Hurraa Ansa ja kaikki me jotka aloitamme tämän viikonlopun jälkeen ansaitun kesälomamme:)Kohotin maljan 21.00 niinkuin lupasin, tosin myönnettäköön että olin kuohuviinini korkannut jo ennen sitä.. Malja kuitenkin KESÄLOMALLE!

Olin täynnä virtaa, eiliseen verrattuna. Eilinen oli tähän astisen elämäni maanisdepressiivisin päiväni.Siitä ei sen enempää, sillä eilinen on ohi. Olin vain apaattisista apaattisin, ja säälittävin.Onhan sitä mahtavaa joskus sääliä itseään...minkäs sille voi.

Tänään siis tein työt..erittäin laiskasti ja hitaasti, ja mahdollisimman vähän. Hyi minua.

Osaston pomo soitteli, ja toivotteli hyvää alkavaa kesälomaa, kehui menneestä ja usutti tulevaa. Ettei vaan totuus unohduLopulta sain paperit siihen malliin(nooh..myönnettäköön muutama rästi papru vieläkin pyörii) aloitin innolla höyryämään..

Vein naapurin duuniin kun satoi vettä, vein raportit postiin, ja käytiin makuunissa hakemassa lapsille kesäloman kunniaksi nameja irtolaarista. Sinne hupsahti kymmenen euroa.

Kiiruhdettiin mummilaan,ja juokastiin kahveet esikoinen ja minä. Nuoremmat jäivät sinne viikonlopunviettoon..TAAS.

Tulin vaudilla kotiin, ja kerrankin ymmärrän mitä se vanha mainos tarkoitti..puhdistaa kuin valkoTornaaaaaaado. heh. Kävin kämpän läpi niin ihmeellisellä vauhdilla, ja sain siivottua lastenhuoneen pyykit,vessan, työhuoneeni,vaatekaappini,parvekkeen lattiat imuroitua, eteisen pestyä ja puuhtaat matot sinne levitettyä,puhuttua puhelimessa, istuskeltua parvekkeella tupakilla() tiskattua, pestyä hellan levyt ja ympäristön, kahvinkeittimen,suodatin osioineen ja kannuineen, tiskipöytäkin kiiltää puhtauttaan.

Nyt on vielä auton siivous, joten kiiruhdan kohta autotalliin. Isukkainen ajaa auton talliin, sillä tällä kuoharimäärällä ei voi autolla ajamista ajatellakkaan, heh!!Mutta siivoamaan sen pystyn kyllä.

Työkamppeet vekevekeveks,..ja uudella ihanalla vanilja puhdistussilikoonilla sen suhautan puhtaaksi aivan. Mielettömän hienoa,..kertakaikkiaan. Ehkäpä..ensi viikon jälkeen ymmärrän millaista on olla lomalla:))))

Kyllä minusta tuntuu, että vaikka kotihommat ei koskaan lopu, olen ollut oikein ahkera ja kiltti tyttö, saanut tänään aikaan sellaisia asioita joiden suunnittelu on vinyt puoli vuotta, ja toteuttaminen noin viisitoista minuuttia. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Syömisiä tänään-Markus haki salaatit paikallisesta kebabbilasta,..oli hyvää. Poikakin tykkäsi. Joskus ajattelen että mun lapset on hieman musita lapsista eroavaisia..heh..ehkä äiteensä tulleet.

Katsoin eilen muutaman leffan.

Les soeurs fâchées,

Täydelliset vastakohdat

Romanttinen draama,ja yhden libanoni sodasta kertovan draaman, lapsesta joka jää ainoana henkiin muun perheen räjähdettyä sotapommien mukana.

Draamakomedia

Nyt siis kesäloman viettoon. Alkajaisiksi huomenna suunnittelin nukkuvani ainakin 12.00. Sano kuka mitä hyväänsä..meikä nukkuu:)

Kuullaan taas,..jos ei huomenna niin ylihuomenna. tai sitä seuraavana,...tai tulevaisuudessa jos luoja suo.

S

Sanokaa mulle joku, että jalkani ovat maasta irti yli kymmenen senttiä, ilman korkoja:)Sen tähden pitäs jonkun sanoa, että tajuaisin laskeutua ennen syvää pudotusta vapaaehtoisesti....

Elämäni rikkaimpia ja rakkaimpia muistoja sisätyy näihin viimeisiin 5 päivään,..ehkä olen nyt herkimmilläni, ja koen kaiken todella voimakkaasti.

Ei ole valokuvia, eikä jaksa kirjoittaa millaisia tapahtumia päivät sisältävät, mutta sen vain sanon, että josku mullakin elämä hymyilee leveästi valkoisilla hampaillaan. Jotkut asiat on huonosti, ja jotkut asiat hyvin. Ei niitä muista jos vaan elää täysillä,..ja ottaa vastaan mitä annetaan.

 Huomenna on torstai, ennen Juhannustaikoja, ja sen jälkeen on kolme päivää vapaata. Seuraavan viikon kun sitkeästi jaksaa..niin tiedätkö..sitten koittaa vapaus. Kuukauden loma,..:)

Cu

Kesäaikaa, pehmeitä tuoksuja, luontoa, ja värejä.Hengitän syvään, ja nautin jokaisella solullani.En taaskaan talvella muistanut oikeasti, aivan oikeasti miltä kesä tuoksuu. Miltä kesä fiilis tuntuu sydämessä, ja miten valoisuus saa sielun kihelmöimään rakkaudesta valoa kohtaan.

On aika kulkea käsikädessä elämän kanssa, kokea kauniita asioita, tunteita ja riemua olemassaolosta.Aika rakastaa elämää, sen pieniä hetkiä, sen mukanaan tuomia ihmisiä, omia rakkaita ja läheisiä.Kaiken sen saa kesä jälleen pintaan, nousee riemu syvältä rinnasta, ja kumpuaa kauas korkeuteen.

Mieli halajaa jo kesälaitumille, niin kiihkeästi sitä odotan, kaipaan. hetket ilman kiirettä, kelloa kalenteria,..ilman ihmisiä, jotka työhön liittyy.

On vierinyt elämästä taas monia päiviä, jolloin en ole malttanut tai ehtinyt kirjoittamaan. Tieten tahtoen olen ollut paljon koneelta taas pois, sillä onhan paljon muutakin kuin sanoja ruudussa.Silti jollain tavoin kaipaan, näitä viestejä elämäni kulusta, tätä terapeuuttista tunnetta, jossa jotenkin voin ilmaista mielialaani kulloisenakin hetkenä.

Koimme riemastuttavia hetkiä Lapinniemen kylpylän maisemissa Tampereella. Tuhlasimme rahaa, kertakaikkiaan reippaasti, kävimme hyvin syömässä, polskutimme kylpylässä, ja kuljimme kaupungilla. Aikaa oli aika vähän, sillä minun oli tehtävä myös töitä, ja treffasin kolleegankin, työpalaverissa, ikäänkuin. Kävimme Tampereen Napolitaliassa syömässä mahtavat annokset. Otin pastaa, ja huh..en todellakaan jaksanut kaikkea edes syödä, oli miten epäkohteliasta hyvänsä.

Lapset veimme Tarjan(naapuri) kanssa mahtavaan kreikkalaiseen ravintolaan,ja hienosti kaikki käyttäytyivät, aivan kauniisti suoraan sanottuna.Ruoka meinasi viedä kielen ja makuhermot mennessään, niin mahtavaa siellä tosiaan oli.Otimme rentoutumisen kunniaksi lasillisen amarettoa, ja ruuan kanssa join ihanaa punaviiniä.Lapset saivat mehun ja limun hienoissa laseissa myös, ja kaikki miltei meni etikettien mukaan..Jälleen voin sanoa kaikin tavoin olen ylpeä lapsistani, ylpeys suorastaan pursusi minusta.Kiitokset tästä mukavasta parista päivästä kuuluu ystävälleni, ja naapurilleni, joka meidät kutsui mukaan kokemaan ja nauttimaan, omalla lomallaan.

