Sartsukka 的个人资料Näin pääset hetkeksi pää...照片日志列表更多  |  工具 帮助 |
|
9月30日 Yöpestiin menossa:)Jälleen huumaa, lauantai illan huumaa siis:)
Satuin tarkistamaan kännykkäni saldon, ja huiiiiii ennätykselliset 130 euroa. Hienoa Sartsa.Saldo katkeaa vasta 5 pvä, joten älkää ihmiset ihmetelkö jos ei meikästä kuulu mtn.Kipaisin toki Ärrälle ostamaan Dna prebaidiini puheaikaa, työjuttuja on vielä pakko hoitaa varmaan, vaikka menenkin Byroolle maanantaina ja siellä voin soittaa tärkeimmät.
 Nyt on siis suu säkkiämyöten hiljaksiin. Mitenhän se onnistuu,...kukapa tietää.
Perjantai soljui tuiki tavalliseen tapaan. Oli aika kiireellistä, ja aluksi olin Lahdessa ja siitä ajelin kohti Kouvolaa.
Hirvenmetsästys on alkanut, ja voi todeta että pelko kulkee mukana kun tuolla pitkin maita ja mantuja ajelee.Lehdet kirjoittavat miten hirvet poukkeoilevat tielle, ja ainahan se on tämä pimeän kauden alkaminen hermoja kiristelevää näillä ajo kilometreillä.
Auton mittari kilkuttaa punaista, ajatella tuolla kotterollani on jo helmikuusta alkaen ajeltu yli 30 000 kilometriä. Monelle sen verran tulee koko vuodessa.Sain huollon vasta ens viikon alkuun, toivottavasti siitä ei hajoa mtn.Kuitenkin mulla on ajoa vielä Kouvolaan ja puolelle sun toiselle.
Kotikonnuille eilen ajelin vasta vaille kuusi, meni sen verran pitkäksi kun tapasin vielä kollegani ennen kotiinpäin lähtöä. Oli mukavaa rupatella, ja jäi kyllä harmittamaan että emme ajoissa tajunneet tilaisuutta, kun hänen miehensä lähti reissuun duuniporukan kanssa. Olemme monen monta kertaa suunnitelleet että jonain perjantaina jäisin heille yöksi, ja lähdettäisiin Kouvolan yöelämää katsomaan. Lieneekö siellä sen kummepaa yöelämää kuin muuallakaan, mutta olisi tosi mukavaa vaihtelua, saunominen ja drinksailu yhdessä. ollaan kuitenkin oikein ystävystytty tänä aikana kun olemme olleet töissä tässä firmassa.
Miettittiin juuri, miten tärkeitä nuo erilaiset ystävyyssuhteet ovatkaan, kiireisessä maailmassa. Työelämän puitteissa välillä kokee niin ettei kukaan kollega ole sellainen että voisi olla normaalisti oma itsensä, ja että tuntuisi sielunsisaruutta, erilaisuudesta huolimatta. Mulla on nyt käynyt kyllä tuuri, sillä näitä sielunsisaruksia on jopa meidän firmassa kaksi. Molemmat aivan erimaailmoista ja aivan uniikkeja tapauksia.Kelpuuttaneet mut ystäväkseen myös-
Kyllä on sanottava että hulluksi tulisi jollei olisi näitä arvokkaita ihmisiä ympärillä.
Oon kai joskus sanonut tai ainakin miettinyt että niitä oikeita ystäviä ei tarvitsekkaan olla monta, mutta ne jotka elämän varrella löytyvät, ne ovat kultakimpaleita. Olivat sitten duunikamuja tai kotikonnutujen ihmisiä:)
Yhtään en tiedä, mitä mieltä ystäväni ovat minusta, (hehee) , mutta kuitenkin joitain ajatuksia varmaan on saman suuntaisia.
Tänään yhden kullanmurun ajatuksia kelailtiin elämän pyörteissä . Voi miten mun sydäntä särkeekään, kun tiedän ja kuulen äänestä miten joskus tunteet heilahtaa ja miten ahdistus painaa, eikä voi kuin ojentaa olkapäänsä niin että toinen voi siihen kyynelehtiä.
Me koemme asioita, jotka ovat kuitenkin meistä riippumattomia , jotka tapahtuvat vaikka kuinka yrittäisimme estää.Asioita jotka muuttavat turvallista lintukotoamme, ja joiden tuoma suru pyörittää mieltämme kuin pyörremyrsky.Mitään emme mahda, katsomme vain voimattomina kuinka korttitalon palaset putoilevat alas.
Kuitenkin jos itse tietää tehneensä kaiken parhain päin, omalla hyvällä tavallaan, ajatellen muidenkin parasta, antaen parhaita oppejaan eteenpäin, olemme tehneet kaiken voitavamme,..ne loput ratkaisut ovat toisten käsissä.
Toisen elämää me emme voi elää, ei estää toista tekemästä ratkaisujaan, emme elää elämää toisen puolesta. Suojellakkaan emme voi vaikka haluaisimme. Olemme voimattomia, mutta voimme tehdä parhaamme.
Vahingoista viisastumme, ja jokainen eläväinen oppii virheistään, tavalla tai toisella.
Älä siis ystäväni syytä mistään itseäsi, sillä mitä tapahtuikin ei ole sinun aiheuttamaasi.Niin jos joku väittää, on väärässä, tiedät sen kun tutkiskelet elämääsi taaksepäin.
Onneksi tälläiset asiat antavat vahvuuden elämään, ne opettavat tavalla tai toisella, ja tekevät meidät voimakkaimmiksi.Viisaus tulee siitä että on opetellut elämään, kokeillut rajojaan ja löytänyt sen kaavan minkä mukaan oman elämänsä haluaa elää. Nuoremmilla se kaikki on vielä edessä, me vain ohjailemme heitä hieman suuntaan tai toiseen.
Asioilla on tapana järjestyä:)))Tiukka halaus ja energia virta sinulle,..Vaikka nyt tuntuu että kaikki kaatuu päälle, uskon että kaikki kääntyy vielä parhainpäin.Kiitos luottamuksesta, ja siitä että halusit asian jakaa kanssani:)))
Eiliseen palatakseni, sain sielunhoitoa minäkin puhelimitse. Kun elämme eripuolilla suomea, voimme vain ja ainoastaan olla yhteydessä suurimman osan aikaa koneella tai puhelimella. Miten hienoa että sellaiset aparaatit onkaan keksitty.Hih.
Kun kauppailin ja ostin viikonlopun tarpeet kotiin, totesin että kyllä meillä syödään paljon. Vaikka koitin olla säästäväinen, muka taas.
Kurkkasin tänään vatsani ylitse vaakaan. Haloo...mä olin laihtunu kolome kiloa. Jippiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii.(Enään noi 11 jäljellä...hih)
Make lähti sinne Ktm kisoihin, ja pienemmät menivät mummilaan. Snif. En juurikaan ehtinyt heitä näkemään, mutta toisaalta, olin niin puhki kyllä taas viikon jäljiltä että oli ihan jees saada rentoutua yksinäänkin.
Saunoin ja nautin, nautin todella. Mukanani oli sidukkaa, mutta sen suomasta nautinnosta ei juuri voi puhua. En muistanut että siiderit alkavat mua närästämään.Nooh...sauna itsessään oli aivan mahtava asia.
Kuuntelin musiikkia, ja napostelin kuivattuja banaanilastuja. Mmmm. Koneilin hieman, sillä muutama kamu on jäänyt ihmettelemään kun mua ei enään näy ollenkaan. Sanottava on kyllä, että mua alkoi väsyttään todella ajoissa, siis yhdeksän aikaan olin valmista kamaa pehkuihin. Sinnittelin tuohon puoli kymmeneen ja sitten luovutin. Ihanaa.Nukuin 10.5 tuntia täyttä höyryä ja aamulla olin aivan pirtsakka kun heräsin.
Aamukahffet ja lehdenluku, pari koneellisita pyykkiä..pesin kuivatin ja viikkasin.Kutsuttiin meseilemään hetkeksi, yllättäen meni siihen tunti:)))
Ostin eilen suolalapaa kaupasta, ja huuhdoin sen isoimman suolan siitä pois, ja laitoin kokki lihavuokaan sen muhimaan uuniin.
Koira matkaan ja ulkoilemaan. Menin sellaista kyytiä, että voe veljet. Hiki norot valuivat , vaikka aurinko ei paistanut pätkääkään. Kilometrimäärää en osaa varmalla veikata, mutta luultavasti ainakin 12 kilometriä.Tein oikein spesiaali kiekan. Koira riivale meni taas apparan yhdessä sivumutkassa uimaan, vaikka mä luulen että sil on pissavaivoja jo entisistä uintireissuista kun juo ja pissii paljon ja oli toissa yönä todella levoton.
