Niin sumuista, pimeää. Sateista, taivas itkee, kuten minäkin.

Suuria tunteita ,vyöryvää pakokauhua. Toivottomuutta.

päättämättömyyttä, epätietoisuutta. Niitä löytyy mielestäni, sekä ajatuksia jotka haluaisin torjua ja unohtaa.

Eilen tein onnistumisia töissä, ajoin paljon, mietin ajaessani. Väsymystä, ja uupumusta, kuten aina rankan työpäivän ja ajon jälkeen. Lapset menivät isälle, joten minulle jäi aikaa tavata ystäävääni, nauttia hänen mukavasta seurastaan. Syödä hyvää ruokaa, katsella ja olla rauhallinen, vaikka olin väsynyt, hiljaisempi, sain noista hetkistä voimaa.

Ajoin kotiin hiljalleen, kiirehtimättä. Oli pimeää silloinkin, sateista, ja roiskuvaa rapaa oli joka puolella.

Saunomaan oli tarkoitus mennä, meninkin, mutta sauna oli jo kylmä. Kuuma suihku virkisti, ja sen avulla jaksoin tehdä vielä paperi rumban koneelle. Lasillinen viiniä, jääkaapissa seisonutta kuoharia ,rentoutti. Menin nukkumaan vasta yhdeltä.

Nykyiset yöt ovat raskasunisia. Nukun levottomasti, ja herään kun sydän pamppailee, hypäten lähes ulos rinnasta. Tuo uni ei ole virkistävää, se väsyttää enemmän kuin nukkumattomuus. Unet joita katselen, liittyvät elämääni ja sen nousu sekä laskusuhdanteisiin. Joskus uneni antavat neuvoja, joskus ne ahdistavat.

Tämä työpäivä kotipaikkakunnalla, tein hillitysti ja reilusti vähemmän töitä kuin kuuluisi. Ei kuitenkaan mikään huono päivä tämäkään. Annan sen panoksen nyt jonka pystyn. Olen kahden viikon aikana tehnyt töitä enemmän kuin puolen vuoden aikana, olen asennoitunut paremmin, ja päättänyt hukuttaa murheita tekemiseen. Pomoni neuvoja noudattaen, olen käyttänyt henkisiä voimiani tekemällä sitä minkä osaan.

Vastaanotin myös muiden murheita tänään, tein sen mielelläni. Kanavoin voimavarojani  niihin. En ole yksin maailmassa, kenellä on vaikeutensa. Tosin, en koskaan ole niin ajatellutkaan.Filosofiaani kuuluu myötäeläminen ja tuki läheisille, myös hieman etäämmille. Yhdessä toisiimme nojaten matkaamme eteenpäin,kirkkaiden kyynelkarpaloiden virratessa pitkin poskia, astumme nämä huterat askeleet, käsikädessä, yhdessä.Välillä, kuullessani ystävän kertomuksen, elämästä joka hänellä on meneillään, saatan ajatella, ettei minun elämäni vaikeudet olekkaan niin isoja kuin jonkun toisen. Summa summarum, toiselle pienia sia voi toiselle olla suuren suuri.

Kiitos erään tukevan olkapään,rakkaan ystäväni, vietin iltapäivän kahvihetkeä, poikettiin kirpputorille,ja sain konkreettisia neuvoja,ja viisaita mielipiteitä. Hahmotan aina oman murheeni ja tilani paremmin, kun joku suoraan sanoo mielipiteensä. Toimin toki kuten toimin, minä olen näissä asioissa avainasemassa,silti, olkapäähän on niin hyvä pyyhkiä kyyneleensä.Kuinka kauan ystävä jaksaa, sitä ei voi tietää. Mietinkin että onko pian jo aika alkaa sulkemaan ajatuksia sisäänsä, ja jättää muut ihmiset ympärillä rauhaan.

Ystäväiseni tonki kirpputorilla nenä kippurassa, ja törmäsi isoon cd kasaan, josta poimi 3 panhuilu musiikkia sisältävää cdtä. Valitsi niistä yhden ja jätti minulle kaksi. Tätä löytöä en itse olisi tehnyt, olen niin onnellinen että hän löysi nuo cdt. Niin kauniita kappaleita, rauhoittavaa musiikkia.Musiikista saa voimaa, ja molemmat meistä totesi ettei siinä musiikissa tarvitse olla sanoja ollenkaan.Musiikki itsessään on rauhoittavaa, ja panhuilulla luodut sävelet niin rentouttavia. Löysin mysö ajatuksia herättävän kirjan, Hieman uskonnollispohjainsen, mutta myös yleiseen elämään hyvin sovellettavan. Luin sitä jo kappaleen matkaa, poimin sattuvia ilmaisuja minulle. .

Musiikki ja kirjallisuus, saan henkisiä voimavaroja lisää, kun annan itselleni aikaa.Hiljaisuutta, rauhaa.Sitä kaipaan juuri nyt,..ihmistä joka pitää minua kädestä, sanomatta sanaakaan.Ymmärtää, että hiljaisuudella on merkityksensä. Hiljaisuuden voimaa , puhdistavaa.

Olen ehkä itsekäs, tiedostan sen. Haluaisin kaiken enkä vastaanota mitään. Olen päättämätön, elän epätietoisuudessa. Vastaanotan tunnemyrskyjä monelta suunnalta, ja huudan apua hukkuvana, velloen myräkän keskellä.Pääni on usein pinnan yläpuolella, ja kun haukon juuri henkeä, tulee aalto joka työntää vettä hengitysilmani joukkoon, silmiini, sieraimiin, korviin. Tunnen että hukun, ja koitan pyristellä vastaan.Haukon henkeä,..ilmaa jota ei ole.Pyörryttää, hetki ennen ilman loppumista, suljen silmäni,..ja kun havahdun olen elossa.Hengitys kulkee,katkeillen,haukon ilmaa , vailla kiduksia.Alan olla peloissani, sillä tiedän että pian se alkaa taas...

Sain kuulla sanoja joita en olisi enää halunnut kuulla. Ihminen joka vihaisena sanoo tunteensa ulos, voi olla pelottava, ja sanansa satuttavat. Sanat jättävät joskus mieleen ikuisen arven, sillä sanoilla on mahtava voima.Niitä ei saa takaisin, niitä ei voi aina unohtaa.Voi antaa anteeksi tai pyytää, mutta sanat..sanat saattavat olla mielessä, alitajunnassa, tupsahtaen mieleen kertatoisensa jälkeen. Tiedän, tunnen että on oikeus sanoa tunteensa ulos, oikeus on raivota, ja tuntea tuskaa, pelkoa. Epävarmuutta myös. Sanoilla satuttaminen,..toisen herkkään kohtaa niiden upottaminen, on silti sivaltamista,se on kuin tuo hukuttava aalto, joka ei anna tilaa hengittää, se vie kaiken voiman.Ansaitsin jokaisen sanan, tiedän sen, en silti olisi niitä halunnut kuulla, se sattui liikaa. Olen huono ihminen, tehnyt asioita väärin. Koskaan en tule saamaan anteeksi,.ainakaan itseltäni.

Väsyin niin, että laitoin musiikin soimaan, ja menin vällyjen väliin. Puoli kuudelta suljin silmäni, heräten kymmentä valle yhdeksän illalla, entistä väsyneempänä.Uneni ei anna enää pelastavaa voimaa, se väsyttää enemmän kuin virkistää.

Nyt lähden ajelemaan hetkiseksi, käyn Abcllä juomassa kahveet,.Luulen että yöuneni ovat vähissä, aamulla pitää lähteä ajamaan, pitkä pitkä ajo.

Minä en tiedä kuka olen, enkä tiedä näiden elämänkokemusten jälkeen kuka minusta tulee.

Kirjoitin kirjeeseen sanoja, joista rakas ystäväni, tukijani muokkasi runomuotoisen ajatelman,..kiitos Annelle:)

Saatte lukea sen myös,.liitän sen tähän.

Susie kyseli elämän tarkoitusta. Mietin sitä pitkin päivää,..millaisen vastauksen siihen voisi antaa, tai vastasinkin suoraan blokiin. Hetki sitten mieleeni tuli, että elämän tarkoitus minulla, tällä hetkellä, on elää nämä hetket ja tunteet läpi, hyväksyä ratkaisu jonka kanssa elän lopun elämääni. Olipa se millainen hyvänsä.On tarkoitus, että kasvan ihmisenä, hyväksyn itseni, ja elän elämäni hetkiä, eheänä kokonaisena. On tarkoitus että juuri minä, minuudessani otan vastaan annan itsestäni. Elämän balanssi,..sopivasti rakkautta, itsekkyttä,huumoria,uuden oppimista,vanhan kertaamista,lasten kasvattamista omaan elämään.

Elämän tarkoitus on itse elämä:) Suruineen valintoineen murheineen,.iloineen toiveineen tunteineen.

Terveisiä kaikille, halauksia rutistuksia. S

SIIVET KANTAVAT

Kysymyksiä ja vastauksia.

Elämä kai opettaa

ja jos sitkeästi yrittää

voi kai hennoilla siivillä

oppia myös lentämään.

Ja jonain päivänä

ne siivet kantavat.

Voi sitä ilon päivää!

Henki kulkee ja

siivet todellakin kantavat.

