Perjantai 28.9.07

Pupuppidu...I wanna be loved by you...just you nobody else than you..pupuppidu...

No joo. Tuo kipale on soinut ajatuksissani tänään, minkäs sille tekee.

Rentoutumista tänä viikonloppuna, ja ajatusten tyhjentämistä. en jaksa ajatella, en meittiä töitä, en elämää. Haluan vain että tuntisin olevani onnellinen.Vielä sekin aika koittaa, uskoisin.

Olen väsynyt,...kerron jotain , kun olen siinä mielentilassa, että jaksan haluan tai innostun. Vaikka---olen tyytyväinen tällähetkellä, omalla tavallani, ei kannata huolestua. Nyt vai ei innosta puhua ,...ihmeitten aika ei taida olla ohi:)

Nukkumatti, Nukkumatti lasten,..illoin kulkee heittää unihiekkaa.Päivän leikit aika lopettaa on, kun äitin ilta satu alkaa....

Niin ne nukkuvat, suloiset rusoposkiset lapsoseni, toinen jo meinasi kesken lukemisen simahtaa.Esikoista nyt ei tainnuteta millään, kuulemma ysiin menee, ja aamulla on niin niin niin vetämättömissä.

Niin ne energiani taas valuivat taivaan tuuliin. Työpäivä mitään sanomaton,eikä millään lailla innostava.Vastoinkäymisiä, ja väsymistä, innostuksen puutetta, ja ärsyyntymistä.Valvoin yöllä, ja se uuvutti minut.

Henkisiä paineita on kertynyt, kaiken mukavan ja rentouttavan olemisenkin keskellä.Asioihin pitää suhtautua joskus varauksella, mutta mun paineet tulee etukäteen suremisesta, stressaamisesta ja vatvomisesta.Kaikesta selvitään, olen päättänyt, tavalla tai toisella.

Nauroin tänään duunikamun kanssa puhelimessa, kun molemmat marmatti ennekuulomattoman depression vallassa,ja lopunkaiken alettiin molemmat nauramaan omaa höppänyyttämme. Sitten siitä naurusta ei meinannu tulla loppua, niin överiksi se meni.En tiedä, mutta huoamsin kivan ilmiön, niinkuin viikonloppunakin, kun nauraa kippurassa, vesi silmistä valuen, hyvänolon tunne vapautuu ja olo on paljon parempi .Päätin siis että tästälähtien nauraa kikatan aina jonkun verran joka päivä, ja hyvänolon saan kaupan päälle.

Muutamana päivänä on ahdistanut henkeä, piippua kai pitää kohta taas alkaa urakalla kiskomaan. Siis Inhalaattoria,..Sitähän ei ole tutkittu onko se jotain allergiaa vai vaan stressiä. Hapetinlaite saa mun oloni paremmaksi, joten käytän siis sitä tarvittaessa.Jännästi sekin vaiva oli koko kesän poissa, ja nyt taas syksyllä tuli takaisin. Sitten on yleensä usemman kuukauden tauko ja taas, keväällä se alkaa.Ehkä mun stressinsietokyky laskee, tietyin väliajoin säännöllisesti.Niveliä ei ole särkenyt hetkeen, pitää kai koputtaa puuta, tietenkin se pian taas alkaa.Hormooneista se johtuu, sano mun sanoneen.

Näin virkeänä kuin tämä Karviskissa, olen minäkin tätä nykyä aamuisin. Pimeys alkaa vallata maailmaa, ja aamuherätykset senkun surkistuvat. Jo monena aamuna olen laittanut kahvipöytään kynttilän palamaan, tuijottanut sen liekkiä. Valon valtaan antautuminen, ja liekkiin hypnoottisesti tuijottaminen one räs tapa suggestoida itsensä ja tyhjentää ajatuksensa.Aamuisin nämä sessiot sopivat erityisesti minulle, joka olen niin aamuunesta äreä, että ensimmäiseen puoleen tuntiin ei minulle sovi mitään mainita. Edes hyvää huomenta...

Huomasin muuten että joskus tuokaan ei pidä paikkaansa, siis aamuäreys. Kun olen jonkun luona yötä, aamulla herään pirteänä hyvin levänneenä ja iloisena. Nukunko erilaista unta kotona ja muualla.

Tähän iltaan ei ihmeitä kuulunut. Olin aivan apean väsyksissä kun tulin kotiin. Ei niin että olisin työssäni joutunut ylettömiä rehkimään, vaan suorituspaineet aiheuttivat lievän masennuksen. makoilin, lepäilin, tiskailin laitoin ruokaa, kynttilät loistivat jälleen valoaan, lämpöään. Lapsien apuna heiman läksyissä, ja siinähän tuo ilta menikin.

