Kevät terveiset;)                                                                              

Hei vaan heiJ

Lunta tupaan, sanoisin ja kuuran kukkia ikkunoihin. Ulos kun katsoo ei alkavasta keväästä tietoakaan.

leijona tuossa alussa kuvaa minua, horoskooppimerkiltäni sekä mielialaltani. Huomaat että se on ärtynyt, kuin minä.

Syytä moiseen ilmiöön on vaikeaa hakea, mutta kun ärsyttää niin se näkyy ja kuluu, niille jotka uskaltautuvat kontaktiin kanssani.

Viikko melkein vierähtänyt, enkä ole sanaakaan saanut tänne raaputettua. On ollut kai kiire, ja ajatukset ihan jossain muualla. Töitä on tehty niin kuin aina, mutta tunnen olevani oikein sanoisinko laiska, en niin innostunut taas asioista tällä hetkellä.

Luulisin siis että menossa on maaninen vaiheeniL

Kaivoin pyörän talviteloilta, ja jouduin hätyyttämään naapurin pappaa, että sain renkaisiin ilmaa. Talven seisokissa ollut fiude kaipaa ilmeisesti jonkinsortin kevät huoltoa. Oli mukavaa kuitenkin porheltaa lenkki, ja innoissani fillaroin pitkän lenkin jo heti alkuunsa. ihme ettei ahteri kipeytynyt sen enempiäJ)

Ihana tunne kuitenkin haistella raikkaita tuulia ja katsella vaihtuvia maisemia.

Elämä on ollut ylämäki alamäki tapaista, välillä naurattaa ja välillä itkettää, niin kuin mulla nyt yleensä.

Perhepiirissä sattui todella ikävä tapaus, ja surujuhlia vietetään jossain vaiheessa. Sekin pisti miettimään elämän arvaamattomuutta.

Pitäisi etsiä ja löytää oma kultainen keskitie, nauttia jokaisesta elämänsä päivästä. Koskaan emme voi tietää mitä päivä tuo mukanaan.

Kuluneen viikon ja edellisen viikonlopun aikana otin kyllä elämästäni uusia ulottuvuuksia esiin, ja tein ratkaisuja jotka vaikuttavat moneen asiaan. Niitä miettien olen viikkoni viettänyt.

Tanssiharjoituksissa kävin kuten tavallista, mutta muutaman tärkeän kokouksen missasin, sillä olin aivan puutunut lisäoperaatioiden haalimiseen. Esim jos keskiviikkona olisin mennyt paikalle, kuten minua pyydettiin, olisin ensivuonna ollut mukana taas uudessa vanhempientoiminta yhdistyksessä, tiedän sen. Ensi vuodesta ei vielä tiedä mitään, ehkä parempi pitäytyä ja olla hiljaksiin välillä.

Katastrofaalinen hinta-arvio tuli operaatiosta johon olin suunnitellut meneväni, toivon siis että vakuutusyhtiö on mukana siinä, muuten se jää tekemättä. Kustannusarvio toimenpiteelle oli siis 2500 euroa. Huh.

Tapasin tanssiharkoissa nuoruusajan ystäväni, joka oli eronnut alkuvuodesta siipastaan, ja tänään sain häneltä tekstarin. Pyyteli katsomaan Sirkukseen(yökerho meidän kulmilla) Yö yhtyeen esiintymistä. mieleni olisi niin tehnyt mennä, jotenkin olisi mukavaa muistella vanhoja yli 20 vuotta sitten tapahtuneita asioita, ja kuulostella vieläkö ystäväni on sama ihminen minkälaisena hänet muistan. Mutta jos se operaatio tehdään, se on edellisenä iltana, enkä tietenkään voi mennä baariin heti sen jälkeen. lauantaina on lapsuusajan siskoni ystäväni 40 vuotis juhlat, saas katsoa joudunko jättämään nekin väliin. Sinänsä kaipaan kyllä tuulettumista, ja hieman relaamista tällä hetkellä.

tanssiharkat meinasivat olla koettelemus, nimittäin olin ottanut 800 buranan lähtiessäni, sillä päätäni särki aivan tajuttomasti. Apua lääkkeestä ei kuitenkaan ollut, ja fuskussa vielä opeteltiin spinelli pyörähdystä joka vei mun pääni aivan sekaisin. Käytiin naapurin kanssa vielä Abcllä kaupassa, ja muutama sananen kuluneesta viikosta vaihdettiin autossa parkkipaikalla. Ajattelin kyllä että kohta lentää laatta.

kotiin kun pääsin , singahdin nopeasti saunaan, joka laukaisi vielä pahemmin päänsäryn jyhmyämään. Niinpä jouduin ottamaan vuoden ensimmäisen täsmälääkkeen, ja sen voimalla nirvanassa sain sitten lopulta nukuttua. mieletön tunne kun pää kirkastuu ja ajatus selkiää, kipu väistyy. Täsmälääke on todella tehokasta ja vie kaiken kivun pois.

Aamulla silmäni olivat kamalat, pupillikin niin pieni että näkökenttä kapeni. Vaikutus näkyi vielä illalla kun menin naapuriin viettämään peli iltaa lasten kanssa. Naapuri totesi minun silmäni migreenilääkkeen vaikutuksen alaiseksi. Niin se vain näkyy, jos pupillit pienenevät nuppineulanpään kokoisiksi.

Mitähän mahtoi ajatella perjantaiaamuna labran hoitaja joka otti minusta määrätyt kokeet…Hmmm.

Talvilomapäivä/perjantai

Labra, ostoskierros ostosparatiisissa. tai sitten ei. Tein löytöjä mm Seppälästä, puoleen hintaan pojille boksereita ja kaikenlaista tyttöjen sälpää neidille ja minulle. meni liikaa rahaaL

Kävin kapphallissa, ja kokeilin ainakin 15 erilaista puseroa, joista loppujen lopuksi vain yksi olisi miellyttänyt mutta päätin että en sorru, kun se ei ollut ihan…se mitä etsin. Poikkesin myös Vapaa valinnassa, josta löysin yhden keväisen paidan, joka oli mielestäni mun vartalolle sopivainen. Sekä kukkarolle. Kävin myös hermanssissa, siis kirpparilla piiitkästä aikaa, ja jotain kai muistaakseni sieltäkin löytyi. Hohhoijjaa. Ruokakaupat tein Lidlissä, ja luvassa oli herkullista salaattia peli-iltaan. hain myös Valintatalosta jäätelöä, naapuri oli luvannut paistaa lettuja. MMM.

Peli-iltana ei ehditty kovin paljon pelaamaan, hieman oli poikkeavaa mutta jokunen peli saatiin menemään. Mulla paloi käämi, kun totesin että nykyajan lapset ei kestä yhtään  sitä että joku peli pitää ensin harjoitella, ja sitten vasta päästä pelaamaan. Huomasin myös että eräs yövieraaksi kutsuttu oli innostuneempi tietokoneesta kuin pelaamisesta yhdessä, ja siinä sai oikein väännön käydä, että toinen ymmärsi ettei konetta nyt pelata. Oma neitini sai hermoni kiristymään totaalisesti ja siinä vaiheessa (hyvä minä) äänenikin kohosi ylitse muiden. mutta oli meillä silti hauskaa. Pidin kuria ja järjestystä.

kun alkoi tartu mikkiin, soitti mun kolleega,  puheltiin puolisen tuntia. Ojensin olkapääni kun hätä oli suuri. Yllättävää että joku avautuu noin surunsa hetkellä just minulle, tavallaan kuitenkin koin ylpeyttä, sillä on hieno asia jos luotetaan, tai jos toinen saa lohduttavista sanoistani voimaa jatkaa.

Puhelin pirisi, ja vaihdoin kuulumisia myös rakkaan ystäväni kanssa. Kotiin lähdettiin suhteellisen ajoissa, käytiin kuopusen kanssa vielä saunassa, ja neiti menikin naapuriin yökylään jo aikaisemmin. esikoinen oli kaverillaan yökylässä.