Kuuntelin musiikkia, ensimmäistä kertaa, mulla oli korvalappuradio mukana, ja Novalta tuli tosi hyvii biisejä. Hassua yleensä mä vierastan sitä musiikin kuuntelua kävellessä, koska haluan kuulla omia ajatuksiani. Mutta ihan jees se oli se musiikinkuunteleminenkin. Huvitti vaan ajatella jos ihmisiä tulee vastaan ja mä laulan..nimittäin sellanen fiilis mulle aina tulee kun soi hyvä biisi jonka sanoja osaan. Hoilaan niin että metsä raikuu.Meinasin jäädä Apparan harjulla maastopyörien alle, kun en tajunnu että siel oli joku kisa. Jotain teippejä oli vedelty estoiksi sinne sivumaastoihin..pääväylällä ei ollu mtn ilomitusta, ainakaan minä en nähnyt. Ne muuten menee sairaan kovaa. Varsinkin alamäet. Näytti sujuvan myös ylämäkien nousu, ne meinaan on aika jyrkkiä....uuuh.Kaikil niil oli ohkaset reidet..lihaksikkaat kuitenkin.
Sitten mun ystis tosiaan soittikin hän johon viittasin aikaisemmassa hetkessä, ja joutui kuuntelemaan mun puuskutusta
 Mutta toivotaan että ei häirinnyt kovin. Huolien kertomishetkellä ei ehkä huomaa miten vastapuoli hengittää.Kun pääsin kotiin, oli pakko mennä pesulle, jalat huusi armoa. En meikkaillut, mutta siistin vähän itseäni, ja vaihdoin toki vaatteet. Ihanaa olla viikonloppuna meikittä.Tosin, eilen mulla soi puhelin kun olin laittamassa itseäni, ja siinä mä unohdin laittaa ripisvärin ja luomivärin. Huomasin sen vasta kun oli tullut juuri Kouvolaan ja katsahdin peiliin, ajatellen et jotain vähän erilaista mussa on...hihhiii...Mutta on noi vaan hyvät noi kestorajaukset. Ihan näyttää et olis meikattu...vaikka mun ripset on aivan pikkuset ja väriä vaille...ei mikkään räpsyripset siis, ei tod.
Lähdin ajamaan sitten mummilaa kohti, olin luvannut haeka lapset sieltä kotiin muutamaksi tunniksi.Ukkeli oli sisaren pojan luona tekemässä remonttia vejensä kanssa.
Istuttiin mummilla hetkinen juotiin kahvia, ja sitten lähdettiin tulemaan kotia kohden.
Kotona mukselot touhusivat omiaan, ja vähän sain onneksi heitä järjestämään huonettaan, oli se aika kaaos meinaan.Uloshan he painuivat sitten, ja minä jäin tuheltamaan omiani sisään. Tein ruuan loppuun, olin laittanut jossain välissä uuniin pataan vähän vettä ja sinne perunoita kuorineen ja porkkanaa ja suolaa. Ne muhivat kypsiksi uunissa lihan loppukypsennyksen aikana. Tein myös salaatin, kinkkukuutiota salaattia tomaattia kurkkua sipulia ja paprikaa.MMMMMM-anopilta sain omenoita, joista tein sitten ison pellillisen piirakkaa. Se tuoksu tuntuu täällä vieläkin.
Tartuin jopa kirjaan, ja lukaisin muutaman sivun, sitten olikin jo alettava makoilemaan.Pakko vähän nukkua että jaksaa yön töissä.
Työvuoro alkaa kymmeneltä, sinne ei juuri paljon ennen tarvitsekkaan mennä.Vein eilen sivutulo verokortin, saas nähdä mitä mulle tästä duunista jää.Ensimmäisen palkan maksu on ens viikolla.Vai hetkinen, se tais olla 10 pvä, eli viikon päästä.
No jokatapauksessa jäi tästä ny mitä hyvänsä, se on ihan ylimääräistä, ja toisaalta mä jollain lailla nyt pidän tästä yötyöstä.Se sopii mun biorytmeihin.Sopii myös siihen että mulle silti jää sama aika vapaata, koska enhän mä sillon sen neljän tunnin aikana juur mitään tee kotona, torkun luen tai koneilen.Sen sijaan saan palkkaa. Jeeeeeeee
 .Päivisin ehdin tekemään vaikka mitä.Muuten, Lasten koulussa on aivan liikaa oksennustautia. Tompsu sanoi äsken et on masu kiepä..ja kiesus..munkin on. Heidän luokalta on yli puolet käynyt sen katalan pöpön armosta punkan pohjalla oksentamassa ja kuumeilemassa. HUUUUUH. Ukko kutnekin vei heitit muorille, kun muori pyyteli. Yksinäinen mummeli on, ja viikolla kun ei nämä voi sinne mennä koulun takia.Meinasi tuo itse lähteä tuulastamaan.
Pitkästä aikaa mietteet:
Nämä ovat otteita kirjasta Nalle Puhin Pieni kirja Viisaudesta:
-Hallitse Stressi
Jotta näyttäisit aivan rauhalliselta,hyräile pari kertaa pimpeli-pom niin kuin miettisit mitä sitten tehtäisiin.
-Älä vitkastele
Jos aina sanot. "Katsotaan katsotaan",
ei tapahdu ikinä mitään.
-Hyväksy itsesi
"Puh" sanoi kani lempeästi, "sinä olet älytön" "tiedän sen " sanoi puh nöyrästi.
-Lisää älysi voimaa
Miten ihanaa olisi ola todella älykäs, ja ymmärtää asioita
-Pitäisi pysyä hoikkana
Jos karhu ei hoida kuntoaan, hän saattaa ruveta lihomaan....
-Miksi se ei onnistu
Kai kaikki johtuu siitä että pitää niin paljon hunajasta.
-Kumppanuudesta
Ei mikään jännittävä tunnu paljoa miltään kun sitä ei voi jakaa kenenkään kanssa. Kahdestaan on paljon mielyttävämpää.
9月27日 Se siitä energiasta...Daadaa--eli venäjäks jotakuinkin kyllä kyllä. Heh. Mun hyvät ja pyhät mietteet.
Hammasten kiristelyä kotona, ollan taas erään kanssa aivan eri aaltopituudella. Kuulin muutaman aivan hanurista olevan kommentin jotka pilasivat mun päivääni jälleen kerran.
Miten voi ihminen jonka kanssa on elänyt 20 vuotta olla niin toista huomioimaton ihminen, en vaan tajua.Vai olenko sellainen myös itse, en vain halua sitä huomata.
Ei nyt tarvinne mainita kaikkia negatiivisia kommentteja joita tänään kuulin, vaikka olin itse niin positiivinen päivän jälkeen, ettei pyhä tosikaan. Mutta innostus laskee alas kuin lehmän häntä, jos siitä ei muut nauti kuin innostuja itse.
Ruuanlaiton sijaan menin hetkeksi sohvalle katsomaan musiikki tvtä-virhe liike, tiesin jo mennessäni. Mua kun ei televisio kiinnosta juur yhtään, katsoin kolme ekaa musiikki videota, ja sen jälkeen taju kankaalla. Musiikki kiinnostaa ja ehkä joku muukin, mutta kun on väsy niin on. Nukuin sitten toista tuntia, ja siinähän se illan ohjelma jotakuinkin sitten olikin.
Käväsin naapurissa ja join tölkin olutta...
 -mitenkäs sekin tälläisenä hemmottelu päivänä maistui niin ihanalle. Soittelin myös mun ihanalle ystävälleni-kaimalleni-joka ei varmaan ymmärrä omaa arvoansa mun elämässäni. Oli mukavaa jutella ja kuunnella tyttömäistä kikatusta, vaikka tuo ryökäle minulle nauroikin.Kiitos kiitos kiitos, tuesta, ja kuuntelemisesta kun näitä samoja asioita vuodesta toiseen tulee vatvottua. Ymmärryksestä en kiitä..koska voisin lyödä vetoa että ei sitä voi toisen tilanetta ymmärtää, tai käyttäytymistä jos itse tekisi aivan erilaiset ratkaisut jos olisi samassa asemassa. Mutta lojaalisuus ja läsnäolo, ne ovat jotain ne tässä raadollisessa elämässä.
Kävinhän koirun kanssa ulkona, mutta lenkiksi sitä sessiota ei voi kutsua. Happea kuitenkin, ja hetken hermolepo.