Rakkaus on ihana mahtava upea asia. Välitöntä rakkautta sain mm. pienten käsien kietoutuessa kaulaani, tai pikkuisen tytön käpertyessä kainalooni. Oli ihanaa viettää kultaisten tyttösten kanssa viikonloppua. Rakkauden tunne aikuisena on kuin kynttilän lepattava liekki. Sen valtava voima vie mennessään, ja sen avulla selviää läpi minkälaisen haaksirikon tahansa.

Niin monenlaista rakkautta on maailma ja elämämme pullollaan. On sisarusrakkautta, joka ei aina ole niin itsestäänselvää, on  vanhempien tuntemaan rakkautta lapsiinsa, on lasten tuntemaan  rakkautta vanhempiinsa, ja läheisiin.Intohimoinen rakkaus kumppaniin, sielunkumppaniin, rakastettuun, seurustelukumppaniin, tai kehen vain. Noista rakkauden ihanista silmäyksistä, tai tunteenleimahduksista, moni ammentaa voimaa jokaiseen päiväänsä.Joskus tuohon rakusteen havahtuu enemmän, kun itse rakastaa, näkee ympärillään monia jotka myös rakastavat. On kuin uuden auton ostamisessa, uusi merkki johon ennen ei ole kiinnitetty huomiota. Kun sen saa, kohta jo ympärillä näkyy samanmerkkisiä autoja, joita ei ennen ole rekisteröinyt, vaan nyt huomaamatta ajatus hakee ne kohteet, löytää ne joukosta. rakkaudessakin on samanlaisia piirteitä, huomaa rakastavasi, ja katso ympärillesi-näet rakkautta. Linnut keikailevat toisilleen, nuoret kävelevät käsikädessä, jotkut suutelevat.

Jokapuolella on rakkautta, muodossa tai toisessa.

Huomenna on aika sanoa jollekulle, lapselle, äidille, isälle, sisaruksille, puolisolle tms...Rakastan sinua.

Aion sanoa sen huomenna niille jotka eniten merkitsevät elämässäni.

Hyvää yötä, kauniita unia. S

Aamulla kun heräsin, kuului tasainen ropina vesipisaroiden rummuttaessa kattoon.Satoi reilusti vettä ja mieleeni tuli Pepe Wilberin kaunis kappale: Taivas itkee sadoin pisaroin, mä nauraa sateellekkin voin kun monta märkää suudelmaa, huulet vastaanottaa saa se mielen raikastaa. Niin kaunis kappale.

Viikonloppu alkoi hiipiä mieleeni jo perjantaina aamupäivällä, vaikka työpäivä olikin oikein hektinen. Kaikki sujui yli odotusten, ja sanoisin että on lupa olla tyytyväinen ryhdistymisliikkeeseeni. Olen ollut oikein ahkera, ja tehnyt enemmän aktiivista ja suunnitelmallista duunia. Se on palkitsevaa. Liikaa ei kuitenkaan auta itseään kehua, tältä ryhtiliikkeeltä voi odottaa parannusta motivaatioon, ja parempia tuloksiakin, mutta,..se ikuinen mutta. Ei auta tuudittautua, sillä suunnitelmat liikkuvat äärirajoilta toisille, samoin motivaationi.

Esikoinen suuntasi serkuilleen viikonlopun viettoon, kuopuset halusivat mummilaan. Aurinko paistoi, ja otin itselleni vapaan perjatai illan. Ajelin rakkaan ystäväni luokse saunomaan, syömään, ja tuijottolemaan kynttilän lepattavaa liekkiä.Nyt minulla on rauhallinen mieli, ja levännyt sielu.Valvottiin myöhään, mutta lepäsi sieluni silti. Perjantai oli eräs mukavimmista ja mieleenpainuvimmista syysilloista.Kiitos:)

Pienet asiat ja tapahtumat saattavat olla päiviemme kohokohtia, ja muistojen aarrearkkua on mahtavaa kaivaa. On mukavaa muistaa jokin hetki, jolloin itse on kikattanut vilpittömän ilahtuneena,tai muistaa myöhemmin esim. hetki jolloin tunnelma muuttuu syystä tai toisesta harmoniseksi, ja sanaton ymmärtäminen valtaa sydämen. Hauskoja ilmeitä, tai kommelluksia, niistä muodostuu elämän suola.Tunteita, elämän aallokossa, oppimista, löytämistä. Kaikkea sellaista on suositeltavaa kokea joka ikinen päivä.

Lauantaina ajelin takaisin kotiin, ja olin sopinut että pienet neidit tulevat luokseni yökyläilemään. Niin herttaisia söpöliinejä molemmat neidit, ja hirmuinen ikävä oli ollutkin. Nyt molemmat, ja oma neitoseni nukkuvat sikeästi.Kuopuskuopunen on ystävän kanssa kerhotilassa yötä. On siis aivan hiljaista ja rauhallista.