Lauantaina nukuttiin pitkään, ja tehtiin hyvää ruokaa. Käytiin ostoksilla, laitoin rairuohon kasvamaan, lisäsin kukkiin multaa ja Innostuin siivoilemaan kaappeja(???) olkkarissa pölyrätti riehui ja kamoja tuli kerättyä pois paikoiltaan kaappien perukoille. Siivosin ja päätin luopua osasta roinia jälleen, keräsin ison kasan kirpparitavaraa. Sain inspiraation järjestää patsaskokoelmaani uudelleen, ja vaikka itse sanonkin tuli ihan hieno. Siitä riemastuneena jatkoin lasivitriinini pyyhkimistä, ja pesin kaikki lasini ja astiani, järjestin ne uudelleen uuteen järjestykseen. Jännä juttu miten aika aikaansa kutakin, sitä muokkailee ja uusii juttuja, ja kun jälkeenpäin joitain asioita ja esineitä miettii, sitä huomaa miten turhaa rompetta tulee ihannoitua.

Pienet olivat mummilassa, lohduttamassa mummia hänen toiveestaan. Elämä meitä joskus koittelee ja suru-uutiset koskettivat eniten juuri mummia. Aluksi huusholli oli hiljainen, isänsä oli muksuin kanssa mummilassa, ja esikoinen kaverillaan. Lopulta soi puhelin(arvasinkin) ja poika kysyi saako tuoda yövieraan. Mikäpä siinä, kyllä meille nyt oli tilaa tulla, kun kaksi oli yövierailulla.

Meillä soi loppu illan sitten musiikki, ja pojat pelasivat erilaisia korttipelejä, ja nauroivat remakasti. Olin oikein mielissäni, että tietokone unohtui hetkiseksi ja tunnelma oli rento.

ihmeellistä, että lopunkaiken jaksoin vielä lueskella hetkisen, nyt alkaa kirja olla loppusuoralla, luen sen melko varmasti tänään loppuun. Kun nukahdin , en herännyt kuin kerran ja sen jälkeen nukuin aamuun asti, tai siis iltapäivään.

Nukuin ehkäpä liikaa, sillä kun avasin silmäni oli jo ärsyyntynyt olo, ja väsytti vietävästi, vaikka tiesin että olin nukkunut tavallista sikeämmin.

Kyllä kansa kuuli miten äippää harmitti, ei mikään erityisesti, mutta jokainen kai tietää naisellisen tunteen jonka aikana kaikki vaan ÄRSYTTÄÄ. Sille ei ole syytä, ei mitään sellaista oelmassa olevaa, vaan ärsyttää.

No sain hieman hyvää tuultani petrattua takaisin päivän aikana, vein romuja myyntiin, ja ostin uutta tilalle. Poika löysi repun, likka rullaluistimet, minä kaksi valkoista nättiä suojaruukkua jotka vaihdoin kahteen kukkaan jotka ystävältäni sain. ostin santarellin mokkaisen jakun 3 eurolla(löytö) ja runokirjan.

Ostoskiekan jälkeen mentiin moikkaamaan isukkia, joka oli hieman toimeliaalla tuulella. Vieraista huolimatta alkoi siivoilemaan vessaansa, ja mutisi itsekseen. Siisti mies on aina siisti.

paluumatkalla mentiin äänestämään, ja sain kansalaisvelvoitteeni tehtyä. taakka putosi sydämeltä, kun sekin oli ohi.

Kotona käpristyin peiton alle palelemaan, lunta tuprutteli aivan valtavat määrät, ja ilma oli ankeaakin ankeampi. Luin hetkisen ja pölpätin puhelimessa.

pesinhän pyykkiäkin, niin kuin aina, päättymätön tarina edelleen myös se.

Päivän kohokohtiin kuului pojan lahjominen, että sain leikata hänen hiuksensa siiliksi. JEEEEEEEE

Kympin maksoi mutta sen olisin joutunut maksamaan parturiin joka tapauksessa. Hiukset on nyt aivan lyhyet ja poika söpö kuin mikä. kehen lie tullu. Mutinaa tuli hieman, mutta raha kiinnosti kuitenkin. Se käytetään joko playoff peliin huomenna tai prebaid liittymään kioskilta, nimittäin puheaikaa pojalla ei ole ollut aikoihin.

Mitään ihmeellistä ei siis ole tapahtunut, ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Elämää ja sen koukeroita, tylsiä ja mitään sanomattomia, mutta silti niin tärkeitä sille jolle ne tapahtuu.

Unessa näin sellaista että olin isiootin perheen luona kylässä, katsoin peiliin ja huomasin että olin värjännyt edellisenä iltana väärällä värillä hiukseni, ja olin melkein blondi.- haparoin hiuksiani ja koitin etsiä asiasta positiivisia puolia. Mallikin oli hieman erilainen kuin tämä siansäkkyrä mikä nyt keikkuu päässäni. Tuli vain mieleen muiden mielipide, erityisesti erään joka ei pidä blondeista. Käääk…

Mitähän tuokin tietää, onko jollain hajua.

Tätä tämä on, voi sentään.

Oikein mukavaa mahtavaa ja tapahtumarikasta alkavaa viikkoa kaikille. Katsotaan mitä tämä viikko tuo mukanaan!

halpusrutsXXXXXX

ltaaJ Ei mtn asiaa, mutta olo on kuin tytöllä kuvassa.

Mistä tuon kuvan olen aikoinaan napannut, ei mitään muistikuvaa, mutta löysin sen kuvagalleriastani.

Keväiseltä näyttää, ihan yhtäkkiä.

otsikkoon viitaten, muksut ilmoittivat että koulussa pipo pakko on loppunut, siis selkeä kevään merkki. Hyvänen aika, maaliskuun puoltaväliä huidellaan. Vielä  viime vkolla oli talvi.

Tänään oli ensimmäinen kerta tälle vuodelle kun fillaroin aika pitkän lenkin. Aivan sulat tiet, ja aurinkoinen ihana ilma. Hartiat taas heiman kipeytyivät, mutta ehkäpä se siitä, tottuvat, kun tarpeeksi ajelee. Tosin hain orudista apteekista, ja ison pinon muitakin reseptejä vilautin.

paljon on mietittävää, suunniteltavaa ja muutettavaa. kevät muutosten aikaa eletään.

Ei kannata ihmetellä jos en kirjoittele, nyt on sellainen vaihe menossa, että on hiljentymisen aika.

huomenna on keskiviikko, sitten torstai ja torstai on taas omalla tavallaan jännittävä päivä. Lääkärissä ravaan tämän tästä, tänäänkin kävin. Torstaina on myös lääkäri, molemmat toki eri alojen.

Röörit oli kunnossa.

Perjantaina käyn labrassa, ja mulla on hiihtolomapvä. Jos nyt sitten voin sellaisen pitää, sillä hiihtäähän ei voi, ja miten lienee se torstainen operaatio vaikuttaa mun kävelykykyyn. katsotaan sitä.

Kirjoitan kun on sellainen fiilis, nyt sitä ei oikein ole.

 Voikaa hyvin hyvät ystävätJ)

Huominen on meidän naisten juhlapäivä:)Aloitetaan juhliminen heti aamusta, röyhistetään rintaamme(molempia tasapuolisesti)Nautitaan siitä, että saamme olla omanlaisiamme, ihania ihmisiä.Riippuvaisia tavallaan miehistä, mutta itsenäisiä ja viisaita ilmankin.Ruusu meille, huomista varten.

Eiliseen palatakseni sain tietää tänään sen laulun mitä eilen mietin. Ihana ystäväni soitti ja alkoi laulamaan minulle tuota kappaletta puhelimessa:)))Kuuntelin henkeäni pitäen, sillä niin kauniille se kuulosti.parempi sävellaji kuin meikäläisellä."Suljen ihanan soittorasian,.."tuosta kappaleesta oli kyse. Lapsille sitä lauletaan tarhoissa ympäri maan.