Silloin on lähellä,

että sydän

räjähtää onnesta.

~~~

Vielä sitä ei paljon huomaa, mutta joka päivä valon määrä kasvaa, ja olemme hetken lähempänä lämpöä ja kesää.Talvea ei ole vielä ollut nimeksikään, vesisateessa kuljetaan joka ikinen päivä. Nuo ihanat kinokset jotka viime viikolla satoivat, ovat jo lähes kokonaan sulaneet pois.

En ole päässyt hiihtämään, mutta lapset ovat olleet luistelemassa viime viikolla lähes joka päivä.Riemuitsivat kyllä, kun ilma oli raikas, ja luistimet liusuivat jäällä.

Uskon kuitenkin että saamme myös lumipeitteen, ja pääsemme hiihtämään. luultavasti tammikuun lopulla tulee sellainen kausi. Toivon ainakin, sillä pian ei kesäkään tunnu enää kesältä, kun talvea ei ole ollenkaan.

Olen tehnyt alkuvuoden reippaasti töitä, sain jostain ihmeellisen energiapiikin, jonka vallassa olen yrittänyt ahkeroida. Vielä on matkaa siihen mihin pyrin, mutta pääasia että olen saanut itseni paremmin liikkeelle. Pitkään jatkunut väsymys ei ole kadonnut, eikä parantunut. huomaan että olen väsyneenpi kuin aikoihin. Sekä henkisiltä voimavaroiltani että fyysisiltä.

Kaipaan todella paljon valoa, ja sen suomaa energiaa.. Kaipaan myös seesteisyyttä elämääni, tuntuu siltä kuin olisin sieluineni tuuliajolla, enkä tiedä mine tuuli minut kuljettaa. Haluaisin kuitenkin tietää sen,,sillä tälläinen myrsky vesilasissa on uuvuttavaa. Työssä saan ajateltavakseni muuta,sillä välillä tuntuu että pääni halkeaa kun mietin suren ja pähkäilen liikaa.

Veljenpojan tyttöset tulivat yökylään tänään. Ehkä hekin osaltaan piristävät minua.

Mukava ja tapahtumarikas perjantai ja lauantai takana. Niistä hetkistä olen onnellinen, ja niitä synkimpinä hetkinä muistelen ja saan hetken rauhan. Jokainen positiivinen kokemus on minulle nyt tärkeä..niitä on ja tulee olemaan, ja toivon että jonain päivänä voin huokaista kevyttä ilmaa sisääni roppakaupalla ja huomata,että asioilla on tapana järjestyä.Toivon sitä niin paljon, myös muiden ihmisten osalta, sillä ympärilläni on nyt paljon rakkaita, joiden ajatukset ovat sekaisin, ja jotka ovat huolissaan.Joskus tuntuu että elämässä asioita ja tapahtumaketjuja tulee ja menee.Jokainen niistä vaikuttaa moneen ihmiseen, ja välillä huomaa että sen yhden ihmisen vastuu ja ratkaisut vyöryvät liian monen ihmisen harteille. Miksi niin tapahtuu, en tiedä. Voin vain silmät ymmyrkäisinä katsella maailmaani, ja todeta että sen myrskyt ja tyynet ovat saaneet aikaan sekä iloa että surua.

Nyt on hieman huonot fiilikset kirjoitella,...mutta kun tuntuu siltä kirjoittelen jotain.

Haluaisin kiittää kaikkia jotka ovat olleet mun kriisissäni tukena,..kiitos kaimalla, jonka olkapäähän olen kyynelsilmin nojannut, kiitos punaisen tuvan omistajalle, jonka luona olen saanut olla turvassa, ja kiitos space ystävälleni jonka kirjeet ovat antaneet minulle paljon. Kiitos tietenkin myös kaikille muille, jotka näistä asioista tietävät, ja myötäelävät kaikessa mitä tapahtuukin. Työkavereistani olen löytänyt ne helmet myös joiden kanssa työtoveruus on kehittynyt ystävyyden asteelle. En minä kertakaikkiaan osaisi olla ilman näiden ihmisten tukea ja ja ystävyyttä.

Ystävyys on kuin purje, joka tuulessa levittäytyy isommaksi se kuljettaa läpi laineiden, hyökyaaltojen. Tuo purje pitää paattiani myös pystyssä,ja suojaa minua suurimmilta roiskeilta.

Toivon ja anelen voimaa, uskoa ja luottamsuta siihen että elämä jossain vaiheessa hymyilee, ja siitä osaisin nauttia , täysin siemauksin, kuten elämästä kuuluu.

Tämän vuoden alku oli dramaattinen, tulen sen muistamaan pitkään.

Olen ollut koko viikon tunnekuohuissa ja todella väsynyt.Hieman on valoa oven raosta päässyt pujahtamaan , joten kaikki päivät eivät ole yhtä synkkiä.

Työt ovat myös alkaneet. perjantaina olin Helsingissä koko päivän. Suunniteltiin uutta, puhuttiin vanhoista. Palaveri oli niin intensiivinen ettemme ehtineet edes syömään.Onnistunut päivä jokatapauksessa.

Illalla oli suunnitelmia. Ajoin ´Tampereelle tapaamaan sydän ystävääni. Mukava ilta, kiidimme näsineulan hissillä korekuksiin katsomaan pimeää ja samalla valoisaa tamperetta. Wau. Upeat olivat maisemat, kertakaikkiaan. Valoja suurkaupungin sykkeessä. Tunnistin paljon keskustaa, vaikka oli pimeää. Alan pikkuhiljaa oppia Tamperettakin.

löytyi todella edullinen kiinalaisravintola, jonka annokset maksoivat vain 5.50 mukaan otettuina. Mmm..maistui kun en ollut syönyt mittään koko päivänä.tai no..jokusen suklaan palan ja aamulla pari leipää.Mikä lie tehnyt illasta niin mukavan ja iloisenkin, tällä viikolla kun muuten oli matalapainetta fiiliksessä, itkuakin tuherrettu ihan riittävästi .Joskus on vain kertakaikkiaan otettava itseään niskasta kiinni, ja siirtää kaikki kurjat ja epävarmat ajatukset sivuun. niitä voi myöhemmin tarkastella, jolloin ongelmatkin voi nähdä selvempinä selvittää. Tai tiedä tuota...

Kotona olin noin 23.00. kerrankin ajoissa nukkumaan. Nuorimmaiset olivat mummilla, ja esikoisella yökaveri. Nukuimme kaikki aika pitkään aamulla.

Mun rakas kaima ystäväni tuli kylään, ja paransimme maailmaa ja elämiämme jälleen teekupposten äärellä.Tuorejuustoja keksien päälle, ja mmm...

En minä tiedä, miten selviäisin ilman ystävää.

Toissailtana mulla kävi myös helsingistä vieras tyttärineen. ystävä hänkin. harvoin kun kohdataan, on ehtinyt tapahtumaan paljon.Kiva oli kun poikkesivat.Äiti ja tytär.

Kävin Sirun kanssa kävelyllä kylmässä ja viimaisessa tuulessa. Melkein tunnin lenkki tehtiin, ja sanoisin että nautin kyllä. Happi kulki, ja raitis ulkoilma muutenkin antoi hyvää oloa.

Innostuin ennen saunaa menemään myös salille, ja puolisen tuntia jaksoin vielä kävelyn päälle huhkia. Lapaluun reunukset ovat kipeät, tuo salilla pikkupunttien ja jumppa keppien heiluttelu kyllä tuntuu auttavan. Tyti halusi mummille vielä tänäänkin. mistähän nyt tuulee, olen ollut aistivinani että vähän on alkanut vähemmän innostaa sinne meno. Kaverit alkavat olla tärkeitä, sen huomaa.Kuopunen pyysi itselleen yökamun ja esikoisen yövieras vain vaihtui. melkoinen Hotelli Alabama..hih,Mutta hyvä on jos lapset viihtyvät. Kun täällä on tilaa, ei mitään häiriötä vaikka kavereita onkin.

Saunottiin kuopusen kanssa. Kynttiläsaunat niinkuin aina.Sitten mulle tuli jysäri.

Päätä alkoi särkeä, ja veto aivan poissa. Kuuntelin Motsarttia peittojen alla, ja esikoisen lahjoin 2 eurolla hieromaan hartijoita. kallista hierontaa, kun kesto noin 5 minuuttia. Hah.

Pelattiin poikien kanssa jossain vaiheessa myös Maijaa, minä voitin. Jippii..Myös esikoinen tuli mukaan. Ihmeitten aika ei ole ohi. Huutelin pojille vuoroin, että "kultiiiii" niin kuopusen kaveri nauroi ja sanoi "Onneksi meidän äiti ei ole noin hassu.."Mutta kikatti mukana kuitenkin. Meidän äiti nääks on HASSU:

Tein ihanan pannarin. Juu, uskoa pitää siitä tuli ihana. Kerrankin oli paksu ja juuri sellainen kuin pannarin pitää ollakkin. Mulla nimittäin yleensä lässähtää pannaritkin.

Täällä tuoksuu kinkku. Ostin kun sain halvalla. Puoleen hintaan . Olisi kannattanut ostaa pakastimeen seuraavan Joulun kinkku myös.No joo..ei tietenkään, se oli vitsi.

Ansan blokissa oli amhtava teksti, runo joka nosti minun käsikarvani pystyyn. Luin sen nautinnolla, kopsasin ja tulostin. Aahh.

Tänään olen muutenkin lukenut mantraani,..kirjaa jossa on monta todella mahtavaa sanomaa, ajatusta jokaiselle päivälle. Uuden aamun lupaus ei pettänyt minua tänäänkään. Nautin jokaisesta lukemastani sanasta.

Huomenna menen katsomaan iskää.

Sanoinkos että valoin tinaa.Omituisesti se vesitulpan johto ketju jäi mun tinan sisään, niin että s epiti irrottaa siitä tulpasta. On meinaan erikoisin tina ikinä...Varjokuvilla katsottuna en oikein saanut selvää mitä se olisi tarkoittanut. Tinasin tänä vuonna pariin kertaan. naapurin tyttönen oli muakna toisella kerralla, käsi täristen. heidän perinteisiin ei tinan valaminen kuulunut. Ensimmäinen kokemus, ja vei rasiassa tärkeän tinan kotiin.

Nyt mä menen maata.

Nukkukaa hyvin:)))

Lahjoin lapseni. Kamalaa...

Esikoinen innoisaan että iskä antaa rahaa(multa ei heru) raketteihin..mennäänkö äiti ostaan. Sanoin että jos iskä antaan oman osan ja mä oman, niin eikö voitais ostaa sun Psp hen pelejä..yksi tai kaksi, samalla rahalla joka menis taivaalle savuna. Poika suostui, kirkkain silmin.

Jippii.Kaksi peliä sai sillä rahalla.

  Tänä iltana on taas hetki, jolloin voi silmäillä vuoden tapahtumia. On aika kohottaa maljoja niille unohtumattomille tapahtumille, jotka ovat jättäneet mieleeni elämän mittaisen muiston. Aika kenties kohauttaa olkaansa niille hetkille, joita harmittelee koskaan olleenkaan. Niin nopeasti meni tämäkin vuosi elämästäni, muistan hyvin miten vuosi takaperin kirjoitin tätä paluu menneisyyteen kirjoitustani. Luen sen vielä uudelleen, kaivan tuolta kätköistä, ja vertailen tämän vuotiseen tekstiini.

Näen ajatuksieni siivin viime talven, tammikuusta lähtien elämässäni alkoi tapahtua asioita joiden virta on vienyt minua mukanaan. Olen kohdannut monia  mahtavia ihmisiä vuoteni varrella, kohottanut näistä jalustalle erityisesti rakkaat ystäväni, joita ilman en olisi selvinnyt tätäkään vuotta näin hyvin kuin selvisin. Eräs rakkaimmista ihmisistä,ystävistä löytyi tämän vuoden aikana. Kertaan yhdessä koettuja asioita, hetkiä, keskusteluita, niitä yhtäkään en vaihtaisi mihinkään. Niistä hetkistä haen rauhaa turvallisuutta ja iloa elämääni, joka tänä kuluneena vuotena on ollut hieman heikoilla kantimilla.

Muistojen arkussa ovat vanhempain ilta, jossa ei kovin mukavia asioita vanhemmille kerrottu, Tanssikurssi jonka aloitin naapurin houkutuksesta, ja josta itse asiassa pidin kuitenkin, vaikka en varmaan enään osaa askeltakaan.Helmikuussa oli kunnon talvi, oli jopa lunta ja pääsin jäälle hiihtämään. Luin hetken helmikuun blokia , ja sinä kerroin Hartolassa olleen -40 celsiusta.