Elämyksiä lapsillekkin.

Perjantaina olin aika väsynyt, ajoin paljon, mutta lopetin suht ajoissa. En tiedä miksi jälleen tuntui siltä että energia lataus on aivan lopussa, ja syytä en tiedä.Työt tökkivät.. Ehkä epävakainen tila sielussa, jonkinlainen ahdistus joka täyttää välillä pään, oli isoin osa sitä väsymystä. Tässä sen näkee välillä on niin amhtav fiilis ja toisaalla taas fiiliksiä ei ole ollenkaan.

Menin kuitenkin ulos grillailemaan naapureiden kanssa, ja lapset ilakoivat mukana pihalla.Ilma oli ollut aivan kaunis, ja illalla oli leppoisa. Naapuri kutsui minut vielä iltakahveelle, ja siellä rupateltiin iltamyöhään.Lähinnä tulevasta matkastani. Kivaa kun on monianäkemyksiä ja kokemuskia, niistä on apua.

Naapuri kutsui minut kanssaan kesäteatteriin katsomaan kappaletta Mimosan Hipiä, Juicen musiikein tehostettua tarinaa, jonka on ohjannut Perttu Pesä ja Asko Sahlman. Luulen että tämä kappale tulee olemaan menestys. Menen mielelläni, liput oli jostain saatu 5 urolla, kun teatteri muuten maksaisi 18 euroa tms. 

Lauantaina tuli uusia tuulia suunnitelmiin, ja tapasin erään rakkaan ystäväni, joka saapui kesäretkelle Hämeenlinnaan toiselta paikkakunnalta.Vietimme mukavan viikonlopun, josta taas jää muistoja sinne pitkän ja kylmän talven varalle.Yllätykset ovat joskus niin mukavia, juuri kun ei osaa odottaa mtn, voi sattua jotain oikein mukavaa.

Tänään varasin ja maksoin Bulgarian matkani,lähden reissuun entisen työkaverini kanssa,10.7.07. Jippii.Matkalaukun sain lainaksi naapurilta, ja nyt vain odottelemaan että päivät kuluisivat. Kokonainen viikko poissa täältä..se on niin erikoista että en osaa sitä edes ajatella. Rauhaa ja hiljaiseloa, kulkemista kauniissa maisemissa, rannalla löhöilyä drinkkilasi kourassa,uusia ruokalajeja, lämpöä, naurua ja rentoutumista.IHANAAAAAAA----  .

Tällä hetkellä, on olo mahtavan mukavan hyvä. On rento olo, hyvä mieli, ja paljon mukavia asioita on lähiaikoina tapahtunut.Nyt eletään hitaalla raiteella, ja nautitaan kaikesta tästä, seesteisyydestä.Voi veljet,..on ihanaa kun on kesä:) Ihanaa kun on elossa, ihanaa kun tulee Juhannus, ja ihanaa kun on ihanaa.

Ei voi olla totta, jälleen on viikonloppu vierähtänyt, elämästämme.On niin vaikeaa hyväksyä minuuttien ja tuntien karkaaminen muistoiksi, ja tietää että eletyt hetket eivät koskaan tule takaisin, eivät koskaan samanlaisina.Muistoja toki tästä viikonlopusta jäi mieleen, mukavia tapahtumia, ja hetkiä.

Heräsin tänään mielettömän aikaisin, vaikka nukkumaan menin vasta kahden aikaan yöllä.Puoli kuudelta nousin ylös, ja lähdin koiran kanssa lenkille.Aurinko paistoi täydeltä terältä, ilma oli kuin morsian, lämpöinen ja kaunis. Haistelin lempeitä tuulia, ja kohtasin matkallani kaksi muutakin aamuvirkkua. papparainen joka ulkoilutti koiraansa tokaisi reippaasti minulle huomenta, selkeästi aamuihmisillä on omat juttunsa, sillä kukaan muu koiran ulkoiluttaja ei tervehdi, ellei törmätä jo ainakin kolmatta tai neljättä kertaa.Reilun tunnin kävelin, ja sitten keittelin kahvetta ja luin lehden. Tein lapsille valmiiksi aamiaista, ison kulhollisen hedelmäsalaattia.Maistoin itsekkin sitä kupillisen,..mmm.Menin kuitenkin vielä takaisin nukkumaan, niin pirteä en sentään ollut että olisin koko päivän jaksanut noilla unilla.

Tänään minua muisti taas vanha ystävä, puhuimme toista tuntia puhelimessa, ja verestimme vanhoja muistoja. Olihan niitä, muutaman vuoden takaa.Puhelimessa joskus vierähtää pitkäkin aika, kuin huomaamatta sekin. niin mukavaa kuulla tuttu ääni, ja jo hetken päästä se tuntuu yhtä tutulta kuin aina..

Olin jo valmis luopumaan Helsinkiin menosta, vaan sitten naapuri soittikin ovikelloa, ja sanoi että hän kuitenkin haluaisi mukaan.Markus kysyi voisikos hänkin lähteä, ja mikäs siinä. Vietiin pienemmät mummilaan, siellä oli naapurin yhdellä lapsella syntymäpäivät, ja heidät oli kutsuttu sinne ilakoimaan. jäivät sinne sitten vielä yöksi, snif.

Ilma oli aurinkoinen ja oikein lämmin. Ajelimme hissukseen perille, ja hienosti löydettiin paiknpäälle. Olen edistynyt:)))Yllättävää oli kun lähdettiin pois päin, löysin myös toisen kautta manskille ja päästiin sieltä kotiin. Wau.Olen siis kehityskelpoinen yksilö.Monikaan ei taida tykätä ajamisesta Helsingissä, siellä kun pitää niin nopeasti tietää millä kaistalla on oltava, ja liikenne todella on tavallista vilkkaampaa.Hyvin kuitenkin kaikki meni.

Musiikki oli mahtavaa, etenkin Yön esiintyminen sai lanteet keinumaan.Lauloimme mukana, ja tunnelma nousi pilviin. Olli kertoi että vei 27 vuotta päästä esiintymään Kaivarissa, joten jeess..hieno meininki:)

Jengiä oli varovaisen arvion mukaan 60 000. Niin että ihmisiä vilisi joka puolella, ja voi vain kuvitella mitkä jonot olivat vessoihin jne. Roskia oli joka puolella, joten sanoisin että kyllä työtunteja kuluu jo yleisen järjestyksen palauttamiseen.

Markus oli silmät suurena, ja ehkä hieman tylsistyneenäkin. Hengaili kuitenkin kiltisti mukana, ja sanoi että kivaa oli. Olisin viihtynyt loppuun asti, mutta sitten ajattelin päivän olevan liian pitkä poitsulle, ja lähdettiin ajoissa ennen ruuhkia. Yllättävän hyvin sain parkkipaikan, läheltä puistoa, kävelimme vain jonkun korttelin matkan. Hyvä paikka sinänsä, löysimme auton, eikä tarvinnut miettiä, mihin sen nyt jätinkään.

Helsinkiläinen Kompokana maistui erilaiselle kuin Hämeenlinnalainen. Hyvää oli, syötiin iso annos Maken kanssa. Eikä se siltikään riittänyt, poika halusi Mäkkäriin vielä, kävimme siellä siten kahveella ja poika sai hampurilaisateriansa,ja keräilylasin. Wau.

