi. Suunnitelmien muutos, avasimme lahjat, minä osan omista paketeistani, aika monta jätin illaksi.Sain tänä vuonna lahjoja lähes yhtä paljon kuin lapsuudessani.Uskomatonta, ...

Melkoinen myllerys lapsilla, ja ihastuneet huudahdukset kaikuivat olohuoneessa.Riisipuuro oli muhimassa. Perinteistä Joulua meillä, riisipuurot, sauna, lahjat,jne.Hieman oli haikeutta ja suruakin koska vietimme ensimmäistä erilaista Joulua, eikä aivan aaltopituudet olleet samalla taajuudella meillä aikuisilla. Aamu sujui loistavasti, vaan iltapäivällä hieman pilvet kertyivät päänyläpuollelle. Yritin ola välittämättä, ajattelematta...

Saimme yllättävän vieraan, minä ja lapset, kun eräs esikoisen ystävä jonka mummeli asui aikoinaan samassa talossa kuin me, tupsahti meidän ovelle. Tuli toivottamaan hyvää Joulua, ja pyysimme peremmälle pirttiin kertomaan kuulumisiaan. Kaikki kuulumiset eivät olleet aivan mukavia, miten elämässä voi lapselle,murkulle tulla erilaisia kausia, jolloin saattaa koko elämä mennä raiteiltaan ja muuttua. Hieman tulin surulliseksi uutisista, mutta käänsin sen voimavaroiksi omien lapsien ihailuun. Kinat ja sisaruksien väliset riidat taitavat olla pikkujuttuja todellisiin ongelmiin verrattuna.Toivon hänelle voimaa ja sisua selvitä elämässä aikuisuuteen, ja selkärangan kasvamista suoraksi. mukava oli kuitenkin hetkinen vaihtaa kuulumisia, ja nähdä komeaksi venähtänyt poika lähes aikuisuuden kynnyksellä.(17 vee)Toivon todella, että kaikki järjestyy parhaiten päin.Järki kasvaa varttuessa, ainakin yleensä. Joskus on koettava kantapäänkautta asiat.

Puuro meinasi unohtua kun telkkurista alkoi suosikkimme HeinäHattu ja Vilttitossu elokuva, jota seurasin lasten kanssa.

Leikkejä ja pelejä iltapäivän iloksi, ennen saunaa.Lahjat olivat mieluisia, huomasin.Rakastan suunnittelua niin, että jokainen saa sellaisia lahjoja joista on oikeasti iloa, jotka tulevat tarpeeseen, ja jotka ovat hyödyllisiä ja käytännöllisiä. niin paljon menee rahaa turhuuteen, asioihin joista ei ole mitään iloa avaamisen jälkeen. hukkaan heitettyjä rahavaroja sanoisin.Paras palkinto lahjasta on ihastunut huokaus,ja se että huomaa toisen käyttävän saamaansa lahjaa aina tarpeen tullen, tai koko ajan. Innostunut selitys ja pälätys mitä milläkin voi tehdä.

Kuopunen sai uuden kännykän, koska entinen oli todella huono akun kestävyydeltään. Kännyssä ei ole kameraa, eikä mitään ihmeellisyyksiä, se maksoi kuutisenkymppiä. radio löytyy, jokunen peli, ja äänitysmahdollisuus. Lapsi oli onnellinen:) samalle pojalle löysin kirppikseltä kaksi ötökkää.heh, kyseessä olivat ötökät vuosikymmenien takaa, itselläni oli pienenä samanlaisia olioita. Sisällä oli rautalankaa, ja päälle sujutettu muovinen öttiäinen, jonka vartaloa ja jalkoja voi vääntää ja kääntää eri suuntiin. Öttiäiset maksoivat 0.50€ kpl.eli yhteensä euron. Suosituin lelulahja kaikista joululahjoista:)Kehuin kierrätys ideaa, ja näin se todella toimii.

Ostin kirpparilta mm kirjoja, jotka ovat pojan suosikkeja myös, siis kuopusen. Esikoinen ei lue vaikka kirveen vartta heiluttelisi virikkeeksi,..hih.Kuopuselle tuli Koiramäestä tuttu koira möttiäinen-Kille, rannekellopeli,sukkia,karvis bokserit,ja monemoista muuta.