Maaliskuussa oli erittäin speciaaleja tapahtumia, kevät kiersi rinnassa, ja tein suuria siirtoja elämässäni. Tässä vaiheessa olin jo aloittanut uudella nimikkeellä työtkin. Maaliskuussa vietin mukavia hetkiä Riihimäellä, niitä hetkiä muistelen erityisen lämpimästi.

Maaliskuussa lasten kanssa kuljettiin jäällä, auringon paistaessa, ja suksien suihkiessa. minulla muistaakseni oli myös lumikengät ostettuina. Missä viipyy tämän talven lumet...kaipaan lumen valoa ja hiihtämistä.Kaipaan lasten iloista naurua ja suhinaa joka kuuluu kun sukset liukuvat ladulla.Ne hetket loistavat mielessäni, muistan miten otin kuvia jäärailoista ja lapsista jäällä.

Maaliskuussa oli etsimässä sisäistä helmeäni, kursseilla, etsimässä kadonnutta minääni, minua itseäni ja sitä helmeä joka sisälläni oli lakannut hehkumasta.

Huhtikuussa haistelin kevättä, katsoin kauniita hiirenkorvia, ja toukokuussa olin  sairaana. .Flunssa oli seuranani, mutta siitäkin selvittiin.Näitten kuukausien aikana koin suurempia tunnemyrskyjä, mitä kuvitella saattaa. Lopulta kuitenkin juuri nuo myrskyt ovat johtaneet minut siihen tilanteeseen missä olen tällä hetkellä.(kerron salaisuuden..myrskyä edelleen..)

Toukokuussa päätin varata matkan, minulle itselleni, oman viikon irti kaikesta.

Kesäkuussa vein lapsia kylpylään, kun tilaisuus tuli. Esikoinen lähti reissuun, ja olin hänestä heinäkuussa ensimmäistä kertaa erossa kolme viikkoa.Askel isommaksi, huomasin.

Toukokuu oli raskas, mutta kesäkuussa koin taas mahtavia hetkiä ja oikeastaan kai havahduin kesän ja elämän kauneuteen.Heinäkuussa olimme lomalla. Vietimme lämpöisiä hetkiä lasten kanssa, ja kun lopulta lähdin matkalle, suomessa satoi kaatamalla, ja minä lekottelin yli 30 asteen helteissä. Tuolla lomalla ollessani sain ikäviä uutisia, mutta jaksoin siirtää ajatuksiani sivuun ja nauttia lomasta täysin rinnoin. En usko että koen koskaan enään samanlaisia tunnelmia kuin silloin. Lomalla ajatus tuntui selkältä ja kirkkaalta, tunsin että oli aika tehdä päätöksiä elämässä. Rusketuin ja nautin elämästä, samalla pohtien vakaviakin asioita.

Moni asia muuttui viime kesän aikana. Niin moni, että en itsekkään oikein meinannut pysyä kärryillä. Lapset nauttivat lomastaan, seikkailivat, olivat retkillä, uivat, grillattiin, yökyläiltiin, ja olivat mummin luona myös paljon.

Elokuussa alkoi koulun odotus,minulla työt. Olin koulutuksessa elokuun alussa, nautin sen jälkeen ihania rentouttavia hetkiä Hotelli ilveksessä, kesän kuiskiessa vielä ympärilläni. Huoneessa kylpyamme, ja luksusta muutenkin. Söin hyvin, taisin vähän juodakkin ja ennenkaikkea rentouduin. Ihania hetkiä:))))

Syksy vei lehdet puista, ja perheellemme koitti uusi aika. Kuten moni varmasti kirjoituksista päätteli, ero toteutui, ja totuttautuminen alkoi pikkuhiljaa,..selvillä vesillä ei taida kukaan olla vielä aikoihin.Suuria tunteita, menetystä, kadotusta uutta alkua, valonsarastusta taivaan rannasta,..sitä on syksyni ollut.Urheat ihanat lapset, touhuavat ja harrastavat, olemme puhuneet paljon, todella paljon asioista. Jokainen heistä hymyilee, surumielisesti joskus, joskus ilo tarttuu meihin aikuisiin hersyvästi, välittömästi kuten lapsien ilo välittyy. Silti tiedän, että haikeus ja menetys kaihertaa, on vaikeaa ymmärtää aikuisten ratkaisuja.

Vaikeudet lähentävät, ja uskoisin että kun on tuttu ja turvallinen suhde molempiin vanhempiin, arvet parantuvat, pikkuhiljaa.

Loppuvuodesta on liihoitellut siivet supussa oleva Sarppa, hän tähyää tulevaisuuteen ja odottaa, odottaa sielunsa eheytymistä ja uuden alun , uuden itsenäisen elämän aamunkoittoa. Siipiä on oikaistu ja niillä on jo vähän lennettykkin.Ne eivät vielä kanna, ovat liian ahuraat ja harvat. Uskon kuitenkin että elämä itsessään antaa niille energiaa ja voimaa parantua.Jonain aamuna kohoan siivilleni ja lennän uusilla valkoisilla siivilläni kohti aurinkoa, hymyillen vapautuneesti , tietäen että tekemäni ratkaisut olivat oikeita.

Loppuvuodesta 2007 -Istun ja muistelen mennyttä vuotta. Nämä päivät ovat vuoden viimeisiä, ja elän ne täysillä.

Tänään lauantaina, latasin akkuni monella tapaa. Nukuin pitkään, olin yksin kotona, lapset isällään. Nukuin uneksin ja haaveilin.Päätin jälleen viettää kotipäivän, en mennyt minnekkään.Lapsia tuli ja meni, omat kotiutuivat iltapäivällä. Tyttö meni uimahalliin ja kuopunen leikki koulukaverinsa kanssa. Nyt ovat meillä yötä. Samoin kuin esikoinen kavereineen.Tyttönen on naapurissa, yökyläilemässä.Huvittavaa oli illalla, kun tein iltaruokaa. paistettuja nakkirinkuloita, keitettyämakarooia(puoliraakaa) lihaliemimaustettuja, paistoin makkaroita, kananmunia, oli raejuustoa ja tuoretta katkarapusalaattia. Lapset söivät hyvällä ruokahalulla. Tomin yökaveri sanoi hetken päästä...syötyään aika kivan kokoisen reilun annoksen, pyydettyään kaksi kertaa lisää- "mä syön yleensä iltapalaksi muroja":). Esikoisen kamu ja hänen siskonsa olivat myös meillä iltapalalla, sitten tytöt lähtivät naapuriin. Hyvin ruokittuina.Kysyin mitäs teillä syödään iltapalaksi, poika vastasi...mitä kaapista löytyy.

Meidän perhe on outo.heh...

Niin, alkuilta meni mukavasti alhaalla, kun lopulta sain itseni kammettua kerhotilaan treenaamaan.

Hommasin tilaan Crosstrainerin, sekä kunnollisen soutulaitteen. ostin muutamat käsipainot lisää. Salista puuttuu vielä ylätalja, mutta sen varmasti saamme ensi vuonna, koska määrärahat näyttivät olevan samat kuin tänänkin vuonna.

Aloitin harjoittelun 40 minuutin suorituksella, jonka jälkeen minulla oli jumalainen olo. Nyt lihaksia kihelmöi, vaikka venyttelinkin hyvin. Olen todella päästänyt itseni rapakuntoon, katsoin itseäni saunan lasisen oven  peilauksesta..kuka oli tuo keksi-ikäinen(plääh) nainen, kiloineen ja muotoineen. Minähän se,..ja nyt on todellakin aika tehdä jotakin.

Saunassa paloi kauniisti kynttilät, nautin lämmöstä, ja lauteilla imeytin iteeni ison määrän öljyä, joka ravitsee ja pehmittää ihoani.tein kasvonaamion ja kuorinnan, oikein pitkän kaavan kautta. Treeni ja sauna,..olen kuin taivaassa.Laihdutuksesta en puhu ihmeitä. Sekin lienee edessä, mutta kokemuksesta tiedän sen että en ala kehuskelemaan,...laihdun jos laihdun, sitten kerron muillekkin asiasta.

Kuuntelen Vesa-Matti Loirin uusinta cdtä,..kertakaikkiaan ihanaa. Levyn nimi aisi olla Inari.

Unohdin mainita erään Jolulahjani. Sain sen jo ennen Joulua, ja olin siitä aivan otettu. Kolmen punaviinipullon sarja, vuodesta 2000, 2001 ja 2002. Nautiskelin siitä jo yhden pullollisen, kaksi on vielä nautiskelematta. otsikko siis siitä, ja myös siitä että elämä on kuin viiniä...vuosikertoja toisensa jälkeen, erilaisine tapahtumineen.

Niin on mennyt tämä vuosi. Uskon toivon ,seuraavan olevan kokemuskia ja ihaniakin asioita pullollaan.

Koskaan ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän...siksi on syytä pysähtyä ja nauttia vähän.

Tunnelmallista loppuvuotta:)

Joulu 2007

Mieli rauhaisa ja seesteinen. Lasten iloa on aina ihanaa seurata. kinat ja toratkin jäivät hieman sisaruksilla taka alalle, kun oli Joulumieli kohollaan.

Aatonaattona paistoin yöllä kinkun.Oikeasti se oli Jouluaaton puolta, sillä laitoin sen vasta puoli kaksitoista uuniin. Vuorakausihan siinä ehti pian vaihtumaan. Kinkku onnistui aika hyvin, en tehnyt kuorrutteita vain perus paistamisen. Luun säästin pakastimeen, teen lopusta huomenna eli Tapanin päivänä hernekeittoa.MMMMM

Ihanaa huomata, miten ystävät tuttavat työkaverit halusivat muistaa viestein, kortein ja puheluin. Monta rakasta ihmistä, hyvin erilaisia kaikki, irrallaan toisistaan, yhdistävänä tekijänä ystävyys minuun.

Aattoaamuna oli yksi lahja ostamatta, sekä kukkaset isän hoitajille, ja iskälle itselleen. Kävimme pikaisen kierroksen kaupoilla, harvinaista minulle sillä en yleensä koskaan käy aattona kaupassa. Monet vuodet olin aina Jouluaattona töissä, nyt se on jäänyt taakse, ja saan nauttia vapaudesta.

Isän luona oli tunnelmallista, hän ilahtui tulostamme selvästi, ja kävimme kävelemässä jopa pikkuruisen lenkin pihalla.Hitaasti tassuttelimme, koko porukka, minä hieman käsikynkkääni tarjoten pahimmissa paikoissa.

Isä oli kovasti lähdössä jonnekkin, lopulta myös minun mukaani. Uskoisin että Joulun läheisyys teki levottoman olon, niin taisi olla myös viime vuonna.Suklaat jotka vein, maistuivat, samoin Joulupiparit. isän herkkuja molemmat:).Kukkanen jäi koristamaan hyllyä. Merkkejä muiden vierailusta en ikäväkseni nähnyt. Jotenkin haikea mieli, isän puolesta, sillä Joulu on rakkauden ja läheisyyden aikaa.Miksi vanhukset jätetään useasti niin yksinäisiksi, vieraiden ihmisten joukkoon??

Meillä oli suunnitteilla Joulusaunaan meno, mutta kun aikaa vielä jäi, menimme mummilaan kahveelle. Mummi niin toivoi lapsia yöksi, vaan ei toki muksuilla käynyt mielessäkään, Vuoden lähes jännittävimpänä päivänä.Jälleen yksi yksinäinen muori joka ei halua lähteä kotonaan kenenkään hoteisiin, vaan viettää kaiket iltansa yksin, jolleivät lapset ole seuranaan.

Joulusauna suunnitelma meni hieman pipariksi, kun lämmitysajastin kello oli jotenkin sekaisin. Saimme kuitenkin apua, ja laitoimme käsipeleillä saunan päälle neljäksi. Suunnitelmien muutos, avasimme lahjat, minä osan omista paketeistani, aika monta jätin illaksi.Sain tänä vuonna lahjoja lähes yhtä paljon kuin lapsuudessani.Uskomatonta, ...