Aloitin tuossa mieelnkiintoista kirjaa jonka ostin eilen kirpparilta. Vuoden 2006 painos, The Mindgym. Todella meilenkiintoinen ja kehittävä kirja. Olen aivan innoissani, sillä nyt (taas) päätin että muutoksen on lähdettävä minusta itsestäni. jos haluan muuttua kokea asioita eritavoin saada rohkeutta että pystyn tekemään päätöksiä, vain minä voin siihen vaikuttaa. Juu tiedän toki, ennenkuin kukaan sanoo ettei oppeja ja toimintamalleja saa kirjoista, ei tietenkään, mutta ihmismieli on niin monivivahteinen että se mua vain edelleen kiinnostaa,..juuri se miksi minä käyttäydyn niinkuin käyttäydyn kussakin tilanteessa, ja miten voisin hyödyntää kaiken sen energian niin että asiat muuttuisivat minulle positiivisemmiksi. Siihen saan vinkkejä näistä kirjoista joita mulla alkaa olemaan nurkat väärällään.
Mindgymin sivustot on netissä, ja sinne pääsee kirjassa olevalla salasanalla. Tästä meitsi ottaa nyt projektin nro 359..vai monesko lie.Heh.Mielenliikuntaa...kiinnostava nimikin tuolla teoksella.
Kirppislöytö tosiaan ja kuitenkin tämän vuotinen. Maksoin hassuna siitä 8 euroa, mutta näytti olevan suomalaisen krijakaupan hintana 25.70 joten ihan oli sinänsä kannattava sijoitus uudesta kirjasta.Löysin muuten myös tosi makeen valkoisen hupparin jota voin käyttää jo nyt lenkkeillessä ja talvella kun alan taas hiihtämään.Jos nyt lunta tulee tänä talvena. Miten lie tuon asian laita on...tulevaisuus näyttää.
Sain tänään ihanan ja kannustavan tekstarin eräältä myös tärkeältä ihmiseltä, ja se oli tämän päivän yksi positiivinen anti. Kumpa muistaisin vastavuoroisesti kertoa miten paljon ihmisiä ympärilläni arvostan ja miten hienoja ja upeita persoonia he kaikki ovat.
Mun pitäisi mennä nyt nukkumaan, huomemnna on taas ajoa, ja sitten kiire kuitenkin kotiin päin.
Lenkkeily kun jäi nyt tänään väliin, niin huomenna on jo ihan pakko mennä...ja seitsemäksi pitää ehtiä valmistautumaan siihen tilaisuuteen.
Mutta näin nyt näitä ajatuksia tällä erää, ja huomenna taas uusia juttuja. Voi olla kyllä, etten huomenna ehdi tai jaksakkaan mitään tänne raapustaa.
Tai ans kattoo nyt.
mutta palataan,..
I feel so energy:)Hih, mikähän siinäkin on, että mun mieliala vaihtelee niin nopeesti. Myös mua huvittaa tuo enkkelannin vääntäminen joka rakoon, kuulostaa muka hienommalle kun on vähän siansaksaa joukossa.
Tosiaasiassa mun on välillä harjoteltava, että lapset ei kohta tiedä mua enemmän sanoja ja kielioppijutskia, muuten en voi enään neuvoa kun tulee vaikeita läksyjä.
Tosiasiassa ne opettelee sellaisia sanoja joista mulla ei ole harmainta hajua, ja lapsilta kertakaikkiaan vaaditaan nykyän niin paljon enemmän.Ei sen puoleen, ettäkö sitä pitäisin tosiaankaan huonona asiana, päinvastoin. Ainua mikä tosiaan harmittaa on se että kun nälkä ns kasvaa syödessä, niin kohta vaatimukset on pilvissä, eikä lapset ehdi olemaan lapsia vaan ovat insinöörin tasoa jo ekaluokkalaisina. Aika karrikoidusti sanottua vai mitä.
Mutta totuuden siemen piilee siinäkin.
Tuo energia piikki, joka tänään muhun yllättäen siksi, johtui ihan työjutuista. Ne tosiaan valuttaa mun kaiken energian pois, ja taas tosiaalta saan siitä joskus lisäenergiaa, kun jokin asia loksahtaa paikoilleen.Tänään niin sitten kävi, ja loput päivät menevät omalla painollaan.
Seuraavan viikon tavoitteet ovat taas korkealla, ja odotan maanantain kickoffia oikeestaan aika paljon. Olen jo paljon suunnitellut mitä siellä tehdään, ja uusia juttuja on mielessä. Nyt kun on parempi mieli muutenkin niin se maanantai tuntuu ihan ok asialta.Kivaa nähdä Kolleegat, ketkä nyt pääsevät ja ehtivät mukaan.
Tämä päivä oli sinänsä aika erikoinen, tein sovitut työt, mutta ehdin hoitamaan vähän omaa itseänikin. Kävin kampaajalla, tosin muuta ei tehty kuin lisättiin juureen väriä, ja ostin täsmähoitoainetta, kuiviin latvoihin. Vielä jonkun aikaa menee ennenkuin saan ne vanhat kiharat kokonaan pois, sitten pitäisi olla ihan hyvässä kunnossa mun kuontalo..ellen taas sorru kuten pahaa pelkään, niin permanenttiin.
Mulla oli myös hieronta sessio, eli 40 minuutin aivan mahtava puolivartalo hieronta. UUUHHH.Hieroja oli Fysioterapeutti joka sivutoimenaan opettelee hieromitekniikoita, ja hohhoijjaa miten kivuliaalta meinas mun seljässä tuntua. Mutta ihanaa se silti oli. Ujostutti hieman aluksi kun en ikinä ennen ollut mies hierojalla käynytkään, hmmm..mutta aika ammattitaitoisesti hätääntynyttä naisihmistä tämä nuori poikanen käsitteli. Ihana lämmittely hetki oli aluksi, kun lämpöpöytä lämmitteli esityönään mun selän lihaksia.
Saattaahan olla että huomenna mun paikat on ihan jumissa, etten pääse pehkuista ylös.Päätäkin voi alkaa särkeä, niin hän mainitsi.Oli kuulemma(huomaan sen itsekkin) aika surkeessa jamassa mun selän lihakset, lavat kiinni eikä enkelin siipiä näy...aattelin että pyörryn kun niin kivuliasta meinasi toisin paikoin olla.
Kertakaikkiaan onnistunut päivä, ja nyt vielä kun saan tehtyä jotain hyvää ruokaa, ja itseni lenkkipolulle liikkumaan, niin on kiva iltakin.
Kollega viestiteli, tuossa juuri ja kertoi miten onnistunut päivä myös hänellä. Palkitsevaa todella myös minulle, kun olen prepannut häntä kolme neljä viikkoa joka päivä.
Tänään yritän taas lukea, viikonloppuna vähän jo pääsin siitä hommasta jyvälle. pakko mennä ajoissa myös nukkumaan, sillä huomenna on aikainen lähtö aamulla, ja iltajutuissa menee pitkään. Menen tutustumaan Amwayn tilaisuuteen ja katson nyt alanko myymään niitä tuotteita. Luultavasti.
Vielä iltasella huomenna vien Markuksen Parolaan, lähtevät sitten perjantaina laivalla koti Pärnyä- ktm kisoihin sinne. Poika sai yhden päivän vapaata koulusta ja matka kestää siis 3 päivää.Eli viikonloppu vielä päälle. Kyllä taitaa jännittää, ensimmäinen ulkomaan reissu ilman vanhempia. Mua jännittää vielä kai enemmän.Mutta luotettavahan se on että ne siellä pärjää. Tunnen itseni kanaemoksi.
Mietin vielä, menisinkö kävelemään syksyn raikkaaseen ilmaan, vai menisinkö jumpalle. Toisaalta koska olin hieronnassa, ei liene kannattavaa mennä runnomaan lihaksia hikirääkkiin, vaan tehokas iltakävely ajaa ihan kuntoilun asiaa. Koira saa samalla ulkoilua myös. Niin teenkin.
Suoraan sanottuna mua oikeesti väsyttäis, mutta koska aika tiivisti olen nyt seurannut erään ystäväni taistelua unirytmittelystä, mä en sorru siihen että menisin nyt nukkumaan ja valvoisin koko yön taas.Yötyöläisen rytmitykset ovat aika erilaiset kuin normiaikaan elävien olen huomannut,.
Mutta nyt mä alan tekemään jotain sapuskan tynkää, oli vaan sellanen fiilis että nyt on kivaa kirjoitella.
Joskus niinkin:))))
Cu
9月24日 Voi tätä elämää ja sen ailahduksia...Sunnuntaisia tervehdyksiä ystäväisilleni.