Esikoinen sai kalleimman lahjan, mutta täytyy sanoa että kyllä se taisi olla ihan sellainen ostos joka innostaa. Pspn pieni laite jolla voi katsoa elokuvia, pelata, ladata musiikkia,jne jne..en edes tiedä mitä kaikkea sillä voikaan tehdä. Kallis se oli, ja pelit maksaa aivan hirveästi, mutta onneksi kavereilla on jo niitä ollut pitkään, saa lainata, ja ostaa halvalla vanhoja.Esikoinen sai aimo kasan sukkia, kun on mestari hukkaaja rikkoja sukkarintamalla. Hyvännäköiset gollege puserot olivat suosikkeja myös, samoin bokseri yöasu. Hämmennystä herätti Gtn tyttökalenteri jonka uskaliaasti laltoin pakettiin(sain sen eräältä speciaaliystävältäni, juuri sitä tarkoitusta varten). Nyt se on seinällä, hieman ehkä häpeillen..mutta joka tapauksessa. Aika jännää...

Tyttö sai tyttöjen tavaroita,kauniin koristenuken, jonka ostin yllätys..kirppikseltä hintaan 3 euroa. kiahrat olivat kauniisti, vaatteet aivan siistit ehjät, ja hinta kolme euroa. Todellinen löytö.Kallistakin oli, bräts studio jossa saa rätsin kasvoihin tehdä tatuointeja ja meikkauksia. Mieleinen todella. Oli tarroja, magneetti bratsi nukke,ihana pitkä Nanson yöppis,poika Barbi, siis perinteinen komea Kent. Saimme ryöpyittäin suklaatia ja marmelaadia, toffeeta,.

Minä toivoin verenpainemittaria, ja yllätyksiä:) Lapsien kysyessä mitä toivon, sanoin kynttilöitä ja naisten juttuja esim.niitä myös sain. Verenpainetta olen mittaillut ahkerasti, ja hmm..on siinä aika moisia heittoja. Vaikka onhan tässä pohjalla stressi, ja rankat tunne-elämän kokemukset. Liikun myös tällä hetkellä aivan liian vähän, en jaksa ja endorfiini vaje on selkeä.Tosin on muitakin konsteja saada elimistöönsä endorfiinia.Niistä keinoista pidän:))

Saunaan pääsimme neljäksi, saunoimme kauniin kynttilänliekin lepattaessa. Sulassa sovussa(?) minä ja kolme jälkeläistäni:)

Iltapäivän kruunasi hautuumaa kierros, veimme lasten kanssa ukille ja mummolle ja enolleen kynttilät. Haudalla kävin myös yöllä, ennen Joulukirkkoa, yhdessä rakkaan ystäväni kanssa.Kaunista oli, tunnelmallista ja kynttilät valaisivat koko hautuumaan niin valoisaksi.

Lapset olivat pakanneet lahjansa lähes kaikki matkaan, ottivat lainaan kannettavan dvd laitteen jonka töistä sain, ja menivät loppuillaksi ja yöksi iskän luokse.

Minä ulkoilin koiran kanssa, ja kävin erään rakkaan ystäväni kanssa laavulla paistamassa makkaraa, avasin tulen äärellä muutaman lahjan jonka säästin.Oli melkoisen kylmä tuuli, mutta kaunis tuli lämmitti, ja kuuma makkara maistui hyvälle.Termareissa oli teetä sekä kuumaa glögiä. Koira nautti täysin rinnoin kirmatessaan kohti laavua, ja sieltä pois. Nenänpää punaisena ennen kirkkoon menoa poikettiin kuumalla kaakaolla, sillä jotkut ovat läpi yön töissä myös huoltamoilla. Aika jännä kokemus sekin, en koskaan ole aattona käynyt kahviossa..heh.Ajelun jälkeen menimme hautausmaalle, ja siitä kirkkoon, puolelta. Saimme vielä istumapaikat, vaikka kirkko oli lähes täynnä. Hyvä että ajoitimme kaiken hienosti. Kotona huomasin tullessani, että koira ryökäle oli popsinut ahneena Tompan ostaman lahjan, rouhetikkupussin aivan kokonaan(sisältää yli 20 rouhetikkua), kiva juttu!

Sain mukavia lahjoja ja runsain määrin, olin aivan yllättynyt. Tämän kauniin ranneketjun sain(kuvassa), se on samaa sarjaa kuin kauniit roikkuvat korvikseni.)Sain tyttöseltäkin korvakorut,ihanat pörrösukat, ja kynttilän,sain kauniin posliinienkelin, roikkuvan upean lyhdyn sisälle laitettavaksi, hyvän ja tarpeellisen pitkän auton lumiharjan...tämä on eräs suosikeistani:)

Sain myös kauniita värillisiä Venetsiakynttilöitä,jotka poltan Uuden vuoden aattoiltana. Jouluntuoksuisen kahvipussin,kukkia ja asetelmia, suklaata. Kyllä olin ollut kiltisti,..ihan oikeasti. varauduin kyllä, etten saa mitään, ja ostin itselleni yhden kirjan, ja äänikirjan autoon, heh.En kehdannut kuitenkaan niitä paketoida.

