Sartsukka 的个人资料Näin pääset hetkeksi pää...照片日志列表更多  |  工具 帮助 |
|
2月28日 Silmissäni häilyy suru...Keskellä viikkoa keskiviikkonaJViime yönä näin jälleen unia, ihmeellisesti olen monena yönä herännyt ja todennut että aivan omituisia unia tulvii mieleni sopukoista. Kokonaan en muista unta, mutta yksi kohta siinä oli että minulla oli hampaat irti leukaluista ja kun yritin niitä laittaa talteen ne katosivat. Unet varmaan pitäisi aamulla kirjoittaa ylös, niin ne säilyisivät loogisina tarinoina, näin kun iltasella alkaa pähkäämään, ei muista kun päivän oikeat tapahtumat vievät mielen aivan muualle. Eilen oli perus päivä. odotin koko päivän että pääsen hiihtämään, ja kun työt loppuivat singahdin suoraan ladulle. Mieltäni painavat asiat häipyivät aivan hetkiseksi pois , katsoin kauas horisonttiin, nähden vain kaunista valkoista lunta ja latua. Silmänkantamattomiin latua. Eräänlaista terapiaa mielen myllerrykselle on tuo suksien hiljainen suhina, ja valo joka loistaa hangilta, ja taivaalta suoraan sieluun sisälle asti. Jäällä oli porukkaa, paljon ja monenlaista. En pitänyt mitään kiirettä, hiihtelin hiljalleen ja tyhjensin ajatuksiani. Kymmenisen kilometriä tuli sauvottua joten ihan mukava lenkki. Jännitin ehkä hieman tämänpäiväistä lääkäriä. ilta meni kotihommia touhuillessa, ja saunoessa. Olin aivan poikki, luultavasti tämä alkaa olla joka keväistä henkistä väsymistä, koska mieleni tekee nukkua ja olla omissa oloissani. Lasten kanssa toki on mukavaa jutella päivän tapahtumista, ja illalla ollaan nyt taas luettu Muumilaakson tarinoita kirjaa, se on meillä vasta puolessa välissä. En siis montaa sivua illassa edes lue. Mahtava kirja, aivan aikuisenkin makuun. Saunan jälkeen meninkin jo heti sänkyyn ja olen nukahtanut luultavasti välittömästi. Heräsin muutamaan kertaan kyllä yön aikana, yhdessä vaiheessa siihen että nilkkoja jälleen särki inhottavasti. Tänään ehdin töideni lisäksi käydä ottamassa lisää kiharaa hiusten päällysosaan, oli sen verran kuontaloni jo kasvanut että kikkura alkaa olla huonossa hapessa. No nyt kun sain lisätukea siihen niin on taas ok. Päivä muuten soljui omaa tahtiaan, ja oikein kovasti jännitin sitä lääkäriin menoakin. Nyt on se sitten käyty, kokeisiin sain lähetteen ja nipun reseptejä mukaani. Hieman särkyyn erilaisia lääkkeitä..yök yök yök. Reumaa luultavasti tämä ei ole, mutta jotkut kokeet kuitenkin vielä varmistetaan jonkun mikä lie syndrooman vuoksi. Luultavasti liittyy niihin riivatun hormooneihin, kuten itsekseni olen jo pitkään ajatellutkin. Viimevuotisista kuvista hän löysi pienen nivelrikkokohdan sormestani. Lääkäri oli tunnin aikataulustaan myöhässä, joten pääsin ulos sieltä vasta puoli seitsemän aikaan. Muutama sananen juteltiin muutenkin, sillä kyseinen lääkäri oli entinen naapurimme, ja tunnemme toisemme vuosien takaa. Asiat käytiin perinpohjaisesti läpi. Kehoitti myös menemään hierojalle, ja lisäämään liikuntaa, tai se oli omaan kommenttiini vastaus. Tiedänhän minä ,liikunta on elintärkeää näin jo ikääntyneelle persoonalle. Muuten kävin tänään aamulla auringon nousun aikaan myös hiihtämässä, ja nautin vielä enemmän kuin eilen. Jäällä ei ollut ketään muuta kuin minä… Nyt alkaa varmaan on aika suunnitella hiljentymistä, ja sitä retriittiä. Mietin tuossa tekisinkö sen ihan tavallisesti vain viettämällä aikaa ihan yksin jossain luonnonläheisessä paikassa. Kumpa saisin vuokrattua jostain mökin tai vastaavan, jonne voisin vetäytyä nauttimaan ja saunomaan. Vaihtoehtoisesti voisin varata jonkun huoneen hotellista, jostain hiljaisesta paikasta, tai.. voisin vetäytyä sinne luostariin pariksi vuorokaudeksi. En tiedä mikä olisi järkevintä, mutta nyt kun on ne lomapäivät tulossaan niin sitä voisin käyttää hyödykseni. Tuntuu kuin pääni ylipursuaisi ajatuksia, ja se tekee olostani ahdistavan. Mukavia asioitakin tälle päivälle tuli , sillä vastasin erään Hämppiksestä pois muuttaneen ystäväni meiliin, ja hän teki yllätyksen ja soitti. Oli todella mukavaa puhua ja miettiä maailman menoa.
Sellaista elämää täällä, ei siis mitään isoa eikä erikoista, vain aivan tavallista elämää, melankolian vallitessa. Ankean kuuloista tekstiä tässä blokissa, mutta näillä mennään eteenpäin. Toivotaan että muilla on mukava oloJ) 2月26日 Viikonloppu vierähti:)Mahtavan upea viikonloppu:)
Perjantaina touhusin monenmoista, nautiskelin, ja oli hyvä olo. Nyt on siis menossa mielen rauhallinen kausi.
Lueskelin, siivoilin, saunoin,ja kyllä myönnän että kun sivuhomma jäi taakse, oli oloni paljon parempi. Tiesin että viikonvaihteessa ei ole paineita.
Koneilin kuitenkin illalla liikaa, joten päätinkin että viikonloppua en siihen uhraa. Enkä uhrannutkaan. Avasin koneen vasta tänään sunnuntaina klo 22.20. Yes.
Perjantaina lueskelin kahden nuoren neidon blokeja, heidän jotka Laukaalla menehtyivät viime viikolla auto-onnettomuudessa.
Ajatelkaapa, blokit jäävät kaikkien nähtäviksi, jos joskus joudumme poistumaan tuolla tavoin yllättäen manan majoille, taivaaseen tai kuka mihinkin sieluna päätyykin.Oli itkua piteleminen kun luin heidän ystäviensä kommentteja, joita olivat laittaneet, ja toisen menehtyneen miesystävän kommentteja.
Miten traagista ja surullista voi ihmisen elämä ollakkaan.Aamulla ei tiedä mikä illalla tai yöllä odottaa, milloin on viimeinen kerta kun rakastaan halaa.Ne neidot jotka olivat lasta menossa mummolasta hakemaan, eivät tienneet etteivät poikaa tapaa enään koskaan, eivät saa lämmintä halia eikä huomata lapsen riemua kun äiti tulee.
Se oli niin traaginen tapahtuma, ja miten sattui juuri mutkassa kuorma-auto tulemaan samaan aikaan, miksi miksi ja miksi.Spekulointia tietenkin että jos ei olisi tullut törmäystä, olisiko jompi kumpi säästynyt, hengissä.
Pelottavaa miettiä asioita joita ei ymmärrä, eikä voi hyväksyä.
Jostain syystä tänätalvena erityisesti olen ajatellut enemmän näitä asioita, ja seurannut kolaritietoja.
Kilometrejä viime kuussakin tuli minulle yli 4000, joku ei aja sellaista määrää koko vuoden aikana.
Nyt siirrytään aihealueesta seuraavaan, ettei mene liian surulliseksi.
Lauantaina olin päättänyt herätä ajoissa, että ehdin tekemään hieman hommia ennekuin haen lapset mummilasta. Kirppikselle oli vietävä kampetta, ja kokoilin niitä, pesin pyykkiä, luin lehden rauhassa,käytin koiraa ulkona, siivosin vessaa, ja pyyhin pesutornia puhtaammaksi.
Ehdin viemään romppeeni kirpparille, ja siivosin vähän pöytää. Oli siitä jotakin taas mennyt, lähinnä ehkä kamuni tyttären kamppeita, joita hän oli ehtinyt sinne viemään.Vaan oli jotain meidänkin juttuja siitä hävinnyt.(Ehkäpä varastettu..HIH)
Toivotaan että saadaan hyvät tienestit, nyt on niin tottunut että sieltä tulee jotain.Ylimääräistä sekin raha vaan on, ja kaikki menee mitä tulee.Heh.
Kiiruhdin hakemaan lapsia, ja muorilaan jäin kuitenkin juomaan kahvia.
Ruokailtiin ja hetkonen hengähdettiin.
Esikoiselle tuli kauhia hätä, olivat olleet pelaamassa serkkualssa jäkistä, kun oli hiffannut että kolmen vartin päästä alkaa HPKn peli jäähallilla. Eikun minulle soittamaan että tule nopeesti hakemaan, just kun meillä oli sukset tanassa ja oltiin lähdössä Tervaniemeen hiihtämään.
Jäätiin sitten odottelemaan kun iskä lähti poikaa hakemaan. Piti sitten lähteä vielä viemään jeppeä hallille...ja YLLÄTYS yllätys, ei ollutkaan peliä.
 likka sai napina nipinä kohtauksen, tapansa mukaan ja silleen kivasti se meidän mukava hiihtoretki sitten alkoi. Heh.
Nooh, vaikka olin aivan raivona ensin, niin hiihto aina rentouttaa ajatukseni ja antaa uutta puhtia. Unohdin olevani vihainen, ja vaikka lähtö viivästyikin, emmekä päässeet niin valoisan aikoihin ladulle kuin oli tarkoitus. otettiin kuitenkin makkarat mukaan ja laavulla paistettiin ennen kotia lähtöä. Kuuden jälkeen päästiin suoraan sitten saunomaan.
Mukelot siis innostuivat uudelleen mummilaan, ja mikäs siinä.
Isukki lähti viemään, ja minä nautin omasta hiljaiselostani. Luin kirjaa, enkä vilkaissutkaan koneeseen päin.
Oli kyllä kiva ilta.Esikoisen kanssa käytiin pikkukävelylenkki, ja poikettiin ärrälle, hakemaan naposteltavaa ja mulle yksi siideri.Kallis reissu kun sinne upposin 41 euroa, nimittäin ostettiin 12 DVD paketti jotain sotaleffoja pojalle.Ei se maksanut kuin 29 euroa, mutta sitten ne muut mitä innostuttiin(minä innostuin) ostamaan.Huhuijjaa.
Nooh, jokatapauksessa oli oikein mukava ilta, meille tuli yövieraaksi poitsun kamu jälleen, ja naurettiin ja meteleöitiin. Katsoin jopa 15 minuuttia tällöä.
Pitkästä aikaa luin vähän pidempään, ja olin aivan kertakaikkiaan pirtsakalla tuulella.
24.00 katsoin kelloa, kun silittelin pyykkejä. Heh.
Aamu koitti valoisana, heräsin ensimmäsitä kertaa puoli yhdeksän. Arvatkaapas jaksoinko nousta. No ei siinä arvattavaa, en todellakaan vaan käänsin kylkeä, ja avasin silmäni kahdentoista aikaan.
Eikä mtn kiirettä, luin rauhassa lehden ja komensin poikia pihalle, koska ilma oli mitä kaunein. esikoinen päättikin lähteä mukaani hiihtämään, oltiin sovittu että mennään porukalla kun haen lapset. Mummi lupasi lämmitellä saunan.
Vakio kierrokset kirparilla, ja siitä mummille.Sukset jalkaan ja menoksi.
Aurinko paistoi ja kaikki olimme hyvällä mielin.Paitsi neiti, hänellä oli jokin mutina päällä(Kuinka ollakkaan)Sanoin kiusallani että neidin nimeksi olisi ristiäisissä pitänyt tulla Marina.Tyttö ei meinannut tykätä vitsistä.
Vastatuuli oli melkoinen mutta sitekeästi lennki painettiin. Tuota kuopusta ei voi muuta kuin ihailla, hän ei koskaan sano poikkiteloista sanaa mistään asiasta, vaikka nytkin oli todella hankalaa saada lainamonoja kiinni suksiin, kun ne olivat jotenkin vaan erilaiset. Poika hiihti reippaasti, ja leikki kilpailevansa. Söpöä.
Jäällä oli porukkaa jonkun verran, ei kuitenkaan kuten ala-järvellä.Huonot ladut, mutta päästiin etiäppäin.
Mummila syötiin kun perille päästiin, ja sitten mentiin saunaan. Pitkästä aikaa kunnon puulämmitteisessä saunassa sai ottaa löylyt.Vihdoinkin oikein, kun kerran vihta oli.
Kuivateltiin, ja mummi mulle pussukkaan pisti Vihersimpukka inkivääri nokkos pillereitä nivelkipuihin.-Viime keväiset oireet ovat palanneet, entistä ehompina. Rystysetkin niin turvoksissa, että hyvä kun kassia on saanut kannettua. Nilkkojen särkyyn olen herännyt useana yönä.
Tänään(maanantai)varasin lääkäriin ajan, nyt on aika taas selvittää mitä tämä on, hormonaalista vai jotain muuta.
Isää poikettiin moikkaamaan myös, ja hyväntuulisenahan hän siellä olikin. Tovi rupateltiin, ja sitten suunnattiin koti kotia.
Olinko hieman pirtsakalla tuulella, kun tulin aloin ehti tekemään ruokaa. Sain ihanan version lasagnesta uuniin. Jauhelihakastike, muutama peruna väliin viipaloituna ja amerikan pekonia myös. Ja perus tummat lasagnelevyt. MMMMMM.Siitä tuli hyvää.
tein myös marjapiirakan, ja kiisseliä lapsille. Kaikki meni,...
Kyllä oli mukava viikonloppu.
Tänään sitten alkuviikon kankeutta ensin aamulla, mutta siitä se päivä lähti rullaamaan, ja loppupelissä oli aivan mukava päivä tämäkin, vaikka maanantai olikin.
Niin, muuten asiasta kolmanteen. Kun näin silloin yhtenä yönä erikosita unta, en muistanut kai kertoa että aamupäivällä posti oli tuonut minulle kirjeen. Siinä kirjeessä oli kutsu lapsuusajan ystäväni 40 vuotis juhliin, että sitäkö se juhliminen yöllä tiesi.
Jonkinasteisesti uskoisin että meillä toimii sellainen telepaattinen yhteys, tietyissä asioissa. Kun minun äitini kuoli ja hänelle siitä tekstiviestillä kerroin(puhumaan ei kyennyt silloin) hän laittoi vastauksena että oli nähnyt minusta edellisenä yönä unta, että itkin kamalan paljon, eikä hän tiennyt miksi.
Mystistä.
Tänään ei mitään isompia kyllä tapahtunut.Päivä töissä, ja ajoa 307 kilometriä takana. Auringon paistetta ja mukavia ihmisiä.
Puhelinkin oli yllättävän hiljaa.....
Voi veljet, nyt on väsytys, vaikka olen juonut kahviakin litratolkulla.Niin ja yhden Batteryn.
mutta pitää mun vain nyt saada itseni ylös, ja matkaan jos menisin hiihtämään Tervaniemeen, se on niiiiiin ihanaa.Sitten voisi loppuillan olla aivan rauhassa, ja mietiskellä huomista ohjelmaa, tms.
En tiiä, luultavasti mulle ei mtn ihmeitä ole tapahtunut, mutta olo on vain jotenkin seesteisen rauhallinen tällä erää.
Onhan siihenkin syynsä, kai että mieliala vaihtelee.Luultavavasti siihen riittää se, että olen NAINEN.
 Hei tässä on yksi mielenkiintoinen asia kahdesta eri luonteesta.
Kirjoitin ylös kirjasta kuuntele tunteitasi.
Ekstrovertit ja introvertit
Ekstrovertti-ulospäin suuntautunut luonteenlaatu.Saa elinvoimansa ulkoisesta sosiaalisesta ympäristöstä,kanssakäymisestä ja yhteisestä toiminnasta. Tarvitsee julkisen näyttämön kokemustensa selvittelyyn. Hänen täytyy voida puhua voidakseen tietää mitä ajattelee.Helppo ryhtyä keskusteluun muiden kanssa, ja voivat helposti olla tungettelevia tahtomattaan. Sellaisia ihmisiä joiden seurassa tietää missä mennään.