Nyt haluan nukkumaan, suljen silmäni,ja vaivun rauhaisaan virkistävään uneen.

Näen unta, aivan varmasti, ja uskoisin unieni vievän minut onnen maahan.

Hyvää yötä:)

Luin Susien päiväkirjaa, ja sain inspiraatioin. Nyt on parempi lopettaa löllöily, ja aloittaa uuden elämäni ensimmäinen päivä.Ensimmäisenä heivaan kaiken makean(?) aloitan karppaamaan, ja mikä tärkeintä kunnonkohotus viikot. Hiihtokausi lähestyy uhkaavasti, ja minä olen rapa huonossa kunnossa, olkaa ja selkää kolottaa, mieltä ahdistaa. Tänään siis pieni aloitussessio talon kuntosalilla.Kuka tulee mukaani?????

Vien tuon steplaudan myös sinne, se vaatii sarjan tekemistä, on aika tylsää astua pelkälle laudalle tasaiseen tahtiin. Mutta enköhän muista millaisia sarjoja on aikaisemmin tullut väännettyä. Silloin hiki lensi.

Katsotaan nyt, miten tämä tästä lähtee. Innostun aina, välillä liikaakin, ja siksi ne asiat tuppaavat tyssäämään, ennekuin ovat kunnolla alkaneetkaan.

Päätin että en ajattele, en en en en. Kaikki asiat taitaa olla taas pääläellaan, mutta olkoot. Minä nostan leukani, ja annan piupaut kaikelle mikä sisälläni velloon. Helpommin tosin sanottu kuin tehty. Jospa tuo liikkuminen auttaisi.

Se on moro:)

Miksi en koskaan uskalla katsoa kristallipalloon?Pallo tietäisi mitä on edessä, se näyttäisi mitä on takana. Näkyisi ehkä teenkö oikein tai väärin.Pallon avulla vaistoaisin miten tulisin onnelliseksi.En juuri nyt uskalla katsoa palloon, näistä ajatuksista tulee pelkkiä sirpaleita. Jope Ruonansuu taisi laulaa, kuinka paljon mahtuu pieneen hiaceen, ja Sakke Kuosmanen lauloi Kuinka paljon mahtuu pieneen sydämeen.Minä laulan kuinka paljon mahtuu suuriin aivoihin.Aivot on takuuvarmasti pari viimepäivän aikana suurentuneet ellei nesteestä, niin virtauksesta megajättikokoisiksi. Ajatuksia lisäksi vilisee sinne ja tänne.

Olisi niin hyvä, että saisi ajatuksensa katkaistua On-Off tyylillä, kertalaaki ja vainaa systeemillä. Ei tulisi ylikuormitusta. Vaan, ei, ei mikään elämässä ole niin helppoa, kaikessa pitää miettiä käyttää älyään, ja sureksia, pähkäillä, etukäteen, jälkikäteen, ja välissäkin vielä.

Päivässä oli paljon pettymyksiä, ajokilometrejä, terapiaa, ystäyyttä, jne. Kotia kun pääsin, oli lähdettävä postiin hakemaan Firmalta tulleita paketteja. Ärsytti sekin kun keltainen kuljetus tuo ne kotiin, olivat käyneet mutta ei vaan olleet soittaneet vaikka puhelinnro on kuitissa. Turhaa juoksuttamista, tosiaan.

Kun pääsin kotia, aloin lukemaan meilejä, ja vanehempainyhd.puheenjoht.penäsi tilinpäätöstarkastusta, jota ei oltu vielä tehty. Minä soittamaan tarkastajalle, joka vänkää jotain päätöstä jostain maksetusta summasta, ja kahdesta eri asiasta. . No ei kun etsimään pöytäkirjoja, ja miettimään mikä oli mikäkin avustus. Uskomatonta mutta kyseiseen pähkäämiseen tärvääntyi monta tuntia illastani. Ehdin kuitenkin kuopusten kanssa siivoamaan lasten huonetta, ja roskia kertyi noin kolme kassillista. jippii.

Esikoisella taas särki niin hirvittävästi päätä, että kävi oikein oksentamassa. meni nukkumaan viiden aikaan, ja herättelin yhdeksältä saunaan. Saunan jälkeen todettiin että huomenna on sanakokeet, joihin sitten puolisen tuntia ehti harjoitella. Aamulla lisää.