Tämä Joulu oli uudenlainen, sisälsi vanhoja perinteitä, yhdessäoloa, jakamista, rakkautta, savuntuoksua,kinkuntuoksua, kynttilän tuoksua.Se oli silta uuteen alkuun, ja uusiin kokemuksiin muistoihin. Vanhoja en koskaan unohda, siirrän ne taakse muistojeni arkkuun.

Joulupäivä valkeni harmaana, sateisena. Lunta ei todellakaan missään, vain kuraa. Olin yöllisen valvomisen jälkeen väsynyt, ja nukuin yhteentoista sujuvasti.(Taisin päästä unten huomaan vasta kolmen aikoihin. Kirkko oli 24.00 ja eksti tunnin, ajo kotiin, syömistä ja yötouhua, aika kului nopsaan.) Laitoin itseni kuntoon, otin koirani ja lähdin hakemaan lapsia ja isäänsä mummilaan Joululounaalle. Oli mummi laittanut kystä kyllä, maukkaat laatikot kinkkua kalaa jne. Paistanut vielä kaksi erää karjalanpiiraita, joista meille annettiin osa.

Vatsat pullollaan lähdimme viemään koiraa kotiin, mukava yllätys pihassa, kun avasin takaronkin..koira oli oksentanut aivan järkyttävän määrän vettä ja rouhetikun palasia. Maken reppu oli pohjasta aivan oksennuksessa, samoin takarontin suojaksi ostettu vihreä autonpeite ja pehmusteena toiminut verho. Kannoin ne suoraan roskikseen.Reppu tosin tyhjättiin ensin, ennen roskalaatikkoon kantamista. Kivaa siivota Joulupäivänä oksennuksia autosta...Hankkikaa siis koira:DDDDD, näin sujuu joulukin rattoisasti. (yhtenä jouluna samainen piski veteli perheen 7 kilon kinkun...D)

Huom. Kyseessä vielä uusi lokakuussa käyttöönotettu autoni,..vaikkei kunnosta uskoisi. Huh..se on siivottava kokonaan huomenna oli Tapani tai ei.

Siivouksen jälkeen lähdimme hakemaan Serkkupuolta meille viettämään iltaa ja yötä,samalla kävimme veljentyttösellä Joulukahveilla.

Ilta sujui torkkuessa kirjoittaessa, nukkuessa saunoessa, leikkasin myös siiliksi esikoisen hiukset. jess...kinkkua maistellessa, nyt alkaa se kiintiö olemaan lähes täysi. Neiti meni kerhotilaan yöksi ystävänsä kanssa, supina varmaan kuului yli yhteentoista yöllä..

Jälleen siis vapaat jolloin meillä on avoimien ovien päivät, joku on yökylässä jne.

Esikoisvintiö on menossa yönurtsille Parolaan torstaina serkkupuolensa kanssa.Nuoremmat mukselot menevät mummilaan yöksi,joten minä vietän elokuvailtaa varmaan Tampereella tai jossain. Katsotaan nyt mitä suunnitelmia minulla on.Nauttisin aivan älyttömästi myös Hotelliyöstä, aamulla tosin on menoa duunin puitteissa, mutta ei se sinänsä haittaa.

Nyt kuitenkin on aika vetäytyä yöpuhteelle,kello on jo rientänyt pitkälle, tapaninpäivän puolelle.

Huomenna teen hernekeittoa,..vesi heruu jo kielelläni. GRRRRR.

Mitäs sanotte korusta, eikö olekkin kaunis:))))

Jouluun on vain ripaus aikaa. Ilmassa tuoksuu jo ripaukset taikaa.On supinaa rapinaa vähän pientä jännitysnapinaa.Tuoksuja, väreilevää odotusta.

Lapset koristelivat eilen kuusen. Ehdimme siitä nauttimaan jo etuajassa.Ostin kinkun, jonka laitan varmasti sunnuntaita vasten yöllä.Oikein odotan että saan herätä maistuvaisen kinkun tuoksuun. (Muutaman siivun syötyäni tiedän, että kiitos riittää:)

Eilen kuljin ostamassa lahjoja. Kuopuselle uusi kännykkä, entinen on aataminaikuinen eikä suostu tarvittaessa edes toimimaan. Uusi ei ole mikään monien satojen eurojen laite, ei kameraa tai muitakaan hienouksia. Mutta radio on ja multimediaa voi vastaanottaa, joku peli, ja tyylikäs ulkokuori.Hinta ei huipannut päätä.Avasin samalla liittymän, tähän asti hänellä on ollut vain ladattava kortti.