Introvertti eli sisäänpäinkääntynyt luonne-saa energiansa sisäisistä ajatusten ja tunteiden maailmasta. Tärkein toiminnan alue, jossa asioiden merkitys paljastuu.tarvitsevat yksinäisyyttä, tilaa intimiteettiä ja vaikuttavat sulkeutuneilta, ja varovaisilta pyrkiessään olemaan loukkaamatta toisen elintilaa.
He ovat ihmisiä joiden täytyy ajatella voidakseen tietää, mitä sanovat.
Kumpikaan luonnetyypeistä ei ole toinen toistaan parempi tai huonompi.Molemmilla hyviä puolia ja heikkouksia.
Tunteet ovat tärkeitä!!!!
Kumpaan kategoriaan sinä kuulut???
Mukavaa iltaa , cu later alligator:)))
2月23日 Tämä pitää kirjata ylösNooh, en oo usein viimeaikoina nähnyt unia, mutta viime yönä näin. Siis tiedän että olen toki tässä välissäkin nähnyt unia, en vaan muista niitä. Aivot ei ehkä kaikkea diipadaapaa rekisteröi ihan muistamiseen asti, mitä yöllä ajatuksissa seikkaileekin:) Kiitos siitä..heh.
Näin unta että olin kutsuttuna (luultavatsi) juhliin, jossa oli tarjolla kaikenlaista myös boolia. lapset ja minä menimme, niin ovella sanottiin että ei tänne suositella lapsien tuomista,..hmm..no kutsussa kuitenkin luki että lapsille on järjestettyä ohjelmaa joten päästiin sisään. Oli paljon porukkaa ja paljon laseja..joka puolella oli juomalaseja, sellaisia oikein ohuita.
Juhlat kun olivat lopussa, huomasin selitäväni ukolle että tänä vuonna haluan oman kasvimaan. Hypistelin sipuleja ja kaaleja, jotka piti istuttaa, mutta multaa ei ollut, oli vain haketta. Minä mietin kuumeisesti että voinko siihen istuttaa. Kokeilin ja kaivoin pois.
Vieressäni olu ikkuna josta vilkaisin ulos, ja huoamsin että siinä juuri sen ikkunan alla on pieni kasvimaa lumen peitossa. Innostuin valtavasti ja sanoin, että nyt helpottaa kun tuo kasvimaa on jo valmiina tuossa, on se hyvä että muutettiin tälläiseen paikkaan.Kasvimaakin aivan valmiina...
 Siis minä, joka en taida erottaa porkkanan varsia tillistä,,,
Olenko kertonut tuon tarinan teille? Siis tuon etten erota. Se nimittäin oli kaksikymmentä vuotta sitten ihan totta. Veljeni vaimo on oikea hortonoomi, viljelijä, kanankasvattajankin onnistui, istutukset, kukkaset, kaikki luova asia luonnistuu näpäkästi häneltä.
Olimme kylässä heidän silloisella "maapaikallaan" ja hän lähtiessämme sanoi että ota Sari tilliä vielä itelles tähän pussiin tuolta pellolta. Muut viemiset oli jo valmiiksi pakattuina. Minä innolla pyllistelemään pellolle..ja kun olen alkanut homman, hän huutaa ikkunasta..."EIEIEI ne on porkkanan varsia."
 Että sellaista.
Voisin kuvitella että en ole juurikaan tuosta muuttunut.TAi ei sitä tiedä...heh.
Sain eilen aika mukavasti onnitteluviestejä, lähinnä kolleegoilta. Yksi niistä kuulosti tälläiseltä:
Onnea Sari, Oikein hieno juttu ja ennen kaikkea sopii sulle kuin nenä päähän(tai sialle suorat housut)
 Oikeesti, minust tuo oli hauskasti sanottu, mutta en silti oikein tajunnu että vertasko kolleega minua sikaan.Uskaltaiskohan joskus kysästä.)))Nyt pitää mennä, tämä oli vain tuo unen ylöskirjaaminen, koska iltapäivällä sitä en enään varmaan muista.
Hei vaan hei ja illalla ehkäpä lisää...
2月21日 Ihanaa musiikkia:)
HRRRR. Tosissaan talvi on tullut . Hämeessä hitaat palelee, ja nenät punaisena ihmiset tallustaa. Päivä kuitenkin oli niin aurinkoinen ja ihana, autosta kun maisemia katselin. Hymyilin itsekseni. Niin, moni ihmetteli edellistä purkaustani, ja mietinkin että pitääkö se kokonaan poistaa. En kuitenkaan sitä tehnyt, eräs sanoikin ”kirjoitettu mitä kirjoitettu, mitä niitä poistamaan” Elän aika intuitiivisesti elämääni, ja olen sellainen luonne että nopeasti tuuleni vaihtuu laidalta toiselle. Mielialaani vaikuttavat monet asiat, monet sanat ja monet ihmiset. Luulen että minun olisi kuulunut syntyä punapäisenä, koska tulistun suhteellisen nopealla kiihtyvyydellä. Tosin tiedän ihmisiä joiden kiihtyvyys nopeus on vieläkin suurempi. Kuitenkaan, hyvät ystävät ei kannata olla ihmeissään, kirjoittaapa meikäläinen mitä tahansa, elää vaan myötä ja vastamäessä mukana. Tänään, today, idag- on tunnelma hieman innostuneempi. Astetta positiivisempi, sanoisin. Itseasiassa tänään päivä oli tavallaan aivan perinteinen, ja taas tavallaan uusia asioita tulvillaan. Nyt on aika kehittää toimintaansa, ja panostaa töihin hieman innokkaammin kuin tässä viimeaikoina on tullut tehtyä. Varsinaisesti se ei vaadi suuria operaatioita, minun tulee vain saada ajatukseni paljon positiivisimmiksi. Taustatiimi on vallan loistava, joten sen puoleen ei pitäisi olla mitään ongelmia. Kuulin niin positiivisia sanoja kuitenkin tänään, työhön liittyen, että jo se piristi mielialaani. Aamupäivä antoi työn positiivista antia , mukavia ihmisiä ja hetkiä. Iltapäivä jännitti, mutta tietenkään.. TIETENKÄÄN,.. en tunnustanut mitään. Enkä usko että kukaan mitään huomasi. Allekirjotin siis uuden työsopparin ja sain uusia haasteita. Vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta. Toivoisin että työnantajat useammin arvostaisivat työntekijöitään, ja kannustaisivat antaisivat positiivista palautetta, niin monen sielun työmotivaatio nousisi pilviin. Ainakin aikaisemmista työpaikoistani muistan muutaman positiivisen asian, mutta enemmän nousee mieleen ahdistava tunnelma, ja kiireisyys, sekä se että vaikka itsensä olisi tappanut työllä, työnantaja ei kiitosta suonut. Nykyisessä paikassani arvostetaan työntekijöitä aivan toisella tasolla, toki vaatimattomasti sanoen, on syytäkin. Työ on erittäin rankkaa ja vaatii tietynlaista persoonaa, pitkäjänteisyyttä, hermoja ja malttia. Vastineeksi tuosta saa tehdä itsenäistä suunnitelmallista työtä, jota pystyy säätelemään ja kehittämään omilla voimavaroilla ja välillä tukeutuen muihin. Itsenäisyys on yksi niistä tekijöistä, joita arvostan. Iltapäivällä nopeasti kävin viemässä kassillisen kampetta kirppikselle, ja vein samalla esikoisen mummilaan. Siitä matkani suuntautui kohti Helsinkiä, ja kotiin päin ehdin vasta viiden jälkeen. Oli mahdottomasti nälkä, sillä olin juonut vain 2 kuppia kahvia ja syönyt salmiakkia. kyllä kai silläkin hengissä pysyy. Heh. Mummilla oli kuitenkin kahveet valmiina ja tuoreita itsetehtyjä karjalan piirakoita. Niitä oli vain muutama jäljellä, olivat tehneet kauppansa. Poika oli viihtynyt hyvin, vaikka pakkastakin oli. Olivat käyneet kaupassa, ja lämmittäneet saunan,jutelleet asioista, aika vähän nykyään Markus mummilassa aikaa viettää, kun alkaa olla niin iso, ja aina siinä pienemmät hulisee, niin tarinatuokiot jäävät vähemmälle. Tosin eihän mummilla käymiseen ole mtn ikärajaa Kahveen jälkeen tultiin kotiin. Nyt oli rapsojen teot tältä päivältä ohi, tein ne jo päivällä ja kurkkasin vain nopeasti päivän meilit. Tänään oli Kirkon ulkomaanavun järjestämä Juha Tapion konsertti . Mahtava tilaisuus kertakaikkiaan. Juha on valloittava esiintyjä, vähemmän vaatimaton persoona, mutta niin starojen kai kuuluukin olla. Kappaleet ovat aivan mahtavia, kannattaa kuunnella tarkkaan, jos artisti ei ole tuttu. Hän sanoittaa useimmat biisinsä itse, ja miten löytääkin sellaisia aiheita, joita jokaisen korva ja sydän voi tavallaan kuunnella. Tyttönen halusi lähteä kuuntelemaan myös, olihan Juhan biisit tuttuja, kuuntelen niitä usein kotona, ja muksut myös. Mukana olivat kesällä yhteisvastuukeräyksen yhteydessä järjestetyssä tilaisuudessa.(Kirkossa, ja Kuopunen nukahti, eturivissä istuissaan, hih) Eilen postilaatikosta tipahti hauska kirje. Tytöllehän se oli osoitettu, ja hän sen jätti levälleen eteisen peilipöydän päälle. Kirjeen oli kirjoittanut naapurin 6 vuotias neito. Siinä luki näin: ÄLÄ TULE HAKEMAAN MINUA; SILLÄ EN OLE KOTONA-OLEN NÄET ELOKUVISSA Heh. Tuli mieleen oma kirjeeni jonka löysin kun äidin jäämistöä pengottiin. Olin ekaluokkalainen, ja kirjoittanut- ÄITI JOIN MAITOA JA VAIHDOIN SUKKIKSET KOULUN JÄLKEEN. OLEN JOSSAIN ULKONA. Äitiä kyseinen kirje oli ehkä naurattanut, mutta oli halunnut sen säästää. Meillä äippä oli aina yleensä kotona, siksi olin jälkeenpäin ihmeissäni kyseisestä kirjeestä. Missähän äiti oli mahdollisesti ollut? Lapsuuden ystini kirjeen löysin myös, olenkohan siitä puhunut. Kirjeessä luki rakkauden tunnustus veljelleni. Ysti kertoi toisen olevan niiiin ihana, ja hyvän näköinenkin vielä. Ikäerokaan ei haitannut. Ystäväni oli muistaakseni 6 vuotias kirjoittaessaan tuon, ja veljeni siinä vaiheessa oli siis 16. Sellaista. Olen miettinyt taas paljon kirjoittamisen vaikutusta. Kirjoitetut sanat ovat niin paljon todellisempia kuin sanotut. Kirjoitettuja voi selata ja plärätä edestakaisin, ja lukea uudelleen ja uudelleen. Sanotut sanat jäävät kaikuina soimaan päässä, mutta aikojen saatossa ne hieman muistin mukana muotoutuvat uudelleen. Ajattelin jos löytäisin netin välityksellä jonkun ihmisen jonka kanssa voisin kirjoitella, ja vaihtaa ajatuksia. Vaikka englanniksi. Haluaisin kirjeet KIRJEINÄ. Käsinkirjoitettuina kirjeinä. Meidän perheen ukkeli on ollut energiaa pullollaan. Hän otti ja pesi olkkarin matot, hurautti imurilla nurkat puhtaiksi. laittoi pyykkikoneesta pestyt pyykit vapaaehtoisesti kuivuriin. Oli kehveli tiskannutkin. Vienyt roskat. Mitäs minä olen tehnyt. Noh, kävin kaupassa, ja konsertissa, ja ajoin tänään jokusen sata kilometriä. Tasa-arvon aikaa.Niin. Sellasta sitten vielä. On aika tylsää, jos laittaa jollekulle viestin eikä toinen muista ehdi pysty tai niin ed. vastaamaan. Jostain kummansyystä se vaivaa, ja miettii kaikenlaista. 2月19日 Hetkessä kaikki muuttuuTänään tuijotin silmiini peilissä, pelästyin katseen avaruutta ja tyhjyyttä.Vilkaisin olkani ylitse eiliseen, näin mitä halusin nähdä. Siihen uskoin, luotin.Nyt sitä ei enään ole,hetkinen vain ja kaikki on kadonnut.
Vilkaisen olkani yli kauemmas menneisyyteen,näen itseni erilaisena kuin nyt. Yritän nähdä onko katseeni ollut silloinkin tyhjä, mutta en enää erota sitä.
Katsoin uudelleen syvälle silmiini,ja kysyin itseltäni, mitä on tapahtunut?Silmäni tuijottavat elottomina takaisin, ja näen niissä kosteutta.
Elossa ovat sittenkin.Kuin varoen, karkaa kyynel pehmyttä posken linjaa alas..putoaa maahan, ja katoaa...
Käteni kurottaa kohti rintaa, ja riistää irti sydämen,joka verissänsä valuu tyhjentyen kun ojennan sitä kämmenelläni eteenpäin.
Katson lasittunein silmin miten se kutistuu, ja kuihtuu olemattomiin.
Sitä ei enään ole, onko sitä koskaan ollutkaan.
Näin ajatukseni murenevat, ja minusta tulee joku muu, vieras; vieras myös itselleni.
2月18日 Erittäin MIELENKIINTOISTA!!!!Pääni pursuaa ajatuksia juuri nyt.
Kävin Aalukan blokissa, ja hän herätti kysymyksillään ja omilla vastauksillaan mielettömän ajatusvirran minun pääkopassani.Mielenkiintoisia kommenttejakin oli, ja omani laitoin jatkeeksi: Monologin, jota kukaan ei jaksa varmasti lukea.
Kyse oli Oletko sinä onnellinen?
Tässä kopsasin kommenttini, ja laitan sen tähän yleiseen tsekkaukseen.Mun päässäni vilisee.
Ja kuten huomaatte, olen hieman erillainen vastauksissani.tai ainakin niin minulle Vanhempainyhdistyksen kokouksessakin sanottiin kun esitin räväkkään mielipiteeni siitä mihin mielestäni kerättyjä rahoja käytetään, ilmoitin olevani useimmiten asioista erimieltä, niin puheenjohtaja vastasi että :"SE on huomattu JUU")kerron siitä joskus lisää, mutta ehdoton mielipiteeni on se että ensimmäisenä pitää ajatella mitä sillä rahalla saadaan LAPSILLE-ei virkistystoimintaa tms. No mutta Onnellisuudesta en ole erimieltä, se vain on kiinnostava aihe,.ja esitin oman näkemykseni näin:
Onni on mielenkiintoinen käsite. Onko onnellisuus pitkäkestoista, vai onko ihmismieli niin vallaton, että unohtaa välillä olla onnellinen.Voiko onnellisuus olla piilossa, ja nostaa päätään kuten kukkanen keväällä mullan alta.
Hyvän olon tunne, onko se onnellisuutta, vai luetaanko onnellisuudeksi jatkuva tunne siitä että kaikki on hyvin tai että ei vaadi enempää kuin elämä on antanut nyt.
Mitä onnellisuus on?
Jos onnea pitää itsestään selvyytenä katoaako se?
Minun mielestäni onnellisuutta on monenlaista. Siihen ei tarvita välttämättä rahaa ja maallista mammonaa, jonkun toki sekin voi tehdä onnelliseksi. Mutta välillisenä myös rahalla on merkityksensä, sillä monesti onnelliseksi tekee esim.matka, yhdessäolo, kesämökillä vietetty aika.Oma uusi asunto, muutto omaan taloon- Niihinkin välillisesti on tarvittu rahaa.Ilman rahaa on vaikeaa saada omaa paikkaa, omaa rauhaa, kokea elämyksiä.Nekin tekevät monen onnelliseksi.Lähes kaikki etsivät onnea, ja tunnetta siitä että kaikki on hyvin. Vaan on myös niitä joille ei mikään riitä, kun tavoitteen saavuttaa, ilo siitä katoaa nopeasti.
Rehellisesti sanottuna en tiedä voinko sanoa olevani käsitteenä onnellinen. Nautin kyllä elämästäni, minulla on ihana perhe, ja olen saavuttanut tavoitteita. Useimmiten ajattelen olevani onnellinen tai ajattelen minun pitäisi olla onnellinen.Nautin pienistä asioista, kuten blokissani kerroin, esim.tuleen tuijottelu on minulle nautinto. Hiihtäminen on nautinto.Läheisyys on nautinto.Lukeminenkin on nautinto, syöminen ja ruuanlaitto. Pienet arkiset asiat, niistä nautin.Mutta onko nauttiminen sama asia kuin että on onnellinen.