On aika häkellyttävää jos joku laulaa puhelimen kautta sinulle jotain. Olen kokenut sen 3 kertaa, kerran syntymäpäivänäni, kerran eräs soitti kitaraa ja lauloi ja minä aloin itkemään,niin kaunista se oli-senkin muiston olen tallentanut ottaakseni sen esiin sellaisina hetkinä kun asiat ahdistavat ja nyt tämä kolmas kerta, niin että sain muistikuvan mistä laulusta on kyse.Tämä viimeinen oli siis erilainen, mutta siinä mietin miksi me ihmiset normaalioloissa olemme niin sangen jäykkiä ja uskaltamattomia. Miten ihanaa kun joku uskaltaa avata suunsa, ja improvisoida.Alempana peukun kuva siitä syystä. Eläköön Improvisointi ja luontaiset ihmiset.

Niin hyväntuuliseksi tulin tuosta hullunhauskasta tempauksesta,ja ystäväni positiivisesta hihityksestä, että loppujen lopuksi ukko suuttui kun kuunteli kun nauroin vedet silmissä. Siis selvennyksenä en nauranut laulamista, vaan puhuimme jo tässä vaiheessa aivan muuta asiaa.Yhden lyhyehkön puhelun aikana häkellyin nauroin ilostuin ja pohdin äänestämistä, vaatteita, miehiä, ystävyyttä ja ihmisiä jotka ovat joskus totisia torvensoittajia.

Nauru kuitenkin puhdistaa, ja antaa hyvää oloa. Suosittelen.

Sitä nauruterapiaa tarvitsinkin, sillä tämä päivä on ollut aika ankea, ja tympeä muuten.(kyseessä siis keskiviikko päivä, ennen naistenpäivää...) Aaamu sinänsä ihan ok, mutta jostain ihmeen syystä alkoi särkemään päätä, ja olo vaihtui ankeaan suuntaan.Luultavasti oma vika, sillä en ajoissa malttanut mennä nukkumaan, ehkä olisin tänään viisaampi.Huomenna on aikainen herätys sillä olen menossa tytön kanssa hammasoikojalle, ja sitten asiakaskäynnille, ja siitä lähden ajamaan Helsinkiin.

Sain tänään kutsun ihanalle naistenviikonlopulle, Hollolaan tuossa Huhtikuun puolessa välissä. Kallis viikonloppu mutta uskoisin että hintansa väärti. Yritin houkutella ystävääni mukaan, mutta hänellä oli valitettavasti töitä silloin. Nyt toista ystävääni koitin tavoitella, mutta hän ei vastannut puhelimeen.Hööööh.Viikonlopun nimi on :"Sisäinen Helmi hehkumaan"Sinne ei mahdu kuin 20 mukaan, ja toivoisin niin että olisin yksi heistä. Mutta toisaalta toivoisin että saisin ystävän mukaan, olisi vielä mukavampi tilaisuus.

Jotkut hetket kantavat läpi elämän, ne antavat voimaa ja uskoa siihen että on elossa.

Hetket talletetaan kuten viime vkolla sanoin pieneen lippaaseen, ja se avataan aina kun on tarvetta kokea se sama tunne josta muistot on kerätty. Rasia suljetaan tiukasti, ettei muistot pääse karkaamaan, eivätkä väljähtymään.

Kun avaan arkkuni kantta, vähänkin raotan sitä, sieltä tulvii elämäni varrelta erilaisia asioita mieleeni. Makuja tuoksuja ääniä, tapahtumia.

Olen kerännyt sinne nyt niin mahtavia hetkiä, suuria tunteita, lämpöä,hehkua,ystävyttä. Luulin kokeneeni paljon, enkä kuitenkaan ollut kokenut vielä mitään.

Tällä hetkellä, tässä tilanteessa sanoisin että elämä on ihanaa. Vastoinkäymisiä on, niitä tulee, mutta en halua ajatella niiden masentavaa voimaa.

Elän tässä hetkessä, tässä ajatusmaailmassa, ja pidän siitä kynsin hampain kiinni.

Pitkäviikonloppuni piti sisällään paljon mukavia hetkiä, hyvää ruokaa ja maailman parasta seuraa, vapautunutta keskustelua, ja luottamusta. Asioita joita juuri elämääni tarvitsen paljon paljon.

Huomenna on työpäivä, niin mennä vilahti taas vapaat. Päivät karkasivat  liian nopeasti. Kun on mukavaa aika kulkee liian sukkelaan, olen sen monta kertaa todennutJ

Aurinko näyttäytyi, vettä satoi, ja oli suht lämmintä. Kevät keikkuen tulevi, sanoi ystäväni meilissään jossa kutsui minua 40 vuotis juhliinsa. Iloittelua siis lisää tiedossa. Olin kyllä kahden vaiheilla, osallistunko, mutta päädyin myöntävään vastaukseen etten loukkaisi asianomaista. Sinänsä hieman jännittävä tilanne, koska vieraat ovat kuitenkin minulle melkein kaikki outoja, ja vaikka kuulemma olenkin suupaltti, on hieman yksinäinen olotila. kutsu oli osoitettu minulle, sillä mies joka meillä asuu ei ole juhlaihmisiä, ja ystäväni sen tietävät. Näissä tilanteissa kaipaan sosiaalisempaa elämää, todentotta.

Tämän kuun aikana viettää moni syntymäpäiviään, kevään ihmiset ovat osa elämääni. Täytetään pyöreitä vuosia ja perusvuosia, Onnea kaikille yhdessä ja erikseen, hieman etukäteen.

Luultavasti olisi aika valmistautua , ajattelin lähteä ajamaan hieman ja iltasella olen menossa luennolle kuuntelemaan aihetta: Yksikin isku on liikaa. Nuorisoonhan se liittyy, ja voisin kuvitella että on tärkeä aihe.

Sieluni voi tällä hetkellä hyvin.

 Mahtavan keväistä päivää kaikilleJ))

Hip hip hooray:)

Toinen kirjoitus tälle päivälle, tosin kohtahan jo vuorokausi vaihtuu seuraavaan, kello riipii jo sitä luokkaa.

Oli kuitenkin tultava muutama sana ennen unille menoa kirjoittamaan, kun päivä oli jollain lailla niin ihanan mukava.

Mitään isoja juttuja ei tapahtunut, kotitoimisto rullasi omaa tahtiaan, ja ajatukset omia tahtejaan.

Päivällä sain lisäenergiaa paljon paljon, monestakin asiasta. Joskus vain on niin että asiat natsaavat hyvin, ja siitä elämä hymyilee.

Huomenna on varppina kädet kipeät, enemmän kuin tänään, sillä kävimme taas ladulla, ja oikeasti suurentelematta luiston ollessa ihna mieletön, sauvoin pelkillä käsillä varmaan 2.5 kilometriä.Pelkkiä käsiä käyttäen sukset liukuivat hurjaa vauhtia, tosin pyllyllä sai annaettua hienosti lisäpotkua suoritukseen kun vähän kyykkäsi. Mahtoi näyttää huvittavalta kun kolme ihmistä, minä ja kaksi ipanaani tuota tyyliä käytettiin. Kyllä oli mahtava ilma ulkoilla, ja kun lisänä oli energinen mieli, ja positiivinen asenne niin mikäs siinä.

Kotona tein vielä hieman syömistä, ja lapset singahtelivat harrastuksiinsa, likka tanssimaan Boogie woogieta, ja kuopunen kokkikerhoon. heh. Minä ehdin hetken rauhoittua, lukea kirjaa, ja pesun jälkeen vaihtaa vaatteet, ja hieman laittaa ilmettä silmiin, sillä tänäänhän oli jälleen mikäs muu kuin vanhempainyhdityksen kokous, kuten eilenkin.

Tänään osallistujia oli enemmän, ja meillä oli erittäin mukavaa.