Kouluevakko tiloissa on varmaan jokin ilmanvaihto tai ehkä jopa home ongelma. poika valittaa päänsärkyä joka päivä, ja sanoo ettei siellä voi hengittää. Evakkokoulu on aiheuttanut opettajillekkin ongelmia, kuulin tänään kun soitin oppilastoimikunnan vetäjälle, kun sieltäkin piti saada yksi kuitti vastaanotetuista rahoista.kyselin samalla onko kukaan muu valittanut huonovointisuutta, ja opettaja oli itse huomannut asian jo aikaisemmin, omassa olossaan.Aika rankkaa...Jos olisi energiaa alkaisin selvittämään asiaa. Energiaa vaan ei ole. Onko jollain jakaa ylimääräistä.

Eikä tässä mitään, Aamulla pitää lähteä reilusti ennen seittemää, ja ajaa Vääksyyn ja sieltä pitäisi ilmeisesti mennä Sysmään. Noo, sen katson huomenna, siirränkö Sysmän ensi viikkoon, jos sopii vain vastapuolelle. Silloinkin on Sysmä päivät.

Pää hajoaaa, väsyttää, ja ahristaa.I need special care.

Kai se pian ukkosta täräyttää, vettä ainakin tulee ihan omiks ja vieraittenkin tarpeiksi,.Olin tänään töissä (Yllätys-heh). En nyt tiedä sainko tarpeeksi aikaan, mutta sain kuitenkin. Ylitin rajojanikin, ja sain yhden kolme vuotta vaivanneen peikon pois mielestäni.Kauan sen sulattelemisessa meni, mutta nyt se on sitten ohitse sekin. Tai no ohitse on väärä sana, olen ylittänyt henkisen esteeni, ja oppinut käsittelemään vaikeitakin asioita.Hmm..kuulostipa positiiviselle.Sen vaan sanon, että ei se asiakas ihan aina ole oikeassa, vaikka monesti niin väitetään.

Päivä mennä hujahti, enkä mitään järkevää tainnut sitten omalla ajalla saada aikaan. Hukkasin parituntia ihan jonnekkin atmosfääriin, en yhtään tiedä mitä tein tai mihin se aika tuhraantui. Kahdet uudet Pussilakanat pesin koneessa, ja tiskasin pari kertaa.Käytin koiran lenkillä, ja katsoin jotain suomalaista sarjaa pätkän, enkä tajunnut siitä mitään. Ehkäpä se oli sarjan päätösjakso,..en tiedä. Muistin että aloin seuraamaan badgirls sarjaa silloin kerran,yhden jakson katsoin, nyt en edes muista minä päivänä tuo tulee.Heh. Hyvä minä.

Kaappiin pitäisi saada sisälle vaatteita ja muuta, kovalla höngällä se pyysin(määräsin) kasaamaan, enkä vieläkään ole sisustaa täyttänyt. Kiirettä pitelee.

Huomenna menen ehkä elokuviin. Lapsilla on kerhoja ja lähiökeskustapahtumia, joten taidan olla vapaalla illan. Aika jänskä juttu.Elämä on muuttunut pienessä ajassa aivan mullistavasti erilaiseksi. Lapset ovat jo isompia, ja olen huomannut että minulla on oma elämä.

Rutistukset kaikille jälleen kerran, ja hyvän loppuviikon toivotukset. Viikko alkoi, ja nyt on jo loppuviikko. Kuka tätä aikaa oikein annostelee, niin niin hulppeasti.

Nukuhan hyvin:)

Hyperaktiivinen tiistai alkaa olla ohitse. Niin paljon sain aikaan, että olen kyllä tyytyväinen, pitkästä pitkästä aikaa.

Työpäivä oli aivan mainio, vaikka Helsingin ruuhkassa jouduin ajelemaan. En tosin keskustassa, mutta jokatapauksessa kehä 1 pärräsin mennen tullen.Tullessa vielä poikkesin pikkuisen mutkan, mitä emme tekisi asiakaspalvelijana asiakkaidemme eteen. Heh.Nyt voisin sanoa että olentyytyväinen työpanokseeni, vaikka mihinkään riemuitsemiseen ei ole syytä ryhtyä, kuukausi on vasta aluillaan.Laakereillaan ei ehdi lepäilemään, tahtia on vain kiihdytettävä. Hidas höyryveturini on saatava käyntiin mahdollisimman pikaisesti.

Kotona odotti tyhjyys, ketään ei missään. Läksyjä hieman aloitettu, koska kirjat olivat levällään olkkarin lattialla. Muksuista ei karvanvilaustakaan näkyvissä.