Viikonlopun ohitse hujahdus taas tapahtui, ihan yhtäkkiä vain huomaa, että huomenna taas koittaa arki.
Eilinen meni oleillessa, ja niinkuin kerroin tein pitkän pitkän lenkin ihanassa ja todella lämpöisessä säässä.Tein hyvää ruokaa, ja aamupäivällä saattelin tyttöstä partion kolon pihalle, josta he lähtivät partio leirille. Illalla ennekuin lähdin töihin, kävimme sitten tytön hakemassa kotiin, kun jälleen oli alkanut oksennella leirillä. Edellisenä talvena oli kertaalleen sama homma, en tiedä puhkeaako koti-ikävästä oksennuskohtaukset vai voiko olla niin että molemmilla leireillä vaan on sattunut sairastumaan yrijikseen. Tiedä häntä. Oli oksentanut iskänsä mukaan yölläkin kerran.
perjantaina nautiskelin hieman viiniä, ja rupattelin puhelimessa yhteensä varmaan kaksi tai kolme tuntia. En tiedä, millainen mahtaa olla seuraava puhelinlaskuni, tosin, tuosta usean tunnin jutskailusta ei minun laskuuni tullut juuri paljon mitään.Joskus on niin, että ei vaan tunnu puhe loppuvan, kummaltakaan, heh, mä vien ihmiset konkurssiin.
Mun perjantait on yleensäkin aika hiljaisia, lapset viettävät aikaa kamujensa kanssa, ja ukkeli on aika harvasanainen muutenkin. Eikä hän jaksa mun jorinoitani kuunnella, kanavoin siis puheosuuteni aivan muualle. Mun päänsisällä on vilkas elämä jonka on pakko kanavoitua ulospäin tai pää halkeaa.Hih.
Liikaa tulee mietittyä, ja surtua asioita jotka ei näytä koskaan muuttuvan miksikään, vaikka kuinka haluaisin. Mistä
se sitten johtuu, siihen lienee monta selitystä. Olen niin lujan ulkokuoreni alla hauras ja hentoinen, saamaton ja hätääntynytkin. Siksi en pysty muuttamaan mitään asiaa vaikka mun olis kuinka huono olo sisältäpäin.Olen mestari kehittelemään uusia kanvia ja uusia juttuja että mun vaan ei tarvitsisi ajatella syvällisesti, aikaa siihen ei olisi. Mutta tulevathan ne ajatukset, ei sille mitään mahda.
Mun sieluni tiet ovat todellakin tutkimattomat, ja tiedän sen-se on sanomattakin selvää-että en ole sellainen ihminen kuin monet luulevat. Se mitä jätän kertomatta, kuultaa sanojeni takana, mutta raahaudun silti kuin robotti eteenpäin, kykenemättä muuhun kuin työntämään epävarmuuttani ja pahaa oloani piiloon. Niin se vaan on. Piilossa ovat salaisimat tunteeni, ja ne hakavat nyrkeillään ohuisiin paperiseiniin, jotka jossain vaiheessa kaatuvat tai syttyvät kitkasta palamaan.
Olen kehno puhumaan, tai no..en ehkä kehno, puhun kokoajan töissäkin, mutta se on tavallaan tyhjää puhetta. Puhun töihin liittyen muutenkin nyt on ollut kannustus tilanne kollegan kanssa, ja se vaikka tuntuu auttavan vie vähän itseltä puhtia pois. Mutta on kivaa huomata, että mun ideat ja puhuminen auttaa toista, tällä rankalla alalla jolla olemme. Eniten vaan mietityttää se mitä jää sanomatta, ei tietenkään kolleegalle, vaan yleisesti. Näillä keinoin kanavoin omia ajatuksia teille tietymättömille.Piiloudun itseltänikin, kiireen ja vilkkaan toiminnan puiteissa. onko se terveellistä, sitä en tiedä, mutten mahda itselleni mitään.
Koneilu on aika paljon nyt taakse jäänyttä elämää, vaikka totuuden nimessä pitää sanoa että viime yönä kun tulin töistä, enkä saanut unta, vaihdoin ajatuksia toista tuntia koneellisesti.Jännää miten sitä voi saadakkin "puheltua" koneen välityksellä niin luontevasti, jonkun ventovieraan kanssa.
Huono omatuntohan siitä tuli, kun tämän päiväisestä lehdestä luin nykyaikaisesta addiktiosta, jota myös A-klinikka hoitaa. Eli nettiriippuvuudesta. Mietin ties monenneko kerran, olenko todella netistä riippuvainen persoona. Loppujen lopuksi päädyin siihen tulokseen että olen ollut, aika pahastikkin, mutta nykyään olen saanut sen hallintaan.
Lukeminen on kuitenkin taas hakusessa, tänään otin kirjan käteen ja uppouduin hetkeksi sen maailmaan. Miten oiva keino unohtaa kaikki muut asiat, kun lukee. Sisäinen levottomuus ei anna mun vaan nauttia sitä nyt juuri niinkuin esim.kesällä.
Huolestuttavaa myös, että olen alkanut taas polttamaan tupakkaa, vaikka muuten koitan päästä terveille elämäntavoille, ja liikkua . Liikunnasta saa sen tarpeellisen endorfiinin jota päivittäin kaipaan.
Luulen että nyt on jälleen vaihe jolloin hormoonit on niin pinnalla, ja koen oloni epävarmemmaksi minuudessani kuin koskaan.Riivatun hormoonihirviöt, vähemmälläkin myllerryksellä voisi päästä.
Tänään olen menossa taas töihin, ja siellä hiljaisessa ja yksinäisessä työssä voi ajatukseni taas vapaasti lentää. Mietin vatvon ja kelaan asioita ees taas, ja jälleen päätän että elämäni muuttuu. Päätän ja päätä...se ei riitä. Se pitäisi muuttaa.
Huomenna on vanhempain ilta, ja katsotaan mitä se pistää mietintä myssyn alle.
ostin perjantaina muutaman cd, ja nyt olen huudattanut niitä ees taas. Musiikillakin on myönteinen voima.
Tunnen kyllä itseni laiskaksi ja saamattomaksi, viikonloppuna pesin vain kolme neljä koneellsita pyykkiä, kerran imuroin, laitoin ruokaa ja muuten märehdin suruissani ja olin ajatuksissani.
Kuka mua kestää, kohta kukaan ei jaksa enään kuunnella mun sekavaa maailmaani, tai pysyä mukana missä mennään. Ei mikään ihme kun en enään itsekään meinaa pysyä.
Ainakin mun pitäsi laihtua, sillä liikkuminen ja ruumillinen työ on lisääntynyt suht paljon, joten kalorit kuluu, ihan väkisin.
Eilen oli tosin pakko saada suklaata, ahmin siitä kaksi riviä ja sitten iski ällötys. Onneksi oli vastapainoksi salmiakkia, mutten niitäkään montaa kyennyt ahmimaan.
Koskakohan mun päästä katkeaa vieteri????
Noh,..ei se kai ihan heti, oon aika sitkeä tapaus loppupelissä.
Viikonpäästä maanantaina menen byroolle ja vedän taas duuniin liittyvän shown- kannustan muita ja jo on ihme jos en saa siitä itsekkin virikkeitä. Niitä jos mitä tarvitsen nyt.Mulla on suunnitelmia maanantain varalle, katsotaan vaan koska ja missä välissä ehdin ne valmistelemaan.
Mutta nyt mä alan valmistautua duuni-iltaan. Tänään työt päättyvät 24.00 joten pääsen nukkumaan yhteen mennessä, kunhan ensin käyn tultuani suihkussa.
Kiitos jos joku jaksoi tämän silmäillä läpi...Sartsan päänsisäinen maailma-ydinpommin jäljiltä jälleen:)))
Uusi viikko, ja uudet kujeet. CU
9月23日 Töihin töihin...Olen menossa duuniin. lepäsin päivän, kävelin 2 tunnin lenkin,..yli 10 kilometriä siis..ja nukuin, siivosin ja löllöilin telkun edessä.
Että kyllä mä nautiskelenkin.
Kerron huomenna lisää.
Heiiii!!
9月22日 Tälläisen poimin Ansan Blokista:)Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla. Siis vain yhdellä (!), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta...