Melkoinen myllerys lapsilla, ja ihastuneet huudahdukset kaikuivat olohuoneessa.Riisipuuro oli muhimassa. Perinteistä Joulua meillä, riisipuurot, sauna, lahjat,jne.Hieman oli haikeutta ja suruakin koska vietimme ensimmäistä erilaista Joulua, eikä aivan aaltopituudet olleet samalla taajuudella meillä aikuisilla. Aamu sujui loistavasti, vaan iltapäivällä hieman pilvet kertyivät päänyläpuollelle. Yritin ola välittämättä, ajattelematta...

Saimme yllättävän vieraan, minä ja lapset, kun eräs esikoisen ystävä jonka mummeli asui aikoinaan samassa talossa kuin me, tupsahti meidän ovelle. Tuli toivottamaan hyvää Joulua, ja pyysimme peremmälle pirttiin kertomaan kuulumisiaan. Kaikki kuulumiset eivät olleet aivan mukavia, miten elämässä voi lapselle,murkulle tulla erilaisia kausia, jolloin saattaa koko elämä mennä raiteiltaan ja muuttua. Hieman tulin surulliseksi uutisista, mutta käänsin sen voimavaroiksi omien lapsien ihailuun. Kinat ja sisaruksien väliset riidat taitavat olla pikkujuttuja todellisiin ongelmiin verrattuna.Toivon hänelle voimaa ja sisua selvitä elämässä aikuisuuteen, ja selkärangan kasvamista suoraksi. mukava oli kuitenkin hetkinen vaihtaa kuulumisia, ja nähdä komeaksi venähtänyt poika lähes aikuisuuden kynnyksellä.(17 vee)Toivon todella, että kaikki järjestyy parhaiten päin.Järki kasvaa varttuessa, ainakin yleensä. Joskus on koettava kantapäänkautta asiat.

Puuro meinasi unohtua kun telkkurista alkoi suosikkimme HeinäHattu ja Vilttitossu elokuva, jota seurasin lasten kanssa.

Leikkejä ja pelejä iltapäivän iloksi, ennen saunaa.Lahjat olivat mieluisia, huomasin.Rakastan suunnittelua niin, että jokainen saa sellaisia lahjoja joista on oikeasti iloa, jotka tulevat tarpeeseen, ja jotka ovat hyödyllisiä ja käytännöllisiä. niin paljon menee rahaa turhuuteen, asioihin joista ei ole mitään iloa avaamisen jälkeen. hukkaan heitettyjä rahavaroja sanoisin.Paras palkinto lahjasta on ihastunut huokaus,ja se että huomaa toisen käyttävän saamaansa lahjaa aina tarpeen tullen, tai koko ajan. Innostunut selitys ja pälätys mitä milläkin voi tehdä.

Kuopunen sai uuden kännykän, koska entinen oli todella huono akun kestävyydeltään. Kännyssä ei ole kameraa, eikä mitään ihmeellisyyksiä, se maksoi kuutisenkymppiä. radio löytyy, jokunen peli, ja äänitysmahdollisuus. Lapsi oli onnellinen:) samalle pojalle löysin kirppikseltä kaksi ötökkää.heh, kyseessä olivat ötökät vuosikymmenien takaa, itselläni oli pienenä samanlaisia olioita. Sisällä oli rautalankaa, ja päälle sujutettu muovinen öttiäinen, jonka vartaloa ja jalkoja voi vääntää ja kääntää eri suuntiin. Öttiäiset maksoivat 0.50€ kpl.eli yhteensä euron. Suosituin lelulahja kaikista joululahjoista:)Kehuin kierrätys ideaa, ja näin se todella toimii.

Ostin kirpparilta mm kirjoja, jotka ovat pojan suosikkeja myös, siis kuopusen. Esikoinen ei lue vaikka kirveen vartta heiluttelisi virikkeeksi,..hih.Kuopuselle tuli Koiramäestä tuttu koira möttiäinen-Kille, rannekellopeli,sukkia,karvis bokserit,ja monemoista muuta.

Esikoinen sai kalleimman lahjan, mutta täytyy sanoa että kyllä se taisi olla ihan sellainen ostos joka innostaa. Pspn pieni laite jolla voi katsoa elokuvia, pelata, ladata musiikkia,jne jne..en edes tiedä mitä kaikkea sillä voikaan tehdä. Kallis se oli, ja pelit maksaa aivan hirveästi, mutta onneksi kavereilla on jo niitä ollut pitkään, saa lainata, ja ostaa halvalla vanhoja.Esikoinen sai aimo kasan sukkia, kun on mestari hukkaaja rikkoja sukkarintamalla. Hyvännäköiset gollege puserot olivat suosikkeja myös, samoin bokseri yöasu. Hämmennystä herätti Gtn tyttökalenteri jonka uskaliaasti laltoin pakettiin(sain sen eräältä speciaaliystävältäni, juuri sitä tarkoitusta varten). Nyt se on seinällä, hieman ehkä häpeillen..mutta joka tapauksessa. Aika jännää...

Tyttö sai tyttöjen tavaroita,kauniin koristenuken, jonka ostin yllätys..kirppikseltä hintaan 3 euroa. kiahrat olivat kauniisti, vaatteet aivan siistit ehjät, ja hinta kolme euroa. Todellinen löytö.Kallistakin oli, bräts studio jossa saa rätsin kasvoihin tehdä tatuointeja ja meikkauksia. Mieleinen todella. Oli tarroja, magneetti bratsi nukke,ihana pitkä Nanson yöppis,poika Barbi, siis perinteinen komea Kent. Saimme ryöpyittäin suklaatia ja marmelaadia, toffeeta,.

Minä toivoin verenpainemittaria, ja yllätyksiä:) Lapsien kysyessä mitä toivon, sanoin kynttilöitä ja naisten juttuja esim.niitä myös sain. Verenpainetta olen mittaillut ahkerasti, ja hmm..on siinä aika moisia heittoja. Vaikka onhan tässä pohjalla stressi, ja rankat tunne-elämän kokemukset. Liikun myös tällä hetkellä aivan liian vähän, en jaksa ja endorfiini vaje on selkeä.Tosin on muitakin konsteja saada elimistöönsä endorfiinia.Niistä keinoista pidän:))

Saunaan pääsimme neljäksi, saunoimme kauniin kynttilänliekin lepattaessa. Sulassa sovussa(?) minä ja kolme jälkeläistäni:)

Iltapäivän kruunasi hautuumaa kierros, veimme lasten kanssa ukille ja mummolle ja enolleen kynttilät. Haudalla kävin myös yöllä, ennen Joulukirkkoa, yhdessä rakkaan ystäväni kanssa.Kaunista oli, tunnelmallista ja kynttilät valaisivat koko hautuumaan niin valoisaksi.

Lapset olivat pakanneet lahjansa lähes kaikki matkaan, ottivat lainaan kannettavan dvd laitteen jonka töistä sain, ja menivät loppuillaksi ja yöksi iskän luokse.

Minä ulkoilin koiran kanssa, ja kävin erään rakkaan ystäväni kanssa laavulla paistamassa makkaraa, avasin tulen äärellä muutaman lahjan jonka säästin.Oli melkoisen kylmä tuuli, mutta kaunis tuli lämmitti, ja kuuma makkara maistui hyvälle.Termareissa oli teetä sekä kuumaa glögiä. Koira nautti täysin rinnoin kirmatessaan kohti laavua, ja sieltä pois. Nenänpää punaisena ennen kirkkoon menoa poikettiin kuumalla kaakaolla, sillä jotkut ovat läpi yön töissä myös huoltamoilla. Aika jännä kokemus sekin, en koskaan ole aattona käynyt kahviossa..heh.Ajelun jälkeen menimme hautausmaalle, ja siitä kirkkoon, puolelta. Saimme vielä istumapaikat, vaikka kirkko oli lähes täynnä. Hyvä että ajoitimme kaiken hienosti. Kotona huomasin tullessani, että koira ryökäle oli popsinut ahneena Tompan ostaman lahjan, rouhetikkupussin aivan kokonaan(sisältää yli 20 rouhetikkua), kiva juttu!

Sain mukavia lahjoja ja runsain määrin, olin aivan yllättynyt. Tämän kauniin ranneketjun sain(kuvassa), se on samaa sarjaa kuin kauniit roikkuvat korvikseni.)Sain tyttöseltäkin korvakorut,ihanat pörrösukat, ja kynttilän,sain kauniin posliinienkelin, roikkuvan upean lyhdyn sisälle laitettavaksi, hyvän ja tarpeellisen pitkän auton lumiharjan...tämä on eräs suosikeistani:)

Sain myös kauniita värillisiä Venetsiakynttilöitä,jotka poltan Uuden vuoden aattoiltana. Jouluntuoksuisen kahvipussin,kukkia ja asetelmia, suklaata. Kyllä olin ollut kiltisti,..ihan oikeasti. varauduin kyllä, etten saa mitään, ja ostin itselleni yhden kirjan, ja äänikirjan autoon, heh.En kehdannut kuitenkaan niitä paketoida.

Tämä Joulu oli uudenlainen, sisälsi vanhoja perinteitä, yhdessäoloa, jakamista, rakkautta, savuntuoksua,kinkuntuoksua, kynttilän tuoksua.Se oli silta uuteen alkuun, ja uusiin kokemuksiin muistoihin. Vanhoja en koskaan unohda, siirrän ne taakse muistojeni arkkuun.

Joulupäivä valkeni harmaana, sateisena. Lunta ei todellakaan missään, vain kuraa. Olin yöllisen valvomisen jälkeen väsynyt, ja nukuin yhteentoista sujuvasti.(Taisin päästä unten huomaan vasta kolmen aikoihin. Kirkko oli 24.00 ja eksti tunnin, ajo kotiin, syömistä ja yötouhua, aika kului nopsaan.) Laitoin itseni kuntoon, otin koirani ja lähdin hakemaan lapsia ja isäänsä mummilaan Joululounaalle. Oli mummi laittanut kystä kyllä, maukkaat laatikot kinkkua kalaa jne. Paistanut vielä kaksi erää karjalanpiiraita, joista meille annettiin osa.

Vatsat pullollaan lähdimme viemään koiraa kotiin, mukava yllätys pihassa, kun avasin takaronkin..koira oli oksentanut aivan järkyttävän määrän vettä ja rouhetikun palasia. Maken reppu oli pohjasta aivan oksennuksessa, samoin takarontin suojaksi ostettu vihreä autonpeite ja pehmusteena toiminut verho. Kannoin ne suoraan roskikseen.Reppu tosin tyhjättiin ensin, ennen roskalaatikkoon kantamista. Kivaa siivota Joulupäivänä oksennuksia autosta...Hankkikaa siis koira:DDDDD, näin sujuu joulukin rattoisasti. (yhtenä jouluna samainen piski veteli perheen 7 kilon kinkun...D)

Huom. Kyseessä vielä uusi lokakuussa käyttöönotettu autoni,..vaikkei kunnosta uskoisi. Huh..se on siivottava kokonaan huomenna oli Tapani tai ei.

Siivouksen jälkeen lähdimme hakemaan Serkkupuolta meille viettämään iltaa ja yötä,samalla kävimme veljentyttösellä Joulukahveilla.

Ilta sujui torkkuessa kirjoittaessa, nukkuessa saunoessa, leikkasin myös siiliksi esikoisen hiukset. jess...kinkkua maistellessa, nyt alkaa se kiintiö olemaan lähes täysi. Neiti meni kerhotilaan yöksi ystävänsä kanssa, supina varmaan kuului yli yhteentoista yöllä..

Jälleen siis vapaat jolloin meillä on avoimien ovien päivät, joku on yökylässä jne.

Esikoisvintiö on menossa yönurtsille Parolaan torstaina serkkupuolensa kanssa.Nuoremmat mukselot menevät mummilaan yöksi,joten minä vietän elokuvailtaa varmaan Tampereella tai jossain. Katsotaan nyt mitä suunnitelmia minulla on.Nauttisin aivan älyttömästi myös Hotelliyöstä, aamulla tosin on menoa duunin puitteissa, mutta ei se sinänsä haittaa.

Nyt kuitenkin on aika vetäytyä yöpuhteelle,kello on jo rientänyt pitkälle, tapaninpäivän puolelle.

Huomenna teen hernekeittoa,..vesi heruu jo kielelläni. GRRRRR.

Mitäs sanotte korusta, eikö olekkin kaunis:))))

Jouluun on vain ripaus aikaa. Ilmassa tuoksuu jo ripaukset taikaa.On supinaa rapinaa vähän pientä jännitysnapinaa.Tuoksuja, väreilevää odotusta.

Lapset koristelivat eilen kuusen. Ehdimme siitä nauttimaan jo etuajassa.Ostin kinkun, jonka laitan varmasti sunnuntaita vasten yöllä.Oikein odotan että saan herätä maistuvaisen kinkun tuoksuun. (Muutaman siivun syötyäni tiedän, että kiitos riittää:)