Ensiviikolla on luento väkivallasta, yksikin isku voi...mikä on varsin mielenkiintoinen aihe, ja ajattelin mennä kuulemaan sen jokatapauksessa. ilmeisesti myös tuppaudun(?) Hml seudun vanhempainyhdistysten vuosikokoukseen, koska, suoraan sanottuna, en tiedä olenko hieman hömelö vai mikä lie, minua nyt tällä hetkellä sekin kiinnostaa. Siellä voisi päästä kehittämään yhteistoimintaa eri koulujen anhempainyhdistysten välillä, ja kehitellä yhteistempauksia, jne.

Se on myös seuraavalla viikolla, että katsotaan nyt, minne kaikkialle sitä joutaa.

Meillä on paljon suunnitelmia ja erilaisia tempauksia mielessä jo ensi syksyäkin ajatellen.

Onko joku tutustunut vanhempainliiton sivuihin internetissä. Sielläkin on vaikka mitä mielenkiintoista asiaa. katsokaa ihmeessä.

Eräs päivän tai oikeastaan illan tapahtumista jäi mieleeni myös tämän tapahtumarikkaan päiväni puitteissa. Sain yllättävän viestin ystävältä jolla oli eräänlaista harmia meneillään. Tunsin ylpeyttä siitä että minuun otettiin yhteyttä, kun oli sellainen olo että nyt pitää purkaa ajatuksia. Siitä ei sen enempää, mutta olen iloinen siitä että joku luottaa minuun yllättäen niin paljon että haluaa jakaa asiansa. viimeksi tälläinen yllättäin tilanne sattui työpaikan puitteissa, se oli yhtä yllättävää, sinänsä ehkä vielä yllättävämpää kun kyseessä oli silloin miespuolinen ihminen. Kiitos luottamuksesta. En voi taata että voisin olla avuksi, mutta mielipiteitä kyllä löytyy, ja kenttäkokemustakin aika monesta asiasta, sitä voin jakaa.

Sanoinkin että en osaa olla ehkä kovin empaattinen sinällään, että voivottelisin mukana, mutta omalla tavallani voin pyrkiä myötätuntemaan, ja antaa ehkä hieman sellaista taistelutahtoa, sillä minä taidan olla superinttäjäksi kutsuttu persoona, menneen ajan puitteissa.Miten niin menneen,..ainahan minä kinaan, asiasta kuin asiasta.

Olkapäätä on tarjolla, ystäväiseni aina kun tarvitset.

Saunoin, ja sekin antoi oman energiakentän.

Kertakaikkiaan, monipuolinen päivä.En ollut täysin tarpeeton tänään.

Hitsi mua vaivaa eräs runo joka tuli mieleeni isiootin blokista tänään, muistan siitä vain sanoja. Mua vaivaa se niin etten varmaan saa unta. SULJEN RASIAN TASKUUN PIILOTAN muiston mukavan,joskus kurkistan.. hiljaa taputan...äääk..;:miten ihmeessä se menee. Muistoihin se liittyy ja siihen että ne pussiin tai arkkuun tai rasiaan suljetaan ja sidotaan tiukasti suu kiinni,..avataan kun muistoja tarvitaan.

Mutta se siitä, minä menen makoilemaan ja haaveilemaan .Se on kivaa.

        Julkaisukelvoton:(

Semmonen tapaus:)

Eilen Heinolassa jyräsi, ja tein normaalin päivän ajoineen päivineen.Jotain sählää oli matkassa mukana, tavarat putoili käsistä, ja ajatus oli karkuteillä. Mutta kaikki meni kuitenkin ihan suht.ok. Kirppiksen kautta kotiin, meillä on EDELLEEN kamaa siellä. Eikä vieläkään loppua näy. Siivosin sunnuntaina lastenhuonetta, ja sitä löytyy turhaa turhaa ja vielä turhempaa.Jäi nyt viikon jälkeen nelisen kymppiä, siellä uudessa paikassa. Ei paljon viikosta mutta kotia päin turhasta romusta kuitenkin.

Kiireesti kotiin kun aurinko paistoi täydeltä terältä, ja vaatteiden vaihtoon. Houkuttelin Tomin mukaan ladulle, Tervaniemen jäälle. (kuvasta näkyy, kohti aurinkoa mennään...)

Ostin (hehheh) kirppikseltä hänelle uudet 36 numeroiset monot, kun jouduimme Markuksen vanhoihin suksiin lainaamaan naapurilta monoja, ja ne olivat kokoa liian isot.Neljä euroa valkoiset muutaman kerran käytetyt monot, ei minusta paha hinta. Uutena ne maksaa 40-50 euroa.

Sitten alkoi ihanuus, kun lähdettin potkimaan suksia ladulla. Aivan mahtavaakin mahtavampi luisto oli ja pitoa olisi tarvinnut paljon enemmän. Mutta ilma oli jälleen kaunis kuin morsian, ja ihanaa oli hengittää raitista ilmaa, ja kuunnella omien suksien suhinaa.Kädet on tänään kipeänä, sillä luiston ollessa noin mahtava, otettiin kädet käyttöön, ja sukset liukuivat käsityöntöjen avulla. Siistiä...

Katsoin miten monilla ihmisillä on retkiluistimia, ja niillä näyttääkin olevan mukavampi luistella, niihin näemmä laitetaan perinteiset monot kiinni. Luultavasti(minut nyt tiiätte) menen ja ostan sellaiset retkiluistimet, ens talvena. Tälle talvelle en enään uusia lähde hommaamaan.Mulle hyvä juttu on varmaan myös kypärä, sillä hmm...ans katsoa nyt.

Olipa innostavaa lopettaa tavallaan kesken se hiihtäminen, tosin, ehdittiin aika pitkä lenkki menemään Tomin kanssa. Hän alkoi jo vähän väsähtämään, pikkuinen kun on vielä. Hiihdeltiin hiljaksiin rantaan takaisin, ja olikin jo kiire, kun vanhempain yhdistyksen kokous oli alkamassa kuudelta.

Meitähän oli paikalla rehtori puheenjohtaja ja minä.Jippii....

No ei siinä mtn, mukavat keskustelut olivatkin, ja puheenjohtaja sanoi kun lähdettiin, että seuraavana vuonna Sarppa sais varautua puheenjohtajuuden titteliin. HMMMMM. Sinänsä mua kyllä kiinnostaisi asia kovin, tuossa koulussa on kuivunut toiminta niin kokoon kuin voi olla, ja on pakko löytyä keinoja jolla vanhempia saadaan mukaan toimintaan. Olin aika ärtynyt sitä ettei paikalle tullut ketään muita kuin me, ja on muitakin asioita jotka mua kiusaa, kun ei ne ole menneet yhdistystoiminnan mukaisesti. Mutta on vaikeea vaikuttaa asioihin, kun on vain hallituksen jäsen, tekoja ei voi tehdä kenekään puolesta, eikä ihmisiä oikeasti kiinnosta ilmeisesti se mitä taustalla touhutaan. Ihmettelen.

Kaikki joilla on pieniä kouluun meneviä lapsia, olkaa innostuneita, ja ottakaa osaa. Vanhempainyhdistyksien avulla voidaan saada uusia asioita lasten ulottuville, ja antaa virikkeitä ja vaikka mitä muuta, kun vain saadaan mukava porukka kasaan. Aikaa nämä asiat eivät vie kuin 1-2 tuntia kuukaudesta joskus jonkun asian järjestäminen vie ehkä enemmän, harvemmin. Eiköhän sellainen aika löydy, lastemme parhaaksi.

Myönnettäköön kyllä,että itsekkin olisin mieluummin hiihtänyt, tuossa aurinkoisessa ilmassa, lippis vinossa, ja hengitellyt raikasta ilmaa. Mutta ehdin sen tekemään vaikka kokoukseen riensinkin.