Bluetooth on hyvä keksintö. Otin Makesta kuvan omalla kamerakännyllä, ja tootattiin se sitten hänen puhelimeensa, veloituksetta. Siis ei multimediaa.Uskomatonta tätä nykytekniikkaa. Monellehan se on aivan arkipäivää, minä hitaana Hämäläisenä vasta harjoittelen kyseistä toimintaa.Latasin viikolla puolivuotta sitten ostetun Bluetooth korvakuulokkeen, ja on meinaan nyt helppoa puhua pitkiäkin puheluita sillä. Vaikka eipä niitä pitkiä puheluita nyt kovin monia tule, mutta joskus. Sain samalla sähköpostiasetukset ladattua puhelimeen, ja nyt saan työpostit katsottua matkalla jo. Luultavasti en niistä monia avaa, ennenkuin kotona, tuleehan sinne kavereilta spämmiä jne.Mutta työjutut tulee toki katsottua.

Siinähän sitä, tärkeimmät tapahtumat. Huomenna aloitamme jälleen uuden viikon ja uudet hommat. Plääh...

Muuten, ens viikonloppuna JÄLLEEN terassille. Nuorusajan uusio ystävä soitti viikkoa aikasemmin, siis tänään että varaa lauantai, ja aamuun asti...-Toivotaan siis jälleen että tulee terassikelit.tai no,..mitä väliä, olipa keli mikä hyvänsä.Meitsi menee jälleen monot vinossa.

Tänään muuten aivastelin koko päivän, ja nyt tuntuu rööri taas tukkoselle. Limakalvot on turvoksissa, joten nappasin Duactin jo valmiiksi. Saas nähdä..onko se jotain allergista vai olenko kerännyt jälleen jonkun pöpön jostain....

Paulina Rubio on hyvä..Mitään hajua ei ole mitä tuo tarkoittaa.Ni Una sola palabra...tietääkö joku? Latinalaisrytmitteinen laulajatar,..sopii hyvin näin kesätunnelmaan:)

Hyvä alkavaa työviikkoa ja toivotaan että kesäkelit jatkuvat:)

S

Lauantai meni siis kärvistellessä. Ensinnäkin nukahdin joskus puoliseitsemän jälkeen aamulla-Baarista kun tultiin, käveltiin kotiin, ja sen jälkeen olin koneella, kun uni ei kertakaikkiaan vaan tullut. Keittelin kahvia, ja lopulta ajattelin puoliseitsemän, että lähdenkö lenkille koiran kanssa. Jätin sen kuitenkin väiin, ja menin makoilemaan, ja olinkin nukahtanut yllätys yllätys.Heräsin viestiin puolikahdentoista aikaan.Olo oli aika omituinen, väsytti ja olin kuumissani, nämä helteet vaikuttavat sisätiloihinkin jo.Mutta onneksi ei  ollut kiire minnekkään, vaan päivä oli vapaa. Lueskelin ja siivoilin, kevyesti. Nukuin tietenkin päiväunet, ja jopa Tomppa nukkui kolmisen tuntia, uuvahti jotenkin touhuillessaan. Luulen että mummilassa oli tullut myös valvottua, aika myöhään hän vielä soitti ja toivotteli hyvää yötä.

Neidin kävin hakemassa leirin päätyttyä kotiin, ja pikaisesti tämä vain purki kassinsa, ja lähti kamunsa kanssa uimarannalle.Tein kanaa ruuaksi, enkä voi ymmärtää miksi se ei enään maistu..jotenkin tökkii koko kana.Aamupäivällä Make kävi mulle hakemassa salaatin , he itse olivat syöneet mummilla kunnon ruuan. Pääsin siis kokkailuissa tänään sangen helpolla:)

Kuuntelin tuossa kaunista musiikkia, Paulina Rubion lattarimusiikkia...ja tuli niin kesäinen tunnelma.Käytiin myös Appiksella uimassa, minäkin ekaa kertaa tänä kesänä. Ensin ajattelin että en tarkene..mutta kun sinne pääsin en taas meinannut malttaa tulla pois. Ihanaa.

Kivaa oli eilen terassilla. Ystävääni en ole nähnyt kunnolla aikoihin aikoihin. Mutta jälleen tuli todettua että kun löytää ystävän..hän myös ystävänä pysyy, vaikka ei kuultaisikaan aikoihin. Saimme sydämemme purettua ja puhuttua monista asiosita, ja olo on niin paljon kevyempi.Oltiin kuuntelemassa ja katsomassa Laura Voutilaista. Mielestäni liput olivat aika arvokkaat kun 10 euroa, mutta onhan hän hyvä esiintyjä. Väkeä oli todella vähän..ilma oli raikasta kun tupakoida ei saanut sisällä. Minähän tietty kärssytin ovella..mutta en polttanut kuin yhden koko aikana siellä.

Ei kyllä ollut minun paikkani perjantai iltana tuo sirkus, missä Laura esiintyi. Kivempää oli terasseilla, olen PuBi ihminen ja ehkä live musiikin kuuntelija, mutta en tanssiravintolassa.On kivaa jutella ja katsella ihmisiä, ja nauttia lämmöstä.Huomasin tosin, että en kovin usein raatsi terasseilla käydä, kyllä 4.70 on liikaa maksaa lonkerosta, esim. Vitosella saan kotiin viinipullon tai kutosella..riippuu nyt mitä merkkiä ostaa. Ja se riittää kyllä koko illaksi, mutta oleppa koko ilta yhdellä lasillisella terassilla. Huh huh...

Kävelimme valoisassa kotiin, ja ihana oli kesä yö. Aurinko nousi ja lehtikin oli jo laatikossa kun olimme kotona. Tosin mulla oli aika korkeat kengät, kesämallia ja kanta auki,..hidastahan se kävely siksi oli.

Sauna kruunasi tänään kaiken, tuli ihana olo.Huomenna sitten menen kuuntelemaan Novan konserttia, Yksin ilmeisesti.

Mutta enköhän minä iso ihminen pärjää...

Hyvää yötä ja kauniita unia:)S

MySpace Graphics

Terassikeli kutsuu, ilmettä silmään ja radalle...

Mukavaa viikonloppua ystävät, tuttavat ja uteliaat vieraat.

CU-huomenna.

Sarppa

Työnteon kannalta kamala ilma, muun elämän kannalta aivan mahtava ilma:)

Tänään juoksin kilpaa ajan kanssa, aamulla kadotin jonnekin parikymmentä minuuttia, ja ihmettelen. Tavallinen aamu, mutta jossain vaiheessa havahduin olevani myöhässä.Kuroin aikataulun umpeen, ja loppupäivästä helpotti. Jälleen aamukammasta on yksi piikki vähentynyt, loma on päivää lähempänä...

Jänskä päivä työrintamalla, mukavia kesätuulisia ihmisiä, ja omakin mieli oli kondiksessa.

Päivällä soittelin exduunikamulle, ja kyselin miten miehensä oli suhtautunut Bulgarian matka ehdotukseen.Sai luvan, joten jippijippijee, suunnitelmia aloitettiin tekemään.Luulen että matkaseuralaiseni on leppoisa, ja mukava muutenkin:).Odotan innoissani tuota rentouttavaa matkaa, vaikka jännitänkin aivan simona, tiedän, pelkään lentokoneessa, ja olen muutenkin niin vähän matkustanut. mutta..ehkä se siitä.

Lapset olivat mummilla, taisin eilen mainitakkin, joten kun tulin töistä, suuntasin auton nokan kohti mummin pihaa. Nopeasti autosta ulos ja nurmikolle makoilemaan. Nukahdin, vaikka ipanat pitivätkin kamalaa mekkalaa. Mummi oli nukahtanut myös sisälle. Vanhemmalle väestölle jälleen tämä helle on rankka, ja meille jotka emme muista tai halua juoda vettä. Nestehukka koittelee..

Tirsat tekivät hyvää, ihan todella.