Eilen kuljin ostamassa lahjoja. Kuopuselle uusi kännykkä, entinen on aataminaikuinen eikä suostu tarvittaessa edes toimimaan. Uusi ei ole mikään monien satojen eurojen laite, ei kameraa tai muitakaan hienouksia. Mutta radio on ja multimediaa voi vastaanottaa, joku peli, ja tyylikäs ulkokuori.Hinta ei huipannut päätä.Avasin samalla liittymän, tähän asti hänellä on ollut vain ladattava kortti.

Esikoisen toiveet huimasivat jo tähtiä.Ostin kuitenkin PSp pelikonsolin, ja siihen kuulokkeet. Budjettini kärsii. Tytölle ostin Hugo pelin joka tosin oli synttärilahjana luvattu.Pelaavat sitä juuri nyt.Muuten noudatan kierrätysperiaatetta.olen ostanut uusvanhaa lahjatavaraa lapsille, jotka vetävät vertansa täysin uusille tuotteille, vain hieman edullisemmin. Ostin myös eräälle rakkaalle läheiselle aikuiselle ihmiselle muutaman yllätyksen.

Selailin tuossa kauppakuittejani, ja totesin että rahapussini on kaaosmainen, yleensäkin aina, saatikka sitten nyt kun on ollut monenlaista ostettavaa.

Yllätys että ostin kinkun, lasten toiveesta. Annan siitä isälleen suurimman osan, sillä meiltä se jää melko varmasti syömättä.

Kauppakuittini jonka ajattelin julikistaa sisältää siis seuraavaa:

-VAlio Aura

-Porkkanasose 1KG

-Saludo Sjx2

-Snelmannin ohut naudanpaisti siivu

-Alpro soijavanukas

-Graavikirjolohi siivu

-Banaanit

-Suomalainen kurkku

-Kirsikkatomaatti

-Omena gloster 3 kg

-Prässätty taateli

-Voileipäkeksi

-Kevyt maito 1,5 l

-Kevyt maito 1l

-Hk hampurilainenx3

-Pyttipannu

-Lotus Embo 16 rl

-Otto Mustikka lonkerii+pantti

-Meiran leivinjauhe

-Marlin glögijuoma

-Eväsleipä

-Ranskanleipä

-Kaakaotomusokeri

-Oolannin pakaste lihapyörykkä

-Suklaalevite

-Suodatinpap.1x4

-Lambi talouspyyhe

-Turunmaa juusto

-Muovikasseja

Summaksi kertyi 58.18. Huomasin juuri että vain valmisruokia, ei mitään lihaa tai muuta tällä kertaa puuttunut. Tarkoituksena oli hakea ööö...jotain pientä kaupasta:(((((Hah.

Tänään on siis perjantai.Ihana viikonloppu ja Joulun lomahetket ovat lähempänä kuin luulenkaan. IHANAAAAAAAA:)

katsotaan mitä sain firmalta Joulupukin kontissa. On vielä hakeminen postissa. Äsken kuitenkin postipoika toi ovelle hienon Dvd soittimen, jonka voi kuljettaa mukana, katsoa autossa, mökillä tai vaikka veneessä elokuvia jne. Kuvan voi myös siirtää televisioon, ja laitteella voi kuunnella musiikkia. Aika kivaa, oikeasti. Sain sen töistä palkinnoksi kun olen tehnyt ahkerasti(?) Joulukuussa töitä. Toisin sanoin tulostavoitteeni täyttyi. Kiitos siitä Sarille(siis itselleni), ja muutamalle muulle:) Heh.Tuo on sitten minun ja lasten ekstra Joululahja, joka toivottavasti kestää monta vuotta. Kunhan nyt ensin opitaan sitä edes käyttämään.Näytti olevan Mp3 ohjelma valokuva ohjelma ja dvd soitto ohjelma. Oikeasti, kyllä tuo on nykyäään vaikeaa pysyä käryillä, kun laitteet senkun hienonevat, ja monimutkaistuvat. Joka laitteessa on niin niin paljon uusia juttuja ja mahdollisuuksia että tavallisen tallaajan on vaikeaa niihin kaikkiin opetella. Mulla on kännyssä kamerat(paremmat piksellit kuin mun digihärvelissä) on navigaattori, jota en o ikinä käyttäny kännynkautta, sen kun omistan muutenkin,on mp kolmonen jota en ole kertaakaan kuunnellakseni ehtinyt edes lataamaan, ja kalenterit sähköpostit sillä voi myös PUHUA:)Tosin kun suoritan tuota tehtävää, johon laite alunperin on tarkoitettu, se saattaa sammua kesken kaiken, kuuluu ihmeellisiä sivuääniä, eilen joku yritti soittaa, niin yhteyttä ei voinut kuulemma muodostaa.Puhelin on reilun puoli vuotta vanha...ja takuuta sillä on kaksi vuotta. mitä tästä opimme,..heh,..emme kai mitään.

Lupaan yrittää viedä sen mahd.pian huoltoon.

Kävin muuten jälitarkkailussa lääkärissä, eikä hyvä taas heilunt. Verenpaineet oli pilvissä vaikka olin lääkinnytkin itseäni.Lieviä ongelmia aiheuttaa se että en aina muista ajoissa aamulla ottaa lääkettä. Isonnettiin kuitenkin määrää. Kokeita määrättiin lisää, katsotaan nyt..ilmankos on ollut pahoinvointia huippausta ja vähän päänsärkyäkin.

Niin,..tämän kulutusjuhlani keskeltä haluan lähettää kaikille tämän lukeville tuttuville, ystäville, rakkaille ja tuntemattomillekkin Halipusrutsit, eli halaukset pusutukset ja rutistukset .Toivottelen myös ihanaa rentouttavaa viikonloppua, jonka jälkeen rentoutukaamme lisää Jouluisissa tunnelmissa. Uskoisin että laitan Joulutervehdykset vielä ennen aattoa.

En minä tiiä, mutta jollain tasolla pitkästä aikaa meikäläisellä on sellainen "tyttömäinen olo" Ilman oilofulayta. ja vrenpaineen kanssa.Hih.

Muksaa viikonloppusta:))))))))))Terveisin Minä itte.

Joka vuotinen hetki kirkossa sai minut hiljentymään, ja odottamaan Jouluista rauhaa. Myöhästyin tietenkin, enkä saanut hyvää istumapaikkaa, tosin paikan kuitenkin. Vanhan kauniin kivikirkon eteistila oli sisutettu penkillä. Siinä istuin vedossa ja lauloin. Kun lähdin pois, oli ääneni käheä, sen verran kaiketi vetoa sain kurkkuuni.

Laulujen jälkeen kävin viemässä äidille kynttilän, routa oli kellistänyt kiveä ikävästi, ehkä se pitää pyytää suoristamaan, kuka sen sitten tekeekin.

Huomasin juuri, että kun hypähtää, joku saattaa kiskaista maan jalkojen alta yllättävänkin nopeasti.Niinpä nyt leijun jossain maan ja pompun välimaastossa, henkeä haukkoen, ja kurotan sormillani kohti reunaa josta voisin pitää hetken ennen putoamista kiinni. Luisuu liusuu,..pikkuhiljaa,..pian on edessä pudotus ja syöksy.

Töissä oli mahtavan mukava ja minulle soiva päivä. Nyt voin ainakin henkäistä vähän,..vaikka vielä on duunia tehtävänä,..ennenkuin vuosi vaihtuu.

Välipäivät taidan ottaa suhteellisen rennosti,..pieni lomailu ei tee pahaa...

Nyt lepäilemään hetkeksi.Valvoin melkein koko yön...eikä näin vanhana jaksa monia vuorokausia ilman unia.

Saas kattoa nyt mitä tuleman pitää...

Syöksylasku vai vatsapläjäys.

Heipä hei!

Missä viipyy lumi????

Tänään ajoin kotiin viikonlopun vietosta, ilman ollessa kostea ja erittäin sumuinen. Rapa roiskui, ja ilta näytti niin pimeältä, valo oli hukkunut maailmasta. Ajoin pimeyden keskellä, ja kaipasin oikeasti lunta, lumihiutaleita jotka valkoisella värillään valaisevat maailmaa auringon ollessa talvilevollaan.

Mieleni on rauhaisa,olen täynnä uudistumisen tuomaa energiaa juuri nyt, juuri tänään.Huomenna tuo energia voi olla kadonnut, siksi nautin siitä juuri tällä hetkellä. Pidän kiinni kynsin ja hampain tunteesta, että olen onnellinen.Onnellinen monesta asiasta, monesta tuntemuksesta. Eniten kai onnellinen siitä että olen pystynyt kokoamaan ajatukseni, antamaan itselleni anteeksi. Olen onnellinen onnellisuudesta ja siitä että elämällä on minulle vielä paljon tarjottavaa. Luotan itseeni, ja tekemiini ratkaisuihin, olen onnellinen myös niistä, ja niiden tuomasta taakasta, joka ei enään niin suurena paina harteissani.

Kulunut viikko oli tapahtumarikas. Oli tuntemuksia, oli odotuksia, pettymyksiä. Ystävyyttä, riemua ja yhteenkuluvaisuuden tunnetta.Rakkautta, riemua, iloa ja menettämisen pelkoa. Tunteita, suuria tunteita.

Kävin taas elokuvissa. Katsoin Mustan jään henkeä pidätellen, ja voin todeta, että dramatiikastaan huolimatta, elokuva oli aika hyvä. Ei loistava, eikä paras, vaan katsottava, ja ajatuksia herättävä, kysymyksiä herättävä. Ihmisten tunteet, teot ja niiden seuraukset. Rakkaus intohimo ja valheet. Kaikkea kuten reaalissa elämässäkin.

Tampereella oli aivan ihana Löytöliiterin krääsämyymälä, jouluisine katuineen. Ihastuksissani katselin kaikkea mitä kauppa voi kuluttajille tarjota. Ihmeellistä, että nautin tuolla olemisesta, en ole krääsäliikeiden ihailija varsinaisesti. Joskus on mukava kuitenkin katsella ja suunnitella, katsoa mitä ihanuuksia sisustamisessa voisikaan käyttää.

Joululahjoja on kerätty kaapinnurkkaan. Pakattu ei vielä yhtäkään. Ostamattakin monen monta. Ehdin vielä, ehdin hyvin. Kortteja kuitenkin lähetin, melkoisen nipun. Työni vuoksi osan, osan ystäville ja rakkaille.

Sunnuntaina lahjaostoksille, kirppikselle,herkkujen ostoon tyttösen syntymäpäiville,ja vielä ajattelin mennä hiljentymään kirkkoon, kuuntelemaan kauneimpia Joululauluja.

Nyt on aika mennä mötkälleen, nukkumaan haaveilemaan ja odottelemaan mitä huominen tuo tullessaan:)

Nauttikaa viikonlopun hetkistä:)

Valoa kynttilästä ja iloisia värejä. Maailmalla on sumua. Niin pimeää kuin ei päivä ja yö erottusikaan toisistaan. Vaellamme kohden Joulua, ja siitä kohden vuoden vaihdetta. Odotamme lunta ja hiihtokelejä, ja sitten alkaa aurinkoset kelit ja kevään odotus.Jihuuuuu, kesä on lähempänä kuin luulemmekaan:)))))

Tänään on taas mukava olo ja mukava päivä. Mitä nyt pimeää, muttei se liiemmin tahtia haittaa. Tänään mulla leijjuu jalat taas sentin irti maasta. Noh..siihen on syynsä. Mutta menen sen leijailun mukana ihan into pinkeenä. Jossain vaiheessa joku voi joskus nykäistä maan jalkojen alta, mutta tällä hetkellä mua se ei vielä haittaa.

Olen niin niin onnellinen:)))

Heh, edellinen kirjoitus näytti jääneen luonnoksiin. Jotain kai tullut, kesken kirjoittamisen, enkä sitten muistanutkaan lisätä tekstiä.

Olen touhunnut niin paljon kaikkea muuta, ja koneella olo on jäänyt totaalisen minimiin. Eikä harmita yhtään, pyrin tietoisesti olemaan ja tekemään muuta kuin tätä tietokoneilua.