Tänään onnellinen jostakin, huomenna otsa kurtussa onnettomana jostakin.
Minä olen tunne ihminen. En ole aina onnellinen, enkä edes halua sitä, minusta on mahtavan mukavaa kun tunteeni räiskyvät, ja välillä olen epätoivon kuilussa ja taas hetken kuluttua onnellisuuden aallonharjalla.
Uskoisin että onnellisuus on käsitteenä sellainen että se mielletään juuri arkisista asioista nauttimiseksi, siitä että on tyytyväinen siihen mitä on ja mitä on saavuttanut.Onnea voi olla rakas ihminen, tieto siitä että joku rakastaa.Onnea voi olla se että parantuu sairaudesta, tai että kivut hetkeksi hellittävät.Onnea on myös varmasti terveenä pysyminen.
Pohjimmiltani olen minäkin "onnellinen", mutta en vielä valmis olemaan tyytyväinen kaikkeen:)-(monologi:)) 18.2.2007 15:42
Puhuimme muuten naapurin kanssa elämästä, ja siihen liittyvistä asioista, ja nauroimme toisillemme, kun olemme todella omineet omanlaisen mielipiteen jokaisesta asiasta,olemme aika avoimia, ja ajaudumme omituisiin tilanteisiin todella helposti.
Naapurille oli eräs mieshenkilö sanonut että hän on Virkistävän erilainen.Naapuri sanoi minulle, että hänen omasta mielestäänkin hän on sitä, ja hänen mielestään myös minä olen sellainen.
Lukeutuuko tähän kategoriaan muita ihmisiä, tunnetko sinä olevasi virkistävän erilainen??
Minusta tuntuu, että minä en tee mitään asiaa aivan normaalisti.
Turha väittää, ainakaan niiden jotka minut livessä tuntevat, ei virtuaali minänä, että tämä ei pitäisi paikkaansa.
Mä haluan nyt kahvia. Se siitä kaffelakosta, närästi mitä närästi.
Ai niin, kävin uudella kirpparilla, ja varasin paikan.Kun tätä romua nyt edelleen löytyy, niin mikäs siinä. Viikon vuokra on 8 euroa halvempi kuin tässä edellisellä kirpputorilla.Katotaan nyt,...
Son nyt moro, pusitustenhalitustenjarutistusten kera.
2月17日 Mind map-Mieleni tähtitaivas:)-jatko-osa lauantaiseenMind Map-mielenkiintoiselta kuulostava sana.Lyhyesti sen voisi suomentaa ajatuskarttana, mutta tuolla sanalla on monta muutakin merkitystä.
Luen mielenkiintoista kirjaa, jossa käydään läpi lukemistekniikoita(voiko sellainen olla mielenkiintoista-hehhee)ja sitä millaisella lukemisella saa aivot ymmärtämään ja sisäistämään kaiken luetun tekstin.
Kyllä on monenlaisia asioita joita ei tule ajatelleeksi, liittyen lukemiseen.
Moni ei lue ollenkaan. esim.vanhin lapsistani, ei ole innostunut lukemisesta, kun ei saa ajatuksiaan ilmeisesti pidettyä siinä tekstissä, eikä saa kirjoitetuista sanoista sellaista mielikuvitusrikasta maailmaa, kuten minä saan. Siinä syy miksi rakastan lukemista. Rikastan kirjan maailmaa omalla näkemykselläni, ja näyttelen sen kirjan pääosaa, samaista itseni siihen persoonaan kenen näkökantilta se teos on kirjoitettu. Mikä mieletön mahdollisuus kuvitella olevansa erilainen, tuntevansa eritavoin.Näen tapahtumapaikan , kuvittelen sen meileisekseni kirjailijan sanoin.
Kun hyvään tekstiin uppoaa täysin, ei kuule ei näe ympärillään mitään muuta. Jos joku keskeyttää lukuelämyksen on aivan sekaisin mikä maa mikä valuutta, eikä edes halua palata tekstistä todellisuuteen. On ikäänkuin vihainen, kun keskeytetään, juuri kun on tunnelmassa mukana.Kirjat
 Samoin tietysti voi ajatella blokiesta, pienistä ihmiskohtaloista kertovista tarinoista, jokaisen erilaisen ihmisen tapahtumista, ja näkemyksistä. Niihinkin voi eläytyä, eikö vaan.Nooh, tänään päätin että joka päivä keskityn hetken lukemiseen. Kirjahyllyni pursuaa kirjoja joita en ole lukenut, mutta jotka minua kiinnostavat. Luin tuossa toista tuntia, tosin tätä tietokirjallisuutta, ja sain virikkeitä ja inspiraatiota ihan töihinkin.(Shittiä, nyt ei pitänyt ajatella töitä, mutta miten pääsikin lipsahtamaan.)
Tästäpäivästä alkaen otan jokaisena päivänä kirjan käteeni, ja luen keskittyen siihen sen hetken. Tänään luin toista tuntia, huomenna luen ehkä vähemmän aikaa, mutta luen kuitenkin.
Ajatuskarttaa päänsisältäni voisin luoda hieman myös. Miettisin mikä olen, miksi olen ja miten etenen elämässäni. Ajatuksena ajatuskartta kuulostaa hassulle, mutta loppujen lopuksi siitä voi olla konkreettista hyötyä ainakin minun tapauksessani. Kun mieleni ailahtelee epävarmana puolelta toiselle.
Minun ajatuskarttani keskeisin asia on siis minä itse:) Aika itsekästä ja mahtavaa. Minä, oman elämäni keskipiste.Voi peppu:(((
Asiasta kolmanteen. Synttärit meni mukavasti. Mandi sai hienot rattaat, ja kova mekkala nousi jos sisko yritti hipaistakkaan kärryihin. Luultavasti metelipitoinen ilta tiedossa
 . Kyllä meidänkin lahja paketti taisi olla mieleinen, siellä oli kaikenlaista diipadaapaa. Vietiin Mealle erikseen pikku juttu, jotta riitti touhua hänelläkin.Kakku oli hyvää, mutta koska olin syönyt kaalisörssyä pohjiksi kaksi isoa lautasellista, ei onneksi mahtunut kuin 1 kupponen kahvia ja pikkuruiset kuivankakun ja täytekakun palat. Saan ne ehkä anteeksi.
Aika hiljaista porukkaa oli, mutta kukahan siellä pölpätti jälleen isoon ääneen. Must tuntuu taas, että olen smalltalkin maailman mestari.
Makella oli kiire HPKn peliin joten eihän me kovin kauan siellä sitten voitu olla. Annika nosti ison metelin kun oltiin liian vähän aikaa.Mutta siinäkin ajassa saatiin jo hilpeä mieli, kahvia ja sovittua että tyttöset tulevat meille yökylään ens viikonloppuna. Tosi mukavaa, koska tänä vuonna eivät olekkaan vielä yötä olleet kertaakaan.On jo aikakin tulla tätskälle yökylään.
Nyt alkoi muuten muksuilla hiihtoloma, joten on kehiteltävä jotain ilta ohjelmaakin, sillä pitäähän sitä yhdessä hiihtiksellä jotain tehdä.Luistelua ja hiihtoa, tietenkin, ja ehkä mäenlaskua.)
Kaipaan taas tulta, joten ehkäpä saan porukan kammettua laskiaismäkeen ja laavulle makkaran paistoon.Haluan tuijotella tulta, ja nauttia tunnelmasta. joskus kun uskaltaisin menisin myös yksin, ja miettisin elämääni ja sen tapahtumia.Olenko ikinä kertonut miten haaveilen omasta avotakasta, tai uunista, jonka vierellä voisin istuskella tuijotella tuleen ja haaveilla.Tulella on hypnoottinen vaikutus, ja joskus kun pääsen vaikka harvoinkin lämmittämään puukiuas saunaa, istun siinäkin vahtien lämmön kertymistä. Hassua, mutta ihanaa.
Siksi haluaisin oman mökin, jonne voisin mennä hiljentymään, ja tuijottelemaan tulehen. Mutta myönnän olevani kerrostaloihminen edelleen muuten, ja haluavani kotiin palata. Tai ehkpä voisin kuitenkin asua jossainomakoti
talossakin, koska sauna on minulle elinehto. Kotihan on siellä minne se luodaan.
Tänään sanoin eräälle ystävälleni, joka muuten sai uuden työpaikan (Onnea vielä kerran
 )että ihmisen on uskallettava ja tehtävä muutoksia elämässään. sanoin niin, ja samalla mietin itseäni. Monia vuosia olen tallannut tähän samaan tahtiin, ilman isoja muutoksia. Mindmap tekee töitä, mutta en silti ole tehnyt mitään ratkaisuja.Isoja ratkaisuja on ollut työpaikan vaihdos, yli kolme vuotta sitten, vai onko siitä jo alkamassa neljäs vuosi.Sitä päätöstä en ole katunut.On niin kovin helppoa neuvoa toisia ja tehdä kuitenkin itse eritavalla kuin omat neuvot.Luultavasti mun on saatava asioista elämys ja toimittava nopeasti, tai muuten en uskalla tehdä mitään erilaista elämässämme tai elämässäni, en tiedä onko se nyt monikkona sanottava asia vai yksikkönä.Riippuu millaista asiaa päätös koskee, peruselämää vai hankintoja.
Unohdin katsoa kuka ne Euroviisukarsinnat voitti.
Noh, ehkäpä minä selviän ilman tuota olennaista tietoa. Tunnin päästä mun pitää olla töissä.Onneksi tämä rumba loppuu,...viimeistä lauantaita viedään.Hih se pitää vielä kertoa, että kun lähetin naapuriin sitä kaalisörssyä..niin äskettäin tuli viesti. "pojan mielestä kaalisoppasi oli taivaallista":)))Vähänkö olin otettu:D
Mietin muuten tänään tosissaan myös sitä, että kahvinjuontia pitää minimoida.Eilen ja tänään on ollut selvästi vaikeuksia , ja närästystä johtuen liiasta kahvin juonnista.Heh niin no eilen se isoin syy oli se kuivahko Rose viini.
Siitäpä johtuen laitoin veden kiehumaan ja juon kupin cuppozinoa ennekuin menen duuniin.
Arvatkaa vaan tekeekö mieli lähteä pilaamaan tämä mukava viikonloppu
Huomiselle on suunnitelmia luvassa, HALUAN hiihtämään, ehdottomasti. Kirppikseltä on haettava kamat myyntiaika on umpeutunut. Saas nähdä jätänkö jotain vai otanko mukaan, ärsyttävää kun ne on romuja mitä ei tarvita. mutta jospa ottaisi sieltä uudelta pöydän.
Uusi kirppis on avattu tänään, lupasin että kipastaan sinnekkin katsomaan. Kävelylenkki ja terapiatarinointi olisi kiva, kamun kanssa ehditään nykyään niin harvoin minnekkään.Sitten oli vielä meilessä se laavuilu huomiselle, koska on kuitenkin laskiais sunnuntai.Illallahan menen TÖIHIN. Voi peppu.Mutta huomisen jälkeen sen pitäisi olla ohitse.Lupasin siis myös itselleni että luen hetkisen.
Ensiviikolla on pari ajoa Heinolaan ja yksi ainakin Helsinkiin ja käyn myös Kouvolassa jossain välissä. Kilometrejä siis tulee..
Mielessä on kaikenlaista,..joten MindMap on alkanut muotoutua.Heh..
Oikein mukavaa lauantaiehtoota toivotellen Sarppa
Kaalilauantai, mmmmm Kuka tykkää kaalista käsi ylös...Minä minä:).Eilen kaupassa päätin että nyt pitkästä aikaa teen kaalisörsseliä, joka kaikille meidän perheessä maistuu. Jopa kersoille, ihme kyllä.Yleensä olen sen tehnyt kokkipataan, mutta tänään tein sen isoon 5 litran kattilaan, ja täyteen näytti tulevan, piripintaan asti.Heräsin tänään aika ajoissa, mutta kun ei kiirettä ollut lepäilin kuten tavallista vielä jonkin aikaa.Kahville nousin kymmenen jälkeen ja luin lehden siemaillen aamukahvettiani.
Yövieras oli herännyt ajoissa ja herättänyt mukulat, joten kohina täällä kävi koko aamupäivän.Pyykkishow jatkui, kuivurista ulos ja uutta tilalle, ja lisää pyörimään. Ei näytä vähenevän , ei yhtään.
Kaalisösselin tekemiseen meni hetki aikaa,.leikkasin kaalin ohuiksi suiruiksi paistoin jauhelihan valmiiksi, ja pilkoin porkkanat sipulit ja lisäsin hirssisuurimot kiehuvaan lihaliemeen.Tuoksu ovat sen mukaiset, mutta maku mitä mainioin:)
Jätin sopan porisemaan hiljalleen hihtoretkemme ajaksi.
Olimme suunnitelleet lasten kanssa jo viikolla että tänään mennään hiihtämään. Aloimme vermeitä etsimään, suksia monoja jne. Huokaus. Tomi oli unohtanut eilen koululle omat mononsa, ja siinä se riemu sitten alkoi. Soitin naarurille, jonka poika on kolmosella, ja kysyin että ei sattuis olemaan ylimääräsiä monoja. No ei ollu ylimääräisiä, mutta kun ovat A-viruksessa ei koko hiihtolomalla taida olla heillä mahdollisuuksia hiihtämiseen. Eikä muutenkaan ole hiihtointoa, kuten eräillä...
Loppuhyvin kaikki hyvin päästiin lähtemään, vaikka Markus sanoikin että haluaa sittenkin luistelemaan kentälle, enkä nyt alkanut siinä meuhkaamaan että on pakko tulla meidän kanssa.T...lähti pilkille toisen naapurin äijän knssa, ja me kolme suunnattiin kohti latuja.
IHANAAAAAAAAAA:) No, pientä kiukuttelua neidolla matkassa mukana, mutta sekin unohtui loppujen lopuksi.Kuuntelin suksien suhinaa, ja vaikka lasten tahtiin olikin mentävä, eli suht paljon hitaammin kuin oma vauhti niin nautin kyllä täysin rinnoin.Sitä tunnetta on oikeasti sanoin vaikea kuvailla, kun ilma on suhteellisen lämmin, ja hiljaista aivan kauniin latureitin varrella. Jokainen veto tuo onnen tunteen sisuksiin, se mielihyvän hormooni virtaa pitkin kehoa. Näitä mielihyvän aaltoja saa joskus, ja niistä kyllä nauttii pitkän aikaa.
Tänä vuonna hiihtäminen on minulla jäänyt vähiin, en tiedä mitä olen tehnyt ja mihin aikani on uponnut, mutta se mistä nautin on jäänyt todella väliin. Olen ollut niin ajatuksissanikin, ja ehkä jollain tasolla masentunut väsynyt ja levoton, etten ole tajunnut mitä pitää tehdä miten toimia että ajatuksetkin vähän tuulettuvat.
Hiihtäminen on sen kaltaista terapiaa, että musitan miten tahkosin kun esim. nelisen vuotta sitten (onko siitä niin kauan) äiti vanheni silmissä, ja alkoi sairastelemaan, ja olin tukipilarina siinä hoitamassa häntä, työn ja perheen ohella. Silloin ne ajatukset hukkuivat kevät auringon mukana ladulle, ja jaksoin hoitaa kaiken taas kiltisti tunnollisesti ja uskollisesti.
Jokaisen ihmisen pääkoppa kaipaa tuuletusta välillä, ja liikunnan suomaan iloa. Sitä on sanoilla vaikeaa toiselle selittää, mutta sen kun kerran kokee, tietää msitä puhun.
Siksi on harmillista kun kaikki eivät edes malta tai halua pienintäkään liikuntahetkeä itselleen suoda, sitä tulee väsyneeksi apaattiseksi pahantuuliseksi ja haluttomaksi kaikkeen. Nimimerkillä KOKEMUSTA ON!!!
Kun tultiin kotiin, alettiin jäähdyttelemään kaalisörssöä, ja pakkasin sitä naapurin sairastupaankin vietäväksi. Tomi kiikutti lämmintä ruokaa oven taakse, ja minä laitoin tekstarin että saa hakea. Kari olikin alkanut innokkaasti syömään, naapuri ei voi itse syödä kaalia, mutta ainakin lapsensa sai ruokaa. A-virus on kuulemma todella rankka.Voimat on poissa, ja molemmat ovat syömättömyyden vuoksi laihtuneet useita kiloja.
Me sen sijaan syötiin hyvällä ruokahalulla(sanotaanko vähän liiankin hyvällä) ja nyt tulin hetkeksi koneelle sulattelemaan.