Eilen sitten ilta sujui hiljaisin merkein, olin aika uuvahtanut.Luin lapsille Muumia, ja iltasuihkut käytyäni päätin mennä nukkumaan. Nukahtanut olen välittömästi, osasyynä varmaan liikunnan lisääminen ja ulkoilu, osin rankka ajaminen, ja ajatukset.

Tänään toimistopäivä kotona,(kuten näkyy) ja paperia on jälleen enemmän kuin laki sallii. Mutta järjestän ne tänään kuntoon, puhun tarvittavat puhelut puhelimessa, ja käyn jossain vaiheessa lasten kanssa ladulla. Aurinko nimittäin paistaa tänäänkin.Pian on ohitse nämä talven riemut ja otetaan pyörä esiin.Alkaa taas erilainen liikuntakausi.

Esikoinen oli pelaamassa Jäkistä, ja vaikka aina hän kuvittelee olevansa haavoittumaton, oli pelatessaan kompastunut kaverin mailanlapaan, ja kaatunut pahasti jäähän. Kankku niin kipeä ettei mitenkään pystynyt liikkumaan, joten oli jäätävä koulusta kotiin. Liikuntaakin olisi tänään ollut pari tuntia.

Luin muuten tuossa viime vuotisia kirjoituksiani, ja alkoi oikein ahdistamaan. Nimittäin voisin sanoa että mun elämä kulkee aika kaavamaisella tavalla. Luin samoja asioita jotka mielessäni pyörii tänäkin vuonna.

Sunnuntaina lastenhuonetta siivotessani ajattelin että kalusteet pitää tänä vuonna uusia, ehdottomasti. Hmm..viime vuonna olin ajatellut samoin. Miksi en koko vuonna saanut aikaan mitään. Samoin totesin että mietin kovasti retriittiä silloinkin, viime vuoden maaliskuussa. Onkohan kevät minulle sellaista aikaa että haluan mennä tulla ja villiintyä liikkua, ja kuluttaa energiaa ja taas toisaalta haluan vetäytyä ja olla itsekseni. Ihmeellistä, mutta niin se kai on.

Eräs tärkeä ihminen elämässäni luki päiväkirjaani ja sanoi että miten jaksat päivästätoiseen kirjoittaa samaoja asioita tyyliin kuorin tänään 4 perunaa,..hmm.Masennuin kyllä, täytyy myöntää, koska vaikka en mikään ammattikirjailija haluakkaan olla, toivoisin että tylsästä ja mielenkiinnottomasta elämästäni olisin saanut muutakin tekstiä irroitettua kuin 4 perunan kuorimisen.(aika karrikoitua, en mitään määriä ikinä ole muutakuin ruokaohjeessa ehkä sanonut..)Masennuin ja ehkä tavallaan loukkaannuinkin, meinasin jopa sanoa ettei tätä ole kenenkään pakko lueka, jos ne kuorimiset eivät kiinnosta., en kuitenkaan sanonut, koska kyseinen henkilö vetää siitä herneet nenäänsä joka tapauksessa.Sanon sen tässä, jos nyt jaksaa lukea tämän loppuun, tai muistaa edes käydä.Nooh,..ymmärränhän minä tuon kommentin, koska juuri olin itse ajatellut samaa asiaa. Ihmetellyt syvästi miten joku oikein tosissaan jaksaa näitä lukea, harppaamatta joka toisen sanan ylitse.Heh.Kuitenkin se saa aikaan kivan olon, jos tärkeä ihminen sanoo että kävin sun blokissas,  se kertoo että häntä kiinnostaa mitä ajattelen tai mitä olen touhunnut.  

Siksi en tässä muutamaan päivään kirjoittanutkaan mitään, mutta tänään jo kaipasin tätä ajatuksien virtaa.Sitten päätin, että kirjoitan, koska itsellenihän minä näitä asioita selittelen. Kertaan päivien tapahtumia, ja suoraan sanottuna on mukavaa itse lukea mitä on miettinyt viime vuonna tähän aikaan, vaikka toteaakin että samaahan sitä, päivästä toiseen kelailee.Ainakin osan päivistä.

Päiväkirjan tarkoitus on kai jäsentää omia tuntemuksiaan ja ajatuksiaan. Isiootin kanssa kerran tässä ääneen pohdittiinkin, että voisi oikeastaan perustaa toisen blokin, jonne kirjoittaisi aivan anonyymina tuntemattomana persoonana. Tosin osin olen sitä nytkin täällä, osin olen julkistanut nimiä ja kuvia. mutta kuten jokainen tietää, ei tänne jokaista ajatustaan varmaan kukaan laita. Joissain julkisissa blokeissa ollaan äärettömän suorasukaisia, ja kerrotaan häpeilemättä tai miettimättä elämää kaihertavistakin asioista. Itse en ehkä aivan niin avoin ole, vaikka niin voisi kuvitella. Enkä usko (älkää nyt hämmästykö) ystävät rakkaat, että teidänkään kenekään elämä aivan niin huoletonta iloista ja positiivisia asioita tulvillaan olevaa on, kuin monesti blokeissa annetaan ymmärtää.Uskon vuorenvarmasti että jokaista nyppii välillä, on huonoja aamuja huonoja päiviä katastrofaalisia hetkiä, jolloin mielipaha on niinnsuuri että tuntuu kuin voisi revetä. Niitäkin hetkiä kuuluu olla,ne jokainen purkaa tavallaan, ja taas kun ne menevät ohitse, on hyvä olla. Mielen mustat myrskypilvet lipuvat ohitsemme, välillä nopeammin kuin ovat syntyneet, välillä kasaantuen ukkopilviksi pidemmällä painostavalla aikavälillä.

Kaikkea en ole valmis tosiaan tänne kertomaan, mutta sellainen anonyymiasia voisi olla ihan hyvä juttu, se olisi vielä enemmän sellainen missä voisi kertoa ihan mitä vain. .

Tavallaan (älkää pelästykö) koen eläväni kaksoielämää. Olen sellainen kuin blokeissa kerron, ja jokainen siitä muodostaa oman Sartsansa, oman päänsä sisällä.Olenko kuitenkin kuin Lulu laulussa, jolla oli kolmaskin mieli. Karrikoitua sekin, mutta sisäinen maailmani on salaperäinen. Mielenkiintoista sitä tekee se että luulen oikeasti että jokaisen ihmisen sisällä on ainakin kaksi erilaista "minä" persoonaa.

Nyt osa kavahtaa ja alkaa väittämään kivenkovaan, että "olen aina oma luonnollinen itseni." Väittäköön kuka mitä hyvänsä, varmasti tavalla tai toisella asia on niin että jokaisella on oma julkinen minä ja oma sisäinen minä. Joillaan persoona on jakaantunut häiriöihin asti., se on jonkinkaltaista psykologiaa. Jokaiselle itselle on oma persoona kaikkein tutuin. Moni kuvittelee olevasa ulospäin lasia, niin että jokainen päänsisäinen ajatus ja tunnelma on luettavissa ulkopuolisen silmin samoin kuin itse tulkitsee itseään.Näinhän se ei ole. Ilmeet ja eleet paljastavat meistä paljon, sanat paljastavat tai jättävät paljastamatta. Jos on patologinen valehtelija, pystyy sepittämään todentuntuisia juttuja ja saa vielä toiset uskomaan niihin. Mutta nämä jäävät kiinni valheistaan aivan varmasti joskus.Luulen että valehtelija uskoo itse sanoihinsa niin täysin ettei aina tiedostakkaan kun on alkanut puhumaan palturia.Sekin on luonteen kaksoipiirre, jakautunut persoona. Noh, en kuitenkaan tunnista itsestäni tälläistä piirrettä, että asioita valehtelisin, sillä uskon rehellisyyteen vakain sydämin. Mutta kuten kaikki meistä, suurentelen hieman asioita, tuntemuksiani, korostan yliampuvasti kun puhun porukassa, jne. Se on lajiominaisuus joissain sosiaalisissa ihmisissä.Puhun paljon, työkseni ja elämässäni muutenkin, avoimesti ja joskus hauskasti(joku on sanonut9 joskus vain marisen ja murisen, saamatta sillä muuta kuin ihmiset raivonpartaalle ympärilläni. Sanoilla on voimakas merkitys, oli se päiväkirjassa tai ääneen lausuttuna, kirjassa kirjailijan kirjoittamana, kirjeessä, tekstiviestissä tai meilissä. Tästä on puhuttu ennenkin, muistaakseni jossain päiväkirjassani aikaisemminkin.