Huusholli näytti yhtä lohduttomalta, kuin alkoi olla oma oloni yleis silmäyksen jälkeen. Jostainhan se sotkujen siivoilu oli aloitettava, niinpä putsasin keittiön pöydän, keräsin astiat, ja tiskasin ne. Kuljin ympäri huushollia tornaadona, putsasin siivosin aina veskeistä lähtien. Imuroin, pesin mattojen välit, ja keittiön lattian aivan kokonaan.Keittiöön levittelin puhtaat pestyt matot, ja aloin viikkailemaan pyykkiä. Uudet koneeseen, ja kuivuriin. Lenkkivaatteet oli jo vaihdettu aikaa päälle, ja päätin lähteä pienelle happihyppelylle, koiran kanssa. Ulkona putsasin hänet karvoista, vaikka hmm..ei se karvanlähteminen lopu koskaan.Kävelin raikkaassa ulkoilmassa pienen lenkin, ja olo oli loistava. Harmitti hieman kun en muistanut Vanhempainyhdistyksen kokousta, ja unohdin mennä sinne. mutta, toisaalta, tarkoitushan oli vähentää muutenkin siellä käymistä, kun jotenkin tuntuu että asiat ovat mutkikkaampia ja aikaa vievempiä, kun on liian vähän osallistujia. Resurssit ei meinaa riittää.Ei minun, vaikka toiminta kiinnostaa paljon. Liian byrokraattisiksi on tehty nuo kokousasiatkin, osaksi liian vaikeiksi perusihmisten käydä, kun ei tunne tarpeeksi kokoustekniikkaa jne.

Kotona sitten laitoin ruokaa nälkäisille, itse taisin olla se nälkäisin. Kiva illallinen siitä tuli. Perunoita, jauhelihasoijakastike paprikanpaloilla ja porkkanan paloilla,tummaa makaroonia, ihania leipiä tein valmiiksi, siivuja joissa kurkunviipaleet höysteenä. oli punajuurisalaattiakin. Kurmeeeeee..vai karmee...

Esikoista ei näkynyt koko iltana. Läksyt oli tekemättä ja luimi kotia vasta puoli kymmenen.Käämi repesi ja käytin jopa törkeää kieltä, kun vielä pullikoi vastaan inisemällä ja marisemalla. Sanoin todella kyllä pidä suusi kiinni tapaan, mutta hieman erisanoilla, joita en edes itse tajunnut. Isänsä sanoi myöhemmin että aika radikaalisti tuli päräytettyä, tosin, siinä vaiheessa oltiin minä ja muksut käyty kaikki kynttiläsaunassa,Maken kanssa asiat oli sovittu rauhallisesti, ja anteeksi pyydetty molemminpuolisesti.Ymmärsi siinä että toivomus on että tehtävät suoritetaan niille kuuluvana aikana, ja että kotiintuloajat ovat koulupäivinä aikaisemmat kuin niinä päivinä jolloin saa nukkua pidempään, eikä velvollisuutta ole.

Omaatuntoa silti painaa, kun korotin ääntäni pitkästä aikaa, ja kun vielä öykkäröin epäasiallisesti,ja erittäin lapsellisesti, väsynyt kun itse olin. Huono puolustus, sellaisia sammakoita ei tarvitsisi kenellekkään sanoa. Mun pitää joutua häpeäpaaliin, katumaan sanojani,...

 siinä se paalu nyt on, ja minut siihen syöstäköön.Nyt menen nukkumaan, ja kadun sanojani, vaikka olen siitä iloinen että riita saatiin sovittua, ja että pyysin anteeksi, minulta pyydettiin anteeksi, ja että kaiken pitäisi olla nyt hyvin.

Hyvää yötä ja kaunihia unia, häpeäpaalusta huudellen,..

 Elämälle kiitos, sain siltä paljon... Jostain tuo laulun sikermä tuli mieleeni, ja se sattui sopimaan juuri tämän päiväiseen tunnelmaan. Syksy on herkkää aikaa.Sateineen ja myrskyineen ihmisen mitättömyys luonnovoimien ja tuulien keskellä.Joskus tunnen itseni niin vahvaksi, että menen läpi haluaamani tavoitteeseen vaikka seinän läpi. Hetken päästä saatan kuitenkin itkeä mitättömyyttäni, ja ajatella että minulle ei mikään onnistu.

Viikonloppu sujahti ohitse, ei huomaamatta, vaan kuitenkin liian nopeasti.Kun aikaa haluaa säästää,siitä pitää kynsin ja hampain kiinni.Elämän minuutit kulkevat ohitse, eivätkä ne palaa.Vain helminauha jonka muistoista saa koottua, on olemassa, se on talletettuna sydämeen. Välillä pysähtyy (taas) miettimään, mikä kaiken tarkoituksena on hetkien kiitäessä ohitse, päivien vaihtuessa viikoiksi kuukausiksi vuosiksi.Lapsuuden vaihtuminen nuoruuteen, aikuisuuteen keski-ikään ja vanhuuteen. Oma pieni olemus on jäänyt lapsen ajatusmaailmaan, ruumis muuttuu ikää karttuu ja elämä menee eteenpäin. Niin se on suunniteltu ihmisen elämänkaari, kenellä pitkä ja kenellä lyhyt. On aika nauttia hetkistä, koskaan ei tiedä mitkä niistä jäävät viimeisiksi. (hienoa positiivista ajattelua, todella)