Lähdemme kohti Mandin 2 vuotis synttäreitä:)Eli...lisää ihanaa syötävää luvassa.
Eilen aivastelin useita kertoja ja lihaksia hieman kipristeli. nyt joskus tuntuu että nenästä valuu kirkasta,..perkule etten vaan kuitenkin olisi saanut jotain salakavalaa pöpöä jostain,..äääääk.
Kirjoittelen vielä jotain kun palataan, ei me siel voida kamalan kauan olla kun Markus haluaa ehdottomasti kuulemma kerhon peliin. Mikäs siinä, kausilippua en tullut turhaan ostaneeksi, halvemmaksihan se näin tulee.
huomenna ne lähtevät sinne risteilylle.
Tänään tulee euroviisukarsinnatkin.Mietin tuos kyllä, että menisinkö vielä yksin hiihtelemään, kun ladulla on kymmeneen asti valot. Kymmeneen tosin olen menossa töihinkin.
Nyt sukkikset jalkaan ja hamonen päälle, korkkarit jalkaan ja menoksi.Synttärit alkavat.
Palataan asiaan myöhemmin:))))
Peli tohinaa:)Hauskoja juttuja joskus lapsilla. Kuten tänään Aliasta pelatessa kuopunen alkaa selittämään sanaa:"tätä MEILLä ei ole koskaan synttäreillä"Minä arvasin sanan oikein, se oli täytekakku.
-myönnettäköön, etten ole innokas kakun tekijä..mutta siihen on syynsä.Tiedäne ttä se on HYVÄÄ, mutta kun muksut oli pikkusempia, tein aina isot kakut, ja joka mukelo jätti sen syömättä lautaselle, ja ne syötettiin Sirulle, kalliit kakut, kermoineen hilloineen puhumattakaan tekovaivoineen.. Minä päätin ja ilmasin itseni hyvin, että en aijo koiraan tuhlata vähäisiä rahojani, vaikka Siru kiva koira onkin. Keksin aina jotain muuta syötävää mitä tein, letuja hamppareita hotseja, jäätelöä jne jne jne..olen myös tehnyt...popkorinauhoja...jeee.Koitahan pujottaa itse neulalla ja langalla popcormeja nauhaan..menee nimittäin hermo.Luultavasti seuraaviin synttäreihin jotka nyt sattuvat olemaan esikoisen, mun on tehtävä kakku.Luultavasti se on kokokohta tällä hetkellä:)
'Kyllä meillä oli oikein mukava ilta tänään.Noh..ensin työt, sitten duunipuhelut, yllättävän paljon soi puhelin tänään. Mutta tulihan hoidettua ne ja annettua vinkit jne.
Ajoissa tulin kotiin, hieman mietin siivoisinko mutta naapuri tulikin kahveelle. Sain hänet houkuteltua meille iltakyläänkin, mukaan peli iltaan.
Ennen illan istujaisia kävin kaupassa, keräsin kaikenlaista mukavaa purtavaa kuudenkymmenen kolmen euron edestä. Huh...no ei hätää, plussakortilla tuli alennuksia, ja kylän uusi kauppias oli lähettänyt vielä 10 % alennuskuponkin että saadaan HALVALLA.Hinta putosi muistaakseni 46 euroon, joten...kannatti näyttää korttia sekä luopua alekupongista.
Kotiin kun tulin pika pika siivoilut, eli vessan pesu ja imurointi tiskit ja pyykin viikkaukset. Huoks. Naapuri oli innoissaan kun kutsuttiin meille, soitti jo kuudelta että saako jo tulla.
. Sovittiin sitten että puol seitsemältä. Yhdessä tehtiin purtavaa,. Pilkottiin vihanneksia ja aseteltiin astioihin.Tuli kivan näköistä, vaikka itse sanonkin.
Kyllä oli mukavaa kun lapsetkin innoissaan sanoivat että wauuu ihania herkkuja. Ajatelkaas meillä oli kasviksia dipattavina, oli kukkakaalia porkkanaa, kurkkua tuoreen ruisleivän ohuita siivuja, riisikakun paloja, appaelsiinin suikaleita, omenan lohkoja. MMMMM...sitten ostin keijunSitruunan makuista juustolevitettä, ja se meni kuin kuumille kiville. Tehtiin popcorneja, ja vielä oli niitä ei minkään makuisia maissi ötkylöitä. Mutta, hei...dippikastikkeen kanssa aivan mahtavia.Muksut joivat tummaa mustaherukka mehua, ja me naapurin eukon kanssa viintä. Hän toi Rose pullon joka avattiin kun leikattiin dipattavia kulhoihin. Hyvää roseta mutta...huomasin että mua alkoi jälleen närimään. Mistähän sekin johtuu, ihmettelen edelleen.
Nooh, hyvä sinänsä, en sitten montaa lasia tuossa nautiskellutkaan kun teki jo meil kahvia.
naapurikins anoi että voi iten ihania syötäviä tehtiinkään, ja totta se olikin. Helppoa kevyttä ja hyvää.Kukaan muksuista ei pyytänyt karamelliä, sinänsä harvinaista.
Kiva ilta, naurun remakoineen ja sitten lukuhetkineen aivan lopuksi. Naapurin vieraileva pikkuneito sai luvan jäöäädä yöksi, kun aloimme pelaamaan niin myöhään että meinasi tulla surua, kun olisi kotiin pitänyt lähteä.Äitensä soitti, ja sain ylipuhuttua yökylään tytön meille. Tosin puhumisesta ei mtn tietoa...kuns anoin että voisihan Noora jäädä meille, äitensä sanoi että jaa..no voi tietenkin.Se siitä ylipuhumisesta.Hih.
Itse muistan miten kivaa oli pineenä jos joku pelasi mun aknssa, äiti tai joskus isä,..kumpikin tsi harvoin jouti. Sitten oli varamummo joka pelasi, ei mitään sukua siis, mutta laspensa isoiksi kasvattanut mummeli, joka vaarinsa kanssa yksinäisenä asusteli.Aune pelasi ja Aimo antoi vain parransänkeä kun nappasi polvelleen kikattavan tyttösen:)))-Sellaisia muistoja tulee omasta lapsuudest:), Miten tärkeää on antaa lapselle kiireetöntä aikaa, vaikka aina ei muka huvittaisikaan. TÄRkEÄÄÄÄÄÄÄ
Eilisestä jäi mainitsematta mun auton avainkatastrofi. Pudotin ne hansikoidusta kädestäni sellaisen puuritilän aukosta sisään,..katsoin kuin hodastettua filmiä,..ja ynisin kun ne putosivat. Ralli oli tietenkin jäässä, ja minä ajattelin että mitä mä nyt teen.Hirvee kiire oli tietenkin asiakkaalle.
Jotenkin oli kohtalo mun puolellani, kun avaimet putosivat niin vauhdikkaasti että ne oli jotenkin liukuneet rallin reunaan ja näkyivät kauniisti siellä. ralli oli meinaan niin jäässä ettei toivoakaan saada maasta irti.Sain ujutettua käteni sinne reunaan...ja avot...pelastus. Avaimet käsissäni.Mun arkieläämää tämä.
Kauhuntasapaino.
Katselin tuossa mukavaa tempausta, jonka lähikoulu oli järjestänyt oppilailleen. Lieneekö kyseessä ollut Unicef kävely kun meidän taniaisilla oli Unicef hiihto. Naapurikoulun muksut kulki kävelysauvojen kanssa hippulat vinkuen, ja mietin että hienoa kun lapset opetetaan vähän näille erikoisemmillekkin lajeille kuten sauvakävely. Ensimmäisitä kertaa nimittäin näin moisen tapahtuman.
En tiedä, miten must tuntuu että mulla ei nyt ole juuri mtn muuta sanottavaa .
Tavallaan mua ärsyttää kaikki ja ei mikään...pitää kai ostaa berokkaa, jospa sitten tuntuu paremmalle.
Noh...voikaa hyvin ja jotain sen suuntasta.
 2月15日 Unta kuuppaan, niin jaksaa Päivän aikana ei tullut laskettua miten monesti haukottelin, lieneekö hapen puutetta vai univajetta. Jäi tänään menemättä tekosyyn varjolla tanssiharkkoihinkin, kun ystäväiseni oli sairastunut A-virukseen. Harmillista sinänsä, tietenkin se että ovat sairaana, ja se että myös huomiseksi suunniteltu peli-ilta siirtyy.Tänään pelattiin kyllä jonkin verran uutta sanapeliä, joka osoittautuikin mielenkiintoiseksi myös lasten mielestä. Löysin kirppikseltä myös hieman Pictionaryä helpomman Piirrä ja Arvaa pelin 4 euron hintaan, ja sitä Kuopusen kanssa testailtiin.Käytin siis laatuaikaa lapsiin, kun jätin tanssin väliin. No, ei tuo ollut huono vaihtokauppa:)Päinvastoin, oli oikein mukavaa.Vaikka äitee haukottelikin koko ajan.
Jos mun aivoissa on jokin vaje...hapenpuute tms.
Päivä soljui muuten ihan ok, tein työni huolella, vaikka hieman etuaikaa karkasin kotiin päin.Noh, joinain päivinä on pitkiä putkia, joten joinain päivinä pitää hieman hellittää aikaisemmin.
Kävin tsiikaamassa vielä kirppispöydän kampsut, ja jotain jopa oli jälleen mennytkin. Vuokran jälkeen jäi mulle yli 45 euroa, jotenka maksoin vuokran pois, ja nyt on sunnuntaihin vielä myynti aikaa.Kaikki mitä tulee on silkkaa tuloa.
Kyllä mä sinänsä ymmärrän kirppis trokareita, jotka tosin ärsyttävällä tavalla pääsee kiertämään alvt, mutta...kauppa käy kuin siimaa, noissa kierrätyspisteissä. Tänäänkin katselin miten erilaisia ihmisiä paikka piti sisällään, ostajina. Mikä tahansa melkein käy kaupaksi, ja huvittavinta noissa on joskus se, että menee jokin tuote joka on roikkunut iän ja ajan siellä myynnissä, ja yht äkkiä joku tulee ja ostaa sen.
Mun 45 eurosta tuhlaantui seitsemän euroa, kun löysin tytölle kaks hyvän näköistä hametta, toisen minarin ja toinen oli kiva pitkä hame, yhteensä maksoivat 2.5 euroa. Sitten löysin sen pelin, ja itelleni 50cnt paidan. Niin että KAUPPA SE ON JOKA KANNATTAA:D. Eilen muuten kävin siellä myös, pikaisesti ja löysin pastelliliidut, ihanat uudet ja monivivahteiset.Saas nähdä mitä mä alan pastelleillani nyt taiteilemaan, vai annanko ne jollekulle lahjaksi.
Neljäkymppiä tienesteistä annoin esikoiselle matkarahaa kun lähtevät risteilylle, itse oli säästänyt pari kymppiä ja mummilta kuulemma on luvassa vielä jonkin verran. Risteileminen on kallista, kun mennään pizzalle, jne.Galaksyllä ne on menossa, ja kaverin iskä lähtee vahtimaan. Mun kanaemomainen käytökseni ajoi mut eilen soittamaan missä mennään, kaverin isukille. Mukava ukko ihan kyllä, hieman ehkä jäyhä näin meikäläisen pölinän rinnalla. Mutta..luotettavahan se vaan on, että ne siellä pärjää.
.Niin että nyt ei jäljellä ole kuin tuulenhuuhtoma per..e.
 Kaikki rahat mitä tuli, myös meni. Mutta olemme siis onnellisia.Rahattomia tosin, mutta onnellisia.Sen verran vielä näistä jutuista, että kuten huomaatte, mikään meiltä kotoa ei vähene, koska ostan joka päivä jotain lisää. Mutta, kuten ennekin olen todennut, tavara vaihtuu. Ei pääse pölyyntymään, eikä kyllästymään.Hih.
Pelitouhujen jälkeen mentiin kuopusen kanssa saunaan. Juteltiin koulujuttuja ja poika näytti karate temppuja.
Aika tyylikkäitä oli alastomana saunan pesuhuoneessa, viuhahtavat käsivarret ja nopeat pyörähdykset.Huomenna ajelen Padasjoen peräkylään. on aika lyhyen sorttinen päivä tieossa, ellen keksi jotain mikä sitä pidentää. Nooh, keksin toki, ja sitä paitsi, kipasin tänään hakemaan hieman ihanaa viintä huomiseksi, joten ei sillä niin väliä ole vaikka en hirveän pitkään jaksaisikaan heilua vastatuulessa. Ehdotin myös naapurilleni että voisin käydä kaupassa, kun hän lojuu 39 asteen kuumeessa ja A viruksessa kotona. Sen verran pitää olla partiolaishenkeä että kaveria autetaan mäessä ja mäen alla. Sanoin tosin että työnnän ne tavarat postiluukusta sillä en millään ilveellä halua ottaa nyt mitään viruksia. Jos piakkoin pääsisin viettämään talviloma viikonloppuja suunnitellusti, niin saisin hieman latautua, mutta jos olen kipeänä menee kaikki sekaisin. Tuossa nousee se kuumekkin vielä niin hitsin korkeaksi, ja kanttu on veissä monta aikaa. Viikkojakin ehkä.
Mutta, pöpöjä nyt lentää siellä sun täällä.Ikinä ei tiiä milloin saa minkäkin pikkupöhelön käsiinsä ja sairastuu. Mutten mä niit ala ajattelmaankaan. Tulee jos on tullakseen.
Luapsin sitten lapsille etä huomenna pidetään peli iltamat meillä, ostan jotain hyvää syötävää, ehkä dippaillaan kasviksia, porkkana suiruja ja kukkakaalia kurkkua ja ööö....vaikka jotain. Se on kevyttä, se. Sitten voisi ostaa salmiakkia...mmm...ja vaikka poppareita isoon kulhoon, että saadaan innoissamme levittää ne pitkin lattioita.
Huomenna alkaa laspilla hiihtoloma, on viimeinen päivä koulua. Tuntuvat odottavan sitä innokkaasti. Hyvänen aika nyt mennään hurjaa vauhtia kohti kevättä ja kesää.
Lauantaina on mandin 2 vuotis synttärit, menemme sinne iltapäivällä päikkäreiden jälkeen. kivaa, ja muksutkin odottavat innolla. jos vain päästään ajoissa ylös, puhelin vähän jos mentäisi ulkoilemaan, ja hiihtämään yhdessä Tervaniemeen. laavulla voitaisiin paistaa makkaraa, hiihtää lenkki ja ehkä osin vaikka jäällä luistellakkin.
Kuumaa glögiä tai mehua pitää varata, ja reipasta iloista mieltä.
Mulla on viimoinen viikonloppu lisätöitä, ja luulenpa että olen aivan puhki kun olen jos olen nuo suunnitelmat saanut toteutettua.Sunnuntaina sitten voikin nukkua pitkään, mutta kahdelta on oltava kokoamassa kirppiskamppeita loppuja pois pöydältä. Must tuntuu että alitan kymmenellä sentillä kaikki ja ne mitkä eivät mene, kirjaja nyt lukuun ottamatta jätän sinne ota ilmaiseksi koriin.Kirjat tuon kotiin, ne voi myyydä myöhemmin.
Sitäpaitsi voisin ottaa ihan jossain vaiheessa uudelleen, mullon vielä paljon turhaa skeidaa nurkissa.
mutta, ny mä hörppäsen kahvettia ja menen rötväilemään sänkyyn. Ajan huomenna taas useamman tunnin, joten pitää lähteä ajoissa,..ja jaksaa asiakkailla iloisena.
Nyt odotellaan ihania aurinkoisia vikonloppu kelejä.
Mukavaa viikonlopun odotusta:)))))))
2月14日 Mistä tunnet sä ystävän, ....Mistä tunnet sä ystävän..onko oikea sulle hän. Anna meren se selvittää...kuka viereesi jää.Kun on sinulla vaikeaa, ja kun tarvitset auttajaa,..¨
Viime vuonna varmaan olen laulanut tätä samaa laulua tai ajatellut, sillä se on mielestäni niin kaunis, ja ajatuksia tulvillaan.Saattaa olla että olen kirjoittanut siitä blokissanikin, samoilla sanoilla.Edelleen tuo on mahdottoman hyvä kappale.
Tänään olo ja elo heilahdellut laidasta laitaan. Tunteet on pinnassa, ja mieli ollut kireällä.Työt rassaa ja huono omatunto siitä, että ei yksinkertaisesti saa tehtyä kaikkea mitä pitäisi. Pitäisi kuulostaa jo pahanenteiseltä sanalta, ja siksi siitä tulee vastentahtoinen teko.