Hmm...olipas tuota, ryöpsäys.

Muuten alkoi eilen harmittamaan sellainen asia, kun olen tavannut blokiini laittaa aina jonkin minusta mielenkiintoisen asian, jostain kirjasta, jonkun aforismin jonkun runon tai aivan jonkun sanoman asian.

Eilisen Hämeen Sanomissa oli juttu kopioinnista, esim. jostakin kertovan lehtijutun kopsaamisesta. Se on laitointa, kuten toisen runon jukaiseminenkin ilman tekijän lupaa. Lehtijuttujen osittainenkin kopioiminen oli laissa kielletty, sitä kopiointi lupaa ei voi antaa edes sellainen henkilö josta juttu on tehty, koska lehdellä on tekijänoikeuslaki takanaan, ei edes toimittaja saa käyttää portfolioissaan tms, juttuja.

Kaksipiippuinen asia, koska sama juttu kertoi kuitenkin että "asia-uutisointi jne ei kuulu tähän piiriin, joten niitä asioita voi vapaasti kertoa blokeissaan tms. Mutta kopsata sanasta sanaa ei saa niitäkään.

Pitää muuttaa uutinen omaan muotoon, ilmaista asia omilla sanoillaan, omassa järjestyksessään.Näin asian minä ymmärsin.

No sitä en ymmärtänyt että jos joku lause on jossain kirjassa jotenkin sanottu, ja haluan sen kertoa myös muille, koska se on kiinnostava, muokkaanko sanamuotoja että kuitenkin ideaalisesti asia kokonaisuus pysyy samana, ja tuon sen julki..Eikö se tiko tekijänoikeuslakia, että toisen tekstistä muovaan itselleni sopivan version????viisaammat sanokaa,.. Runojen julkaisu on ihan ymmärryksessäni, ja kuvien. , se varmaan on ärsyttävää kun näkee oman tekeleensä jonkun sivuilla , etenkin jos tekijän nimeä ei näy missään. Sitä rikosta en ole tehnyt, olen aina laittanut lähteen ylös kenen ja mistä.

Tästälähtien pitää varmaan mainita teos jota lukee, sivunumero ja rivinumero, jossa on mielenkiintoinen kohta, ja poimii sen sieltä kuka ja ketä asia kiinnostaa. Menee monimutkaiseksi mutta,..hmm...

Kuvien kopiointi netistä n laitonta, ellei ole siihen lupaa. No mistä senkin tietää mitä saa kopsata ja mitä ei, ja kuka näitä pystyy valvomaan, kun internet instanssina on aivan mahdoton valvottava, ja jokainen säätää täällä omalla tavallaan. You tubet ja muut pursuavat materiaaleja, biisejä kuvia, ja sanoja. Miksi tehdään instansseja jonne voidaan laittaa mitä tahansa, muiden luettavaksi ja kopioitavaksi. On oikeuslaitoksella kohta juttuja niin paljon kun jokainen jollain tavoin toimii varmasti laittomasti joko tietäene tai tietämättään.

Omaan käyttöön tekstiä saa kirjoittaa, eli kuten minäkin kirjoitan muistiinpanoja mielnkiintoisista asioista ja säästän ne. Joskus leikkelen lehdistä leikkeitä.Omaan käyttöön, muttei netissä julkaistavaksi.

On siinä pähkinää purtavaksi, aina on mietittävä ettei loukkaa ketään tai tee väärin. . En halua joutua käsirautoihin sen vuoksi, että olen innoissani jonkun toisen sanomasta asiasta. Sitäkään en ymmärrä, miksi joku haluaisi estää oman kirjoituksensa näkymisen jossain, jos siinä on tiedossa tekijä nimi kuintenkin. Sehän on vain ilmaista mainosta ja tuo hänen ideansa myös julkiu sellaiselle taholle, joka välttämättä muuten ei tietäisi koko asiasta mitään, tai ei koskaan tulisi lukemaan kyseistä teosta. Ihmeellistä.

Mutta vuodatuksista huolimatta OLEN LOISTAVALLA TUULELLA:)))

Tänään on tiistai ja valtakunnassa kaikki hyvin.(tämänkin sanonnan muistan tvohjelmasta, saikohan moista kommenttia käyttää julksiesti netissä...)Sanokaa viisaammat????

Voikaa hyvin, älkääkä pitkästykö minun päiväkirjastani.

S

PS:2,5 vkoa eikä yhtään savuketta.Jippiiiii-olen ylpeä itsestäni:) 

 Näköispatsaani!!Ehtoota sielun sisaret ja veljet, rakkaat ystävät ja salaiset ihailijat.Hmm, noh, ylipäätänsä kaikki jotka jostain kummallisesta syystä tänne ovat eksyneet lukemaan mitä omituisuuksia minulle kulloinkin tapahtuu.

Tänään on ollut lauantai päivä, 3.3.07. Ilma on ollut positiivisella puolella, elikkäs aamulla kun katsoin mittaria asteita oli +1.5. Vettä tippui räystäistä kuten keväisin kuuluukin.Autoni on kuraisen möhnän peitossa, ja jokaikisen meillä liikkuneen ipanan tossut olivat sukkia myöten märät.

Eilisen peli-illan jälkeen meillä oli 1 lapsi yökylässä.Muut onneksi huomasivat lähteä kotiin.Hih.Aamulla kun heräsin oli täysi meininki päällä, mutta suhteellisen ihmisiksi kuuluivat olevan.

Pidin eilen tälle yökylään jääneelle hieman puhuttelua, sillä meillä toimii Laukaan malli,..koko kylää kasvattaa Sari.Tämä luonnonlapsi Noora, on ollut aika omatoiminen pienen ikänsä, ja mummonsa kasvatettavana, eikä siinä mtn. Tahtojen taistoa on ollut kovin, kun tyttö ei meinaan uskoa muoria vaikka toinen sanoisi mitä. Muori sitten usein minulle soittaa, ja sanoo että voisitko käydä Nooraa pyytämässä esim syömään, kun hänen äänensä ei vaikuta. Auktoriteettini on aika voimakas, katse vain ja komento Menisitko mummille syömään, nyt heti. Kipi kip ja tyttö juoksee kiltisti.

Noh, toissailtana oli kolmiodraama, kun tytöt on niin parisidonnaisia tapauksia(jos joku ei ole huomannut)että riitaa tulee helposti jos joukossa on kolmas pyörä.Noora on aika karski tyttö, ja kirosanojakin ilmeisesti jos minä en ole kuulemassa saattaa suusta pärähtää, ja käytetään myös voimakeinoja. Punainen vaate minulle.

Joku riita sitten oli ollut, ja kun olin tanssiharkoissa Noora soittaa ja itkee ettei ehkä voi tulla meille peli-iltaan vaikka oltiin se jo yökyläjuttuineen sovittu. Kertoi sitten että oli Annikan kanssa tullut riitaa.Hmm..noh sanoin että ei hätä ole tämän näköinen huomenna ehditte sopimaan.

Kun pääsin kotiin, kuulin toisen version tapauksesta, ja totesin mielessäni että Noora ei kertonut koko totuutta.Eilen sitten enne illan alkua, sanoin että minullapa on sinulle hieman asiaa.Muutkin tulevat kuulolle, koska asia koskee kuitenkin kaikkia, kaikilla samat säännöt.