Nyt, juuri tänä viikonloppuna, olin energinen, iloinen ja innostunut. Sain mielestäni aikaan paljon kaikenlaista. Muistin levätä ja rentoutua. Osasin nauttia naisena olemisesta. Tästä viikonlopusta voin ammentaa voimia tuleviin päiviin. Aikaa oli jollain tasolla enemmän kuin yleensä, joskus huomaan tuntien kuluneen enkä ole saanut aikaan mitään.Taas toisella kertaa tunnit liikkuvat hitaammin, vai olenko kenties itse sukkelampi ja teen nopeammin kaiken mihin ryhdyn.Ota tuosta selvää. Minuuttien mateleminen kun jotain asiaa odottaa kovin, on tuttua. Sekuntikin on pitkästyttävä aika, saati sitten minuutti tai viisi minuuttinen tahi puolituntinen.

Perjantaina alkanut apatia, vaihtui toimeliaisuuteen. Innostuin siivoilemaan kaappeja, ja nurkkia, tein yhdestä kohtaa kotia sitä, toisesta kohtaa tätä. Pyörin ympäri ämpäri, ja olin innostunut.Kukaan looginen ja järkevä ihminen ei ymmärrä minun siivouilutekniikkaani, siitä olen varmaan aikaisemminkin puhunut. Aloitan monesta kohtaa yhtäaikaa, singahtelen ja vaihdan kohdetta. Lopputulos on kuitenkin sama kuin että siivoaisin vain yhden paikan kerrallaan.  

Laskuja joita olin vuosikausia säästellyt, revin varmasti monta muovikassillista. Aloitin siis siivoamisen yläkaapeista. Arkistoiminen alkaa taas alusta. Elän toivossa ettei juuri niitä kuitteja kysytä tai tarvita koskaan enään. Oli aika järkkyä katsoa mihin kaikkeen sitä ihminen rahansa laittaa. Kirjakerhoa ja Ellosta, ja Oriflamea, ja sitä ja tätä.Jos nuo kadonneet lantit saisi kerralla takaisin, voisi ymmärtää olevansa tuhlari. Radiossa tänään kerrottiin Painonvartijoitten pisteytyksestä, ja neuvoja kertoi 30 pisteen arvosta ruokaa olevan todella suuri määrä, jos sen kerralla pöytään laittaisi ja joutuisi yhdellä seisomalla syömään.Tuli tuo mieleen, kun mietin noita laskujen summia. Pieniä maksuja kuukausittain, vaan useamman kuukauden ja vuoden ajalta, melkoinen summa rahaa..

Kun kerran innostuin, oli tavallaan järkytys ovikellon soidessa. Avasin ja naapurin rouva se siellä seisoi viinipullon kanssa. ."Siivouspullo" kuulemma. Lapset olivat pihalla kertoneet kysyttäessä, että juu, äiti on kotona, se siivoo kaappeja.Niinpä siivouspullon tuoja lähti liikkeelle.Oli mukavaa kyllä, nauttia hyvää viiniä, mukavassa seurassa. Siivoilut vain jäivät kesken, sillä eihän kaapeja voi naapurin kanssa siivoilla.Yhdessä hetkinen vielä siivoiltiin. Naapuri avusti laittamaan muksujen lakanat(yläkaappien siivoukseen toki kuului lasten sänkyjen lakanoiden vaihto ja entisten peseminen, hih)Imuroinkin ja siivosin eteisen naulakon. oli tarkoitus maalata naulakontaustakin vielä siinä vaiheessa, tosin maalit oli joku jo käyttänyt alhaalta, kun en ajoissa siihen alkanut. Pitääpä käydä litra pari ostamassa, että saa eteisen kuntoon.Suunnittelin myös haitariovea tuohon naulakon edustalle, saisin ne vaatteet piiloon roikkumasta tuosta kulkuväylältä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.Samaan syssyyn olin suunnitellut lisäkaapin ostoa,. Piti lasten isukkia pyytää hakemaan jyskistä sellainen vaatekomero, mutta tulikin niin myöhään kotiin, että Jyski oli mennytkiinni. Toivottavasti niitä siellä vielä on. Halpa versiohan se on, eikä varmasti kestä kovin isoa kulutusta.En vaan raatsi nyt investoida enempiä vaatekaappin, sillä on suunnitelmissa keittiöön uuden ruokailuryhmän ostoa ja sen sellaista. Tulevan syksyn tapahtumat tuovat muutenkin isoja kulueriä luulisin.