Esikoisen toiveet huimasivat jo tähtiä.Ostin kuitenkin PSp pelikonsolin, ja siihen kuulokkeet. Budjettini kärsii. Tytölle ostin Hugo pelin joka tosin oli synttärilahjana luvattu.Pelaavat sitä juuri nyt.Muuten noudatan kierrätysperiaatetta.olen ostanut uusvanhaa lahjatavaraa lapsille, jotka vetävät vertansa täysin uusille tuotteille, vain hieman edullisemmin. Ostin myös eräälle rakkaalle läheiselle aikuiselle ihmiselle muutaman yllätyksen.

Selailin tuossa kauppakuittejani, ja totesin että rahapussini on kaaosmainen, yleensäkin aina, saatikka sitten nyt kun on ollut monenlaista ostettavaa.

Yllätys että ostin kinkun, lasten toiveesta. Annan siitä isälleen suurimman osan, sillä meiltä se jää melko varmasti syömättä.

Kauppakuittini jonka ajattelin julikistaa sisältää siis seuraavaa:

-VAlio Aura

-Porkkanasose 1KG

-Saludo Sjx2

-Snelmannin ohut naudanpaisti siivu

-Alpro soijavanukas

-Graavikirjolohi siivu

-Banaanit

-Suomalainen kurkku

-Kirsikkatomaatti

-Omena gloster 3 kg

-Prässätty taateli

-Voileipäkeksi

-Kevyt maito 1,5 l

-Kevyt maito 1l

-Hk hampurilainenx3

-Pyttipannu

-Lotus Embo 16 rl

-Otto Mustikka lonkerii+pantti

-Meiran leivinjauhe

-Marlin glögijuoma

-Eväsleipä

-Ranskanleipä

-Kaakaotomusokeri

-Oolannin pakaste lihapyörykkä

-Suklaalevite

-Suodatinpap.1x4

-Lambi talouspyyhe

-Turunmaa juusto

-Muovikasseja

Summaksi kertyi 58.18. Huomasin juuri että vain valmisruokia, ei mitään lihaa tai muuta tällä kertaa puuttunut. Tarkoituksena oli hakea ööö...jotain pientä kaupasta:(((((Hah.

Tänään on siis perjantai.Ihana viikonloppu ja Joulun lomahetket ovat lähempänä kuin luulenkaan. IHANAAAAAAAA:)

katsotaan mitä sain firmalta Joulupukin kontissa. On vielä hakeminen postissa. Äsken kuitenkin postipoika toi ovelle hienon Dvd soittimen, jonka voi kuljettaa mukana, katsoa autossa, mökillä tai vaikka veneessä elokuvia jne. Kuvan voi myös siirtää televisioon, ja laitteella voi kuunnella musiikkia. Aika kivaa, oikeasti. Sain sen töistä palkinnoksi kun olen tehnyt ahkerasti(?) Joulukuussa töitä. Toisin sanoin tulostavoitteeni täyttyi. Kiitos siitä Sarille(siis itselleni), ja muutamalle muulle:) Heh.Tuo on sitten minun ja lasten ekstra Joululahja, joka toivottavasti kestää monta vuotta. Kunhan nyt ensin opitaan sitä edes käyttämään.Näytti olevan Mp3 ohjelma valokuva ohjelma ja dvd soitto ohjelma. Oikeasti, kyllä tuo on nykyäään vaikeaa pysyä käryillä, kun laitteet senkun hienonevat, ja monimutkaistuvat. Joka laitteessa on niin niin paljon uusia juttuja ja mahdollisuuksia että tavallisen tallaajan on vaikeaa niihin kaikkiin opetella. Mulla on kännyssä kamerat(paremmat piksellit kuin mun digihärvelissä) on navigaattori, jota en o ikinä käyttäny kännynkautta, sen kun omistan muutenkin,on mp kolmonen jota en ole kertaakaan kuunnellakseni ehtinyt edes lataamaan, ja kalenterit sähköpostit sillä voi myös PUHUA:)Tosin kun suoritan tuota tehtävää, johon laite alunperin on tarkoitettu, se saattaa sammua kesken kaiken, kuuluu ihmeellisiä sivuääniä, eilen joku yritti soittaa, niin yhteyttä ei voinut kuulemma muodostaa.Puhelin on reilun puoli vuotta vanha...ja takuuta sillä on kaksi vuotta. mitä tästä opimme,..heh,..emme kai mitään.

Lupaan yrittää viedä sen mahd.pian huoltoon.

Kävin muuten jälitarkkailussa lääkärissä, eikä hyvä taas heilunt. Verenpaineet oli pilvissä vaikka olin lääkinnytkin itseäni.Lieviä ongelmia aiheuttaa se että en aina muista ajoissa aamulla ottaa lääkettä. Isonnettiin kuitenkin määrää. Kokeita määrättiin lisää, katsotaan nyt..ilmankos on ollut pahoinvointia huippausta ja vähän päänsärkyäkin.