On tekemättömiä töitä, olen saamaton luuseri joka pohtii ja miettii vain asioita joille ei mahda mitään.
Hienoa siinämielessä että töissä annan muille neuvoja, muille jotka olemattomia asioita surevat ja miettivät, vaikka se ei tietyissä kuvioissa vaikuta muuta kuin häiritsevästi.Se on helppoa neuvoa toisia, ja itse tehdä toisin.
Miksi surra huomista, tai eilistä, kun tässä hetkessä elämme.Tässä hetkessä teemme ratkaisumme jotka saattavat vaikuttaa koko loppuelämäämme, vaikka ne nyt tuntuvat pieniltä päätöksiltä.Tai miksei isoiltakin.Hyvät neuvot, vaikea toteuttaa.Jokainen tietää tunteen että suree jo tehtyä, tai suree tekemätöntä.
Työmotivaationi heilahtelee laidasta laitaan. Mitä kovempi puristus päässä, sen lamaantuneempi tunnun olevan. Sitten jollain kummallisella tavalla taas skarppaan ja painan menemään. tuntuu kuin virittimeni ehkä sisään asennettu digisovittimeni on useimmiten off asennossa, ja kun on tila joku hipaisee, alan toimimaan sillä teholla millä kuuluisi toimia koko ajan.
Tunnepitoinen päivä muutenkin, viestiä pukkasi suunnasta sun toisesta. Kivaa niitä oli vastaanottaa ja saada ei siinä mitään. Huomasin että yhtäkkiä minulla on ystäviä monellakin suunnalla.Kuka millaistakin viestiä laittoi,vastasin itse tuolla omalla runollani.
Eilen kotiin ajaessani olin puolisen tuntia kohtaloani edellä.Tulin lammin kautta ja ajelin Tuuloksen suoraa kotia kohden. Puoli tuntia myöhemmin oli tapahtunut kuolonkolari jota varmasti jokainen maan lehti informoi otsikoissaan. Takaa-ajettu autovaras ajoi rekan nokkaan ja kuoli välittömästi. Lammin suoralla.Spekulointia tai ei, mutta kun monesti mietin onko oma kohtaloni tuolla tien päällä, itseaiheutettuna tai jonkun toisen, niin tälläiset tapahtumat minua kaihertavat erityisesti. Etenkin jos reitti on sama mitä itse kuljen kuten eilen ja muutamalla muullakin kerralla on ollut.
Lahti-Tamperetie on vaarallinen, se on kapea ja siinä ajetaan kohtuuttoman kovilla nopeuksilla.
Paljon ehdin tämän päivän aikana ajattelemaan, itseäni lähinnä ja omia haaveitani tulevaisuudesta ja elämästä yleensä.Mietin miten voisin antaa enemmän aikaa lapsille, ja silti aikaa myös itselleni. Tuntuu että kaikki vapaa-aika menee nukkumiseen tai juoksemiseen paikasta toiseen. Olen hajamielinen enkä jaksa keskittyä olennaisiin asioihin.Olen kireä, kiukkuinen vaikka koitan sitä hillitä.
Ihme kyllä unia en näe paljoa, tai ehkäpä en vain muista niitä.Nyt kun mieleni on näin levoton luulisi että se vaikuttaa uniini.Taas toisaalta, välillä herään öisin ja sydän tykyttää kummalisesti, joten luulen että silloin olen nähnyt unia, mutten muista niitä.
Kävin moikkaamassa iskää, ja jäinkin pidemmäksi aikaa höpisemään ja rupattelemaan. poikkesin ostamaan suklaata Ystävänpäivä terveisiksi, ja tarjosin kierroksen kaikille mummoille ja papoille.Muutama uskaltautui kysymään saanko ottaa kaksi konvehtia:)Isä oli myös mielissään, ja sain itsekkin jokusen maistaa, kahveen kanssa.Sopivasti menin taas iltakahvee aikaan.
meillä oli mukavat keskustelu tuokiot, isä istui ja hymyili, hänen kanssaan on vaikeaa saada kommunikoitua kun häneltä on sanat niin hukassa. mutta kuten aina tiesin että hän ilahtuu näkemisestäni, ja siitä että rupattelen niitä näitä, kenelle hyvänsä.Huomasin hänen katsovan minua ja sitten kun huomasin minun huomanneen hymyili ilkikurisen näköisenä.Ajatteli ehkä minun tyttöseni se siinä.Niin toisivoisin mutta aika mahdotonta on ajatella mitä ajatuksia hänen päässään liikkuu.Hoitaja sanoi että aina kun isä on levoton ja ärtynyt, auttaa kun sanoo että Sari tulee varmaan illalla käymään.Isä on heti kuulema levollisempi.
Asukkaita tuolla on monen sorttista, kuka hyvässä kuka huonommassa kunnossa. Minulle ja pöytäseurueelle kehkeytyi mukavat ja erittäin mielenkiintoiset keskustelut, ja tovi siinä vierähti. nauroimme välillä massut kippurassa, ja välillä siirryttiin vakavampiinkin asioihin. Eräs asukkaista, isää pari vuotta vanehmpi herrasmies, on erittäin hyvä kuntoinen mutta kokenut menetyksiä elämässään, ja ahdistunut siitä. Me keskustelimme elämän nurjastakin puolesta ja menetyksistä.Kolmeen kertaan hoitaja sanoi että on mahtavan mukavaa kun maltat jäädä puhelemaan muillekkin kuin sille omalle isukille, sillä kaikki heistä ovat yksinäisiä ja kaipaavat sosiaalisia kontakteja. Tuon kuulema ihan mukavan tuulahduksen tullessani, ja sanoinkin että kun on synnynnäisesti tälläinen hölpänpölppä,..niin...
Mukava tunne tuli itsellenikin, koska on mahtavaa löytää uusia keskustelukumppaneita ja uusia ulottuvuuksia aiheista ja ylipäätänsä elämästä, eri sukupolvien kokemuksilla. Myös hän kenen kanssa syvällisimmät keskustelut tulivat, huikkasi minulle ennen lähtöä että "kanssasi oli todella mukava puhella"Isää halasin lämpimästi, ja minusta tuntui kuin häntä olisi alkanut itkettämään. Isukki on laihtunut ja pienentynyt, niin se ikä vain tekee tehtäviään.
Nauru on jälleen terapiaa, ja muutaman naurunremakan jälkeen oli mukavaa lähteä ajelemaan kotia kohden.Kävin vielä tankkaamaassa aamua vasten, ja hain muutaman litran maitoa.
Puhelin ääneen Skypellä ja nyt toistamiseen,tää on niin halpaa..kun on ihan ilmasta.
Kiitos kaikille kivoista viesteistä, ja siitä että tosiaan olette olemassa.Kiitos myös niille jotka olette piipahtaneet elämässäni, mutta syystä tai toisesta poistuneet , teitä kaipaan ja ikävöin, mutta kukin tekee ratkaisunsa.
Kuuntelin tänään musiikkia , aika koskettavia sanoja, tunteellisia. Massari...
Gone Away [Verse 1]
Palataan asiaan huomenna tai ylihuomenna tai joskus, sitten kun on asiaa. Olkaahan kiltisti:) S
2月13日 Hämärän rajamailla:)Päivä kerrallaan kohden kevättä ja kesää.Hämärän rajamailla, tuli mieleeni tänään kun puoli kuuden aikaan ajelin kohti kotia, ja vielä viimeiset hetket ennen aurongon laskua olivat käsillä. Ihanaa, taas puoli tuntia päivä pidentynyt.  Että nämä on tylsiä nämä hymiöt, mitä tuosta valikosta löytyy. Noh, kuitenkin fiilis tulee selväksi.-Hämärän rajamailla taisi olla joku kauhu ohjelma, mutta ei ananta sen häiritä.
Päivä oli kertakaikkiaan aurinkoinen, ja vaikka ajoa tuli yli 350 km, tuntui että energiaa riitti mukavasti.Sysmä/ Hartola- Vääksy oli reittini tänään. Suhteellisen mielenkiintoista.
Puhelin ei tänään tavanomaiseen tapaansa paljoa kilahdellut, Paluu matkalla tunnin verran kuitenkin höpötin pomoni kanssa, kun hän EREHTYI soittamaan.
-Sitä erhettä hän harvemmin tekee, kun tietää, ettei siitä niin helposti pääse sanomalla MOIMoi mitä kuuluu, ja mukavaa iltaa.Hih.Kuuntelin matkalla radiota, pitkästä aikaa, hyvää musiikkia ja mukavia juttuja tuli Novalta.
Eilen en muutakuin piipahtanut koneella, tein rapsat ja lähettelin Helsinkiin vasta aamulla. Aloitin duunipäivän jo suhteellisen ajoissa, sillä oli vihdoin viimein aika hakea aamulla lamput autoon, kun toinen "silmä" oli ollut mustana jo pitkän pitkän aikaa, varmaan kuukauden. Ukkeli illalla totesi että mietis jos käy niin että se toinenkin palaa, ja ajelet jossain käpykylässä niin milläs pääset sieltä kotiin. (luultavasti olisi tyytyväinen vaan...
).Huomasin tänään kartasta että tuo vanhaan sanontaan "käpykylä"löytyy ihan oikea paikkakin-se on Hartolassa:) No aamulla sitten suuntasin autoliikkeeseeen ostoksille, ja värväsin vielä sen myyjän laittamaan lampun paikoilleen.Pikahuolto odottaessa kaveri punasilla haalareilla oli ihan varattuna joten myyjä "uhrautui" . Siltä se ainakin vaikutti,..oli vähän nyreän oloinen aluksi, mutta sain kuitenkin hymyn irtoamaan -ja lamppu saatiin vaihdetuksi
.Samaan syssyyn ostin jokusen varalampun-meinaan helppohan ne on ukon vaihtaa. Mulla se lampun ostoprosessi vei eniten aikaa. Kun viitsi vaivautua ajamaan liikkeeseen.Eilen touhuilin kaikenlaista, luin kirjaa ja leivoin. Must tuntuu että tein niin paljon kaikenlaista herkkua että kaikki oli ihan ähkyssä. Muffinssitkin meni kuin kuumille kiville, niin että tänään ilmeisesti tehdään niitä lisää.
Kyllä tuo leipominen on ihan kivaa, varsinkin kun ne näyttää kelpaavan.Olisi tylsää tehdä mitään, jos niitä ei kukaan muu kuin itse söisi.On tässä sellainenkin vaihe ollut, että ukko moitti mun leipomuksia, kun hän ei välitä piirakoista tai marjajutuista, niin kommenttia kuului.Huonojahan toisen tekeleet on siinä vaiheessa, kun niissä on jtn sellaista mistä ei itse pidä.Vähän siinä meinasi tulla sanomista, koska mua periaatteessa ärsyttää arvosteleminen ja moittiminen, vaikka tulos olisi aivan hyvä..ja muiden suun mukainen kuin arvostelijan. Itselle tulee siinä sellainen fiilis, että ei musta ole mihinkään. Itsetuntoahan siinä tarvitaan, että luottaa omiin kykyihinsä eikä masennu toisen sanoista.Noh, kuten nyt moni tietää, on mulla se itsetunto aina välillä kohillaan, ja olen saanut koulittua myös tuota vastapuolta hieman hiomaan kommenttejaan. Sitäpaitsi paras kiitos tulee lasten suusta,..kuten aina:)
Hyvin sain iltasella unen päästä kiinni, vaikka jälleen aamulla kellon soidessa totesin, että aamut on hanurista. Väsytti ja huomasin että eilen ärtynyt silmäni oli aivan punainen ja tulehtunut. Noooh...sain kuitenkin itseni ihmismäisen näköiseksi, ei ainakaan kukaan karkuun juossut.Siinä se itsetunto vasta koetuksella onkin, jos niin pääsee käymään.
-Noh, kukin on mitä luoja on suonut, minä muiden mukana. Jos ei näillä eväillä pärjää, sitten on pakko olla pärjäämättä.Huomenna vietämme Ystävän Päivää
Jokusen kortin pistin postiin, ja loppuja muistan tekstiviestein ja terveisin tätä kautta.Ajattelin laittaa tähän pikkiriikkisen runon ja sanoa kaikille ihanille ihmisille Kiitokset
jos olette kelkassa mukana pysyneet.(Runosuoni ei olekkaan aikoihin sykähtänyt, nyt on taas aika antaa ajatusten virrata!)Hetken kerrallaan
ystävä rinnallaan
voi reittiä elämän matkustaa
Käsi ystävän kädessä
Katseen kohdatessa
ajatusten vaihtuessa
voi tuntea lämmön, ilon ja ystävyyden
joskus rakkaudenkin
Voi käsi kädestä irrota, ja matka erillään taittua
vaan oikean ystävän tuntee siitä
ettei mikään välimatka riitä
erottamaan tai unohtamaan
Kun ajan päästä kohdataan
kuin ei välimatkaa koskaan olisi koskaan ollutkaan
Tämän kirjoitin ystävilleni
läheisille, hieman etäämmille
 Huomenna , tänään eilen ja vuosien päästä-Toivon että ystävyytemme on pysyvää:)
T.Sari
2月11日 Pienen pieniä ajatuksia sunnuntai päivälleZippadippadei.)
Olen hyvällä tuulella. Aamu (12.00) kun alkaa hyvin niin jaksaa olla iloisena pitkälle päivään.
Heräsin tosin jo 7.00 aikoihin kun ukkeli ilmoitteli lähtevänsä pilkille. Sen verran oli yötöistäni sekaisin että kysyin paljonko kello on, ja kuulleessani että seitsemän, mutisin että perkule oon TAAS myöhässä. Ukko kysyi että miten niin myöhässä, minne olet menossa. Silmiä avaamatta märähdin että pitää olla yhdeksältä Orimattilassa,..johon vastauksena kuulin että haloo, on sunnuntai.Näin sen huomaa että Sarppa käy ylikierroksia tosiaankin.
Elimistö jyrrää stressilinjan yläpuolella, on kiire liikaa juttuja jotenka kohta kaikki langat on solmussa mä vähän luulen.
Tein sitten jo kypsytellyn ratkaisun ja soitin 2 duunin pomolle, joka sattuu olemaan naapurini, ja sanouduin tuosta ylimääräisestä pestistä irti. Seuraava vkonloppu on vielä, ja tänään mutta sitten helpottaa. Mulla nousi veroprosenttikin sivutuloissa niin suureksi että ei siitä oikeasti ole mtn hyötyä.Vähän jännitin onko naapuri vihainen, mutta hän totesi ymmärtävänsä asian, vaikka pulaan nyt joutuukin.
Kyllä tuollainen ratkaisu tuntui helpottavalta minusta itsestänikin, nyt varsinkin kun uusia tuulia tulee perustyönkin tiimoilta.
Huomaa olevansa vanha ja mukavuuden haluisempi, nimittäin NUORENA mulla oli kolme duunipaikkaa päällekkäin.ja ehdin kuitenkin vielä bailaamaan lisäksi.
. Nooh, aika aikaansa kutakin. Nyt ei jaksa 3 duunia, saatikka BAILAUSTA:Tänään sitten sen mukavan aamuni jälkeen sain noustua ylös, keitettyä kunnon kahveet ja jäseneni koomasta vetreytymään aivotoiminnan tasalle.aivotoimintahan oli jo vilkkaimillaan, tirskahdus.Kuten nyt odottaa saattaa.
Luin lehteä, hinnoittelin kirppiskamat, laitoin pyykkiä pyörimään(yllättäen) ja sitten puhuin sen työasian ja muutaman muun puhelimessa.
Lähdettiin kuopusen kanssa kirppikselle, ja mua harmitti kun mietin etten ollut viikkoon siellä ehtinyt käymään.Aika iso investointi jos joutuu maksamaan siitä 28 euroa että saa pitää tavaroitaan jonkun pöydällä. Mutta oma vika, kun en ehtinyt niin en ehtinyt.
Silmät meinasi pullistua päästä kun myyntiä oli tullut kuitenkin niin että pöytävuokran jälkeen vielä JÄI. No ei paljoa mutta viistoista euroa ehkä.Sen tosin tuhlasin sinne kun löysin...
 benettonin uudehkon farkkuhameen ja ruutukuosiset housut. No ne oli 4 euroa kpl. Eikä oikeasrti uusia häpeä..Ja tyttöselle neulotun takin baby Born nukelle. Vielä se neiti leikkii sillä vauvallaan, ei ehkä kauan enää mutta kuitenkin hetkisen.Niin ja muuten löysin lompakon 0,30 centillä. Eli, kierrätystä taas, tosiaan. Vein aika paljon kaikkea, ja nyt keräsin äsken jo uutta lisää. viimeinen viikko tosiaan alkaa, tuo on niin suosittu kirppis että siellä saa pitää pöytää maksimissaan 8 viikkoa peräkkäin.