Lopulta viiden jälkeen maltettiin lähteä kotia kohden, rapussa törmäsin naapuriin ja pyysin kahveelle. Kivaa joskus juoruilla, millon mistäkin asiasta.

Aamulla lähden ajamaan Lahteen, ja neitonen haluaa mummille päiväksi, joten herättelen ajoissa hänet.Kuopunen käväisi kotona, ja halusi takaisin mummilaan. Mikäs siinä, iskä vei. Ensin kuitenkin kävimme kävelemässä Sirun ja kuopusen  kanssa lenkin, ja ostettiin jäätelöt kaupasta.Minä tietenkin kevytjäätelöä...Tullessa törmäsimme toiseen naapuriin, jonka tyttö nyt menee meidän neidin kanssa seurakunnan leirille, jonne Annikan toinen kaveri oli ilmottautunut,, mutta perui tulonsa, näin viime tipassa. Oli läheltä piti tilanne, että leiri suunnitelma menisi piloille,kun ei sinne ole kivaa yksin mennä- mutta onneksi järjestyi. Uskoisin että heillä siellä on varmasti aivan mahtavan mukavaa, paikka on ainakin todella kaunis, ja syömiset leireillä hyvät..lähestulkoon kokoajan siellä syödään.-Jutusteltiin tytön äiteen kanssa niitä näitä, istuskeltiin takapihan puistossa, minäkin pitkästä aikaa. Isojen lasten kanssa ei nykyään tarvitse puistoissa istuskella, ennen päivystin siellä monta kertaa päivässä.Niin ne ajat muuttuvat:)

Naapurit oli jysäyttäneet kaasugrillin parvekkeelle, mikä kerrostaloissa on kiellettyä. Puhelin soi, ja joku jo mulle ilmoittamaan kärystä.Huomenna on meillä kokous,..sanoin että laita isännöitsijälle postia, kun en voi oikein toisen puolesta mitään valittaakkaan, meille se tuoksu ei tullut. Onneksi ei tullutkaan..Käsittämätöntä silti että jonkun logiikka ei sano että parvekkeella ei saa tehdä avotulta, eikä muutenkaan ole sopiva paikka grillata...tietenkään.Meillä on vielä mahtavat puitteet pihassa, kun on kunnon grillipaikka suunniteltu, ja puita on hommattu pilvin pimein, riittää varmasti kaikille. Joskus voisi ehkäpä ajatella muitakin, ja käyttää hoksottimiaan. Tosin tuleehan letunpaistostakin käryt...ja mulla silloin aina partsin ovi auki..ja varmaan menee muiden parvekkeelle tuoksut. Mutta mä paistan ne kotona...en parvekkeella enkä avotulella.Nooh...olkoot.Mutta kyllähän siitä sanomista tulee, kuten heidän koiran haukunnasta, ja lasten yksinolosta kotona..Saman perheen aikaansaannoksia kaikki.

Kerrostaloelämää-mitään ei voi tehdä..kaikesta raportoi joku, ja valittaa.Pitäisiköhän liittyä KYTTÄÄJIIN.... No ei sentään,..mun rooliin täällä kuuluu joku oheistaminen ja mulle kaikki raportoi kaikkea, nykyään vaan en enään puutu niihin asioihin, vaan pyydän jokaista itse informoimaan isännöitsijää. Kyse nyt ei ole siitä ettenkö olisi monesta asiasta samaa meiltä, vaan siitä että en halua sotkeentua jokaiseen marinaan, jos joku asia jotakuta häiritsee, hän ilmoittaa sen itse, en minä.On vain aina helppoa laittaa joku muu asialle, ja pitää omaa päätään pusikossa,.. 

Huomenna sitä sitten kuullaan taas kaikesta, mahdollisesta ja mahdottomasta.Kahvia koneeseen, maksaiskohan talo myös konjakit. Hih.

Katsoin tuossa yhden elokuvankin,

http://www.themoviebox.net/movies/2005/NOPQR/Proof/main.php

http://fi.wikipedia.org/wiki/Gwyneth_Paltrow

Elokuvassa mukana myös Anthony Hopkins, jonka näyttelijän suorituksia arvostan kovasti.Elokuva kertoi kahdesta sisaruksesta, toinen oli jäänyt hoitamaan mielenterveyongelmaista isää kotiin, vaikka oli lahjakas tyttö, matemaattisesti lahjakkaan isän geenit perinyt. Tytär hiljaiseloa vietellessään keksii matemaattisen ratkaisun jota isä on uransa aikana etsinyt, ja tarina kietoutuu tämän ympärille. On romantiikkaa, mielensairautta, jne sisältävä elokuva. Vähän erilainen aiheeltaan kuin normaalit aktionkuvat, enemmänkin draamamainen. Katsoin mielenkiinnolla alusta loppuun, mutta erityisiä innostuksen puuskia tms elokuva ei missään tapauksessa aiheuttanut.

Lepäilin sohvalla, ja tarkistin kun neito pakkasi reppunsa leiriä varten. Kaiken pitäisi olla huomista iltaa varten kunnossa.

Perjantaiksi varasin kampaaja ajan, menen hieman taas leikkauttamaan, väri on ostettava, jos lähden Helsinkiin viikonloppuna, festareille.Perjantaina on myös Mean synttärit, Annika oli harmissaan kun ei pääse sinne mukaan, mutta lupasin järjestää meille kemut, kun tytöt seuraavaksi tulevat. Käydään Tomin ja Markuksen kanssa sitten siellä:)

Vielä on järjestämistä, näissä kirjoissa ja muissa papruissa, kun huoneen järjestystä muutin, pitää toki siivota joka paperi ja laatikostokin. Vaatekaapit myös.

Teen sen kaiken ennen kesälomia, sillä kesälomalla luen luen luen ja olen irti arjesta. Pyöräilen ja seikkailen.Käyn Festareilla, ja sellaista.Muutama mukava tapaaminenkin on tiedossa:) Ne vähän jännittävät, omalla tavallaan, mutta uskoisin että siitä se sutviutuu sekin asia.

Muuta matkaa en tee, kuin sen Bulgarian, ja ehkä Tallinnaan, sillä haluaisin kuitenkin käydä sielläkin.Olihan tässä suunnitelmia, mutta ne ovat nyt muuttuneet. Teen uudet suunnitelmat kun siltä tuntuu. En halua mitään aikatauluja, vaan, menen kun ja jos siltä tuntuu. Lasten kanssa tietenkin touhuillaan, koska jo viikon matka antaa minulle hengähdys loman.

Pian on Juhannus, ja luonto kauneimmillaan. Oikeastaan odotan sitäkin, keskikesän juhlaa, vaikka tavalliselta viikonlopultahan se tuntuu, kun se on silloin viikonloppuna.

Tein tänään historiaa, laitoin töistä tultuani kännykän ensin äänettömälle, ja sitten kokonaan kiinni. En muista koska olisin niin tehnyt.Jätin jopa kävelyn ajaksi puhelimen kotiin, tästä se alkaa pikkuhiljaa jälleen se irtaantuminen. Eihän se kokoajan pirise eikä soi, ei tule viestejäkään, oikeastaan kuin harvoin. On vain tapa pitää sitä aina päällä, aina olla tavoitettavissa. Isän takia lähinnä. On aika hieman relata siitäkin,..

Mietin tänään monia asioita, monenlaisia asioita, monelta kantilta. Mietin miten olisin reippaampi, iloisempi, ja ystävällisempi, astetta positiivisempi. Mietin miten voisin kohentaa elämäni laatua, ja miten saisin itseni innostumaan uusista asioista. On taas aika avata silmät, ja löytää uusia ulottuvuuksia.Aika unohtaa vanhoja asioita, ja haudata haamuja.Astua askel eteenpäin, vilkuilematta taakse. On aika...