Kirjoittaminen on kuitenkin tullut tärkeäksi, sitä teen sekä käsin että koneella. Nyt on mielestäni hyvä, kun nämä blokiin kirjatut asiat saa kätevästi tulostettua, jos haluaa ne säilyttää. Eilen luin yhtä ystävä päiväkirjaa, alusta tähän päivään, ja ymmärsin miten hieno tapa se on saada monet asiat jäämään unohtumattomiksi. Kun elämä kulkee eteen päin ja tapahtumia on jokaiselle päivälle,enemmän kuin laki sallii, jää väistämättä moni mukava pieni tapahtuma unohduksiin. Tallella ne ovat varmasti muistilohkossa aivojen jossain lokerossa, mutta oikeasti huomasin etä aivan parin kk sisälläkin oli tapahtunut kivoja juttuja, hauskoja asioita joita en päivittäisessä elämässä enää muistanutkaan. nyt muistan kun luin ne uudelleen päiväkirjasta:)

Elämä tällä hetkellä on hieman rauhallisempaa, ajatuksia riittää kuitenkin, eivätkä ne aina ole niin mukaviakaan.

Kävin kävelemässä, ja kertakaikkiaan oli mahtava ilma. Yhtään ei talvinen, lunta ei ole enää missään. Nurmikot oikeasti vihertävät, ja tuli kävellessäkin niin lämmin, että otin jopa tumput pois hetkiseksi. Koira kirmasi Apparalla järveen, vaikka se olikin jo jäätynyt, rannat kuitenkin vain huurassa. Reppanan jalat ehkä paleltuivat, sillä en usko sen olleen kovin lämmintä. Suusta höyrysi lämmin hengitys molemmilta, ilma oli kaunis kuin morsian. Tallasin aika pitkän lenkin pitkästä aikaa, loppumatkasta huomasin että väsähdin. Kunto on painunut niin alas, että ohhoh.

Kohotin kasvoja kohden aurinkoa, ja hengittelin rauhallisesti. Imin varmaan jokaisen irrallaan leijjaavan auringon säteen itseeni. Niin ihanaa tuo valo, niin harvinaista tähän aikaan vuodesta. Pitkästä aikaa kuljin niin että en puhunut puhelimeen, ja omalla tavallani nautin hiljaisuuden voimasta. Olen huomannut että elän todella paljon kiinni puhelimessa, tai puhun muuten koko ajan jotain.Nyt nautin siitä että oli vain metsän humina, ja omat ajatukset.Mukava katsoa koiraani, jonka ilmeestä oikeasti näkee, miten hän nauttii yhteisistä kävelyretkistämme.

Viikolla kävin neuvottelun esikoiseni kanssa. Koko syksyn on ollut ilmassa pientä uhmittelua ja kapinointia . Pelikone kiinnostaa enemmän kuin mikään muu, ja läksyjä ei tietenkään ole koskaan. Neuvottelusta oli kyllä hyötyä. kiristin ja uhkailin tietenkin tapani mukaan, mutta kävimme yleensäottaen oikeasti aika hyvän keskustelun ja tulokset näkyvät edelleen. Ikäväkseni jouduin rajoittamaan koneilua, koska huomaan miten mukanaan vieviä nuo yhteiset pelihetket pojilla ovat.

On kuitenkin positiivista että esikoista ei kiinnosta alkoholi, eikä kaupungilla lorviminen, joka ilmeisesti on heidän ikäluokallaan suurena innostuksen kohteena.Tupakkaa ei ole kuulemma maistanut(jos nyt totuuden kertoo, äiteelleen.)Uskon kuitenkin koska haistaisin sen kyllä jos kokeiluja olisi. Kotona viihtyvä poika on myös, ja olen edelleen antanut kavereiden tulla meille viikonloppua viettämään. Tiedän ainakin että ovat turvassa maailman vaaroilta.

Nyt poika harjoittelee maantiedon uusintakokeeseen, ja toivon että tällä kertaa tulokset olisivat onnistuneempia. Kurssimuotoisessa yläkoulussa kaikki arvosanat vaikuttavat lopputulokseen, siinä ei hylätyille kursseille anneta armoa.

Tyttöseni sen sijaan keksi myös hieman aktionia. Puhelin liittymäänsä olen laittanut saldorajoituksen(luojalle kiitos). Viime viikolla avautui, ja eilen kertoi että miten voi olla mahdollista että saldo on nyt kiinni, kun hän on vain muutaman puhelun soittanut.Heti singahti mieleeni viimeviikolla häenlle tullut viesti, jsota tyttö kysyi mikä äiti tämmöinen ihme viesti on.Yritin silloin itse sitä avata, mutta ei sitäsaanut tuolla puhelimella edes auki.No aloin tutkia tytön viestejä, ja niitä ihmeellisiä löytyi useampia. Kysyin että oletko tilannut jonkun soittoäänen jostain tms.Ei ei ei tyttö väitti kiven kovaan ettei ole tilannut mtn.

Minä sitten soittamaan operaattorile joka lähti selvittämään asiaa. löysin viestin jossa tilattu palvelu eli soittoäänipalvelu saadaan peruttua, mutta, ksoka saldoraja oli ummessa en tietenkään pystynyt tilausta perumaan.

Tssö vaiheessä tyttö nikoitellen kertoi että oli pelannut miniklippiä jossa oli mainostettu ilmaista soittoääntä.Tyttö oli sitten tällänyt siihen puhelinnronsa, ja pan..ilmainen soittoääni tuli, JA SOPIMUS jossa soittoääniä lähetetään automaattisesti siihen liittymään, kappale  hinnaltaan 2 euroa tai 4 euroa...niitä oli tullu tän kuunaikana 8 kpl..ja siksi saldo ummessa.

Olin ottanut liittymään palvelunro estot(hyvä minä), mutta jsotain syystä tekstiviesti palvelu ei ollut lukkiutunut päälle.Puhelinyhtiö hyvittää sen meille...onneksi huomattiin ajoissa. Operaattorilta kerrottiin että näitä tämän tyylisiä on tänä syksynä ollut paljon, niihin soittoääniin kun sitoutuu, luulee tilavaansa ilmaisen äänen kokeeksi ja alhaalla on pikkuruisella präntätty että sitoudut vastaanottaessasi viestin vastaanottamaan maksullisia iestejä sen ja sen verran kuukaudessa.Käsittämätöntä.

Operaattori lisäsi joulukuulle 10 euroa puheaikaa, jolla sain sitten viestillä peruttua tuon palvelun. Onneksi tyttö ei ollut poistanut viestejä.Huonossa säkässä olisi pitänyt vaihtaa jopa numeroa, että palvelu saadaan kytkettyä pois päältä.

Huh..että sellasta.

Mutta tämä tässä tällä erää.

Mukavaa alkavaa viikkoa:)

Päivien kimallusta, lumen tuiskua,talvista raikasta ilmaa. Niin valoisalta näyttää jälleen maa, kun valkea peite suojaa sitä.Hetken tänään kimmelsi myös aurinko, tuo omituinen valoilmiö.

Huomenna Suomi neito juhlistaa jälleen itsenäisyyttään, perinteiset kaksi kynttilää ikkunoilla. Hämeenlinnassa järjestetään juhlaparaati. Päätin olla osallistumatta tuohon hienoon juhlatilaisuuteen, ja nauttia omasta juhlastani kotona.

Lupasin neidille yhden yökaverin viettämään iltaa kanssamme. Myös Mandi neitonen halusi tulla isotädin luokse. Isosiskonsa ilmoitti haluavansa olla välillä kotona, joten nyt on vain pienempi ilahduttamassa minua.On totta että myös lapset haluavat joskus olla vain ja ainoastaan yksin huomion kohteena, ja varmasti elämyksellistä onkin viettää hetki irti siitä läheisestä pikkusisaresta. Tehdä vähän isomman tyttösen omia juttuja, ja saada iskän koko huomio yhden illan ajaksi.

Lapsen maailma ja ajatus on niin erilainen, se tarvitsee rakkautta, huomiota, ja läheisyyttä, paljon paljon.

Lupasin että tytöt saavat tehdä torttuja,ja pipareita. Puuhaa varmasti riittää hetkiseksi.

Huomiseksi kutsuin koko porukan uusine "varaäiteineen"tai sanottaisiinko kakkosäiteineen meille syömään.Teen ison annoksen lasagnea ja salaatin. Siinä on linnan herkkua kylliksi:) Monia vuosia kutsuin veljeni perheineen, ja hänen poikansa, ja tämän toisen veljenpoikani perheineen meille syömään. Porukan paisuessa tila on alkanut käymään ahtaammaksi, ja jokaisen kertoessa kiireitään, ajattelin että on kaiketi tuo tapa aika lopettaa.Itse asiassa vuosien varrella esim.veljeni usein kertoi estyneensä,.ja tavallaan se kaikesta huolimatta tuntui kurjalta. Etenkin kun näemme todella harvoin muutenkin. Nyt edellisestä tapaamisesta taitaa olla pian kaksi vuotta.

Sellaista se elämä kai on. Joku haluaa vetäytyä porukasta irti ja kun aikaa kuluu niin on hankalampi ottaa yhteyttä.Jokaisella on kuitenkin selittelemättä myös niin tehdä. Vaikka ei se ehkä niin hyvää käytöstä olisikaan. Tiedä sitten tuota. joskus mun on velipoikaa ikävä..

Huono omatunto vaivaa minuakin, en ole poikennut isää katsomassa aikoihin. Perjantaina se on mentävä.

Eilen sain järjestettyä makuuhuonettani uuteen uskoon. Sain mahdutettua tietokoneeni hyllyineen myös tänne, ja yllättäen jäi vielä tilaakin. Olohuone näyttää aika erilaiselta,sitä on ollut mukava sisustaa.Vielä on jäljellä tytön huoneen muokkaaminen ja poikien huoneen.Eteisestä puuttuu yksi kaappi, ja naulakon edestä taitto ovi.Sitten olen tyytyväinen kalustukseen hetken.Aivan, keittiön pöytäryhmä on uusittava, ..Ei pidä ahnehtia, vaan teen minkä jaksan ja kerkiän,eikä hankintoja kuitenkaan voi yhdestä tilistä tehdä, ne on kerättävä yksi kerrallaan.

Ajatukseni ovat selkiytyneet aika paljon, ja nyt olen jo paljon paljon positiivisempi. Tarvitsen edelleen itselleni laajan reviirin ja ison tilan yksinoloon. Olen huomannut että viihdyn jälleen myös omassa seurassani, ja myös sen että hiljaisuus on välillä selkeästi minun juttuni.Hiljaisuudella tarkoitan sitä että olen ja touhuan omiani, lueskelen ja mietiskelen, kuuntelen sanatonta rentouttavaa musiikkia touhuan leivon , kävelen, ajelen autolla jne. Ymmärrän hyvin niitä jotka aamuisin hetkeksi haluavat meditoida ajatuksensa pois,..tyhjentää mielensä.Sitä tapaa käyttäisin itse, jos se vain sopisi muihin biorytmeihini. Ei vain taida sopia, sillä olen aamuisin hyvin uninen hyvin väsynyt,erittäin ärtyisä ja kestää pitkään että huomaan olevani elossa. Meditointi olisi biorytmini kannalta parasta juuri ennen nukkumaan menoa, kun täällä on muuten aivan hiljaista ja rauhallista.

Perjantaina käyn kirjastossa lainaamassa uusia rentoutus cditä, ja rauhoittavaa musiikkia. On aika kerätä kaikki voimansa ja antaa itselleen rauha.

Leivottiin tosiaan tuossa välissä pipareita, ja torttuja. Löysin jostaiin kivan torttuohjeen, jossa laitettiin Viola appelsiinin makuista tuorejuustoa nokare luumuhillon kanssa. MMMMMMMM,..minun suuhuni tuo maku sopi vallan mainiosti.

niin ovat päivät jälleen kadonneet, hukkuneet eäisyyteen, ja vain muistoissa saamme ne palaamaan. On mulla mitä muistella, milloin iloisia asioita, milloin surullisia asioita. On todella ollut monenlaisia pähkinöitä pureskeltavana.

edellinen vkonloppu oli mukava.leivoin,ja kävin kävelyllä.koira kirmasi yli suomättäiden, minäkin mutta kävelyseuralainen upposi suomättääseen melkein polvea myöten. Siinä sitä oli naurussa pitelemistä, mutta kun ei kehannut nauraa. Huulta purren talsin sitten eteenpäin,..ja toinen tallusti kiltisti lenkkari ja sääri märkänä. lopulta naurettiin molemmat. Onneksi ei ollut pitkäään matka enää määränpäähän ja lämpöiseen.