Niin,..tämän kulutusjuhlani keskeltä haluan lähettää kaikille tämän lukeville tuttuville, ystäville, rakkaille ja tuntemattomillekkin Halipusrutsit, eli halaukset pusutukset ja rutistukset .Toivottelen myös ihanaa rentouttavaa viikonloppua, jonka jälkeen rentoutukaamme lisää Jouluisissa tunnelmissa. Uskoisin että laitan Joulutervehdykset vielä ennen aattoa.

En minä tiiä, mutta jollain tasolla pitkästä aikaa meikäläisellä on sellainen "tyttömäinen olo" Ilman oilofulayta. ja vrenpaineen kanssa.Hih.

Muksaa viikonloppusta:))))))))))Terveisin Minä itte.

Joka vuotinen hetki kirkossa sai minut hiljentymään, ja odottamaan Jouluista rauhaa. Myöhästyin tietenkin, enkä saanut hyvää istumapaikkaa, tosin paikan kuitenkin. Vanhan kauniin kivikirkon eteistila oli sisutettu penkillä. Siinä istuin vedossa ja lauloin. Kun lähdin pois, oli ääneni käheä, sen verran kaiketi vetoa sain kurkkuuni.

Laulujen jälkeen kävin viemässä äidille kynttilän, routa oli kellistänyt kiveä ikävästi, ehkä se pitää pyytää suoristamaan, kuka sen sitten tekeekin.

Huomasin juuri, että kun hypähtää, joku saattaa kiskaista maan jalkojen alta yllättävänkin nopeasti.Niinpä nyt leijun jossain maan ja pompun välimaastossa, henkeä haukkoen, ja kurotan sormillani kohti reunaa josta voisin pitää hetken ennen putoamista kiinni. Luisuu liusuu,..pikkuhiljaa,..pian on edessä pudotus ja syöksy.

Töissä oli mahtavan mukava ja minulle soiva päivä. Nyt voin ainakin henkäistä vähän,..vaikka vielä on duunia tehtävänä,..ennenkuin vuosi vaihtuu.

Välipäivät taidan ottaa suhteellisen rennosti,..pieni lomailu ei tee pahaa...

Nyt lepäilemään hetkeksi.Valvoin melkein koko yön...eikä näin vanhana jaksa monia vuorokausia ilman unia.

Saas kattoa nyt mitä tuleman pitää...

Syöksylasku vai vatsapläjäys.

Heipä hei!

Missä viipyy lumi????

Tänään ajoin kotiin viikonlopun vietosta, ilman ollessa kostea ja erittäin sumuinen. Rapa roiskui, ja ilta näytti niin pimeältä, valo oli hukkunut maailmasta. Ajoin pimeyden keskellä, ja kaipasin oikeasti lunta, lumihiutaleita jotka valkoisella värillään valaisevat maailmaa auringon ollessa talvilevollaan.

Mieleni on rauhaisa,olen täynnä uudistumisen tuomaa energiaa juuri nyt, juuri tänään.Huomenna tuo energia voi olla kadonnut, siksi nautin siitä juuri tällä hetkellä. Pidän kiinni kynsin ja hampain tunteesta, että olen onnellinen.Onnellinen monesta asiasta, monesta tuntemuksesta. Eniten kai onnellinen siitä että olen pystynyt kokoamaan ajatukseni, antamaan itselleni anteeksi. Olen onnellinen onnellisuudesta ja siitä että elämällä on minulle vielä paljon tarjottavaa. Luotan itseeni, ja tekemiini ratkaisuihin, olen onnellinen myös niistä, ja niiden tuomasta taakasta, joka ei enään niin suurena paina harteissani.

Kulunut viikko oli tapahtumarikas. Oli tuntemuksia, oli odotuksia, pettymyksiä. Ystävyyttä, riemua ja yhteenkuluvaisuuden tunnetta.Rakkautta, riemua, iloa ja menettämisen pelkoa. Tunteita, suuria tunteita.

Kävin taas elokuvissa. Katsoin Mustan jään henkeä pidätellen, ja voin todeta, että dramatiikastaan huolimatta, elokuva oli aika hyvä. Ei loistava, eikä paras, vaan katsottava, ja ajatuksia herättävä, kysymyksiä herättävä. Ihmisten tunteet, teot ja niiden seuraukset. Rakkaus intohimo ja valheet. Kaikkea kuten reaalissa elämässäkin.

Tampereella oli aivan ihana Löytöliiterin krääsämyymälä, jouluisine katuineen. Ihastuksissani katselin kaikkea mitä kauppa voi kuluttajille tarjota. Ihmeellistä, että nautin tuolla olemisesta, en ole krääsäliikeiden ihailija varsinaisesti. Joskus on mukava kuitenkin katsella ja suunnitella, katsoa mitä ihanuuksia sisustamisessa voisikaan käyttää.