Kesän loppu, eli Venetsialaisaika, oli elokuun viimeisenä perjantaina.Kun sain lapsoset sisälle, menimme vielä naapurin mummolle jutustelemaan. Venetsialaista iltaa vietettiin, ja juteltiin tyttöjen juttuja.Söimme hieman maustevoi patonkia, sekä kalkkuna makkaroita, uuniversiona.namskis namskis. Näitä illanviettoja on aikaisemmin ollut useasti, nyt vain tunnen olevani niin ajatuksissani, että en ole innostunut. Huomasin kyllä että toiset pienistä asioista, ( minun höpöttelystäni) ilahtuvat, alkoi omaatuntoa hieman soimaamaan. Pitäisi olla ajattelevaisempi, eikä aina niin saamaton.Käydä vähän höpöttelemässä, niille ainakin joiden arki on yksinäistä.Aikaa se ei viene paljon, vaan saamattomuus on se joka ahdistaa.Pieni aika, huomioiminen voi toiselle olla suuri asia. Ilahtuuhan sitä itsekkin, kun saa vieraita.Minä olen menossa suuntaan jos toiseenkin, ja ystäviä tuttuvia on paljon,työ on suurimaksi osaksi puhumista.Puhun taukoamatta, enkä huomaa että muilla ei ehkä ole samanlaiset kuviot omassa salatussa elämässään. Päätin jälleen että otan itseäni niskasta kiinni. Ympärillä on paljon ihania ihmisiä joita kaipaan ja jotka ehkä kaipaavat jollain tasolla minua.

Siinä se ilta vaihtui yöksi, ja juttua riitti, enemmän ja vähemmän. Lopulta ensimmäisenä luovutin ja lähdin nukkumaan. Ei sitä määräänsä enempää jaksa ja aamulla minulla oli aikainen herätys.

Uni ei meinannu heti kuitenkaan tulla, ja aamulla olin pirteänä hereillä jo kahdeksan maissa. Yllätys, heräsin ennen kellon soittoa. Kyllä oli itselläkin ihmettelemistä, kun normi viikonloppuna nukkua pöröötän aika myöhään. Ensin valvon ja sitten nukun. Ihmeitten aika ei ole siis ohi, kaverit.Heh hee.

Aamutoimet, pesin siinä pyykkiäkin.Siivoilin, ja patistin muksutkin siivoilemaan huoneensa.Hirvee hälinä, eikä millään, ei niin millään meinanneet saada paikkoja kuntoon.Äitee kimittää, ja muksut kikattaa ja isoveli kiusaa ja sellanen meteli kertakaikkiaan.Yksikään kampe ei menny omaan paikkaansa.Huh.

Hyvin kuitenkin saatiin loppujenlopuksi kaikki, ja sitten lähdettiin liikkeelle. Mukeloiset halusivat ja aamupäivällä mummilaan, kun eivät pariin viikkoon olleet käyneet.Neiti sanoi aamulla kömpiessään kainalooni, että "Kivaa mennä pitkästä aikaa mummilaan" Aamulla vein kirppikselle kampetta, Ikean ison kassillisen, sekä yhden muovikassillisen.Niitä yläkaappeja kolutessa sitä kertyi yllättävä määrä taas. Löysin  tietokonejohtoja vaatteita, videoita, jne mitkä lähti myyntiin.Kenkiä lähti myös, kun tulee niitäkin aina haalittua, ja sitten kaikki ei muka ole jaloille sopivia. Totta kyllä, mun jalkoihin ei kaikki kengät sovi alkuunkaan. Toivotaan että ne menee kaupaksi, viimeksi ainakin menivät kaikki mitä vein. Mun pöydältä lähti tosin ilmaisjakeluun aika paljonkin rompetta, näyttää ne kelpaavan ihmisille kun ilmasiks antaa. Kauan en viitsi pöydällä pyörittää, jos ei mene kaupaksi. En mä ees muista miten kauan mulla on se pöytä ollut, ja aina vaan tulee myytäviä juttuja. Loppujen lopuksi, aika pikkusella panostuksella sen on saanut pyörimään. Bisnestä se ei ole, koska tappiolla niitä melkein myydään, kierrätystä se on parhaasta päästä.Luulen tosin jollei mulla muksuja ja heidän romppeitaan olisi, en sitten saisi kasaan niin paljon myytäviä juttuja. vaikka..olen innokas kassien ostaja kenkien ostaja jne, niistä saa pöydän täyteen kun kyllästyy. Sitä tapahtuu usein.Siis kyllästymistä.Tavarat vaihtaa silloin omistajia, ja tyytyväisiä ollaan. Olen varmaan siitäkin marmattanut, vaikka kaksijakoinen ihminen olenkin, että maailmassa on liian paljon tavaraa. Itse olen oikea kulutushysterian ammattilainen, ostan vaikka en tarvitsekkaan, tai noh..ei ehkä niinkään. Ostan kun halvalla saan kai on se paras sanonta.Selittelen kyllä, että haluan uutta tai tarvitsen uuden. Jos rehellisiä ollaan, pärjäisin vaatimattomammin ja vähemmällä, enkä uutta tarvitsisi hetikohtakaan. Ihmisillä on kaikkea liikaa, vaatteita ja astioita ja ihan kaikkea. Ennen kulutettiin käyttämällä loppuun,kaikki tarvittavat tavarat, vaatteetkin. Nykyajan ihmiset valittavat olevansa köyhiä, kuitenkaan mistään ei ole puutetta. Vaadimme vain enemmän ja enemmän. 