Näissä mietteissä jatkan iltaani, näissä mietteissä ehkä herään aamulla.On aika pysähtyä, ja arvostaa sitä mitä on saavuttanut, ja tähyillä sitä minkä vielä voi saavuttaa.

On aika hymyillä vaikka katseessa viivähtäisikin ripaus surua,..kiilto joka silmiini syttyy, saattaa olla kosteutta. Kuuluuko pieni nyyhkäys, haikeuden keskellä, vai tuuliko lehtiä kahisuttaa.En tiedä, vaika luulen tietäväni, on osattava astua juuri oikealla hetkellä oikeaan suuntaan askeleensa.

Edessä on tulevaisuus, takana menneisyys.Yhtä arvokkaita molemmat.

 Pallo on pyörähtänyt, ja aurinko paistaa toisella puolella maailmaa,..lieneekö siellä yhtä lämmintä kuin meillä on täällä:)

Jokin tässä alla olevassa kuvassa sykähdyttää minua:) Kuten kaikissa niissä ihanissa kuvissa joita olen tänne sivuille sijoittanut.

Toivottelen nyt kauniita unia.Olkaa positiivisia, ja rauhaisia. Hellittäkää stressiä ja kiirettä, sillä turha miettiminen työasioissa, ei ole hyväksi kenellekkään. Elämäämme on sisällyttävä monipuolisesti kaikkea.Tanssikaa kuutamolla, ulkona. Elämä on ainutkertainen lahja.Jokainen kokemus on tarkoitettu koettavaski, jokainen hetki tarkoitettu elettäväksi. Huonotkin hetket, ja surulliset. Iloiset ja lämpöiset.

Näiden sanojen myötä toivotan teille hyvää yötä.

Sari

Ps. päivän huvittavin tapaus oli, kun soitin tsekkauspuhelua kolleegalle..joka vastasi puhelimeen näin: Jos haluatte puhelinseksipalvelua painakaa numeroa kaksi, linja yhdistyy ...Numerolla kolme voitte tilata palvelun suoraan kotiinne..ja numerolla neljä....en edes muista miten se meni,..kun alkuällistyksen jälkeen aloin nauraa höröttämään,..

En tiedä, mutta mun huumorintajulle tuo oli loistava veto ja sai mut todella hyvälle tuulelle.Nauroin vielä kotonakin kun se tuli mieleeni. Pikkuisella asialla sitä saa toisen päivän ilostettua, kunnon vitsi nostaa tunnelma kattoon. Suosittelen pipon löysäämistä, ja vitsi koneeseen...Jees.Moro

Samaan malliin mennään, ei väsytä, ei nukuta eikä paljo muutakaan.

Päivä kulki lämpöisissä merkeissä, oli hieman kuuma, mutta niin ihanaa se silti oli. Työt on siinä mallissa, että mitä kuumempi sen enemmän toivon että pian on kesäloma,..

Tapasin tänään entisen työkaverini ja houkuttelin häntäkin mukaan matkalle. Lupasi kysyä mieheltään, jos saisi avustusta, huomenna soittelen ja kyselen millä mielellä mies oli kun vaimo kauniisti aneli matkarahoja..hmm.

Lounaaksi söin ihanan salaatin Laurellilla, pitkästä aikaa oikein makoisa salaatti.Päivä oli kiireinen, ja väsyttävä.

Innostuin siivoilemaan työhuonettani, jo oli aikakin. Liian paljon paperia, ja liian paljon tavaraa. Mutta ehkä saan tämän huomenna loppuun.Ellen sitten tee sitä yöllä valmiiksi, mistäs sitäkään tietää, jos uni ei tule..

Kävelin pienen lenkin illalla, ja jotenkin sen jälkeen olo oli vielä nuutuneempi kuin yleensä. Juomista pitäisi olla mukana ehdottomasti.

Esikoinen tuli kotiin hyväntuulisena, oli ilmeisesti ollut oikein kivaa ja rentouttavaa mökillä. Kaksi nuorimmaista lähti mummilaan , torstainahan neito menee sinne leirille.Luapsin huomenna hakea heidät kun tulen töistä. Jollen ole saanut lömpöhalvausta...heh.

Tänään ahdisti kerran henkeä, mutten ottanut piippua..vaan annoin sen mennä itsekseen ohitse.

Pitäisiköhän kohta ottaa aamukampa esiin, ja alkaa laskea päiviä lomaan...Tänään katselin miten pääskyset leikkivät ja kisailivat korkealla taivaalla. Kaunista.

Alavirettä..sen huomaa kaikesta. En jaksa edes miettiä mitä kirjoittaisin.

Jatketaan siis harjoituksia:)

Jälleen keskellä yötä. Rytmit senkun sekavoituu, ei nukuta ei. Viime yönä nukuin 1.5 tuntia.Kolmesta puoliviiteen, jolloin laitoin työkaverille viestin että siirretäänkö puolella tunnilla lähtöä..onneksi tämä sopi kollegalle hyvin.

Ajomatka sujui Stadiin hyvin, ei väsyttänyt,..ja kuten huomaatte edelleenkään ei väsytä. Tosin puolisen tuntia taisin sängyllä torkahtaa, puhelutuokion jälkeen-puhelimessa..

Oli mukavaa rupatella kahden ystäväisen kanssa, jälleen, ja vaihtaa tunnelmia sekä ajatuksia.

Illalla kävi hieman harmittaviakin asioita, kun eräs perhe, josta jo aikaisemminkin olen puhunut, toimi erikoisella tavalla, kesän koittaessa, ja koulujen loppuessa, lapset ovat täällä ja vanhemmat toisella paikkakunnalla töissä, koko päivän poissa. Olin itsekkin poissa, ja meillä nyt aina on joku valvomassa, mitä missä milloin, vaikka itse teen pitkiäkin päiviä. Eräällä naapurilla oli näkemyseroja, varsinkin kun oli oma lapsensa mukana kuvioissa, jäämässä kyseille perheelle yöksi.Bolemiikin vuoksi, lapsi joutui sopimuksen vastaisesti palaamaan kotiin, kun perheen äidin ohjeita eivät hänen omat lapsensa olleet noudattaneet, kaikki jo sovittu peruutettiin.Meille luvattu yövieras ei päässyt, ja heille luvattu yövieras hätyytettiin kotiin myös. Minä en kyseiseen asiaan sen kummemmin puuttunut, mutta naapurin rouva suivaantui, kun hänen lastaan oli loukattu(meni itkein kotiin), ja soitti perheen äidille ilmoittaen -kertoen jokaisesta asiasta näkemyksensä.Että lapset ovat heitteillä, ja liian pitkään yksin.jne.Onhan se ihmeellistä että nuoret, pienet suorastaan lapset ovat yli 12 tuntia päivästä itsekseen, vaikka kuinka lapsia opettettaisiin omatoimisiksi ja reippaiksi. Lapsi on silti lapsi, ja tarvitsee turvaa, ja aikuisen huolenpitoa.

En tiedä, kasvattaminen on vaikeaa, ja aina tietenkään ei voi tietää ja nähdä mitkä toisen perheen kriteerit mihinkin asiaan on.Lapset ovat  kuitenkin herkkiä ja elämään pitää optella turvallisilla säännöillä, silti jokainen meistä kasvattaa omalla tavallaan.On vaikeaa sanoa, että juuri omat kriteerit kasvattamisessa ovat niitäaprhaita, mutta käytännöllisesti turvallisuus ja läsnäolo on lapsen tärkein eväs elämään. 