Joululahjoja on kerätty kaapinnurkkaan. Pakattu ei vielä yhtäkään. Ostamattakin monen monta. Ehdin vielä, ehdin hyvin. Kortteja kuitenkin lähetin, melkoisen nipun. Työni vuoksi osan, osan ystäville ja rakkaille.

Sunnuntaina lahjaostoksille, kirppikselle,herkkujen ostoon tyttösen syntymäpäiville,ja vielä ajattelin mennä hiljentymään kirkkoon, kuuntelemaan kauneimpia Joululauluja.

Nyt on aika mennä mötkälleen, nukkumaan haaveilemaan ja odottelemaan mitä huominen tuo tullessaan:)

Nauttikaa viikonlopun hetkistä:)

Valoa kynttilästä ja iloisia värejä. Maailmalla on sumua. Niin pimeää kuin ei päivä ja yö erottusikaan toisistaan. Vaellamme kohden Joulua, ja siitä kohden vuoden vaihdetta. Odotamme lunta ja hiihtokelejä, ja sitten alkaa aurinkoset kelit ja kevään odotus.Jihuuuuu, kesä on lähempänä kuin luulemmekaan:)))))

Tänään on taas mukava olo ja mukava päivä. Mitä nyt pimeää, muttei se liiemmin tahtia haittaa. Tänään mulla leijjuu jalat taas sentin irti maasta. Noh..siihen on syynsä. Mutta menen sen leijailun mukana ihan into pinkeenä. Jossain vaiheessa joku voi joskus nykäistä maan jalkojen alta, mutta tällä hetkellä mua se ei vielä haittaa.

Olen niin niin onnellinen:)))

Heh, edellinen kirjoitus näytti jääneen luonnoksiin. Jotain kai tullut, kesken kirjoittamisen, enkä sitten muistanutkaan lisätä tekstiä.

Olen touhunnut niin paljon kaikkea muuta, ja koneella olo on jäänyt totaalisen minimiin. Eikä harmita yhtään, pyrin tietoisesti olemaan ja tekemään muuta kuin tätä tietokoneilua.

Kirjoittaminen on kuitenkin tullut tärkeäksi, sitä teen sekä käsin että koneella. Nyt on mielestäni hyvä, kun nämä blokiin kirjatut asiat saa kätevästi tulostettua, jos haluaa ne säilyttää. Eilen luin yhtä ystävä päiväkirjaa, alusta tähän päivään, ja ymmärsin miten hieno tapa se on saada monet asiat jäämään unohtumattomiksi. Kun elämä kulkee eteen päin ja tapahtumia on jokaiselle päivälle,enemmän kuin laki sallii, jää väistämättä moni mukava pieni tapahtuma unohduksiin. Tallella ne ovat varmasti muistilohkossa aivojen jossain lokerossa, mutta oikeasti huomasin etä aivan parin kk sisälläkin oli tapahtunut kivoja juttuja, hauskoja asioita joita en päivittäisessä elämässä enää muistanutkaan. nyt muistan kun luin ne uudelleen päiväkirjasta:)

Elämä tällä hetkellä on hieman rauhallisempaa, ajatuksia riittää kuitenkin, eivätkä ne aina ole niin mukaviakaan.

Kävin kävelemässä, ja kertakaikkiaan oli mahtava ilma. Yhtään ei talvinen, lunta ei ole enää missään. Nurmikot oikeasti vihertävät, ja tuli kävellessäkin niin lämmin, että otin jopa tumput pois hetkiseksi. Koira kirmasi Apparalla järveen, vaikka se olikin jo jäätynyt, rannat kuitenkin vain huurassa. Reppanan jalat ehkä paleltuivat, sillä en usko sen olleen kovin lämmintä. Suusta höyrysi lämmin hengitys molemmilta, ilma oli kaunis kuin morsian. Tallasin aika pitkän lenkin pitkästä aikaa, loppumatkasta huomasin että väsähdin. Kunto on painunut niin alas, että ohhoh.

Kohotin kasvoja kohden aurinkoa, ja hengittelin rauhallisesti. Imin varmaan jokaisen irrallaan leijjaavan auringon säteen itseeni. Niin ihanaa tuo valo, niin harvinaista tähän aikaan vuodesta. Pitkästä aikaa kuljin niin että en puhunut puhelimeen, ja omalla tavallani nautin hiljaisuuden voimasta. Olen huomannut että elän todella paljon kiinni puhelimessa, tai puhun muuten koko ajan jotain.Nyt nautin siitä että oli vain metsän humina, ja omat ajatukset.Mukava katsoa koiraani, jonka ilmeestä oikeasti näkee, miten hän nauttii yhteisistä kävelyretkistämme.