Oli ollut kuristamista ja tuuppimista ja toisten puolustautumista. Asia nyt tuli käsiteltyä lppuun, ja kerroin mielipiteeni siitä, miksi toisien kimppuun ei saa käydä fyysisesti.Kerroin myös aika jämäkästi, että jos meinaa olla mun matkassa mukana,siis minun järjestämillä retkillä, peli-illoissa jne ei kirosanoja käytetä.Piste. (itse kyllä tunnustan että tuleehan joskus päräytettyä suutuksissaan, joitain typeriä voimasanoja, joskus enemmän ja joskus vähemmän.mutta pienet korvat ei saa silloin olla läsnä.)Suluissa sanottu ei ole itseoikeutettua, vaan siitä tulee päästä eroon. Kun lapset olivat pieniä, en koskaan käyttänyt voimakkaita sanoja, koska päätin että ne eivät kuulu meidän perheen sanavarastoon.Siispä, minunkin on aika jälleen siivota suuni.Hyi Saria..

Tyttönen kuunteli sujuvasti ja oli samaa meiltä. Ikävä uhkailukeino tuo että ei pääse meidän mukaan, kun näille yhteisjutuille on tällä kaveriporukalla kysyntää, isoja myöten. Mutta ikävä tai ei pääasia että tehoaa, ja toivon että jokainen muksuista ymmärsi mistä on kyse.

Uskoisin, että auktoriteettini antaa lapsille kuitenkin jonkitasoisen kunnioituksen minuun, vanhempana ja sääntöjen määrääjänä.Toivotaan että s eon hyvä asia, myös tulevaisuudessa. Pyrin kuitenkin olemaan myös mahdollisimman mukava,ja ottaa kaikki lapset huomioon, omien lisäksi. 

Suunniteltu Tervaniemenretki alkoi aamupalojen jälkeen, ja naapurista oli edellisenä iltana ilmottautunut yksi tyttönen mukaan. Noora tietenkin halusi myös, ja otettiin matkaan.Markus olikin kaverillaan yökyläilemässä, niin että hän ei mukana ollutkaan. Näin siinä on käynyt, että mun esikoiseni ei enään paljon meidän mukana pärräile, Autch.

Tyhjennettiin autonronkki, ja pakattiin urheiluvehkeet mukaan. Otettiin janojuomaa vyölaukkuihin, ja kaikille luistimet. Minulle lumikengät ja kävelysauvat.Kuumaa glögiä ja keksejä,sekä iloinen mieli.

Totesin ensimmäisen 200 metrin jälkeen että luistelu ei ole meikäläisen laji.Nilkat huusivat armoa, ja jää oli mielettömän huonossa kunnossa, tälläisen lauhean sään ansiosta.

Muksut olivat innoissaan, mutta minä palasin autolle hakemaan lumikenkiä.

Kukaan ei saa nyt nauraa,..mutta autolle oli tosi kamalan törkeän pitkä matka jäältä. Mun jalat oli kipeät, ja purin hammasta yhteen. Joku pariskunta tuli hiihtämästä, ja kun pääsin aika liki autoa, totesin että en mitenkään pääse hakemaan kenkiä takarontista kaatumatta, niin epätasainen maasto siinä oli. Mietin salamannopeasti vaihtoehdot, ja päädyin pyytämään apua.

Hämäläisen hitaat, ummikkoSuomalaiset saattavat oikeasti häkeltyä jos joku VIERAS avaa suunsa. Kuten nyt.Sanoin sille miehelle että "anteeksi , mutta mun on pakko nyt pyytää sinulta apua.Voisitko mitenkään jeesata ja antaan mulle mun kengät tuolta autoni takarontista, ettei tarvitse jäädä nilkkanyrjähdyksen takia sairaslomalle pariksiviikoksi."Suunsa taisi hämmennyksestä loksahtaa niin auki, että meinasi osua rintarankaan.Mutta kun vaimokkeensa vähän avitti niin ymmärsi mistä oli kyse, ja gentlemannina kipaisi auton takaluukulle, ja toi minulle kengät..Selitin siinä vielä, että tajusin tässä ettei luistelu kuulu suosikkilajeihini, vaan kokeilen jotain muuta. 

Reippaana tyttönä laitoin jalkaani tavallisten kenkien lisäksi jalkaani lumikengät, nappasin sauvat ja painuin mukeloitten perään.Vauhtihan heillä oli melkoinen joten viilettivät jo lähellä niemen kärkeä, kun minä vasta aloin raskain jaloin tallaamaan perässä.

Siis miten ihana olo jälleen kun oikea kävelyrytmi löytyi, ja raikkaat tuulet pyyhkivät kasvoihini. Lumi oli kosteaa ja raskasta, mutta kävelystä tuli entistä tehokkaampaa.Imin happea kaksin keuhkoin pitkin kehoa, ja nuuhkin kosteaa ilmaa nautinnolla. Huomattavaa että edellisestä savukkeesta on kulunut jo jonkun aikaa, nyt taidan saada itseni kuriin sen tiimoilta.Keuhkot siis tosissaan avautuivat ja sain hegitettyä, ilman paniikinomaista haukkomista. 

Muksut huomasivat että lähestyn(älkää luulokaan että lähtivät karkuun, päinvastoin.Heh), ja alkoivat luistella minua vastaan. Siitä yhdessä jatkoimme tallaamista, vaikka loin epäluuloisia katseita auratun radan pintaan. isoja paukkuvia railoja oli ja jäänpinta aivan murskana. Kyselin muksuilta että tietävätkö yhtään mitä pitää tehdä jos kaveri putoaa jäihin.

Pikkukakkosen jokavuotinen jääjuttu varmaan alkaa kohtapuoliin pyöriä taas televisiossa. Varo heikkoja jäitä.Hyvin tuli lapsilta kommentteja mitä pitää tehdä, tosiasia kuitenkin on että lapsikin varmasti hätääntyy ohjeista huolimatta jos tosipaikka tulisi.Kierrettiin kuitenkin suht iso lenkki, vaikka jokainen vähän silmäili jäätä hieman mietteliäänä.Jäällä oli paljon pilkkijöitä, ja potkukelkoilla viilettivät, mein muksut luisteli minä kenkäilin, ja osa hiihteli. Muitakin luistelijoita tuli, ja näin myös jonkun isän lapsensa kanssa luistimilla, lapsi pulkassa nuotiopuut seuranaan.Menivät retkelle jäälle.Luulen että jää oli vielä toistametriä paksua, eikä mtn hätää ollut. Mutta äiti on aina äiti, ja kaikenlaisia mietteitä mielessä.

Erään perheen luistelurekeä tehosti kiljuminen niin että kuulin sanailun sanasta sanaan kiroiluineen päivineen. Isä hiiltyi lopulta niin samaan tyyliin kuin minä välillä, että meinasin purskahtaa nauruun toisten raivon hetkellä.Joskus sitä vaan menee hermot, mutta lapset on lapsia. Aina joku kitisee jostain, tai tekee toisin kuin vanhempien logiikalla voisi tehdä paremmin ja nopeammin.Yleensä aina jonkun naama on nurpallaan, ja kädet puuskassa.Isä kiljui polla punasena -viimeisenä tehokeinonaan käyttäen lausahdusta: minulla kun käämi palaa tässä niin koko porukka lähtee kotia.(huvittavaa seurata tosiaan sivusta, kun kokemusta on.Myös se, että hänen tapauksessaan KÄÄMI oli jo palanut ja varapärettä tarvittiin.)Tietenkin olisi viisaampaa olla hiljaa yleisellä paikalla, kun hiljaisessa aakeassa luonnossa se ääni tosissaan kuuluu varmaan kilometrien päähän.Vaan ei sitä raivon hetkellä sellaista muista, kai vissiin.Loppujen lopuksi sekin porukka pääsi retkelleen, toivottavasti oli mukavaa.