En tiedä, mitä seuraamukset tuosta setvimisestä tulee, mutta itse otan oman näkemykseni esiin, jos tarve vaatii. Onhan tässä monenlaista asiaa ollut, koirista, jotka jätetään autoon, haukkumaan, tai parvekkeelle, lapsista, ja lasten hoidosta, ja vastuusta. Toivoa sopii, että mitään ei sattuisi.Tästä nyt ei sen enempää, aika vaitonaisesti kerron, koska asiaan liittyy eillisiä tapahtumia, joista itse olin vanhempiin yhteyksissä. Aina ei voi ymmärtää..eikä ehkä aina tarvitsekkaan.Eilen en ymmärtänyt, joskaan en myös tänään. En vain ole  yt sillä tuuellla, että lähtisin asiaa setvimään, vaikka muuten aika hyökkääväinen sekaantuja joka asiaan olenkin. Niin kauan kuin pystyn pyrin selvittämään asiat rauhallisella tavalla, puhelemalla, ja rauhallisesti maltillisena. Maltti on valttia. 

Maailmaan mahtuu monenlaisia.Silti, tilannetta seuranneena, en pidä vanhempia huonoina vanhempina, pikemminkin liian luottavaisina, että mitään ei satu...ja että omatoimiseksi opetettu pieni lapsi ei muka kaipaisia vanhempiaan, se on puppua.Enkä todellakaan halua että oma 10 vanha tyttöseni joutuu kaitsemaan pienempiä, monta tuntia päivässä. Etenkään uimarannalla...Lasta ei voi laittaa kokonaisvaltaiseen vastuuseen muista lapsista, ei todellakaan. 

Se siitä.

Nyt meillä on yökyläläinen tytteli, ja aivan riittävästi kun on yksi. Kesällä tuntuu olevan tärkeää kaverit ja yhteiset jutut heidän kanssaan. kivaa kun on yövieraita, tiedän.Esikoinen ei vieläkään tullut kotiin, alkaa jo äipälläkin olemaan ikävä.Mökillä on niin mukavaa, mutta huomenna on tulossa kotiin. 

Kuopunen oli isänsä kanssa monta tuntia kalassa, ja oli saanut virvelillään hauen.

Leivoin mummilan rabarbereista piirakkaa, ja huomenna varmaan teen kiisseliä. Piirakka meni muutamaa palaa lukkunottamatta, koko pellillinen noin kymmenessä minuutissa.Onhan se tietynlainen kunnianosoitus jos tekemäni piirakka on niin hyvää, että hitaammat jäävät ilman. Jopa ukkeli söi useamman palan, vaikka aina sanoo että piirakat on..hmm..ei minkäänmakuisia.Se nyt ei pidä paikkaansa, hän vain ei ole piirakka ihminen...kuten minä itse.

Skarppasin työkaveriani tuossa jonkinaikaa, ja ajattelin itsekseni että helposti otan sellaisen roolin, pyytämättäkin että alan muita neuvomaan. Mikähän leijonamainen luonteenpiirre sekin lienee.Skarppaaminen lisää toivottavasti työmotivaatioita, ja sitä että uskoo itseensä, ja siihen mitä on tekemässä. En aina itsekkään tiedä, oikeastaan mitä hemmettiäolenkaan tekemässä, mutta olen vain tietävinäni.Tavallaan tuntui kivalle, tai noo..ehkä ansiokkaalle, että kuulin toisen sanovat, että jos minä en olis skarpannut tässä, hän ei olisi tässä työssä enään. Uskoisin toisen kykyihin niin voimakkaasti, että toivon todella, että skappaamisesta on tulosta. Väsyttävää se joskus on...kun voi omakin motivaatio olla hukassa, ja silti pitää jaksaa innostaa muita. Kuitenkin san siitä jonkinasteista varmuutta myös omaan työskentelyyni.Minkäs sitä luonteelleen mahtaa,.. 

Missään tapauksessa loma ei tule yhtään liian aikaisin, eikä liian myöhään. Need relaxin ! Relaaminen ja totaalinen nollaus,..sitä tarvitsen suht pian:)

Pikkujuttuja ennen lomaa, on tehtävä ihan tässä kotitoimistossakin pikkuhiljaa.Muuten aloitan lomani ja pari ekaa pvää siitä menee ihan töiden merkeissä. No way...Sitä en halua, en en en en.

Huvittavaa kun tänään menin toimistolle, huomasin että olin jättänyt kalenterin kotiin. painajaismaista...tyttö joutui lukemaan puhelimessa kaikki aikaisemmin sopimani tapaamiset, että pääsin varaamaan uusia aikoja. Mielenkiintoinen päivä, kaikenkaikkiaan, mutta silti onnistui yli odotusten. Oli myös palaveri pomojen kanssa, mikä sinänsä oli aivan ok.

Ehdin vähän nauttia auringostakin, ja lukea kirjaa. Ehdin rentoutua, jne. Jotenkin minulla on sellainen olo että olen unohtanut jotain...Toivottavasti en yöllä muista mikä se on, sillä...sitten en nuku ainakaan.

Yllättävää..nyt mua alkoi väsyttämään. Aamulla pitää olla liikkeellä jo reilusti ennen yhdeksää:)

 
MySpace Graphics

Jokusen sanan jälleen ajattelin kirjoittaa vaikka tässä nyt jokunen muukin homma vielä ennen nukkumista painaa päälle:)

Viikonloppunen vierähti yhtä pian kuin arvelinkin.Nukuin tänäänkin onneni ohitse melkein, ja siksi päivää on venytettävä täältä väärästä päästä.Vaikka kun olen ylikierroksilla, eipä minua ihmeemmin juuri väsytäkkään.

Aamulla lähden ajamaan Helsinkiin, ja duunikaveri hyppää kyytiin, joten ajoissa on lähdettävä.Auto on vielä siivottava, koska siellä on hirveä sekamelska, enkä ota riskiä että mister Big boss saa sätkyn vilkaistuaan sisään.Autch.

Niin, tänään lopulta kun pääsin ylös ja sain aamukahveet hörpättyä, aloin pesemään pyykiä. Luin lehteä, ja mietin mitä kaikkea minun onkaan ehdittävä tänään tekemään.

Minulla on tapana katsoa kuolin ilmoitukset, ja tänään huoamasin surullisena että eräs tuntemani nuori ihminen oli poistunut joukostamme, vaikean sairauden uuvuttamana.Kun huomaa jotain sellaista, ajatusmaailma keikahtaa nurin niskoin, ja monesti sitä miettii miksi niin onkaan käynyt, ja aina tulee mieleen miten oma elämä on ollut kuitenkin hyvä, ja miten sitä kukaan meistä ei koskaan tiedä milloin on meidän aikamme lähteä. Tämä nuorehko nainen(minua 7 vuotta nuorempi) oli urheilullinen ja reipas, iloinen ja monessa mukana. Silti häneen kavala tauti pesiytyi ja elämä loppui liian pian. Pinei poika jäi itkemään äidin pois menoa, ymmärtämättä miksi näin on käynyt.Miksi? Miksi näin käy, ja miksi miksi??Ei voi ymmärtää, ei hyväksyä, ei mitenkään.

Surumielisesti siis päiväni aloitin, mutta kuopuseni kultaseni sai minut pian kohta hymyilemään.Tiskailin ja imuroitiin yhdessä eteisen matot. Siivosin parvekkeelta matot, ja lakaisin lattia. Tänään oli suunnitelmissa kukkien laitto keähuoneeseen eli siis parvekkeelle.Siitepölyä tulee pilvinpimein kuusista joita takapihalla kasvaa, suuri avanhoja sioja kuusia. Pyyhin suurimat pölyt jo pois, mutta pian varmaan parveke on uudelleen keltaisenaan pölystä.