Juuh, mä luin sen ekana väärin. Vaikeeta ketään alkaa yhdellä sanalla mainittemaan. vai onko. Mulla ei mtn ihmeitä oo tapahtunu. Eilen olin ensin töissä, sit menin ostaan kopiokone skanneri tulosotin yhdistelmää, ja loppujen lopuksi ostin tulostuspaprutkin ja valokuvapaprut ja bluetoothin kommunikaattoriini.Niin että mä vähän ikäänkuin riehaannuin. kaikkee niistä toki tarviin, ja kaikki liittyy työhöni, joten meneehän ne verotukseen osin. Sitten mä kävin kävelemässä, mun yks ystävä on saanu mut taas innostumaan kävelemisestä, ja siitä että mä jälleen päätin että nymmää laihdun.Ooon mä jo vähä kait laihtunukkin. Ainakin oon pirtsakampi kuin aikoihin.Kävelin reippaanlaisen lenkin, ja sitten kotia päästyäni kävin pesulla ja vaihdoin vaatteet, ja lähdin kamun kanssa leffaan katsomaan Riisuttua miestä. Sitä piti hieman miettiä, mutta loppujen lopuksi tulin siihen tulokseen, vaikka se aika karrikoitua skeidaa osin olikin, niin pidin siitä silti. Siinä tosissaan näytettiin riisuttua miestä, ja toisaalta siinä halveerattiin tietyllä tavalla kirkkoa ja siihen liittyviä asioita. Mutta toisaalta siinä myös käytiin läpi asioita, joita myös kirkonmiehillä saattaa olla menossa, ja millaisia paineita yhteiskunta meille kaikille asettaa. Nukkumaan menin suht ajoissa, mutta yöllä alkoi särkemään päätä. Aamulla päätin jäädä kotiin tkemääne täpäivää, onneksi sain aikoja muutettua niin että se onnistui. Menin puoli 12 nukkumaan kun tietokone aiheutti kivat säpinät mun nuppiin, ja nukuin tuonnen reiluun viiteen. Puhelimet pärisi välillä kyllä, ja vastailin mitä vastailin. Kuudelta alkoi vanhempainilta, jossa kuulin että täälläpäin on parisen viikkoa hengaillut joku vanha mies liikkunut punaisella autolla jossa tunmmennetut lasit, ja pyytänyt alspia kyytiin ja katsomaan kaneja. sairasta... Poliisille oli ilmoitettu, mutta ei ilemsiesti mitään ollut kuulunut sieltä, ja tänään oli tullut tietoon uusi yritys. Molemmat yritykset onneksi jääneet yrityksiksi, lapset ovat olleet reippaita ja fiksuja. Olen huolissani, olen todella.olen myös vihainen että asiasta tiedotettiin vasta nyt... Nyt on lapsia valistettu toimimaan, ja kehoitettu kulkemaan yhdessä. Huolestuttavaa toden totta. Kävin vielä kävelemässä, ja vietin rentouttavan sauna hetken . Muuten meillä oli asukastoimikunnan kokous..sain uuden pestin.. heh..musta tulee puheenjohtajuuden lisäksi, suojelupäälikkö.ketähän mä alan suojelemaan,.. Jee jee...Sitten vaikken päässyt yläkoulun vanhempainiltaan kun oli maanantaina illan töissä..niin mut oli valittu Vanhempainyhdistyksen hallitukseen. Niin että,.ehdotuksia..onko kellään myydä mun vuorokausiin lisäaikaa. Jos meinana vielä alkaa myymään niitä Amwayn juttuja,..niin mihin mä oikein joudun. Urheilemaankin pitää alkaa, ja viikonloput on sitä lomatienestiä varten nyt buuakttu yötä myöden täyteen. No mutta hei...mitä tästä opimme. Sitä saa mitä tilaa.Tirsk. Silti mullon ollu ihan aika lapsillekkin, ollaan katottu läksyjä ja harjoteltu sanoja. paitsi tuo esikko..sillä on niin kiire ja meno päällä jatkuvasti että siit ei juurikaan näy ko karvojen vilahdus. Likalla muuten on englanninkeilinen versio matikankirjasta...hiiihaa..aika mielenkiintoiseltahan se näyttää.
Nyt menen lukemaan.HEIIIIII Katsos kun mua ei siis väsytä, no eipä kai kun nukuin koko päivän päänsärkyä parannellen.
Mutta lääkettä en piruuttanikaan ottanut
Mår bra...
9月17日 Ain laulain työtäs tee..lalalllallallallaaHuomenta:)
No joo, oon ollu toista tuntia hereillä.Nukuin jälleen pitkään, mutta hei..olin ekaa kertaa elämässäni yöllä töissä. heh.
Hullu mä kait oon, mutta sen ny tietää kaikki.
Eilen siis yllättäen tuttavani kilautti ja sanoi että nyt on hätä tialnne. Työntekijöitä saikulla ja siivoojia puuttuu. No joo..meikäläisen kaikki tietää, en diggaa siivoomista siis kertakaikkiaan yhtään.Mutta sit aattelin että kun tuli kerran luvattua niin voisin kai mennä auttamaan. Muttana siinä tosiaan vain se, että en ole ikinä siivonnut mitään tuolalsita paikkaa minne nyt menin. Oonhan nuorenea likkana tehny kolmeekin duunia kerrallaan, yhtenä niistä oli pienen paikallisen osuuspankin siivoaminen.
Yheksältä illala lähdettiin aj yöllä olin puol neljä kotona. Meni tietenkin pidempään, koska mä kertakaikkiaan en pystynyt yhtään sen noepammin sitä duuniani tekemään, muuten olis jääny huono jälki.
Siivoojaks en ala ikinä..se on varmaa, mutta vaihteluahan tuo tosiaan on omaan työhön. Itsekseni siellä hymistelin ja meitiskelin syntyjä syviä.loppujen lopuks mun käsiraukat, raavaaseen työhön tottumattomat painoivat satakiloa, ja jalat oli kuin tukkilankut. Suonikohjut tässä lisääntyy perskules. Hih.Huomaa että todellakaan ei tarvitse tiettyjä lihaksia käyttää ollenkaan mun työssä, tai kotiaskareissakaan.
Positiivista tässä ons e, että vaikka mä maksan hirveen määrän veroa nosita tunenista mitä teen, niin en on kuitenkin suuri osa sunnuntai pestiä, joten san siitä tuplapalkan joten siitä enemmän sitten jääkin.Toinen positiivinen puoli on se, että takuuvarmasti jos osaan oikein syödä, laihdun..koska toi on aika rankkaa..Kolmas positiivinen puoli on se että lalitan joka euron sivuun ajamaksan sillä etelän matkaa, jonka sitten luulen ansainneeni. Hih.
Mitäs muuta positiivista löytyy...noh...en nyt keksi tähän hätään muuta, kuins en että mä oon aina tienny että voisin tehdä yötyötä. mua ei väsyttäny piirunpaarua, kun tulin kotiin. istuin vielä hetken koneella, ja sit ko menin maata-nukahin kuin tukki. Eräs ystäväni yötyöläinen myös, ei saa unta töiden jälkeen, joten kierre on katala. Nukumiset menee miten sattuu.Mä luulen et mulle tavallaan sopis just yöduuni, koska tykkään nukkua aamusuta pitkään, ja valvoa myöhään.
En silti vaihda alaa, en tod. Huomasin taas miten aliarvostettua tuo todella tärkeä duuni on, ja palkkakaan ei ole mikään ruhtinaallinen.Jos siivoojia ei olisi niin mihin jouduttaisiin.Siitä pitäisi antaa kiitosta ja palautetta, tosin huomasin eilen,että aika kiireeksi vetää kun kolme teki eilen kahden ihmisen pestiä, ja sitli emni ylitöiski puoltoista tuntia. Niine ttä pikkusen ahneesti suunniteltu siivoukset. Jos jälki on huonoa, mikä tuolla sutinalla on täysin mahollsita, niin valittavathan ne, eivätkä ymmärrä ettei mitenkään voi edes ehtiä..omituista. Ihan oikeesti. Mutta eihän mulle tietenkään kauheita voi maksaa kun olen siis...harjoittelija.Tirsk..tuntuu omituiselle olla harjoittelija.
Nyt lähetään pyöräilemään lasten kanssa katsomaan pappaa, ja sitten käyn vielä kävelemässä. tänään pesti on sitten 20.00-24.00-saattaapi olla että se menee tuonne yhteen ennekun pääsee himaan ellei pidempäänkin.Aamulla pitää olla varttia yli kasilta omassa duunissa säihkeenä ja pirtsakkana, ja se maanantai..hohhoijjaa..se on ihan hirvee. Oon Lahdessa vielä 17.30 alkavassa tilaisuudessa, ja sen jälkeen vielä ajaminen kotiin. Elikkäs hei..oon kotona noin puol yhdeksän ja aamulla taas pitäs olla menossa. Js tästä ny repii positiivista jotain niin se on se,että mulla todellakaan ei ole vapaa-ajan ongelmia:)
Tiistaina on taloyhtiön kokous jonne mun on emntävä, koska olen asukastoimikunnan puheenjohtajana. Keskiviikkona mennään elokuviin illalla katsomaan riisuttua miestä, ja torstaina on vanhempain-ilta. perjantaina on vanhempain yhdistyksen vuosikokous(epävirallinen illanistujainen kuitenkin..ei ihan vuosikokous kai vielä) Aulangonmajalla, joten hmm....sinne mä en visssiin mene sillä muahan pyydettiin siivoamaan sillon jo perjantaina sekä lauantaina ja sitten sunnuntaina.