Viikolla kävin neuvottelun esikoiseni kanssa. Koko syksyn on ollut ilmassa pientä uhmittelua ja kapinointia . Pelikone kiinnostaa enemmän kuin mikään muu, ja läksyjä ei tietenkään ole koskaan. Neuvottelusta oli kyllä hyötyä. kiristin ja uhkailin tietenkin tapani mukaan, mutta kävimme yleensäottaen oikeasti aika hyvän keskustelun ja tulokset näkyvät edelleen. Ikäväkseni jouduin rajoittamaan koneilua, koska huomaan miten mukanaan vieviä nuo yhteiset pelihetket pojilla ovat.

On kuitenkin positiivista että esikoista ei kiinnosta alkoholi, eikä kaupungilla lorviminen, joka ilmeisesti on heidän ikäluokallaan suurena innostuksen kohteena.Tupakkaa ei ole kuulemma maistanut(jos nyt totuuden kertoo, äiteelleen.)Uskon kuitenkin koska haistaisin sen kyllä jos kokeiluja olisi. Kotona viihtyvä poika on myös, ja olen edelleen antanut kavereiden tulla meille viikonloppua viettämään. Tiedän ainakin että ovat turvassa maailman vaaroilta.

Nyt poika harjoittelee maantiedon uusintakokeeseen, ja toivon että tällä kertaa tulokset olisivat onnistuneempia. Kurssimuotoisessa yläkoulussa kaikki arvosanat vaikuttavat lopputulokseen, siinä ei hylätyille kursseille anneta armoa.

Tyttöseni sen sijaan keksi myös hieman aktionia. Puhelin liittymäänsä olen laittanut saldorajoituksen(luojalle kiitos). Viime viikolla avautui, ja eilen kertoi että miten voi olla mahdollista että saldo on nyt kiinni, kun hän on vain muutaman puhelun soittanut.Heti singahti mieleeni viimeviikolla häenlle tullut viesti, jsota tyttö kysyi mikä äiti tämmöinen ihme viesti on.Yritin silloin itse sitä avata, mutta ei sitäsaanut tuolla puhelimella edes auki.No aloin tutkia tytön viestejä, ja niitä ihmeellisiä löytyi useampia. Kysyin että oletko tilannut jonkun soittoäänen jostain tms.Ei ei ei tyttö väitti kiven kovaan ettei ole tilannut mtn.

Minä sitten soittamaan operaattorile joka lähti selvittämään asiaa. löysin viestin jossa tilattu palvelu eli soittoäänipalvelu saadaan peruttua, mutta, ksoka saldoraja oli ummessa en tietenkään pystynyt tilausta perumaan.

Tssö vaiheessä tyttö nikoitellen kertoi että oli pelannut miniklippiä jossa oli mainostettu ilmaista soittoääntä.Tyttö oli sitten tällänyt siihen puhelinnronsa, ja pan..ilmainen soittoääni tuli, JA SOPIMUS jossa soittoääniä lähetetään automaattisesti siihen liittymään, kappale  hinnaltaan 2 euroa tai 4 euroa...niitä oli tullu tän kuunaikana 8 kpl..ja siksi saldo ummessa.

Olin ottanut liittymään palvelunro estot(hyvä minä), mutta jsotain syystä tekstiviesti palvelu ei ollut lukkiutunut päälle.Puhelinyhtiö hyvittää sen meille...onneksi huomattiin ajoissa. Operaattorilta kerrottiin että näitä tämän tyylisiä on tänä syksynä ollut paljon, niihin soittoääniin kun sitoutuu, luulee tilavaansa ilmaisen äänen kokeeksi ja alhaalla on pikkuruisella präntätty että sitoudut vastaanottaessasi viestin vastaanottamaan maksullisia iestejä sen ja sen verran kuukaudessa.Käsittämätöntä.

Operaattori lisäsi joulukuulle 10 euroa puheaikaa, jolla sain sitten viestillä peruttua tuon palvelun. Onneksi tyttö ei ollut poistanut viestejä.Huonossa säkässä olisi pitänyt vaihtaa jopa numeroa, että palvelu saadaan kytkettyä pois päältä.

Huh..että sellasta.

Mutta tämä tässä tällä erää.

Mukavaa alkavaa viikkoa:)

Päivien kimallusta, lumen tuiskua,talvista raikasta ilmaa. Niin valoisalta näyttää jälleen maa, kun valkea peite suojaa sitä.Hetken tänään kimmelsi myös aurinko, tuo omituinen valoilmiö.

Huomenna Suomi neito juhlistaa jälleen itsenäisyyttään, perinteiset kaksi kynttilää ikkunoilla. Hämeenlinnassa järjestetään juhlaparaati. Päätin olla osallistumatta tuohon hienoon juhlatilaisuuteen, ja nauttia omasta juhlastani kotona.