Saunoin kuten aina viikonloppuisin.leivoin mokkapaloja jollain uudella ohjeella, eikä se oikein onnistunut. Tein pellille, ja luulen että ohje oli tarkoitettu pienempään vuokaan. Hyvän makuistahan se oli, ei siinä mitään, vähän ohuenlainen .tein mysö ihanaisia kauraisia keksejä, löysin netistä mukavan ohjeen.Sitten vielä väänsin riistapiirakan, ja mun mielestä se oli hitsin hyvää.kelpasi muutamalle muullekkin, huomasin.mausteita olisin voinut enemmän laittaa, ja juuston ohjeessa olisi pitänyt olla emmentalia eikä edamia.mutta hyvää kertakaikkiaan.

lueskelin ja lepäilin, ja nautin elämästäni. Viikolal sitten duunit oli iso asia, siivoilut kotona ja kaikenlainen touhuaminen.Ei mitään erikoista.

tänä viikonloppuna sain yllätysvieraan perjantaina, ja oli tosi mukava illan vietto.lapset siinä touhuilivat, ja lopulta kuka minnekkin sijoittui yökyläilemään.esikoinen oli koko viikonlopun kamunsa kanssa meillä kotona. Perjantaina tuli nautiskeltua hieman viiniä tommy tabermanin ihanista viinilasista,..ikäänkuin maistui entistä paremmalle runon kera.

nukuin hyvin kun lopulta kömmin petiin, ja lepäsin kymmeneen asti. sitten aloin touhuaan kotijuttuja ja kirppisasioita. vuokrasin vaihteeksi pöydän.

noh, sain kamppeet vietyä ja sitten menin ihanaan aurinkoiseen ilmaan kävelemään koiruuden kanssa. otin nuo kuvat matkan varrelta, ihastelin maisemia ja talvista maisemaa. järvi alkoi olla kevyessä jäässä, ja lumi puuteri oli siihen leijunut päälle.aurinko kimmelsi, ja autojen äänet eivät kuuluneet.rentouttavaa.

Saatiin kutsu veljentytön uuteen ensimmäiseen asuntoon vierailulle. mentiin tupaantulisias paketin kanssa, ja näytti tuo olevan tyytyväinen. vein iittalan tuikun kauniin värisen, ison marikeon unikkokuosilla varustetun salaatti kulhon,ja sinne olin kerännyt kaikenlaista mukavaa ja tarpeellsita.ruokaserevettejä tonnikalaa, makarooneja,tortilla leipäsiä,sardiineja,jne.kYLLÄ SIITä ENSIASUNTOON OLI VARMASTI ILOA JA TARVETTA. niin alkoi pimentyä lauantai ehtoo, käytin vielä lapset makuunissa, isot pojat esikoinen aj yövieras halusivat aktsoa dvdn ja vuokrasin heille sopivan minkä halusivat.tosin olisi ollut halua katsoa k-18 dvd, mutta minä jäykkä häijyläinen en suostunut ruyökäle moiseen. isot säkit tuli irtonameja, sehän makuunissa on parasta.

meille tuli lisää porukka yöksi kun tyttönen halusi ystävänsä meille. kuopunen tyytyväisenä nukkui sitten äippäsen vieressä. tehtiin illalla kuorilohkoerunoita uunissa, ja paistoin vielä lettujakin.

sauna kruunasi jälleen illan, miten ihana ja raukea olo siitä tulee. Kynttilät lepattivat hiljalleen sekä pesuhuoneessa että sanassa.juteltiin hiljaksiin pikkuisempien kanssa asioista. Ihania rakkaita lapsia.

esikoinen on tempperamenttinen, ja osoittaa mieltään.Onhan tässä nyt lapsillakin tapahtunut isoja asioita elämässä, ja vielä on hieman vaikeaa ymmärtää mitä tapahtuu ja missä tapahtuu .jne.

hieman meillä oli nokkapokkaa, mutta saatiin ne selvitettyä esikoinen on mahtis tyyppi, ja osaa jo keskustella aikavammin ja ymmärtää.tosin käyttäytyminen jää vielä jonnekkin lapsuusasteille välillä.Kuitenkin saatiin asiat rullaamaan, pikku ottelun jälkeen.

nukutti yllättäen todella aikaisin meikäläisen mittapuun mukaan, ja menin lauantai ehtoona ennen kahtatoista maate.Outoa...ja erikoista. Sain nukuttua lähes yhteentoista.univelkoja siis on kuitattu.

sunnuntai oli aamupäviällä aika vinkeä..paisytoin hervottoman aksan munia, ja paahtoleipiä karjalanpiirakoita mehua ja lämmitin loput letut.Mukulat veti posket lommolla aamiaista, ja ovikello viel soi ja tuli naapuritalon pikkuneiti, joka katseli syömistouhua vakavalla naamalla.Kysyin haluisitko sinä maistaa jotain, ja hän totesi kiitos meilelläni, en olekkaan koko aamuna ehtinyt syömään mitään..no ei siinä mikään, lisää lautasta pöytään ja huumoria peliin.

Päivä oli todella mukava, ajelin tampereelle ostoksille ystäväisen kanssa,  käytiin syömässä, sekä elokuvissa. talvinen räntäinen keli, mutta mukava päivä ja ilta. Joulutarina oli elokuva jonka katsoin. Miten joulupikin tarina alkoi. noh...ihan katottava, mutta ei mikään ihan mieleenpainuva. Kyseisestä aiheesta olisi saanut vielä paljon mielenkiintoisemman.

Nyt tuikut palavat, kohta sammutan ne ja valot. Yritän nukahtaa pian.

Uusi viikko alkaa, mitä lie tuo tullessaan.

nautitaan siitä!? S

Heisulahopsansaa,,,

Lääkärissäkäynnit ahistaa. Jos en olisi mennyt valittamaan, olisin edelleen terveenä. Nyt kun valitin sain ärsyttäviä diagnooseja siihen tähän ja tuohon.

Mikäs siinä, perusterve ihminen vielä, mutta periaatteet säännöllisistä lääkityksistä on poistemmattua asiaa. Olen aina ylpeydellä kysyttäessä vastannut etten syö säännöllisesti mitään lääkkeitä, paitsi särkylääkkeitä satunnaiseen(päivittäiseen) kipuun.

Ne ajat on nyt sitten ohi, kun jouduin aloittamaan minimaalisen verenpainelääkityksen. Samalla hoidetaan estolääkityksellä minun särkevää pääkoppaani. Luultavasti hieman mua kieroon katsottiin kun apteekin tiskiin leväytin kaikki reseptini. Täsmälääkettä närästyslääkettä, särkylääkettä, verenpainelääkettä, ja niskageeliä. Mummomainen olotila tuli lääkekammoiselle ihmiselle.

Päätin siinä samassa jamassa että liikuntaa lisätään, ties vaikka saisin keväällä lopettaa verenpainelääkityksen . Vaan toisaalta, kyseinen lääke estää myös migreenin puhkeamista, ja päänsäryt ne on niitä joista haluaisin todellakin eroon.

Eilen tein töitä kotona, vaikka ei vielä olisi pitänyt.Minkäs sitä ittelleen mahtaa.Ei just mittään. Istuttuani päivän koneella, huomasin miten verenpaineaalto hyökyi ylitseni ja olo huonontui tietenkin, huippausten ja päänsäryn ohella. No mittaamaan lukuja, ja aamuun verrattuna ne olivat todella korkeat. Iltaisin ne tuntuvat olevan korkeimmillaan, ennen sänkyn rauhoittumista. Pulssi on matala. Se souvaa 46-51 välimaastossa. Sydänfilmissä oli piikki, jossa näkyi alkanutta muutosta,..ei mitään vielä vakavaa, mutta jos ei aleta hoitamaan muutoksia tulee, ja paine tekee tuhojaan.

Ei tässä jouda nyt sairastelemaan, pitää olla pirtsakka ja innostunut.Jos en olisin ängennyt lääkäriin, olisin ollut aivan terve. Positiivista löytyi myös, veren hemoglopiiniarvo oli paras mikä ikinä.Kaikki kolestrooliarvot olivat hyviä, paastoista lähtien. Ei ollu tulehduksia eikä mitään hälyyttävää.

Ehkä meitsistä vielä tulee terve, kun niin oikein päätän.Elämän stressilinja on syy miksi alkaa vaivata ja kolottaa, joka paikasta tuuppaa ja vääntää. Sitäpaitsi, ei tuo nyt vielä niin vakavaa ole, verenpainetauti ei ole vielä puhjennut.Perintötekijänähän se on, joten ehkä pitää vain olla huolellinen, ei lihoa, ja liikkua.

Tänään on hoidettavana eräs ikävä asia, saas nähdä yltyykö orastava päänsärkyni migreeniksi ennen kuin iltapäivään päästään.

Halaisin niin ettei elämässäni olisi yhtään ikävää tuokiota, ei yhtään kurjaa kohtaamista.Ei se kuitenkaan ole minun toiveistani kiinni, ja otan paineet(myös verenpaineet )joka asiasta.Moni asia hoituisi pienemmälläkin pähkäämisellä, kun vain malttaisi.

Tänään menen syömään ulos, ja nautin mahtavasta seurasta. Kerron huoleni ja murheeni, ja kehitän ilon hetkiä. Syön nautinnolla ja hyvin. Se on kivaa:)

Huomenna tapaan pomoni, hän lupautui tulemaan vuoren luokse, kun vuori on nyt jämähtänyt paikoilleen. Hetket työasiaa, ja sitten tyttöset isotädin aarteet tulevat pitkästä pitkästä aikaa luoksemme. Neitini oli aivan innoissaan asiasta. Tytöt yöpyvät meillä, ja lauantaina vien heidät isänsä luo. Omat murmelini jäävät isänsä luokse, ja minä vietän rauhaisan mukavan viikonlopun, rentoudun ja lepään ennen maanantain työsession aloittamista.

Luin sen Gabaldonin paksun uusimman kirjan loppuun, oli yhtä hyvä kuin ennenkin. Sarjan on pakko vielä jatkua, aivan pakko, sillä niin vaiheeseen se jäi. Kirjailijattarella on kovat paineet keksiä ja kehitellä uusia juttuja historian ja fantasian pohjalta, mutta yleisö varmasti vaatii. Taas joudun odottamaan vuoden ennekuin seuraava kirja ilmestyy.Jossain vaiheessa taitaa käydä niin että sarja vain loppuu, kuten Harry Potterikin. Tylsää...mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.

Aloitin Joy Fieldingin kirjaa toissa iltana, ja huomasin miten paljon nopeampaa sellaisen kirjan lukeminen on . Gabaldonia luin pitkään ja ahmien, ja välillä oli taukoja kun en yksinkertaisesti ehtinyt tai jaksanut(tekosyitä). Kirjahylly pursuaa hyviä kirjoja, joita en ole vielä ehtinyt lukemaan. Talvi on ihanaa aikaa, käpertyä huovan alle, ja nauttia sanojen virtaamisesta, ja juonesta joka tempaa tästä maailmasta irti.

Nyt on valmistauduttava lähtemään tapaamiseen, johon en todellakaan haluaisi mennä. Kuten sanoin aina kaikki ei tässä elämässä ole mieluisaa, toivon vain että pysyn rauhallisena. Pysyn tietysti, niinkuin aina. heh..tai sitten en.

Mukavaa tulevaa viikonloppua kuka taas tätä lukeekaan.Odotellaan talvea Joulua ja hiihtokelejä:)

Olo tuntuu jollain tavalla mitäänsanomattomalta. Ajatuksia on, niitä pursuaa yliäyräiden, mutta mitään tolkkua niistä ei saa.

Aamulla lapsia kouluun, aamupalaa, ja äkkiä takaisin nukkumaan. Olen todella väsynyt.Tai väsynyt aamuisin kun pitää skarpata, iltaisin olen pirteä kuin peipponen.

Nyt alkaa kotona näyttää lähes valmiilta.On vielä paljon ostettavaa, mutta pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä kuin pitääkin. Tänään kävin ostamassa tyynyliinoja, ja suihkuverhon, uuden pyykkikorin, ja esikoiselle pyörään lampun.Kotiin menee yllättävän paljon rahaa, vaikka yritän nyt päästä mahdollisimman edullisilla sijoituksilla.