 . Tirsk...Ou-nou....Nyt pyöräilemään.
Cu hanibubbelit jälleen joskus jos ei täs kuus niin ens kuus. Hih. No joooo.....
9月14日 Ideariihi ja ideatonriihi-pää ei meinaa toimia täysillä.Hidas kuolema "Kuolee hitaasti hän,
joka ei matkusta eikä lue, ei kuuntele musiikkia, ei rakasta itseään. Kuolee hitaasti hän, joka tuhoaa oikean rakkautensa, joka ei anna itseään autettavan. Kuolee hitaasti hän, joka muuttuu tavan orjaksi käyden joka päivä samoja polkuja, joka ei muuta rutiineja ja joka ei riskeeraa vaihtamalla vaatteidensa väriä tai puhumalla muukalaisten kanssa. Kuolee hitaasti hän, joka kieltää intohimonsa ja niiden tunteiden kuohun, jotka kirkastavat katseen ja eheyttävät särkyneet sydämet. Kuolee hitaasti hän, joka ei vaihda elämänsä tyyliä, kun on tyytymätön työhönsä ja rakkauteensa, joka ei riskeeraa varmaa epävarman sijaan, jotta voisi kulkea unelmiensa perässä, joka ei anna itselleen mahdollisuutta ainakin yhden kerran paeta viisailta neuvoilta. Elä tänään, riskeeraa tänään, tee tänään, älä anna itsesi kuolla hitaasti, älä unohda olla onnellinen." Pablo Neruda Hervehdys..tai tervehdys.
Surffailin netissä ja löysin eräältä sivulta tuolaisen mietelmän,..hidas kuolema. Kolahti taas sekin, osuvasti.
Tänään ei yhtään parempi päivä, kuin eilenkään. Iloinen mieli, mutta väsynyt ruumis. Elävä ruumis, toistaiseksi.
Mulla ajtusmylly pyörii, vaikka sekin on väsynyt. Mietin taas kaikenmoisia juttuja pyöritellen päässäni.
Tööistä en osa ahellittää, vaikka väsyksisä olisnkin, mulle jo joku tuossa motkotti että ei kukaan voi tehdä määräänsä enempää.Mutkun mutkun,..
Tässä surffailin ja kehittelin työjuttuja myös, lähettelin kollegoille sähköpostia, ja äsken soitin jopa innostuksissani pomolle. Nyt kehittelin hieman ylimääräistä koulutusta ja ideariihtä meidän hommiin, ja sain ilmeisesti kollegatkin innostumaan asiasta. Huvitti vaan itteni että kun duunipäivä on pulkassa, mulla se jatkuu ideoinnin kanssa, kokoa ajan.Ei tervettä, ei ei.Heh.Noh, pomo nyt antoi kuitnekin viheän lipun liehua, ja nostatti mun itsetuntoa vähän ylöspäin kehuskelemalla. Mikähän siinä on että mua lähinnä ärsyttää liiallinen brassailu sanoilla.Ehkä se johtuu mun leijonamaisen vaatimattomasta luonteesta. Tirsk. No ei vaan, olen ajatellut seuraavaa kyseisestä asiasta: edellinen pitkäaikainen työnantajani oli melkoisen suuri suomalainen ketju, jossa tein töitä tietyn ajan elämästäni. Mikään mitä siellä henkilökunta teki ei antanut ehkä mahdollisuutta nousta korkeammalle, tai saada lisä palkkaa, saatikka että olisi saanut jotain positiivista sanaa tai palatetta. Meidän pomo oli vanhanaikainen ja äärettömän auktoriteettinen voimahahmo, joka arvosti kovaa työntekoa. Sain muutamaan kertaan kiitoksia jostain asioista, mutta totuin siihen
että töitä tehdään valittamatta, ja innokkaasti. Jos niitä ei tehnyt joutui silmätikuksi ja riepoteltavaksi. Monen monta kertaa otimme yhteen tämän voimakkaan hahmon kanssa, ja aina päästiin loppujen lopuksi yhteisymmärrykseen ehdoista minkä mukaan toimitaan. Opin kuulemaan kiitoksen vaikka sitä ei ääneen lausuttukkaan. Opin myös poimimaan moitteen joka sanottiin ISOON ääneen.Tavallaan opin myös siihen että tiedän miten tärkeää on palautteen antaminen, ja rakentava keskustelu työyhteisön jäsenien kesken.Ikävää oppia se kantapäänkautta niin, että ei osaa myöhemminkään ottaa vastaan kiitosta tuntematta siitä ns nöyryyttä, ja epäuskoa,että minustakos se puhuu.Rakentavaa keskustelua ja yhteistyötä on nykypäivänä todella paljon meidän työyhteisössä, ja olen kasvanut kai ihmisenä ja työntekijänä niihin mittoihin että uskalla esittää ääneen mielipiteeni, ehdottaa uusia asioita, varsinkin kun tässä nykyisessä työpaikassani niitä ideoita otetaan ilomielin(?)vastaan.Tavallaan sitä tuntee olevansa nyt paljon paljon kypsempi ja aikaansaavempi, kun omaa elämänkokemusta ja suhteellisen paljon asiaan liittyvää työkokemusta. Kävin ruokkiksella tänään Hyvinkään kirppiksellä, kun ei ruoka maistu ei millään. Hyödynsin sitten senkin kiertämällä ja tuhlaamalla rahaa. Oli hyvä reissu, sillä ostin tytölle ihka uudet sisäpelikengät vitosella, ja itselleni nipun kirjoja. uusimman linda Howartin Sandra Brownin ja Jari Sarasvuon Sisäinen tuli.Viimeksi mainittu mua erityisesti kiinnostaa, kunhan pääsen sitä lukemaan, ja ohjeita noudattamaan.
Atshiuuuuuu,...
Aikaa vierähti tässä huomaamatta ohitse tunti, puhuin muutaman puhlun puhelimessa. Mulla näyttää tuo puhelin olevan vakiokäytössä tuntitolkulla joka päivä.Eilenkin puhelin lenkkeillessäni pitkät pätkät, ja joka päivä autoillessani kulutan aikaa ja energiaa vaihtaen kuulumisia kollegoiden ja kamraattien kanssa. Saas nähdä, mitä puhelinliittymän saldo näyttää seuraavassa kuussa. heh. Noh,..pitää myöntää, että minä en itse soita niin paljon, vaan puhun paljon jos joku sattuu soittamaan. Moni ons anonut että on ottanut avrta vasten puhelin liittymän jossa on 1000 minuuttia puheaikaa tms. Yksi sanoi tässä, ystäväni,että se tämän kuun puheaika on tainnut jo mennä, kun on joka päivä kanssani puhunut tunnin.Kuukautta kulunut 2 viikkoa, hih.Syytönhän minä siihen olen,..vai olenko?
Nyt on aika suunnistaa pian saunomaan, ja sitten rauhoittua viettämään iltaa. Yksinkertaisesti tämä ilta meni tehden ei mitään, koneella surffaillessa ja pähkäillessä.
Sauna virkistää, ja antaa energiaa ja mielihyvää. laitan piruuttani kasvonaamion ja teen öljyjuorinnan jaloilleni pitkästä aikaa.
Pyykit on pesemättä, tiskaamatta ja kaikki paikat ripurapurallaa. Mutta nyt mua ei kiinnsota vähän vähää.Mä taidan olla kotityölakossa. Se ei voi kauan kestää sillä muuten ne kaikki kaatuu mun niskaani viikonloppuna. Huh.
Oikein lystikstä kotikatu iltaa:)(ainoa sarja mitä meitsi seuraa töllöstä tällä hetkellä...)