Luisteluretken jälkeen lasten kasvot loistivat ja posket olivat punaiset reippailusta.jäälle oli jälleen viritetty napakelkka ja pulkka, niinkuin muinakin vuosina. Siinä mukelot viihtyivät tovin.Itse nautin jälleen savusta ja tulesta, istuin laavulla ja virittelin nuotioon valkean hiilloksen avulla, vaikkei meillä makkaraa mukana ollutkaan. Tuli räiskähteli ja liekit kohosivat kauniisti. iHANAA.Olin laittanut termariin kuumaa glögiä, ja kaadoin sitä kaikille mukeihin höyryämään. Mariekeksit ovat vallanmainiota retkievästä, ja paketillinen upposi porukkaan tuosta noin vaan.Yksinkertaista ja hyvää.

Yllättävästi aika oli taas kulkenut, ja oli lähdettävä kotiin valmistamaan ruokaa.Kerroin naapurintytölle että mulla on tämä space sivu, ja kysyin onko hänellä sitä vastaan mitään että laitan nämä kuvat koneelle, ja sitten tänne esille.Tytteli innostui kun kuuli että tälläisen sivun voi meseensä liittää, ja lupasin sitten auttaa tekemään omat sivut.Kuvien laittamiseen sain luvan.En tiedä, eettisesti kai pitäisi vielä äidiltäkin kysyä. Vaikka ei tuosta nyt näitä lapsia luultavasti kukaan tunnista.

Kotona sitten aloin valmistamaan ruokaa, tänään oli ruokana perunamuusia kanankoipia salaattia ja riisiä.Kanankoivet uuniin, ja sitten aloimme tekemään sitä spacesivua.mikään mestarihan minä en ole, mutta kyllä tuli mukava olo kun osasin kuitenkin jotain vielä, vaikken olekkaan tänne mitään juuri viimeaikoina lisäillytkään.Muuta kuin tätä ylitsevuotavaa tekstiäni..

Sain juuri ruoan valmiiksi kun tyttöset saapuivat nyssäköidensä kanssa. Voi että oli kivaa nähdä. Siinä tein vielä uuniin nopeasti pellillisen mustikkapiirakkaa, joka on tämän köörin herkkua:) Eilisestä jäi naapurin tuomia marjoja ja ne käytin sitten siihen pinnalle. MMMM.otin siitä kuvankin, tosin eipä tuo nyt näytä kuvassa kovin ihmeelliseltä.Sitten syömään. Tytötkään eivät olleet vielä syöneet, ja kyllä näytti maistuvan.

Salaatti kyllä kruunaa kaiken, vaikken siitä niin ihmeellistä tehnytkään. Olin ostanut Amerikansalaattia jonka veistelin ohuiksi suiruiksi, lisäsin paprikasuikaleita, keltaisesta paprikasta, kotimaista kurkkua ja jokusen kotimaisen tomaatin.Ananaspalasia 1 prk ja sitten leikkasin palasiksi yhden appelsiinin.Itse pidän sipulista, sekä salaatissa että ruuissa, salaattiin laitoin neljäsosan sipulia, koska tiesin että muutkin sitä popsivat. Kaikki meni,...

Tytöt jäivät reippaasti, vaikka pienemmällä onkin korvatulehdus ja molemmilla yskä.Heiluttivat ja halivat vanhemmilleen niin reippaasti, vaikkeivät ole olleet tänä vuonna yötä meillä ollenkaan.

Kun sain tiskattua lähdettiin ulos, tekemään lumiukkoa. Lumi oli niin märkää, kuten jo jäällä totesin, että se painoi oikein mahdottoman paljon. Saatiin me kuitenkin tuollainen äitin näköispatsas aikaan, hapsottavine hiuksineen jne.Keinuttiin, ja heiteltiin Sirulle lumikökköjä. Siruhan oli tietenkin mukana kuvioissa.Vaatteet olivat tunnissa aivan litimärkiä.

Jännä juttu miten ilta kuluu niin nopeasti, kun on jotain ohjelmaa. Tuntui taas että ei ehditty juuri mtn tekemään, ja tyttöjen oli jo aika mennä nukkumaan.

Ulkoilun jälkeen mentiin saunomaan, ja melkoinen meteli siellä oli, kun nämä kaksi kiljukaulaa metelöivät:) vaikka kuinka yritin varjella, niin pienempi liukastui ja kopsautti päänsä, mutta ei siihen kuhmuakaan tullut. Tilanne rauhoittui nopeasti. Harmittaa vaan, kun aina omienkin kanssa olin tosi varovainen, se lattia kun on mitä on.

Kotona rasvattiin iho, molemmilla tuntui aika kuiva olevan.Yöppärit päälle, ja leikkimään. Tein taas historiaa, ja katsoin telkusta luontodokumentin, ja oli muuten hieno ohjelma. Mielettömän upeita kuvia, me istuttiin sohvalla hievahtamatta koko kööri, esikoista lukuunottamatta, hän kun lähti HPKn peliin.Äärettömän mielenkiintoisia ohjelmia lastenkin mielestä nuo luontoaiheiset.

Kello kävi jo siihen malliin että oli iltapalan aika. Mustikkapiirakka kelpasi hyvin, murot ja lauantaimakkarakiekot.

Uskomattomia vekaroita, luin muutaman pikkukirjasen, ja käytiin makoilemaan, kahden minuutin kuluttua molemmat tuhisivat täysin tyytyväisinä untenmailla.

Tuo nuorempi on valloittava persoona, tomera pikku tötterö. Viime viikolla oli ollut 2 vuotisneuvola, jossa neuvolan täti oli sanonut että jos ei tietäisi minkä ikäisestä lapsesta on kyse, hän arviolta sanoisi 3 vuotta, niin puhelias ja touhukas tämä neiti on. Puhuu jo pitkiä lauseita, puhuu koko ajan, pukee ja riisuu reippaasti, ja touhuaa touhuaa.On erittäin omatoiminen ja reipas.Eikä sidonnainen vanhempiinsakaan, niinkun nyt tänne jäämisestäkin huomaa. Iloissaan ovat tietenkin kun tullaan ahkemaan, mutta nauttivat myös vierailusta.Toki voi sanoa että isosiskostaan on ottanut mallia, toinen tomeratäti siinä ja reipas, mutta luonteeltaan paljon paljon herkempi.Olen aivan rakastunut myös näihin lapsiin, kuten huomaatte:)En tiedä montaa yhtä ihanaa tunnetta, kuin pienten käsien kaulaan kiertyminen, valloittava hymy ja välitön rakkaus minkä heiltä saa.

Nyt on sitten kämppä hiljentynyt, ja minä naputtelen koneelle tätä päivää.Ajattelin lukea hetken vielä, ja sitten ummistaa silmäni ja nähdä erilaisia unia.

Huomenna on täydellinen kuun pimennys, öiseen aikaan.

Huomenna on myös tämän ihanan viikonlopun viimeinen päivä, maanantaina alkaa taas arkinen ahertaminen:)Eipä makiaa mahan täydeltä, mutta odotan jo paljon seuraavaakin viikonloppua, sillä minulla on jälleen perjantaina talvilomapvä, ja se seuraava maanantaikin vielä. Ihanaa.Seuraavana viikonloppuna siis vietän neljänpäivän viikonlopun. Miltä kuulostaa???Neljäpäiväinen työviikko takana, edessä neljäpäiväinen työviikko, ja se seuraavakin työviikko on 4 päiväinen. Sen jälkeen minulla on vielä 2 lomapäivää käyttämättä.MIELETTÖMÄN IHANAA:))))))

Lopuksi lainaus kirjasta Ilon alkeet(Helinä Siikala)

-Pysähdy,kuuntele.Kuuntele vaikka hengitystäsi,miten ilma virtaa sisään ja ulos, sisään ja ulos,sisään ja ulos.Sinun ei tarvitse eikä täydy tehdä mitään;sotkisit vain rytmin jos puuttuisit siihen. Elämä hengittää sinut.

Hyvää yötä ystäväiseni:)))