Nyt tänne avataan joku Suurkirpputori, Kantolan niemeen, katsotaan mitä se vaikuttaa.
Poltin käämini pojalle. Että tarvii olla pölhänteri välillä.
Esikoisesta oli mahta valokuva eskarista, hän näyttää siinä aivan kuin 1 kotona 2 sankarilta, ja oli niin hellyyttävän syötävä kuva.
Nyt hemmetti siivoilin huonetta ja tajusin että se on irrottanut sen kuvan sieltä kehyksistä ja tehny sille jotain, enkä tiedä' mitä. olen varma että sitä ei löydy mistään. Tekisi mieli itkeä ja antaa persuuksille mokomaa kollia.Mistä ne keksiikin kaikki typeryydet.Huokaus.
Nyt se yrittää etsiä sitä kun mölysin ihan raivona, mitään hyötyähän siitä ei ole mutta ÄRSYTTTÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.
Nyt se kuva löytyi, Ihanaa. En tajua miksi se on sen siitä kehyksestä pois ottanut. Ehkä liian Söpö kuva, tms.Karjumisesta oli siis hieman apua.Heh...minäkö aikuinen,..hmmm...
Se siitä hyvän aamun tunnelmasta.
Muutama tunti vielä ja sitten pitää mennä töihin. Huoks.Niin se vain meni tämäkin viikonloppu elämästämme ohitse, huomaamatta. Nukuin kyllä ja se mua rentouttaa. mutta ei sovi koko elämäänsä nukkuakkaan, sitten kun elämä on ohi on aikaa maata paikoillaan.
Mulla monenlaista mietettä myös elämän suhteen, en vieläkään tiedä mitä siltä haluan ja mitä siinä haluan muuttaa. mutta sen tiedän että toimia pitäisi.
Nyt olen ollut koneella tosi vähän, siihen muutokseen olen tyytyväinen. Elämässä pitää olla actionia, tapahtumia, halua oppia uutta, tavata ihmisiä, nauraa pelata, sählätä, nähdä maailmaa. Pitää olla työ josta nauttii, ja jonka kautta voi nauttia sitten vapaa-ajastakin.Mukavia harrastukisa, liikuntaa.Rakkautta pitää sisältyä elämään, tunteita, ja iloa. Ystävyyttä, toveruutta.
Kävelyä käsikädessä, katseita joihin voi sulaa.Perhosia vatsassa, tunnetta että elää. Elämän halun pitää olla voimakas, ja kaavoihin kangistuneen elämän suuntaa pitää voida muuttaa. Ihminen muuttuu, huomaamattaan, kuka huonoon kuka hyvään suuntaan.Siitäkään mtn säädöstä ole, kaikilla meillä on erilainen arvomaailma. Mutta kaikki lähtee ihmisestä itsestään, halu muuttua halu kasvaa, halu oppia.Itsensä ymmärtäminen olisi mahtava asia, että osaisi tulkita mitä oikein haluaa, ja mistä pitää olla onnellinen; elämän varrelta kerätyistä kokemuksista ja asioista.Enkä tarkoita rahaa, en maallista mammonaa. Niillä minulle ei ole mitään merkitystä. Toimeentuleminen on tärkeintä, ja se että osaa elää. rahaa tarvitaan tietenkin,arki ei pyöri muuten, mutta ei rikkaus tuo onnellisuutta, se on vain materiaa.Vähemmälläkin me pärjäämme.
-Tosin jos voittaisin lotossa miljoonan tai saisin muhkean palkankorotuksen, en TIETENKÄÄN harmittelisi asiaa. Olisi myös mahtavaa jos ymmärtäisi kumppaniaan, oppisi ja kunnioittaisi ihmistä jonka kanssa on suunnitellut elävänsä loppuelämän.Jos tälläinen kumppani sis löytyy.Kumppani voi olla oikea tai väärä, kukapa senkään etukäteen voi tietää.
Naapurissa nuoripari muutti juuri erilleen, pienen pojan vanhemmat, tuli ylipääsemättömiä esteitä parisuhteeseen. Ihmiset tekevät nopeitakin ratkaisuja elämässään.
Sellaisia mietteitä, pääni sisällä jälleen, kun niitä aivoituksia moni täältä lueskelee ja meittii mitähän se Sarppis tuollakin tarkoittaa,..
Eräs ystäväni sanoi että vaikutan sekavalta, ja että se kuultaa blokini tekstistä,miten sekaisin olen. mutta olen toisaalta eri mieltä. olen sekaisin, olen ollut aina sitä. Mietin paljon olenko tehnyt elämässäni oikeita valintoja, ja sitä että mietin paljon mitä vielä voi olla edessä. Lähinnä on kyse siitä että olen kaavoihini kangistunut naikkonen enkä uskalla tehdä mitään radikaalia, vaikka mieleni välillä tekisikin. Olen kova päältä arka sisältä.Sekavaksi minut varmasti mielletään, koska kerron mieltäni myllertävistä asioista, en sanatarkkaan niin että juuri kukaan tietäisi tarkasti mitä vihjeellä esim.tarkoitan, ja silti jokainen muodostaa oman käsityksensä siitä mikä minua kulloinkin kismittää.
Kukaan ei kuitenkaan ihan tarkkaan voi tietää millainen ihminen olen, tai miksi toimin tavalla tai toisella.se on mahdotonta, koska en itsekkään sitä aina tiedä, ja olen kuitenkin itseni kanssa 24 tuntia vuorokaudessa.
Blokkaamisessa on monia puolia, ulos annetaan mitä halutaan, ja lukijalla on valta päättää millaisena kertomiani asioita käsittelee, miten ne tulkitsee. Jos lukijoita on 30 jokaisella heistä on erilainen käsitys minusta.Ja heidän blokeissani vierailtuani muodostan jokaisesta omanlaiseni käsityksen.
Aika mielenkiintoista eikös???
Minä olen minä Sarppa 40 vee, ja sählään hyökyaalloissa surffilaudallani, läpi kuohuvien laineiden, välillä tunnelmasta juopuen nauraen ja välillä itkien, mutta aina kyyneleitäni ei edes huomaa, sillä aalto on kastellut kasvoni niin että suolaiset kyyneleet sekoittuvat suolaisen meren pisaroihin.Välillä taas halaunkin että kyyneleeni näkyvät, sillä silloin muutkin tietävät että nyt on jokin vialla, ja asialle tarttis tehdä jotakin.
Olen tunneihminen, sieluni pohjilta asti. Jollain lailla nautin siitä, että osaan antaa ulos sekä hyvän että pahan olon. Jos en siihen pystyisi ja nämä mietteet kulkisivat sisälläni, olisin jo raunio.
Huh olipas pitkä vuodatus.
Kiitos ja kumarrus, jos jaksoit lukea ensimmäistä riviä pidemmälle.
Äläkä huoli, jos et ymmärtänyt hölkkäsen pöläystä mitä sanoin. En ymmärtänyt ihan kaikea itsekkään kun luin tämän kertaalleen läpi.
Tämä on sekavaa:))))
Kuulin kurjia uutisia joka sekin vaikuttaa mun ajatuksiini..Meidän eräs entinen naapuri oli töissä saanut aivoverenvuodon ja on nyt sairaalassa. En tiedä miten paha se on, tms.mutta Pistää kaikki tuollainenkin ajtuskia liikkeelle.Toivotaan paranemisia, ja perheelle voimia.
Ajattelin äsken kauniita pulleita punatulkkuja, erääseen tapahtumaan liittyen. Näin tuolloin 3 punarintaista pulleaa lintua, niin kauniita yksilöitä. Mieleeni jäi mukava muisto niistä, ja siihen liittyneestä hetkestä muutenkin.Samaan aikaan ystäväiseni kirjaantui meseen sisälle, ja hän oli kuvannut punatulkkuja, ja sain sellaisen kuvan itsellenikin. Ihana kertakaikkiaan. Laitoin sen nyt taustakuvaksi koneelle. Kaunis kaunis:))Kiitos. Tätä voisi kutusa telepatiaksikin.
Oletko huomannut että tietyistä asioista tai tapahtumista jäävät muistot tuelevt meileesi tietyin väliajoin. jokin yksityiskohta hetkessä jonka muutenkin muistaisi pitkään, jopa läpi elämän mukavana kauniina muistona, korostuu vielä jonkin tietyn yksityiskohdan myötä.Minä olen huomannut.
Tuosta hetkestä muistuttaa minua punatulkut , ja kun katselee filminauhan hetkiä taaksepäin, kuten uutena vuotenakin tein,(muistaako joku vielä uuden vuoden kirjoituksiani...) monenlaisia muistoja tulee mieleen matkani varrelta.
Nyt kerään uusia, välähdyksenomaisia hetkiä, joita voin muistella.
Huomenna alkaa taas uusi duuniviikko. tehdäänpä siitä positiivisten ajatusten viikko.
Nauttikaamme viikonlopun viime hetkistä, ja toisistamme.
Halpusruts--------
2月10日 Jatkoa edelliseen sepustukseeni...Eilen iski uupumus, jäi blokkaaminen kesken.Vaan ei hätiä mitiä, jatkan tänään iltapäivällä pirtsakkana kuin ...ööö....vasta herännyt.Heh.
Nukuin pitkään, mutta se nyt on tyypillistä. Rötväillessä meni toista tuntia, mietiskelin asioita ja sitten pölpätin puhelimeen. Aamupuhelut on sinänsä ihan mukavia.Vaikka vähän sekavia puhelisinkin.
.Tuli tosin mieleen, että taidan muutenkin puhua sekavia, mutta ne jotka mut tunteepi osin, ymmärtävät EHKÄ:::Eilisestä päivästä jäi mukava olo, kuitenkin. Oli hyvä duunipvä, oli mukavaa lasten kanssa. Me pelattiin illalla Aliasta ja Pictionaryä, mahtavien naurunremakoiden kanssa. Pelit on kyllä mahtava juttu, yhteistä mukavaa.Myös turinatuokiot lasten kanssa, kuten tyttösen kanssa saunassa on ihan mukavia. Esikoisen kanssa me on puheltu monia monia kertoja, ja luulen että lapsetkin ajattelevat sen olevan tärkeää, kun pääsee yksin äipän kanssa jutustelmaan.Rauhassa saa kertoa mietteitään, ja ihmetellä ääneen asioita, kuten nyt nyt tisujututkin.
. On vain niin vaikeaa oppia asennoitumaan siihen että lapset kasvavat vaipoistaan ulos, ja alkavat elää omaa elämäänsä, kypsyvät ja kehittyvät. Pitäisi kehittää luonnollinen tapa puhua asioista, vaikka itseäkin jännittää että osaako sitä oikealla tavalla puhua asioista niiden oikeilla nimillä.Nyt on aika tullut ymmärtää, että lapset ovat vain lainaa hetken, ja heistä pitää osata päästää irti oikeaan aikaan oikealla tavalla. Se on haikeata, ja siihen pitää sopeutua pikkuhiljaa. Nyt ollaan vasta irtaantumisien alkutaipaleella, pieniähän muksut vielä oikeasti ovat, Henkinen valmentautuminen asiaan kuitenkin voi jo alkaa.Lintuni lentävät jossain vaiheessa pois pesästä.
 Lueskelin eilen naapurista lainaamiani kirjoja, liittyen juuri ihmisen ajatustoimintaan, itsetuntoon,tunneälyyn jne..Minullahan on itsellänikin on paljon juuri näitä kirjoja, ja viime vkolla ostin niitä lisää.Kerään kirjoja nyt enenmmän tältä henkisen kasvun puolelta, sekä runoja ja sen kaltaista kirjallisuutta. Romaanit on aina olleet tärkeitä mutta niistä pyrin luopumaan, tila ei riitä. En kuitenkaan ehtiny kovin paljoa lukemaakaan, tein muutamia muistiinpanoja aiheesta, koska ajattelin että niitä voi taas käyttää lisäapuina koulutuksissa, kun niitä seuraavaksi järjestetään.
Kyselin hieman taustatietoja siitä meidän koulutustilaisuuden jatko-osiosta jossa olimme me tiimin vanhimmat jäsenet kouluttamassa nuorempia kollegoita.Sehän oli mukava tilaisuus, jossa jokainen sai sanoa sanottavansa.Hieman tuli yhteenääneen puhumisia, itsekkin aiheutin pariin kertaan tilanteen jossa vastasin toiselle kolleegalle kysymykseen ja joku muu yritti siinä sivussa saada ääntään kuuluville.Noh, muuten sain positiivista palautetta, koska luulen että tapani kertoa asioita poikkeaa niin meidän peruskouluttajan tavasta. Porukka oli virikkeitä saanut ja ideoita aiheesta, kuten kuuluikin.Heti oli jo näkyvillä kenttätyössäkin että siitä oli positiivista vaikutusta.
Voi että kun on päässä niin paljon ajatuksia, ja juttuja mitä voisi tehdä duunissa toisin. Olisi korkeammat tavoitteet, ja parempi tulos. Henkinen hyvinvointi ja työstä irtaantuminen vapaa-aikana pitää opetella kyllä.Samoin eräänlainen organisoininti, että pääsee vähemmällä vaivalla ja stressillä.Paperishow on mulla sellainen joka vie aikaa enemmän kuin laki sallii, ja josta mieluusti otan ritolat, ja jätän tekemäti, jolloin kostautuu myöhemmin.Nyt kolmena iltana tein rästejä pois, hermo kireenä.
Muutenkin paprut...argh. Onneksi kukaan ei näe mun "toimistoa"
pesinhän mä eilen pyykkiä, harmittelin tullessa että ukko ei ollu taaskaan hiffannut laittaa kuivuriin pyykkejä pyörimään kun kone oli aamulla lopettanut pesemisen. Miten se on sille niin vaikeeta? En ymmärrä. Muutenhan kyllä touhuilee ja tekee, vaikka täällä nyt on sama tekeekö kukaan jotain vai ei. Pommi räjähtää kun nuo muksut kättäänkin liikauttaa.
. Koti nyt on elämistä varten, enkä mä ole mikään niuho. Olen itse niin epäjärjestelmällinen että katson läpi sormien, paitsi jos jostain syystä joskus höyrähdän ja haluan et on viimesen päällee paikat järjestyksessä. Sitä tapahtuu noin neljä kertaa vuodessa, että ei paha.Tietenkin pitää olla puhdasta, se on tärkeää, mutta sitten sellainen suloinen tavarakaaos, hmm...se sopii kyllä mulle.
Myönnettäköön, nyt mulla on patalaiska olo.Yöksi pitää mennä duuniin joten en oikein tiedä saanko tänään otetta yhtään mistään.Kun ei niinkon huvita.
Eilen kuulin sellaisesta makoisasta syötävästä kuin kampanisu. hain ohjeita netistä, ja löysinkin joten ehkäpä teen sellaisia koeluontoisesti tänään.Tai jonain muuna päivänä.Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, niin viisaammat väittää:)))
Ulkona on pakkasta, ja hyvää tekisi kun pukisi päälleen ja menisi hetkiseksi ulkoilemaan.
Koneilua en juurikaan harrasta, eilen olin tovin blokkasin ja vaihdoin muutaman sanasen parin tutun kanssa mesellä.Sain yhden linkin vanhimman messingeriyhteyteni kautta hänen musiikkikokoelmiinsa, tosi siistiä. Sieltä löytyi vaikka mitä musiikkia,ja saan käydä kuuntelemassa koska haluan.Muutenkin hienot sivustot, kun on viimeisen päälle tehty. Valokuvia on extreeme lajeista joita harrastaa, ja sitten tosissaan tuo musiikki puoli. On tämä tietotekniikka vain siisti juttu.
Nyt laitan toosan kiinni, ja yritän kehitellä jotain järkevää puuhastelua.Voi olla etten keksi, siinä tapauksessa istun ja tuijotan tyhjyyteen. Tirskahdus.Hypnoosinkaltainen tila.
Toivotan kaikille pakkasen kirpeää aurinkoista viikonloppua. Pikku suukko poskellenne ranskalaisittain, nautitaan elämästä:)))
S
Mä joka päivä töitä teen, joka ainoa aamu...Haukotus
Pitkä päivä takana. Ajoa monta sataa kilometriä, ja tolkutonta puhumista pitkin päivää.Siis työpuhumisia.Olin takasin tullessa aivan poikki.