9月13日 Syksyinen henkäys, lämpöisen ilman keskellä:)Täällä taasJ Muutaman rivin kirjuutan, vaikkei nynniin mitään asiakaan ole. Tauti ei ole hellittänyt, ja riskirajalla olen uhmannut kohtaloa. Kävelin tänään 12 kilsan lenkin, ja nautin joka minuutista. Mutta päätä särkee ohimoista heti kun kumarran, joten se on melkoisen varmalla poskionteloissa se helevatun räkä. Kuitenkin tuo kävely piristi, sain pestyä muutaman koneellisen myös pyykkiä ja tein mykymuussia uuniin, hyvän vinkin perusteella. Muksut veti posket pyöreinä sitä, hyväähän se olikin. Nyt olen menossa suihkuun ja sitten löllöileen sänkyyn ja lueskelemaan sänkyyn. Viikonloppu alkaa häämöttää taas esillä, huomenna jo torstai. Sellaistahan se elämä on,.. Ohikiitävää, kuten Juha Tapio laulaaJ Kirjojoitellaan lisää viikonlopulla, jolloin on aikaa.Vai onko..kukapa tietääJ
Moi moi moi
9月10日 Nautin elämästä viikko....:)?Sunnuntaiseen tahtiin:)
Tämäkin päivä kaartuu kohti iltaa ja yötä. Huomenna on jälleen työpäivä, ja uudet kujeet. Aamusta menen hammaslääkäriin, nyt kalustoa aletaan taas kunnostaa.
Työpäivä venyykin pitkälle, sillä viimeinen hommeli alkaa vasta puoli viisi iltapäivällä, joten kun ajomatkaa on kotiin päin melkoisesti mulla menee yli kuuden ennekuin olen kotona.Noh...
Tytöt tosiaan oli meillä viettämässä viikonloppua, ja hyvin taas meni. Heräsivät tosiaan aikaisian, mutta kävin supattamassa että vielä ei nousta, vaan nukutaan kaikki ainakin tunti lisää. Niinpä he nukahtivat niin kiltisti uudelleen.
Touhua tässä riitti pitkin päivää,ulkoiltiinkin ja touhuttiin kotijuttuja sisällä.
Naapuri toi yllätyksellä meille täytekakun. Jätin sen tekemisen väliin, vaikka isännällä tänään olikin syntymäpäivät. Naapurin äite oli täyttänyt 80 ja sieltä oli jäänyt kaksi kakkua, joilla toisella kokonaisella ilahdutti meitä. Wow.
Sellaista se elämä on,..
Mun päänsisäsinen maailmani on täysin pois raiteiltaan jälleen kerran. Lieneekö syksyllä omat vaikutuksensa, vai millä.Mullistavia ajatuksia, ja ihmeellisiä tuntemuksia virtaa pitkin aivosähkökäyrää.
Mutta mulla on pitkästä aikaa tunne että elän...joskus se on niin pienistä asioista kiinni.
Mun elämä on kyllä niin kummallista, ihan oikeesti.
Kun tytöt haettiin kirjoittelin koneella erästä juttua suht pitkään, sitten päätin että on aika liikkua edes vähän. Hengittäminen tekee vielä kipeää, ja nenä on tukkoinen mutta sain itseni liikkelle pyörällä.Tomi lähti mukaan, ja naapurin poika. Virhe liike sinänsä, ajattelin alkumatkasta, kun nimittäin olimme pyöräilleet alle kilometrin se valittaminen alkoi. Mutta sitkeästi saimme kuin saimmekin sen kymmenisen kilometriä mentyä, ja käytiin Hattelmalan harjulla katselemassa maisemia.Harmittaa ihan hirveesti kun ei ollut kameraa mukana. Nähtiin poikien kanssa todella upea kurkiaura, jossa oli yllättäen kymmeniä lintuja.Aivan mahtavaa oli seurata niiden kulkua ja kuunnella kurkien kujellusta.Tomppa tottuneesti pyöräili reippaana, mutta kaverilla oli lieviä vaikeuksia. Mutta reippaasti loppun asti:) Saipahan poika kunnon liikuntaa.Kaikki eivät ole niin menossa lastensa kanssa, niin eivät lapset osaa sitten liikkua myöskään. Aika jännää miten ne tarttuvat ne tavat vanhemmilta lapsille.
Nyt syötiin iltapalaa, ja lapset menivät sänkyihinsä lukemaan.Markuksella on suihkuun meno, se on krossinut kuminsa pyörästä sileiksi, kun en taitotemppuilee nyt uutena villityksenä, ajavat pelkällä takapyörällä ja sen sellaista. Hohhoijjaa...
Kun saan nuhan vähenemään, alan taas(taas) liikkua. Tänään pyöräilin, ja ens viikolla alkaa kävelyt ja uimahallit.Sain kaverin myös jumpalle, joten kivaa sekin.On se niin että jälleen alkaa se kevenys elämään. Mikä mut saa pysymään siinä päätöksessä että kiloja karisee...en tiedä. Mutta niin vaan sen taas päätin.
Mikään ei muutu, ei ikinä:)
Jotenkin mulla on kevyt olo kuitenkin. Saas nähdä miten kauan se tällä kertaa kestää:)
Kaikille mukavaa alkavaa viikkoa ja vaikka positiivisten ajatusten viiko jääkin taakse, voisimme ottaa teemaksi...nautin elämästäni viikon:)
En tiedä nautinko täysillä, mutta osviittaa on että ainakin osittain olen elän ja nautin.Ota tästä taas selvää...Mysteeristä.Hih.
9月9日 Pallo hukassa...Lauantai ehtootaJ
Ajatus kulkee hukassa, eikä luovuudesta tietoakaan. Mihinkään ei jaksa tai malta keskittyä, mitä tässä taas onkaan tapahtumassa. Tytöt on meillä , toinen jo kiltisti nukkumassa, ja Mea katsoo Annikan kanssa Jalin suklaatehdasta. Väsynyt myös, ja pian pääsee köllötttelemäänJ. Eilinen päivä päätti rankan työviikon, nyt huomaa että on käyttänyt viime kuussa niin paljon energiaa että ei meinaa jaksaa millään mennä samaan tahtiin enään tätä kuuta. Eilen olin Koulutusasioissa Tampereella, ja sinänsä aivan mukava päivä. Tosin kun tulin kotiin ja viikko jäi taakse, olin niin puhki että menin köllöttelemään hetkiseksi. Siinä livahti ohitseni 3.5 tuntia tuosta noin vain. Herättyäni oli jo kiirus , olin luvannut mennä naapuriin nautiskelemaan viiniä . Oli ihan kiva ilta, paitsi että minä särvin viiniä ihan tavallisesti, joku vaan oli laittanut sen kihahtamaan mun kupoliin ..heh.Tulin kotiin ja nukahdin ilmeisesti välittömästi. Siinä yhden aikaan. Unta riitti ihan aamuun asti, eli mun aamuni on se kello 12.00. Nousin ylös vasta puoli yhdeltä. Toki heräsin ajoissa, mutta köllösin ilman kiirettä, latasin energiaa. Iltapäivällä mentiin porukalla moikkaamaan faijaa, ja viihdyttiinkin siellä vähän pidempään. Isä oli niin tyytyväisen oloinen. Mietin tuoss akun luin A.S pohdiskelua siitä paikasta minne äitensä on nyt päässyt, niin miten suuri valta on niillä persoonilla jotka siellä palvelukodeissa tai osastoilla ovat töissä. Aina ei kaikkien kanssa pärjää, mutta koska siitä tulee vanhuksille yleensä viimeinen ns koti, niin olisihan se todella tärkeää saada heidät siellä viihtymään. Ihmettelin kovin sitä että piti vaatetusta uusia ja muuta. Meillä oli ihan omat vaatteet, mutta ne oli nimikoitava tai tarrattava. Isä viihtyy todella, ja on ihan rauhallinen ja rentoutunut kun mennään vierailemaan. On tutut ihmiset jo ja hyvä huolenpito. Nyt siellä järjestetään syysmyyjäisiä, ja varasin itselleni muutaman purkillisen mustaherukka hilloa, ja yhdet villasukat Mandille. Virkatun kukkasen kassiani koristamaan, ja sitten tilasin talveksi itselleni säärystimet, kiva hiihtoreissuilla suojata nilkatJ En tiedä minne mun kirjoittamis iloni on kadonnut. Multa puuttuu nyt ajatus kokonaan, enkä pysty keskittymään mihinkään muuhunkaan. En edes lukemiseen. Ostin kyllä lankaa ja aloin tekemään syksyn perinteistä kaulaliinaaJ Hih. ¨ Mukavaa viikonvaihdetta, mitä siit nyt on vielä jäljellä. Hips heiJ 9月4日 Positiivisia ajatuksia kehiin:)POSITIIVISTA VIIKKOA KAIKILLEJ