Pöytä tuli kuntoon tunnissa, ja sitten lähdettiin muorille.Kahveet siinä hörpin ja lähdin hakemaan kammepita kotoa.Olin viikonlopun vietossa ystävän luona yhden yön.

Mietittiin hyvät syömiset illaksi, mm. isoja rieskoja jotka täytettiin erilaisialla täytteillä. Jauhelihaa hyvinmaustettuna, katkarapuja, Rouhittua kalkkunaleikkelettä, salaattia, kurkkua, paprikaa,retiisejä,majoneesia, mmm. Syöminen on niin ihanaa.

Tietenkin ohjelmassa oli muutakin. Omakotitalon pihalla riittää syyspuuhaa, ja pääsin auttamaan puuhommiin, ja grillikatoksen syyssiivoukseen. Ihana ilma oli, ja kyllä ulkoilma teki terää. Lihakset tietenkin nyt kipeänä, moista homma tälläinen kaupunkilaisneito ole tottunut tekemään.

Kaiken kruunasi ihana sauna, ja hurmosmela, jolla kipeitä lihaksia sai paukutella.Jännäkokemus tuo hurmosmela, verrattuna normaaliin saunavihtaan. Uusia asioita sitä näemmä oppii.Kynttiläsauna oli tunnelmallinen. Ihana idea istua liekin lepattaessa, ja hämärän heittäessä päivän ylle huppua. Itse täällä vain jouluna olen kynttilän vienyt saunaan, kerrostalossa kaikki on niin erilaista. Tosin, kukaan ei kiellä sinne kynttilää viemästä. (Tai kieltää jos asiasta kysyy, muuten sitä ei missään mainita, ettei saunassa saa poltaa kynttilöitä)

Aamulla vettä loipotti taivaan täydeltä. Vielä siinä vaiheessa ei ukkonen rymistellyt. Vettä sen sijaan tuli monen monta tuntia kiitettävällä millimäärällä.

Mikäs siinä, oli sitä sisälläkin tekemistä. Aamulla heräsinkin jo ajoissa. Mikä ihme mulla lienee tänä viikonloppuna ollut tuon energiani kanssa. Mukavaa kun uni vain loppuu, ja alkaa pähkäämän miten voisi toisen kotona liikkua niin ettei kukaan herää. Kivaa on saunoa muuten aamupäiväsaunassakin. Hulluna olen tuohon löylyttelyyn, ja on kivaa kun mua kylässä hemmotellaan. Täällä ei aamupäiväsaunaan tai aamusaunaan pääse kuin uimahallissa.

Ruuaksi tehtiin yhteistuumin erittäin maistuvaa jauhelihakeittoa.Kyllä söinkin, rakastan keittoruokia näin syksyllä kun ilma viilenevät. Talvellakin lämmin vihanneskeitto on poikaa. Höyryävän kuumaa maukasta,..mmm.niin se viikonloppu vierähti. Muksuilla riitti myös ohjelmaa, kuopunen cocojensa kanssa kävi leikkimässä , neiti oli uimahallissa ja elokuvateatterissa. Esikoinen on tohkeissaan uudelleen asennetusta tietokoneestaan, ja kavereista.

Minä tiskasin kun tulin, ja järjestelin paikkoja. Töitäkin piti alkaa suunnittelemaan, tänään on siis jo maanantai kun saan tämän loppuun. Eilen yllätti ukkonen rajuudellaan illalla, niin en uskaltanut konetta pitää päällä enään ollenkaan.

Nyt on virtaa(?) kun on viettänyt mukavan ja touhukkaan viikonlopun.

Nyt jatkan duuneja. Hyvää alkanutta raatamisviikkoa kaikille tasapuolisesti. Hymyillään piruuttaankin tällä viikolla ikenet vilkkuen, niin että ympärillä kaikkia ilahtuvat. Eikös vain:))))

Halpusrutsit taasen...