Kiirekkin tuli kun mulla oli eräs duuneihin liittyvä paketti postissa, ja tiesin että tarvitsen sen maanantaina, posti meni kuudelta kiinni. Minä pääsin lähtemään Kouvolasta vasta 15.50 joten hiukan oli kiirettä keritä.Ajoin tukka tanassa, vaikka myönnettäköön, että sitä vauhtia tulin mitä pystyin tulemaan.Yllätys yllätys ehdin hakemaan pakettini, joten maanantaina ei tarvitse aamulla lähteä stadin kautta ajamaan Orimattilaan-Lievästi olisi harmittanut.
Hukkasin tänään aurinkolasini. Käsittämätöntä, ja ärsyttävää.Vime kesäksi ostetut raybanit on nyt teilä tietymättömillä ja että mua harmittaa.Ihan kympillä.(lainaus,..heh)Nyt on sitten noo vanahat ja huanot, ennekun raatsin ostaa uudet.Jotka tietty taas hukkaan.HMMMMMMM
Mun tavaramerkkinä on nykyään se et olen aina myöhässä, hukkaan kaiken ja puhun puuta heinää töissä.Onhan se hienoa että jostain meitsikin muistetaan...
Aika vinkee päivä oli,tosi kiireinen, en ehtinyt lounaallekkaan, vain pikaisen kahveen duunikamun kanssa(10 min.). Ihan niin kylmä ei ollut kuin viimepäivinä muuten.
Tosiaan ahin sen paketin postista ryntäsin kotiin, ja melki samoilla ovilla lähdettiin pojan kanssa kaupoille. Piti lähikauppaa kannattaa, mutta sitten ajettiin Tiiriöön, kun muistin että koneen virusturva piti päivittää ja päivitys oli ostamati.Citymarketissa Kuopunen jäi pelailemaan lastenpaikkaan ja minä lähdin virusturvaa jahtaamaan.No eipä ollut kuin F secure, enkä sitten sitä ottanut. Ostin siinä hieman ruokaostoja-meille kun tuli Makelle yökaveri pariksi yöksi.Kun tulin Kuopustani noutamaan, poika oli hävinnyt kuin pieru saharaan. odottelin tovin ja sitten menin neuvontaan ja pyysin kuuluttamaan.Kuulutettiin että...t... t...... äiti odottaa sinua leikkipaikalla.
. Sinne se poikaseni laahusti, hymyssä suin, ujon näköisenä. Oli jännää kuulla oma nimi kuulutettuna kaupassa. heh.Kassalta vietin kamppeet autoon ja ajettiin viereiseen Prismaan, ja sieltä sitten löytyi myös se oikea virusturva.Myös kaksi kassia ruokaa kerääntyi mukaan, niin että yhteensä sitä sitten oli,..ruokaa nimittäin.Cittarista jo pari kassillista.
-Ei ainaskaan lopu.Makelle se kamu oli tullut, tai poika kutsuu " serkuksi" Kaveruksia kuitenkiin, muutama kk nyt väliä etteivät olleet nähneet. Kaverille yllättäen tullut äänen murros ja pituutta tupsahtanut sellaset 10-15 cm lisää.Ihan yht äkkiä. Markus sanoi että vähänkö M....on muuttunut ääni ja kaikki. Hih. Voi poikaseni, perässä mennään, että kolina käy.
Murrosiästä sen verran että tyttö kysyi tänään saunassa, että miks ei hänellä tisut vielä ole kasvanu kun jollain samanluokkalaisella jo on vähän kohollaan.Kävi siinä keskustellessa ilmi että hän jolla on "kohollaan" on vuoden vanhempi, eli täytti jo 11.Meidän neiti on luokan nuorimpiin kuuluvainen.
Tyti ihmetteli miks naisilla edes pitää olla rinnat.Heh.yritin selittää parhaan taitoni mukaan, mutta mua alkoi kyllä hieman huvittamaan.Olisko pitäny sanoo, että tytöillä on titsit kun pojat diggaa niitä erityisesti,
 -2月8日 Muista pitkätkalsonkit:)Niin se on kaverit, että nyt on talvi. Hartolassa oli -40 astetta ja melkein joka puolella muuallakin.Välikalsarit on syytä laittaa, näillä tulipalo pakkasilla.,
En kirjoittele isompia nyt, mulla on työs vaiheessa ja pahasti. Eilen alotin yhtä projektia, ja tänään jatkoin. Vieläkin on vaiheessa, mutta enköhän saa ennen ensi viikkoa kaiken kuntoon. Toivotaan. Näillä ei ole muuta deadlinea kuin omat tavoitteeni.
Muuten on sinänsä ihan ok olo, tänään paistoi aurinko vaikka pakkasta olikin. Valoisuus on maailmassa lisääntynyt, ja se on kertakaikkisen ihanaa.
Huomaa jo selkeästi että melkein viiteen on valoisaa, ja se on toista tuntia pidempään kuin ennen Joulua. JIPPIIIIIIIII
Odotan kesää ja sen tuomia asioita.
Eilen ostin parit uudet housut,ja yhden neuletakin. Nyt oli halpaa, Naisten Pukutehtaan tuotantoa, eli kotimaista laadukasta työtä, ja normaalisti hirveen mahdottoman kallista. Nuo kolmet housut(yhdet oli caprit) sain ja neuletakin 50 eurolla, joten kyllä voisin sanoa että pääsin edullisesti. Normina yhdet housut maksaa 79-169 euroa heidän mallistossaan.Jos joku ei ole näitä tuotteita nähnyt, niin sanoisin että on siellä aika erikoisia värejä ja erikoisia juttuja joka vaatteessa melkein. Mutta ihan suurin osa oli jees.
Aamulla pitäs ajois päästä liikkelle,..muistin jopa viiä auton talliin, niin son lämmin aamulla.
Joo, muuten tässä ei ihmeitä ollutkaan, päivät soljuvat ja työinto on kyllä kohdallaan.
Uusia ideoita ja virikkeitä koitetaan kovasti kärvistellä, saas sitten nähdä mitä tuleman pitää, onko niistä apua.
Vanhempainyhdistyksen tiimoilla meni hermot, ja ilmaisin olevani eri meiltä asioista kuin moni muu.Noh meitä on todella vähän ja uutta väkeä ensi syksyksi tosiaan kaivataan.
Saas nähdä keksitäänkö mitään mikä vetäisi vanhempia mukaan toimintaan.
Nyt teen rapsat ja sit maate.
Hyvää yötä:)
2月4日 Tänään, viisaampi kuin eilenPerjantain yöunet jäivät suhteellisen lyhykäisiksi. Innostuin tekemään vielä muutoksen koulutusosiooni, ja muokkasin jaettvan kaavion aivan uudelleen. Onnistuin siinä suhteellisen hyvin. Tietenkään en ole mikään koulutettu kouluttaja, vaan koulutan oman kenttåätyön perusteella, ja lisään ideoihin viisaampien mielipiteitä, tutkimus tuloksia jne. Aamulla meinasi olla luomet painavat kun kuudelta vääntäydyin ylös. Reppuun vielä viimeiset tarpeelliset tuotteet viikonloppua varten, kasvot mekeuppiin ja hiukset kikkuralleen. Kollega jo tuossa vaiheessa ringasi minulle merkkisoittoa, että pihassa ollaan. Meillä riitti höpötettävää koko matkan ajaksi, aluksi ihan työasioista ja sitten siirryttiin lasten kasvattamiseen. Esikoiseni on hänen keskimmäisensä kanssa samalla luokalla, luokalla jossa nyt on sähläystä siis enemmän kuin laki sallii. Kuulin vielä perjantaina että meidän kossi on ollut hänen kossinsa kimpussa nujupainissa, eikä ollut näyttänyt hyvältä. Perjantaina juttelin oman jässikkäni kanssa, kerroin miksi fyysinen koskemattomuus on todella tärkeä asia. Kun pienestäkin asiasta voi tulla iso ongelma, jos toiselle sattuu jotakin. Mietittiin sitten yhdessä keinoja millä saataisiin tilanne rauhoitettua. Luultavasti jos nyt ei säätäminen ihan sen vanhempain illan puhutteluosuuden jälkeen, jonka siis vanhemmat hoitivat kotona, rauhoitu on otettava kovat peliin. Mutta katsotaan ensi viikolla millaiseksi asia muuttuu..Sählääminen kuuluu murroikäisen elämään, ei siinä mtn, mutta rajansa on kaikella.. Lapsellinen saa vielä olla, en halua lapsestani aikuista vielä 13 vuotiaana, mutta tietenkin tulee jo oppia miten huomioidaan muita ja hieman miettiä miten ääntään voi hallita. Tietenkään en itse hallitse vielä 40 ikäisenä ääntäni, vaan hermostuessani korotan sen ylös ja voimistan vielä varmuudeksiJ Olimme perillä ajoissa Jyväskylässä, kokoonnuimme Alban aulassa. Porukkaa oli paljon.Ihana lounas, salaatteineen odotti meitä.Kalaa, perunaa ,kalkkunakastiketta mmmmmm. Söimme ja nautimme kauniista maisemista, tosin tällä kertaa Hotellin ruokailutilasta, aurinko paistoi ja järven ranta kimalsi lumesta. Hiihtäjiä oli laduilla paljon ja järvelle näytettiin tehdyn luisteluratakin. Seuraavana vkonloppuna on pidettävä ulkoilupäivät, vaikka silloin olenkin menossa pitkästä aikaa viikonloppu duuniin. Hohhoijaa. Nyt alkaa tuntumaan siltä että pikkuhiljaa lopettelen sen. Otan sukset esille, yritän kyllä päästä viikollakin hiihtämään, tai pääsenkin kun vaan otan itseäni niskasta kiinni. Maanantaina on vanhempainyhdistyksen kokous, vaihteeksi joten se ilta taitaa mennä siinä. Pöytäkirja yläkoulun illasta on vieläkin tekemättä, ja isääkin pitää ehtiä käydä moikkaamassa, nimittäin viikko on taas mennyt. Pitäsihän siellä käydä useammin. Isällä vaan se onnellinen asia ettei osaa kaivata vaikka aina ilahtuu kun menemme. Viikonlopusta vielä, meillä oli todella mahtavat koulutukset, ulkopuolinen Konsultti kun preppasi meidät oikein iskuun. Kaksituntisen tuokion aikana saimme paljon hyvää tietoa, tsemppiä ja nuhteita. Jokaisen omaatuntoa alkoi pistelemään, kun koimme ettemme tee tarpeeksi. Hassua miten sitä saa itsensä tuntemaan olevansa lusmu, vaikka tekeekin sitten monia asioita enemmän kuin joku toinen tekisi. myönnettäköön, että esim.Tammikuussa olin jollain lailla (taas) väsynyt ja se vaikutti työtulokseeni ratkaisevasti. Silti pääsin ihan loppumetreillä tavoitteeseeni, ja kuukausi näytti siis valoisammalta. Hieman loukkaannuimme myös johtajamme sanoista, hän sekosi konsultin puheen aikana sanomaan asioita, jotka olisi pitänyt sanoa toisenlaisessa tilaisuudessa. Monet meistä kokivat hänen sanansa henkilökohtaisesti. Muutenhan on Johtajisto kehuvaista ja kannustavaista olevinaan. Joskus mietin miksi teen työtä pääkaupunkiseudun ihmisten kanssa, mutta,..se ajatus tulee ja menee. Olen töissä heillä siksi että pidän tästä työstä, ja sen mahdollisuuksista edetä, palkasta ja ennen kaikkea siksi että minusta tätä on mukavaa tehdä. Vapautta enemmän, omat tavoitteet, oma suunnittelu, ja haaste. työskentely yksin ilman parjaavaa työkaveria. Kaikella kunnioituksella edellisten duunejen työkavereilleJ Aika aikaansa kutakin, nyt on tämän työalan aika. Nyt alkaa olla virallista uusi vakanssini, työsopimuksen allekirjoitusta vaille. Sen pitäisi toteutua tämän kuun aikana. Konsultoinnin jälkeen meillä oli kahvituokio, ja sitten siirryimme kuten ennekin pienempiin ryhmiin. Nyt alkoi jälki spekulaatio konsultoinnin tuomista ideoista, sekä oma koulutusosiomme. Paneelikeskustelunahan me sen vedimme, kolmen ihmisen voimin, ja vielä joukossa vieraili johtajisto kuuntelemassa meidän ideoitamme. Kertakaikkiaan antoisa tilaisuus ja lämmin henkinen. Raskastahan se oli, kuusi ja puolituntinen kuuntelu-puhuminen –ja tsemppaus. Onneksi kuuden jälkeen päästiin saunomaan, ja rentoutumaan. Aikaa jäi vielä pienille torkuille, ennen kaunistautumista iltaa varten. (hmmm….no ehkä parempi sana kasvojen freesaus..hih.) On se niin että on mukavaa joskus tälläytyä, ja olla osana tyylikästä porukkaa. meillä on tapana viettää tyylikkäitä juhlia, asusteineen ja ruokailuineen. Kuuluu Firman traditioihin, ja mainitsemattomaan etikettiin. Miehet olivat kohteliaita, kuten tietenkin kuuluukin tälläisessä tilaisuudessa. Pikkusen itsetuntoa kohotti muutama kommentti, ei lipevä, mutta sellainen joka sai naisellisen mieleni innostumaan. Nainen taitaa olla aina nainen. Kehut on kehuja eikä ne kauan kestä, mutta joskus niitä on kivaa kuulla. Kumpa muistaismme sen kaikki. Toisen ilahduttaminen sanoin on tärkeääJ Ruokasali on upea, ja tarjoilu aivan mahtavaa. Alkuruokana oli aivan mahtavan makuista pinaattikeittoa joka oli maustettu savupororouheella. kertakaikkiaan meinasin pyörtyä ihanasta tunteesta joka levisi makuhermojani myöten aivoihin asti. Suosittelen kokeilemaan. Pääruoka oli naudan file, melkoisen isokokoinen mediumiksi paistettu kimpale. Neliönmuotoinen Perunasose seuralaisenaan, punaviinikastike ja kuullotetut kasvikset kuutioina joukossa. BUENO! Vaikka en olekkaan mediumpihvien ihailija, voisin sanoa että maistui todella maukkaalle. Jälkiruokana vaniljavaahto ja kirpakkat marjat sekä kahvi. Punaviini oli tanniininen mahtavan makuinen , ja osa halusi valkoviiniä. Tiskille oli jo ennen yhdeksää avattu piikki, jota nuoriso hanakasti käyttikin. Itse hain muutaman juoman, ja aivan lopuksi drinkin, kun pomo kävi supsuttamassa että haluatko vielä jotain ennekuin piikki suljetaan. Meinasi tulla moka, kun listalla oli vain miedot juomat, mutta sain drinkkini siihen kuitenkin erikoisluvalla. En tiedä mikä drinkki se oli, mutta äärettömän makoisa. Sitten lähdettiin osalla porukkaa kurkistamaan jyppiksen keskustan baareja. Kahdenlaiseen mestaan ehdimme, vaikka jonot olivat ihan todella pitkät. Ensimmäisen nimeä en huomannut kurkata, mutta tässä baarissa soitti joku livebändi hyvää musiikkia, ja meidän rymyjengi jammasi täyttäen koko lavan edustan. Sinänsä on sanottava että vaikka ikähaitari oli 22-42 välillä, jengi viihtyi erittäin hyvin toistensa kanssa ryhmänä, ja tanssiminen oli kaikille sellainen innostus. Kuuma siellä tuli hengaillessa, ja paikan miiuspuoleksi tulee sanoa se että naulakoita oli liian vähän ja niin sijoitettuina että jengi kulki ja istui takit päällään. Kuumahan siellä tuli, ihan todella kuuma. Me kyllä löydettiin naulakko ja sijoitettiin rotsit sinne. Joku sai idean(virhe, heh) että nyt paikanvaihto, ja kello oli jo puoli kolme. Mutta eikun sisään vaan Karmaan HIRVEE paikka. Ensinnäkin olin vanhin varmaan koko baarissa. kamalaa teknomusiikkia hirveet valot. Mutta plussapuolena oli se että alhaalla oli Suomipoppi osio joka sopi mulle kuin nenä päähän. Lopun aikaa kuuntelimme musiikkia ja jammasimme siellä. Isot baarit ovat hankalat isommalle porukalle, varsinkin vieraalla paikkakunnalla. Olin lievästi huolissani, vaikka tiesin että joukossamme oli mukana henkilö joka osaa organiseerata niin että kaikki varmasti ovat mukana. Hatun nosto hänelle.Yllättävää sinänsä, että huolenpitäjä oli mies, nuorehko sellainen. Mutta pointsit kotiin.pelinrakentaja varmaan, pelaa nimittäin jalkapalloa.Heh.Onkos jalkkiksessa pelinrakentaja... Matkaahan ei ollut kuin 1.5 km hotellille, ja koska taksi jono oli varmaan 500 metriä pitkä, lähdettiin talsimaan. Noh, me kävelimme asemakeskuksen tai mikä lie liepeille noin puolisen kilometriä keskustasta ja saimme siitä nopeasti taksin. Osa käveli hotelliin asti, huolehtijan ollessa ryhmänjohtajana. Väsytti aivan vietävästi, vaikkakin mietin yöllä monenlaisia ajatuksia, Olin huoneessa yksin, kun kolleegani lähtikin yllättäen jo alkuillasta kotiin ajamaan. Ihan ymmärrettävää kun lapsensa oli sairaana ja itsellään oli ollut edellisenä pvänä korkea kuume. Mietiskelin asioita siinä yöllä, ennen nukahtamista ja nukuin kuitenkin suhteellisen levottomasti. Kymmeneksi menin aamiaiselle, ja maistuihan se jo siinä vaiheessa. Osa porukasta oli jo lähtenyt kotiin aikaisemmin aamulla muutaman kanssa siinä aamiaisella höpöteltiin. Minullapa ei ollut kiire, Oltiin sovittu että luovutan huoneen 12.00 ja kuljettajakollegio hakee minut hotellista. Hän yöpyi ystävänsä luona. Nukuin siis vielä puolitoista tuntia . Paluumatka sujui nopeammin kuin menomatka, vaikka alkutaipaleella satoikin lunta. Olin kyllä aivan poikki kun pääsin kotiin, väsytti vallan vietävästi ja meninkin pötkälleen kun lapset lähtivät koulun kentälle luistelemaan. Ei liene yllätys että nukuin viisi ja puoli tuntia. Väsyttää silti edelleen ja olen menossa nukkumaan. Univelkaa on, ja vanhuus painaa huomaan sen monessa asiassa.Viikonloppu meni loppuosin siis pelkkään nukkumiseen, mutta nukkuminenhan on kuulemma kuin pistäisi rahaa pankkiin.