Tänään alkoi siis positiivisien ajatusten viikko, ja koitetaan nyt sitä sitkeästi vain noudattaa. Omat ajatukset pyörii päänsisällä, eikä pääse ulos, sillä pää ja joka rööri on täynnään räkää. Hehee. Ajattele siinä sitten oikein positiivisia ajatuksia. No mutta, ei se kai hätä ole tämän näköinen, vaan ihan jonkunmuunlainen. Toissayönä meni ihan diipadaapa hommiksi mun elämä. Tein sitä iänikusta riesaa elikkäs matkaraporttiani vielä 4 aikaan aamuyöllä. Jippiaijee. Noh, surffailin koneella, ja mietin syntyjä syviä. Mua ei väsyttäny silmäräpäyksellistäkään. Väännyin kuitenkin sänkyyn ja katsoin viimeisen kerran kelloa kuudelta, enkä ollut vielä nukkunut yhtään. Ehkä se siinä sitten jossain välissä on silmä lupsahtanut kiinni ja aivot täyttyneet syvästä unesta. Kellonsoittoon oli aamulla herättävä, siis puoli yhdeksän. Noin 2 tunnin unoset siisJ No en todellakaan normaalina sunnuntaiaamuna käännä kuin kylkeäni siihen aikaan(8.30), mutta nyt kun oli suunniteltuna ohjelmaa niin oli noustava. Yllättävää asiassa oli vielä sekin, että oli herätessäni aivan pirteä. LOL. Aamutoimien jälkeen otin koiran ja painoin lenkille sen kanssa. Ihana ilma oli, lämmintä ja leppoisaa. Koira nautti ja läähätteli innoissaan, niin minäkin. Sitten oli aika alkaa kunnostamaan kotia illan vierasjoukkiolle. Mitään erikoistahan en tosiaan tehnyt, mutta imuroin,pesin pyykkiä viikkasin niitä monen monta tuntia. Edelleen ärsyttävää. Muutenkin oli sellasta yleistä järkkäämistä. En kuitenkaan innostuksissani alkanut leipomaan. Nenää limakalvoilta kutitteli, ja aloin jo aavistella mitä tuleman pitää(duhadedä) Kävin nopeasti faijan luona, ja sitten vein ison kassillisen kirppiskampetta ja rompetta.Juu-…uskokaa vaan ,meillä sitä roinaa riittää edelleen. Harmittaa kun tuolla ei saa pitää kun tietyn ajan, nimittäin 8 viikkoa. Mulla loppuu ens viikon jälkeen sitten myynti siellä. Saattaapi olla että otan tuolta Riihimäen kirpparilta pöydän pitkästä aikaa, jos vain jaksan ajella. Tai sitten pidetään taas taukoa. Katsotaan nyt millä tuulella sitä ollaan.. Sitten oli ehdittävä kauppaan, mitään tarjottavaa ei näet ollu vielä hommattuna. Yllätys kaupankassalla oli, että kassasetä sanoi ostosten summaksi 100 euroa. Hmm…Mietin siinä että uups.. tulipahan melkoisen hintavat ostot. Sitten järjen ääni löytyi ja tajusin että ei se voi mitenkään pitää paikkaansa. Kassanauhaa koneella ei voinut selata kuulemma, joten piti purkaa kaikki ostokset uudestaan pakatuista kasseista takaisin hihnalle. Mulla oli hirmuinen kiire, mutta minkäs sille mahtaa. Syy löytyi, makkarapaketti jonka ostin oli mennyt 50 kertaisena mukaan. Hmm…hyvä että huoman siinä, en nimittäin kovin usein edes kuitteja kaele, olisin voinut hyvin maksaa kyseisen summan ja vähän ääneen ihmetellä.. Atshiuuuuuuuu…… Kotona sitten kovalla höyryllä tei muutaman leivän ja laitoin muut tarjottavat esille. Päätin ladata keittimenkin jo valmiiksi, ja hih.. huomasin vasta kun koko pannullinen oli jo valunut että ladata vaan piti ei laittaa päälle. Heh. Kouvolasta saapui meille Amway esittelijä, jolla aivan ihania tuotteita mukana. Vieraita saapui juuri sopivasti neljä kappaletta ja minä. Jokainen teki tilauksen, ja esittelijä sai varmasti kivan myynnin illasta. No ei siinä mitään, innostuin itse niin, että aloin miettimään alkaisinko ns.jälleenmyyjäksi näille tuotteille. kosmetiikkahan minua eniten kiinnostaa, mutta tänään sain eräältä omaan työhöniliittyvältä ihmiseltä vinkin että niitä saatettaisiin tilata vähän laajemmaltikkin. Hämeenlinnassa ei ilmeisesti ole Amway myyjää. Oma käyttö se olisi se tietenkin tärkein, sillä mun aika ei riitä kovin usein ainakaan pitämään mitään iltaesittelyjä. Täällä on syyskuussa joku tilaisuus jossa liiketoimintaa esitellään, ja ehkäpä menen sinne kuulemaan lisää. Sen vaan sanon että puhdistutuotteet iholle ovat aivan mahtavat, ja olen innokas meikkailemaan ja miettimään erilaisia vaihtoehtoja asiakkaille. Myin aikoinaan Lr kosmetiikkaan, järjestin ihonhoitoiltoja, tein kasvohierontoja ja muuta mukavaa. Innostuin itseasiassa, en ehkä niinkään myynnillisesti, mutta harrastuspohjalta. Vaikka kosmetiikka on kuitenkin takuuvarma myyntituote, jokainen nainen ja nykyään jopa miehet joille on omia sarjoja käyttää kuka mitäkin tuotetta. Vaikkei meikkiä niin ihonhoitotuotteita. Älkää peljätkö..en hyökkää teidän kimppuun …hih. tai saatte tilata jos on innostusta. (hih..nyt mua naurattaa..Piude…Bisnis is bisnisJ) Noh, nyt sitten nuha valtaa alaa tosiaan niin että menen hetkiseksi nukkumaan, enkä tietenkään saa sitten taas yöllä unta. Huomenna on ajaminen Kouvolaan, joten on saatava kunnolliset yöunoset. Muuten, näin ihana kamalaa unta,.. eräs meidän tavallaan perheenjäsen koki kovia siinä unessa, ja menehtyi. Sydän tykytti vielä aamulla herätessäkin, ja olo oli kamala. en kehdannut kuitenkaan soittaa, että miten menee.. vähän noloa kertoa että kuolit unessani. Ihan suorastaan puistattaa ajatuskin. Huh. Mistä tuollaiset unet voivat tulla. Sain kutsun Friendtex kutsuilleJ-tai miten se kirjoitetaankaan. Kivaa, voi ostaa uusia syysvaatteita.Jeeee. Mea soitti myös eilen ja kertoi että on kova ikävä ja että menee kohta kouluun. Hih Tyttö täytti juuri kolme vuottaJ
Mukavaa Positiivisten ajatusten viikkoaJ Keep on smiling, Lol
9月1日 Mukavat viikonloput!Nostetaas viikonlopun kunniaks malja Pikkusen haiskahtaa oma kehu, mutta tein niin mahtavan duunikuukauden että sain kehuja johtotasosta alaspäin lähestulkoon jokaiselta firman jäseneltä. Sen kunniaksi avasin kuohuviinipullon jonka korkki otti ja poksahti kattoon ja muksut kiljuivat riemusta. Tasapuolisuuden vuoksi myös lapset saivat oman lasten samppanja pullollisen, osa syynä vielä Tomin 8 vee synttärit joita myös juhlistetaan edelleen. Mieletön rumba tänään työrintamalla, ja siviilissä että pääni on vieläkin sekaisin. voivoi sentään, koskahan sitä ehtis järjestää ajatuksensa oikeille paikoilleen ja arkistoida turhat ajatukset piiloon. Ei vissiin ikinä. Siinä mielessä tuo kova työtahti on hyvä, ..ei tarvitse ajatella mitään. Paitsi töitä. No ei niitäkään aina viitsi ajatella, joten tältä viikonlopulta suljen ne työt melkein kokonaan pois aivoista. paitsi siis teen kokoajan paperijuttuja tässäkin samalla. Hohhoijjaa. Mutta ne on sit tehty taas hetkeks jos ja kun saan pois alta. Tänään oli muutenkin kuunalun toimisto ja etäpäivä. Ei toimeton vaikka särki ihan hintsusti päätä. Jotkut päivät vaan on sellasia että ne ei ole niin toimeliaita ja olo on ihan pepusta. Jotkut illatkin on sellasia. En edes enään jaksa mitään tähän mitään selivittää, meni sattuneesta syystä jälleen kerran fiilarit joka asiaan. mutta kerron joskus missä mennään ja toisen kautta missä ollaan. moro |
|
|