Lupasin neidille yhden yökaverin viettämään iltaa kanssamme. Myös Mandi neitonen halusi tulla isotädin luokse. Isosiskonsa ilmoitti haluavansa olla välillä kotona, joten nyt on vain pienempi ilahduttamassa minua.On totta että myös lapset haluavat joskus olla vain ja ainoastaan yksin huomion kohteena, ja varmasti elämyksellistä onkin viettää hetki irti siitä läheisestä pikkusisaresta. Tehdä vähän isomman tyttösen omia juttuja, ja saada iskän koko huomio yhden illan ajaksi.

Lapsen maailma ja ajatus on niin erilainen, se tarvitsee rakkautta, huomiota, ja läheisyyttä, paljon paljon.

Lupasin että tytöt saavat tehdä torttuja,ja pipareita. Puuhaa varmasti riittää hetkiseksi.

Huomiseksi kutsuin koko porukan uusine "varaäiteineen"tai sanottaisiinko kakkosäiteineen meille syömään.Teen ison annoksen lasagnea ja salaatin. Siinä on linnan herkkua kylliksi:) Monia vuosia kutsuin veljeni perheineen, ja hänen poikansa, ja tämän toisen veljenpoikani perheineen meille syömään. Porukan paisuessa tila on alkanut käymään ahtaammaksi, ja jokaisen kertoessa kiireitään, ajattelin että on kaiketi tuo tapa aika lopettaa.Itse asiassa vuosien varrella esim.veljeni usein kertoi estyneensä,.ja tavallaan se kaikesta huolimatta tuntui kurjalta. Etenkin kun näemme todella harvoin muutenkin. Nyt edellisestä tapaamisesta taitaa olla pian kaksi vuotta.

Sellaista se elämä kai on. Joku haluaa vetäytyä porukasta irti ja kun aikaa kuluu niin on hankalampi ottaa yhteyttä.Jokaisella on kuitenkin selittelemättä myös niin tehdä. Vaikka ei se ehkä niin hyvää käytöstä olisikaan. Tiedä sitten tuota. joskus mun on velipoikaa ikävä..

Huono omatunto vaivaa minuakin, en ole poikennut isää katsomassa aikoihin. Perjantaina se on mentävä.

Eilen sain järjestettyä makuuhuonettani uuteen uskoon. Sain mahdutettua tietokoneeni hyllyineen myös tänne, ja yllättäen jäi vielä tilaakin. Olohuone näyttää aika erilaiselta,sitä on ollut mukava sisustaa.Vielä on jäljellä tytön huoneen muokkaaminen ja poikien huoneen.Eteisestä puuttuu yksi kaappi, ja naulakon edestä taitto ovi.Sitten olen tyytyväinen kalustukseen hetken.Aivan, keittiön pöytäryhmä on uusittava, ..Ei pidä ahnehtia, vaan teen minkä jaksan ja kerkiän,eikä hankintoja kuitenkaan voi yhdestä tilistä tehdä, ne on kerättävä yksi kerrallaan.

Ajatukseni ovat selkiytyneet aika paljon, ja nyt olen jo paljon paljon positiivisempi. Tarvitsen edelleen itselleni laajan reviirin ja ison tilan yksinoloon. Olen huomannut että viihdyn jälleen myös omassa seurassani, ja myös sen että hiljaisuus on välillä selkeästi minun juttuni.Hiljaisuudella tarkoitan sitä että olen ja touhuan omiani, lueskelen ja mietiskelen, kuuntelen sanatonta rentouttavaa musiikkia touhuan leivon , kävelen, ajelen autolla jne. Ymmärrän hyvin niitä jotka aamuisin hetkeksi haluavat meditoida ajatuksensa pois,..tyhjentää mielensä.Sitä tapaa käyttäisin itse, jos se vain sopisi muihin biorytmeihini. Ei vain taida sopia, sillä olen aamuisin hyvin uninen hyvin väsynyt,erittäin ärtyisä ja kestää pitkään että huomaan olevani elossa. Meditointi olisi biorytmini kannalta parasta juuri ennen nukkumaan menoa, kun täällä on muuten aivan hiljaista ja rauhallista.

Perjantaina käyn kirjastossa lainaamassa uusia rentoutus cditä, ja rauhoittavaa musiikkia. On aika kerätä kaikki voimansa ja antaa itselleen rauha.

Leivottiin tosiaan tuossa välissä pipareita, ja torttuja. Löysin jostaiin kivan torttuohjeen, jossa laitettiin Viola appelsiinin makuista tuorejuustoa nokare luumuhillon kanssa. MMMMMMMM,..minun suuhuni tuo maku sopi vallan mainiosti.