Naapurin kanssa lähdettiin hakemaan mukavasta Kaisan kukan myymälästä kesäkukkasen pihaan, ja samalla ostin kotiin aivan mahtavan köynnöskasvin suojaamaan vähän parvekkeen näkyvyyttä.Viimevuotiseen koriin ostin sinisen jonkun minkä lie kukan...nimet ei mulle jää mieleen, eivätkä myös hoitoohjeet.Pihaan ostettiin markettoja, orvokkeja, ja jälleen tötteröitä(viime vuonna ostetut paju tötteröt) pitkin kiipeilemään mustasilmä susanna. Piharuukkuun aivan mahtava verenpisara roikkumaan ja vielä toiseen muutama pelargonia.

No siinähän sitten emni aikaa, niitä valitessa. Lasti autoon, ja siitä lähdettiin metsästämään mulle silitysrautaa. Naapurin piti tankata, mutta yllätys yllätys, kumpikaan meistä ei saanut auton bensatankinkorkkia auki. Joten..toivottiin pyhästi että selvitään kotiin asti. prismassa oli kalliit silitysraudat, joten vaihdettiin emstaa ja mentiin Tarjoustloon. sieltä ostin ihan perushöyryraudan joka maksoi 16.90. kalleimmat oli 99 euroa. Lian heinoja mulle, joka silitän vain silloin kun seinspiraatio iskee, ja jos vaate ehdottomasti sen vaatii.Nooh..sattui sitten mukaani muutama anytimen huulipuna joka oli alennettu euroon. Kahvinkanssa keksit saatiin eurolla 3 pkt. halpaa:)

Sitten kotiin pian tekemään ruokaa, ja siivoamaan parveketta. istutin kukkaseni ja sain vaihdettu pyykkejä koneeseen ja kuivurista pois.Ulkona istuteltiin porukalla kasveja, ja kivahan taas siitä tuli. Kauniita olivat.

Ehdin vielä hetken rentoutua ja istua kuumuudessa, olin keittänyt kahvetta, ja masitui naapureillekkin, vaikka olin tehnyt toooosi laihaa,..vai liekö suodatin pussi käännähtänyt nurjalleen kun niin laimeaa tuo oli.(säästölinja). Aurinko oli mahtavan polttavan kuuma.

Muksut olivat uimassa, ja neitonen oli jo saanut rusketusrajatkin.

Kotona taas touhotin vaikka mitä, ja sitten lähdin hakemaan neidin ja naapurin typykän kanssa lisää kukkia parvekkeelle. Samalla reissulla käytiin citymarketissa ostamassa grillattavaa, ja ostin tarjous vedenkeittimen kun edellinen sanoi sopimuksen irti jo aikaa sitten.Löydettiin ihanat kesämekot , sekä äite että tytär. Niin ja sitten päätin laittaa hieman jalkoihin väriä suoraan purkista...ostin siis uusinta uutta, suihkutettavaa itsestään ruskettavaa. Saas nähdä...kuin muijan käy.Sekin pitäisi ehtiä vielä tänään laittamaan.Hmmm...kello on puoli yksi:).

Tytöt halusivat mennä meidän kerhohuoneelle yöksi, niinpä ostettiin vähän evästä. Huomattiin että jostain tulee kerhikselle muurahaisia, mutta rohkeasti neidot sinne jäivät..ja ilmeisesti ovat myös nukahtaneet, koska ei ketään ole kotiin vielä kuulunut.Hih..

Lämmin ilta houkutteli istuskelemaan pihalla, ja tosiaan grillailtiin nakkeja ja vähän vartaita samalla iltapalaksi.Lopulta oli tultava tekemään loppuja hommia kotiin. Kuopunen suihkuun ja vaikka väitti valvovansa myöhään, saoi jo puoli kymmenen aikoihin että hyvää yötä äiti.Nukahti samoin tein.

Silittelin hervottoman määrän pyykkejä uudella raudallani, ja samalla katsoin päivällä tulleen elokuvan Paloma Pikassosta, jonka olin nauhoittanut. minulla on tuo kirjana Elämäni pikasson kanssa, mutta kiinnostuksestani huolimatta, en ole ehtinyt sitä vielä lukemaan.Nyt näin sen kuitenkin elokuvana, ja pidin sitä sangen mielenkiintoisena.

Mutta niin se vierähti, tämä viikonvaihde elämästämme, jälleen.

Katoavaisia ovat elämämme päivät, illat ja yöt.

Hyvää yötä ystävät:)))

Minä täällä jälleen, kaksikymmentä vaille kaksi yöllä. Eipähän väsytä, ei piiruakaan.Nukuin sohvalla toista tuntia kun tultiin grillaamasta, ja sihen ne minun yöunoseni katosivat.No, ei, kyllä jossain vaiheessa koita unia, tällä hetkellä vain tuntuu siltä että valvon vielä hetkisen.

Kimaltavia kuvia lisää, aivan ihania kuvia löytyy netistä, olen nyt etsinyt niitä oikein urakalla.Näihin on jo muokattu HTML koodit valiiksi, niin ei tarvitse kuin kopsata linkki ja lisätä.

Katselin puolitoista elokuvaa, tänä iltana. Tv oli vapaana kun ukkeli oli naapurin kanssa iltakalassa. Sellainen televisionkatsoja minän olen, että nukahdan kesken kaiken, ja parhaat palat jäävät näkemättä.Kumpikaan elokuvista ei ollut mikään järkevä, tämän toisen olin nähnytkin aikaisemmin, mutta koska se nyt oli mitäänsanomatonta aktionia, en muistanut ennekuin loppumetreillä että katsottuhan tämä on jo joskus aikaa sitten. Mutta juuri sellaista turhanpäiväistä tuijotusta, ajan kuluttamista, ja lepäilyä, kun en kertakaikkiaan jaksa mitään ihmeitä nyt iltaisin lähteä tekemään.

Ihanaa oli muuten illalla istuskella lämpöisessä pihassa, vaikka tuohon meidän grillipaikalle ei aurinko illansuussa enään paistakkaan. Naapuri kertoi loma matkastaan, ja kehui Sunny beachia ihanaksi paikaksi. Olin kotona keittänyt ne uudet perunat, ja hyvänen aika miten makoisilta maistuivatkaan, vaikka niitä svedujen tuotantoja olivatkin.Silliä kyytipojaksi, ja paistoin vielä kaslerpihvejäkin, ja niistäkin tuli todella maukkaita. ihmettelin oikein.

Huomenna on sitten viimehetket hakea opihaan niitä kukkasia, että saadaan laitettua vähän väriä meille pihassa istuville.Aamupäivällä sovittiin naapurin emännän kanssa, että lähdetään liikenteeseen. pakkohan se on sitten laittaa kello soimaan, muuten nukkuisin takuusti puolille päivin.

Maanantai koittaa aivan liian pian, tuntuu kuin aika karkaisi käsistä, ja elämä lipuisi ohitse aivan silmänräpäyksessä.Tänään juttelin eks sukulaiseni kanssa, ja hän käy viittäkymmentä, täyttää seuraavan vuoden alussa nuo maagiset lukemat. Vaihdevuodet olivat pukanneet totaalisesti päälle, ja muutenkin tahti hieman entiseen verrattuna hiipunut.Mietin että niin sitä käy ihmiselle, pikkuhiljaa, alkaa muutoksia muutkin kuin itse huomaamaan. Silmäkulmiin ilmaantuvat rypyt, jotka nauraessa kauniina viuhkana levittäytyvät kukoistukseensa. Eletty elämä näkyy ihmisillä erilaisina vivahteina, ja sille me emme mitään voi. Edellisenä päivänä kahvittelin kolleegan kanssa, ja huomasin että naurunrypyt olivat hänelläkin syventyneet kasvoissa. Myös omia kasvojani taas katselin peilistä, ja kuvista, enkä ymmärrä minne se on hävinnyt se pikku Sari,..huokaus....

Enemmän kuin koskaan olen viimeaikoina miettinyt, mitä minun tulisi tehdä että kokisin eläväni täydempää, ja rikkaampaa(ei rahallista merkitystä) elämää.