Mietittävää on, erääseen puheluun viitaten. Nämä asiat ovat syvällisiä, ja minun on nyt jotenkin saatava muutama palikka päässäni järjestykseen. Miten, se on se ongelma. On muutama asia jonka vuoksi olen itseeni äärettömän pettynyt, eräiden asioiden johdosta. En tiedä voinko antaa itselleni joitain asioita joskus anteeksi, mutta tällä hetkellä se tuntuu siltä että en voi. tehtyjen asioiden kanssa on elettävä loppuelämä, ja on vain hyväksyttävä vaikka olisi toiminutkin väärin, koska sitä ei voi muuttaa, ei koskaan mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä. Ei sitäkään mitä on ajatellut tai sanonut toiselle ihmiselle. Joskus tuntuu pahalta, kun huomaa että ei olekkaan ystävänsä silmissä sellainen kuin kokee olevansa, että toinen ajattelee asioista aivan eri tavalla. Olen tunne ihminen. Itkin tänään itken vielä tänään, ja itken vielä huomennakin.Ei se minua muuksi muuta, mutta se helpottaa. Simpukka taas sulkeutuu. Mieleni aalloilla myrskyää.
Voikaa te hyvin, Terveisin Sari 2月2日 Mukavaa viikonloppua:)Kaipaan aikaa, kaipaan hetkeä hiljaista ja levollista. Kaipaan taukoa hektiseen rytmiin, kiireelliseen päivään seisahdusta.
Olen kuin Kolibri; heiluttelen lakkaamatta siipiäni, enkä pääse eteenpäin. En tohdi pysähtyä, ja lopulta siipeni väsyvät.
Tuntuu todella uuvuttavalta, työt painavat päälle ja illat pursuavat toimintaa. Mukavaakin, niinkuin tänään lasten kanssa. Vielä on muksuilla opettelemista, hieman jokainen vuorollaan alkoi murjottamaan turhista jutuista,sekä omat muksut että naapurin. Meitä olikin vielä yksi aikuinen lisää ja hänen pojan poikansa. Oikein mukavaa kun jää saatiin ensin murrettua.
Mulla on hommia tekemättä, kassi pakkaamatta, ja miettimättä mitä tarvitsen mukaan.
Kirjoittelen vaan plokia, eikä kiireen kiehnääkään. No tämä on hetken lepotauko mitä kaipaan.
Duunikaverit sairastaa, yksi sun toinen. Luultavasti saan viikonloppuna jonkun pöpön matkaani ja sitten mennään taas matalalentoa. Mulla ei ole nyt aikaa sairastaa, mutta uskon että jos en oikeasti kohta vähän jarruta, sairastan kunnolla jossain vaiheessa aivan stressin vuoksi.
Huomenna mun on oltava aamu seitsemältä pihassa kamppeet tanassa ja lähdössä kohti Jyppykylää.
Ilma oli tänään aika katastroofi, mutta toivotaan että huomenna parempi.
Nauttikaa viikonlopusta, ja minä yritän huomen illalla rentoutua.Saunotaan ja parannetaan maailmaa.
Sellaista se elämä on.
Yrittäkäämme kärvistellä, kohta on kevät ja ehkä hieman positiivisempaa.
Rakkaita terveisiä
2月1日 Hidas,hidas nop.nop,...Ah niin mahtavan mukavaa oli taas tanssikursseilla.Jalat on aika poikki, kun kengät oli korolliset oikein kunnolla.Tukeva korko tosin, mutta,..
Oih ja voih. Nyt tuli kuuma ens kerralla voi laittaa vaikka lyhythihaisemman puseron. Mutta nyt pitäisi osata foksi heh 3 harjoittelukerran jälkeen sellainen peruskuvio, ja askeleet)Viejästähän se riippuu, huomasin kun kymmenen eri viejän kanssa tanssasin, toinen vei köykäisesti haluamaansa suuntaan ja toinen ei saanut päätettyä mihin suuntaan haluaisi viedä.Huokaus. Viejän osa taitaa olla helpompi kuin sen jonka pitää pähkäillä ne aivoitukset.
Nooh, foksin jälkimainingeissa oli hauskaa siirtyä fuskun meininkiin, ja yllätys tällä kertaa oli mukana 2 parkettien partaveistä, jotka osasivat kuviot niin toki hienosti, että meikäläinenkin kurvautteli hienoja askelmia(hieman hatarasti tosin) ja jopa sellaisen kuvion pyöräytyksineen jota ei vielä edes oltu opetettu, aivan huomaamattani. heh. Voi että oli kyllä mukavaa. Fuskun opettelu jatkuu huhtikuulle, joten vielä on aikaa,..eikä toivoa menetetty, ei tosiaankaan. Olen kyl ajatellut että en välttämättä kyseistä tanssia opi, mutta tänään ajattelin vähän positiivisemmin että...kun on hyvä viejä, hitsi mä osaan sitä kyllä mennä, meni syteen tai saveen.Ainakin osan aikaa.Nooh, tosin,..missä mä sitä harjottelisin, en missään. Nimittäin en oo tanssilava tyyppiä alkuunkaan.Pitäisi olla oma pari jonka kanssa veivaisi, mutta mistäs sellasen sais.Hmmm....
Viikko muuten meni niin nopeasti kaikkine kommervenkkeineen. Maanantaina olin siis iltasen kotona, samoin tiistain. Tein koulutukseen materiaalia.Tuli valvottua kyllä enemmän kuin laki sallii, ja aamulla oli ajoa Hartolaan. Pakko sanoa että kyllä nukutti pelotti hirvitti ja sitärataa.Huoks, ja ens viikolla menen taas keskiviikkona Hartolaan. Ihme Hartola buumi etten sanoisi. Mutta siellä taotaan missä rauta on kuuma.
Keskiviikko oli melkoinen myräkkä päivä, liukasta ja lunta pöllytti jälleen tuplaten mitä edellisenä päivänä.Ajoin kieli keskellä suuta, vaan eihän sekään aina auta, kun kuskeja on niin monenlaisia liikkeellä.Eilen oli joku Lempäälässä nuori nainen ohittanut rekka-autoa heijannut vastaantulevien kaistalla, palannut omalle kaistalle törmäten siinä 2 autoon vastaantulevaan ja samaansuuntaan kai menevään.., kierähtäen ojaan ja kuljettajan kulemaan päätynyt ohitus tilanne päättyi. harkintavirhe ja yllättävä liukkaus johti tuohon tilanteeseen, joten maltti on valttia. Rekan takana ajaminen ei ole maailman mukavin asia,..mutta,..liukkaalla kelillä se on turvallisempaa kuitenkin kuin ohittaa, kun näkyvyys vielä on huono.Hurjia juttuja nämä talvikelit ja arvioiminen.
Ajoin kotiinpäin, hiljalleen, ja samaa reittiä kuin edellisellä viikolla. Itse asiassa huomasin että ajallisesti matkaan meni saman verran paljon paremmalla tiellä kuin Sysmän ja Asikkalan kkn kautta.Mutta, ajonopeudet tietenkin isoilla teillä isommat enemmän liikennettä, ja uhkaavia tilanteita.Kumpa sitä osaisiskin aina valita sen oikea reitin, eikä mitään sattuisi. Mutta kohtalomme on jonkun muun käsissä.
Maltti on taas valttia....
Kiirehän minullakin oli, jälleen oli viiden jälkeen kotona ja siitä kiireellä hieman freesaamaan itseäni pissille, ja juokasemaan kupposen kahvettia. Puoli kuusi alkoi vanhempain ilta, jossa informoitiin riiviö lastemme sählämiisiä koulussa ja oppitunneilla. Huokaus.Ehdin paikalle, akateemisen 10 minuuttia myöhässä.Paikalla oli aika monia vanhempia, ja ihan saimme infoähkyn mitä kaikkea luokka on jo ehtinyt saamaan aikaan.Nyt tarvitaan tiukennettuja toimia, ja valvomista jutustelua ja selittämistä. Myös jonkinasteinen rangaistus asioiden tiimoilta voi olla aiheellinen.
Avasin myös sanaisen arkkuni paikalla, kyselin ja olin suuna ja päänä, niin että tilaisuuden päätyttyä ja vanhempien siirtyessä Valinnaisaineiden esittelyyn-muutama opettaja kävi kysymässä kenen äiti olinkaan.Kotitalousopettaja sanoi että olemme saman näköisiä Maken kanssa.Vähän kuulin taustatietoa, myös vähän positiivista palautetta. Villihän se on, ja vikkelä kintuistaan ja aina siel mis ei pitäs.Mutta on kuulemma rauhoittunut ja osaa olla fiksusti.Erään kamun kanssa villiinty..ja yllätys yllätys olin sen jo tiennytkin. Itse olin ajatellut aivan samaa, kun olen poikia seuraillut. Ihme kyllä, vapaa aikana ei ole pojilla oikein mitään yhteistä, on omat kuviot ja omat kaverit. Mutta koulussa,..joku ihmeellinen näyttämis vimma on.
Huomasin tuon kyseisen pojan vanhemmat ja päätin ottaa sarvista kiinni härkää, ja kävelin luokse esittäytymään ja puhelemaan. Oli hyvä veto, saatiin aika valaiseva ja mielenkiintoinen keskustelu aikaan. Valinnaisaine asia jäi mulle hieman epäselkeäksi, ja kahvittelu jäi puheenjohtajan harteille.Mutta muutaman saan vaihdoin uuden työkaverini kanssa, ja totesin että meidän pojat on hitto vieköön samalla luokalla.
Uusi kolleeega oli aivan innoissaan kyseisestä asiasta, ja siinä mietittiin sitten huomista eli siis nyt tätä päivää kun lähdettiin minun autolla Helsinkiin.Lauantaina mennä Jyppykyään sitten hänen kyydissään ja heidän autolla. Jännittää kyllä mennä toisen kyytiin.Huih...
Tosissaan siinä vaiheessa särki päätä sen verran reippaasti, että kotiin tultua otin koiran ja painoin lenkille. Yllättäen en ottanut edes hattua vaan talsin tukka tanassa, ja takasin tullessa olin jäätyä aivan pystyyn.Eikä siinä mitään, lämpimikseni pölisin puhelimessa pitkän tovin.
Kotona mulla oli matkarapsaa ja muutakin rapsaa, ja nyt niiden tekeminen on vielä vaiheessa. onneksi matkarapsojen tekeminen on mahdollistettu 5 päivään asti, jolloin ne pitää firmalle luovuttaa. Huomenna teen sitten muut kuukausirapsat jne.pelkkää raportointia koko elämä.Heh.
Menin nukkumaan burana 800 voimalla ---ai niin, poikaa kiinnosti kovin tuo vanhempain ilta ja sen aiheet. Olin niin poikki että ehdotin että jutellaan myöhemmin,huomenna tms. Mutta kun ei.
Vänkäsi poika vänkäsi niin aloin sitten varovaisesti sitä vyyhteä purkamaan-ja saatiin aika fiksu suht vähä ääninen hetkonen aikaan. En tiedä miten sen enempää voin lapselle asioita selittää järkevästi, miksi jotain tapaa ei voi pitää hyväksyttävänä, tai miksi ihmisellä on yksilösuoja ja fyysiseen koskemattumuuteen oikeus. Koskeen ringissä pipon heittelyä tuuppimista, ja painimista ja kuristusotteita jne. Toinen katseli silmät ymmyrkäisinä kuin partio poika konsanaan.Painiminen on kivaa, ja kuuluu vielä tuonikäisen poikasen elämään, ja opettajat haluaisivat jo vastuuntuntoisempaa käytöstä.Ihan ok, mutta ei seiskaluokkalaiselta voi vielä kaikkea odottaa, vaatia voi mutta sen toteuttaminen on aika vaikeaa.
Tuon session jälkeen siis nappasin buranaa, ja tein ne rapsat ja ihanaa, pääsin vällyjen väliin. Nukuin sitkeästi koko yön, kerran heräten välillä.Aamullahan soi kuudelta kello.
Kolleega ajoi meitin pihaan ja lähdettiin kohti Stadia.Melkonen toimistopäivä, vaikka mun miitinki pomon kanssa menikin pieleen kun hän oli sairastunut (ekaa kertaa kuuteen vuoteen..)Mutta muuten oikein tehokasta ja mukavaa oli.Puhua pölistiin paljon, tilattiin pizzat mmm...ja sitten kahvia kului litra tolkulla.
Juu, no siinä sitten ajettiin kotiin, ja taas melkisteen samalta seisomalta liikkeelle, sinne tanssikursseille.Vaihdoin vaatetta, ja etsin kenkiä, join kahvia ja söin sen pizzan lopun samalla, kun työnsin koneellisen pyykkiä koneeseen.
Kursseilta tullessa kävin noepesti hakemassa maitoa kaupasta ja muutaman jogurtin mustikkakeiton ja makupaloja.Sitten kotia kiireesti halimaan lapsia ja saunaan.
Oijoi miten mun jalat soi...
Nyt hetkisen huilasin kun kirjoitin ja kohtahan tästä on maate menoks.Huomen on monen monta käyntiä, on vielä perjantai JIPPIII, ja sitten illaksi tiedossa mukavaa ohjelmaa-Meillä on peli ilta, suunniteltiin jo syötävät,..hedelmäsalaattia ja vaniljakastiketta, plus lisähedelmät eri kulhoissa. Kamulla sitrusallergia.Sitten on jäätelöä, ja tehdään pikkusia suolaisia keksejä, ehkä RiZZ tai tucin paprika tms.Päälle kevyttä kalkkunleikkelettä ja kurkkua.MMMMMMM.Mullon viel rose pullo.
No ei siin mtn, lauantai aamuna lähetään seittemältä kohti Jyväskylää.Joten me alotetaan peli-ilta jo kuudelta.Huominen siis omistettu mun lapsille, ja ystävälle.Niin ja minulle itselleni tietenkin.Muuten olnekin lennossa koko ajan. Hyi hyi äitiä.
Nyt täs tuli jo liikaa tekstii, oikeesti piti vaan lyhyt kertomus eikä mitään kärsimys näytelmää.
Hoihaihui...
Kiitän mielenkiinnosta, ja en ehkä ehdi kirjoittelemaan ennen sunnuntaita mtn, niiin sitten teen tilanne katsauksen jos en ole liian väsynyt.
Nyt just täl hetkellä oon...aivan väsy.
GOOOOOD night my readers.Hmmmm
Son moro!!!!!!!! |
|
|