En tiedä, kun en osaa kuvitella mitä minulta puuttuisi, ja mitä vielä haluaisin kokea. Pähkäillään edelleen, ehkä se joskus kolahtaa, ajatus.

Ystäväni oli varannut viikon kylpylään, ja pyysi meitäkin käymään siellä, sunnuntaina.Kivaa vaihteluahan se on, iltapäivällä mennään pulikoimaan kylpylään, yövytään ja aamusta lähdetään tietenkin ajamaan kotiin, koska minä menen töihin.

Tytöllä on ensi viikolla kolmen pvän seurakunnan leiri, saas nähdä miten siinä käy. Onhan siellä mukavaa ohjelmaa, kutsussa luki vain että kännykkä pitäisi jättää kotiin. Ajattelin kuitenkin että jos toinen haluaa kuten mummilastakin aina vielä illalla soittaa, ja laittaa viestinkin, niin kyllä annan kännyn mukaan. Myös jos tulee ikävä, sillä noin pitkään tyti ei ole ollut kotoa poissa koskaan.

14 pvä esikoinen lähtee neljän pvän reissuun latviaan, hui. Motokisoihinhan he suuntaavat kummitädin perheen kanssa, ja seikkailu on varasti sekin. Pärnussä yöpyvät myös.

Kesä on seikkailuja täynnä, kuopuselle lupasin jotain ekstraa, kun hän on kovin kotihiirulainen. Mummilaankaan ei tänään halunnut lähteä, vaan jäi äipän kanssa tänne grillailemaan ja kainaloon nykertämään. Nukkumaankin meni niin että kävin viereen hetkeksi makoilemaan,..ja toinen tyytyväisenä tuhisten samoin tein miltei nukahti.

Semmoisia ajatuksia vielä näin öiseen aikaan.

Pitäisiköhän koittaa saada unta. Vai surffailisinko vielä hetkisen...

Katsotaan.Hyvää yötä muille:)

Voi veljet mikä ilma ulkona:) kertakaikkisen kaunista ja lämmintä ja ihanaa. Vaikka rakastan näitä kauniita kelejä,on hieman harjoittelua, sillä pääni tuppaa tulemaan niin kipeäksi kaikesta helteestä ja auringosta.

Lieneekö tänään syynä myös sukulaisien paljous, sillä olimme Mian valmistujaisjuhlissa, kolmen vuoden lähihoitsu opinnot jäivät nyt taakse.Onnea onnea onnea onnea:))Vähänkö olen kuitenkin ylpeä veljentyttösestäni, joka reippaasti hyvin arvosanoin sai suoritettua urakkansa.

Sukulaisia oli siis enemmän kuin laki sallii, ja tietenkin myös meidän sekavien sukujuurten ansioista oli eronneita, sukuun liittyneitä uusio ihmisiä, ja kasvaneita kummipoikia, pikkuserkkuja kaikkia vilisi kuin vilkkilässä kissoja.Mukuloitakin oli niin että olin jo yhdessä vaiheessa aivan sekaisin.Osa aikuisista on sellaisia joita emme muuten kuin vuosittain näemme juhlissa, smaaltalkit heitetäään, hymyillään, ja ollaan iloisia. Sitten jokainen suuntaa omiin hommiinsa, kun juhlat on juhlittu.Niinhän ne menee, juhlat.Mukavaa oli kuitenkin nähdä mysö ihan oikeita sukulaisia, ja huomata, miten vaikka harvoin nähdään niin pidetään toisiamme kuitenkin jollain tavalla niin rakkaina ja läheisinä.

Make pyydettiin kummitätskän mökille viettämään viikonloppua, ja ihan kiva homma, kun on mahtava ilma saunoa ja uida. Poika viihtyy siellä, seuranaan heillä asuva sijoituspoika, mukava häiskä hänkin, meitin pojan kanssa aika paljon samalla aaltopituudella. Kovia kokeneen pojan juuret ja geenit juontavat ties minne, mutta oikeaa ystävyyttä kun tuntuu olevan, luulen että se on molemmille mukava asia.

Käytiin Lidlissä, kesällä kun on kivaa grillailla, ja juoda sidukkaa nauttia auringosta.

Ostaa tämäytin ruottalaisia uusia perunoita, vaikka en nyt niin ruotsi friikki olekkaan. Kait son ama minkä maan alta niitä uusia perunia kaivellaan, samalle ne kuitenkin maistuu.Toki ostin silliä, sipulilla höystettynä, ja nyt kun perunat on kattilassa porisemassa, mulla kuola jo suupielistä valuu.Kabanossia, ja uutta perunaa, silliä aijaijai...ja kyytipojaksi siideriä.

Juoppohulluksiko tässä kesänaikana tulee. Loma ei vielä alkamassakaan, ja joka ilta tekee mieli maistella jonkun näköinen tölkki.Kesä...relax..take it easy..laulaa Mika

Took a right to the end of the line
Where no one ever goes.
Ended up on a broken train with nobody I know.
But the pain and the (longings) the same.
(Where the dying
Now I’m lost and I’m screaming for help.)

Relax, take it easy
For there is nothing that we can do.
Relax, take it easy
Blame it on me or blame it on you.

It’s as if I’m scared.
It’s as if I’m terrified.
It’s as if I scared.
It’s as if I’m playing with fire.
Scared.
It’s as if I’m terrified.
Are you scared?
Are we playing with fire?

Relax
There is an answer to the darkest times.
It’s clear we don’t understand but the last thing on my mind
Is to leave you.
I believe that we’re in this together.
Don’t scream – there are so many roads left.

Relax, take it easy
For there is nothing that we can do.
Relax, take it easy
Blame it on me or blame it on you.

Relax, take it easy
For there is nothing that we can do.
Relax, take it easy
Blame it on me or blame it on you.

Relax, take it easy
For there is nothing that we can do.
Relax, take it easy
Blame it on me or blame it on you.

Relax, take it easy
For there is nothing that we can do.
Relax, take it easy
Blame it on me or blame it on you.

It’s as if I’m scared.
It’s as if I’m terrified.
It’s as if I scared.
It’s as if I’m playing with fire.
Scared.
It’s as if I’m terrified.
Are you scared?
Are we playing with fire?

Relax
Relax
. Nooh, ehkäpä tuo tuosta. Relaxia ajattelin lähinnä kesänkunnaksi(biisissä se nyt on eri relaamista,..)-kai sitä voi ilman huonoa omaatuntoa viettää vähän vapaata,..ja nauttia alkoholipitoisia juomiakin, kun ei se kohtuuttomiin kuitenkaan mene.Eilen kun duunista tulin särki niin hulvattomasti päätä, että suoraan samoilta jaloita kaaduin petiin, ja heräsin kun naapuri soitti ja pyysi kanssaan kesälomanlakajais lonkerolle paikalliselle terassille.No päänsärky oli nukkuissa kadonnut, ja muksut viihtyivät ulkona, eikä ukkeli ollu minkään menossa, pistin hieman puuteria naamaan ja menoksi.Pari lonkeroa kylmällä auringottomalla terassilla, joka sijaitsee suoraan ärrän oven vieressä,..olipa siistiä. Naurettava terassin paikka todella.En kehdannut edes katsoa ketä tuttuja kioskille meni, ja ajatteli että siellä se kolme lapsen äitee istuu alkuillasta lonkkulasi edessä.Olenkohan tullu vanahaks???Ennen ei haitannu moiset asiat ikipäivänä.Terassille saapui myös kolme paikallista huruheikkiä, trumpetteineen ja basuunoineen, ja soittivat rattoisaa suomalaista humppappaa musiikkia meidän hmm..iloksemme ilemisesti. Nooh..pojat osas ihan hyvin soittaa vaikka olivatkin aivan TUUBASSA.