Voimia on kerättävä, pian alkaa loppukiri vuoden viimeisille työpäiville. En olisi voinut olla poissa töistä, puhelimet on soineet taukoamatta. Tiedän kuitenkin ettei kukaan ole korvaamaton, ja tarvitsin hetken hengähdystä.

Odotan viikonloppua.

Mittasin verenpaineita, ei niin korkeita lukemia kuin viime viikolla.Mutta alapaine oli huolestuttavan korkealla. Stressinpoistoa tässä tarvitaan, ja tasapainoa päiviin.

Salmiakkia ei jätetä, oli paineet missä jamassa hyvänsä:)Olen lueskellutkin, kohta on paksu kirja luettuna, pitkästä aikaa.

Lunta odotellessa:)

Tiedä sitten onko tuon testin tulos vakuuttava. pyrin olemaan hyvä ihminen , haluan olla hyvä ihminen. Mutta mutta..kuten jokainen ajattelen joskus vain itseäni.

Jokelan järkyttävät tapahtumat ovat tatuoituneet varmasti monen suomalaisen mieleen, Koemme surua pelkoa ja lamaannusta. Sadat uhrit jotka paikalla olivat, kokivat hetkiä joita ei kukaan heistä tule elämänsä aikana unohtamaan. vanhemmat joiden lapset olivat tapahtuman aikaan koulussa, tunnen saman tuskan kuin he, kun olivat niin lähellä, mutta niin kaukana. Kykenemättä antamaan apuaan.

kauhua herättävät ajatukset tunkevat mieliimme, salakavalasti uniimme. ihminen lähellämme, vierellämme, voi voida huonosti, osaamatta sitä ilmaista oikeilla sanoilla, tai teoilla. ihmismielen salaisuudet, traumat ja järkytykset jäävät meiltä helposti huomaamatta.

lämmin halaus ja ajatus jokaiselle jota asia on koskettanut, niille jotka leijailivat  ajasta ikuisuuteen, ja niille jotka kaipaavat rakkaitaan, ystäviään, puolisoitaan. Niille jotka selvisivät pakenemalla, tai piiloutumalla, kylmäverisen silmittömän raivon vallassa olevan pojan vihan alta. Lämmin halaus jokaiselle meistä. Asia koskettaa kaikkia.

on käsittämätöntä,miten ihminen voi selvitä traagisten tapahtumien jälkimaingingeista. on parannuttava pikkuhiljaa, ja annettava anteeksi asioita, joita ei voi kuitenkaan koskaan hyväksyä. elämä jatkuu, minuutti ja tunti toisensa jälkeen. Kuitenkaan emme voi koskaa täysin ymmärtää, miksi tälläistä tapahtuu, tai millä keinoilla voisimme tapahtumat estää.

Jokainen vanhempi miettii lapsiaan, kasvattamis metodeitaan, ja tekojaan. Suurin osa tekee parhaansa, osa ei jaksa edes yrittää. Kumpikaan tyyli ei tuo täyttä varmuutta siitä, että lapsemme toimivat kuten odotetaan.

katso lähimmäistäsi silmiin, ole läsnä.

pieniämurheita näiden rinnalla voisi kuvitella olevan kaikki mitä elämässä muuten tapahtuu. Vaan todettakoon jälleen, ettei se ihan niinkän ole. meillä jokaisella on vielä yhteisten suurien surujen lisäksi omat henkiläökohtaiset surumme. Jonkun mielestä ne voivat olla itseaiheutettuja, ja toisen mielestä turhiakin. traumat ja haavt elämänvarrelta hiertävät, ja vaativat hoitoa.

Elämän tapahtumat ovat joskus niin mullistavia. Kun on onnellinen tasapainoinen ja tyytyväinen, voi peruspilari kaatua aivan yhtäkkiä. Kun etsii omaa tietään, voi huomata joskus  haavoittaneensa muita. Onko oikein silti jatkaa ja ajatella itseään, ja omia tavoitteitaan.

ihmeellistä on sellainen asia, että se mikä on itselle epäonnea, voi toiselle olla onnea. 

taikasauvalla kun heilauttaa, voiko maailma muuttua. voiko onnea antaa ja jakaa, epäitsekkäästi puolelta toiselle. ehtymättömästi?

Elämä on mystistä, se on ihanaa. pelottavaa, vaativaa.

palasia viikon varrelta.- Itkin, nauroin, pelkäsin, surin, mökötin,hengitin, raivosin,suutuin,menetin,voitin.

Kävin kokeissa. Sydänfilmissä,Akupunktiossa. kävin ostoksilla, sisustin, tein ruokaa. Puhuin , vatvoin, selitin.kirjoitin. Avauduin. itkin. Hammaslääkäri argh,

olin onnellinen. Elin.

Nukuin, valvoin, lueskelin. Eniten Ajattelin. järjestin, luovutin, ja aloitin alusta.

tapasin ystävän, piristyin. lapsen kädet kiertyivät kaulaani, olin onnellinen.

Hedelmäsalaattia, pannukakkua, kääretorttua. vaniljakastiketta. + 3 kiloa...naurattaa-.tai sitten ei.

Kävelyhetki lumisateessa, saunan lämpöiset löylyt, tervantuoksuiset.  tuoretta kahvia.

Kynttilöitä.Pimeyttä. ulkona yhtä pimeää kuin sielussani sisällä.

avasin kämmeneni, päästin ulos auringonsäteen, kultaisen. sen nyrkkiini piilotin jäljiltä kesän lämpöisen. sen siltaa pitkin kävelen, ja kohti kevättä taas pyristelen. silta on myös eteenpäin,.

käsi sydämellä.,.pysy siellä,

Talvinen ilma toi huurun hengitykseen.Höyry nousi kauniisti kohti taivaita, lämpöinen ilma joka keuhkoistani virtasi.Tähdet tuikkivat taivaalla, poskissa nipisteli pikkuruisen pakkasen puremat. Talvi on saapunut Hämptoniinkin.

Sytytin äidin ja veljeni haudalle kynttilät vasta tänään, koska eilen olin poissa. Kauniille näyttivät nuo sadat kynttilät, joita omaiset olivat viikonlopun aikana tuoneet rakkaidensa haudoille. Niin riittämätön on elämän mittainen matkamme, niin nopeasti ohikiitäviä hetkiä, kohtaloita.Eroja ja tapaamisia, tähdenlentojen lailla. Hetken tuskaa, iloja ja riemuja, naurua ja itkua.Elämää.

Stressi on nostanut verenpaineeni välillä pilviin. Eilen mitatessani se oli melko normaali, vaan viime viikolla lääkärikäynnin yhteydessä tuon mittaaminen tuotti shokin, lukemat olivat aika hurjat. Päätä on särkenyt useammin kuin koskaan. Viikonloppuna ei särkenyt, yllätys. Vaan eipähän ollu mitään pähkäiltävääkään. Pähkäiltävää tietenkin voi löytyä, paljonkin joka päivälle.Päätin kuitenkin olla kaukaa viisas ja sulkea ajatukseni suruilta,  ottaa vastaan vain iloja.Se onnistui, ja mieleni oli valoisa ja iloinen kokonaista kaksi päivää:) En toki tällä tavalla saa surujani pois kokonaan, en edes yritä.Halusin vain antaa itselleni hengähdyshetken jonka todella tarvitsen. Otin töistä lomaa, jotta saan itseni ruotuun, ja rankan loppuvuoden käyntiin.

Viikko sisälsi kaikenlaista, en muista kerroinko jo että kävin katsomassa Ganes leffan. Ajelin Plevnaan Tampereelle. Tuosta leffateatterista on tullut suosikkini viimeaikoina.

Elokuva oli ajatuksia herättävä, ja kiinnostava,joskin hieman alussa pitkästyttävästi kerrottu. Kuitenkin on aina mielenkiintoista katsoa asioita julkkiksen kertomana, vaikka aina asioilla on aina kaksi eri totuutta.Muiden kertomat totuudet, sekä itse päähahmon näkemys totuudesta teoista ,syistä ja seurauksista. ison osan rooleissa ja heidän suorituksessaan on myös ohjaajalla.Monet asiat saadaan vaikuttamaan erilaisilta, eri ilmein, ja sanoin.

Kuitenkin olin tyytyväinen että menin katsomaan tuon elokuvan. Ennen elokuvaa kävin syömässä pikaruokaa, joka tuotti myös positiivisen yllätyksen. Texmex paikassa oli seisova pöytä, sekä ristikko perunoita uppopaistettuna. Jälkkäriksi ahnehdin ihanan juustokakun palasen. Syömiset senkun rasvaistuvat, ja määrät isonevat. Big me...vai Pig miten sen nyt ottaa."pyöritän silmiä hymiö"

Syömisistä puheenollen, edellisenä lauantaina kävimme perhelounaalla kiinalaisessa. Myös siellä seisova pöytä.Miksi syöminen on niin IHANAA?

Neiti ja kuopunen kysyi, miksi tälläistä kutsutaan seisovaksi pöydäksi. Selitin niin hyvin kuin osasin, jolloin tyttö sanoi että "Aijjaa, olen aina ihmetellyt asiaa, ja luullut että se tarkoittaa että pitää syödä seisten" Tirskahdus. Kuopunen kuorona perässä, niin minäkin niin minäkin.

Lapsilla myös elokuva elämyksiä, Rottaoulle on kova sana(ties miten kirjoitetaan), ensi tyti kamuineen kävi sunnuntaina katsomassa, sitten tiistaina vein kuopusen kamunsa kanssa samaa elokuvaa katsomaan.

Esikoiselle tänään löytyi harrastus, ja sählyharkat alkavat ensi perjantaina. tosi kivaa, pitkän jakson jälkeen jolloin ei harrastanut muuta kuin  pyöräilyä,ja jääkiekkopeleissä käyntiä.

Viikolla torstaina oli Faijan asuinpaikan, eli dementiäyksiön järjestämä Halloween juhla. Yllätys..kävin siellä lasten kanssa SYöMÄSSä . Maistuvaa ruokaa. Isä oli pahalla päällä. Tuollaiset juhlat ahdistavat omissa oloissaan viihtyvää ihmistä. Ylltätyin kun menimme, ja menin itse koputtamaan huoneensa ovelle. Pääsin sisään, ja huomasin yhdellä silmäyksellä isukin nukkuneen. Nyrkkiä heilutellen hän kirosi ja pärräsi, että mitäs täällä tapahtuu ja mitäs tänne tunkeillaan. Rauhallisesti sanoin että isä hei,..se olen minä, Sari,ja tulin sua moikkaamaan. Helpotuin kun isän silmät tummuivat ja hän sanoi ja sinäkö se oletkin, minä luulin että...

Ei suostunut kuitenkaan tulemaan muiden luokse, joten me juhlimme sitten lasten kanssa , ja vein isukalle ruuat huoneeseen.Hhetken ohjelmaa seurattuamme lähdimme kotia kohden. Muksut menivät samana iltana vielä uimahalliin. Aktiivista porukkaa.

Perjantaina kaksi nuorinta halusivat mummilaan, koska kahteen viikkoon eivät olleet siellä olleet. Matkalla muorille iski kyselykausi jälleen. Minusta on ihanaa että lapseni uskaltavat kysyä mieltään askarruttavia asioita, ja että kertovat mieelllään mitä päivänaikana on tapahtunut, ja millaiselta mikäkin asia on tuntunut.

Tämän matkan kyselyiden  aiheeksi muodostui avaruus, se miten radiosta voi tulla ääni ulos, ja kuka sen äänen tekee. samaan syssyyn tuli hieman selitettyä televisiosta ja kännykästäkin. Näkymättömine säteineen. Neitiä erityisesti kiinnosti kaikki tämä, käsittämättömiä asioita maallikolle anyway, mutta jälleen parhaani yritin vaikka en itsekkään aivan saletisti tiedä koko totuutta.

Viikonloppuna oli kaunista, raikasta ja talvista keliä. Minulla oli hyvä ja iloinen mieli. Sain puhella ja kuunnella paljon asioita. Kotitekoista todella hyvää pizzaa, salaatteja. Saunoin pe-la välillä 4 kertaa. Leivoin muffinsseja ja syksyn ensimmäisen taatelikakun. Taateli on intohimoni aina näin syksyllä.

Lauantaina kävin kävelemäsä ihanan lenkin, hämärä alkoi laskeutua, ja ilma oli silloinkin kirpsakka. Hanskat ja pipot sekä kaulurit pitää olla, että tarkenee.

Molempina viikonlopun päivinä valvoin aamuun asti. Nukuin lauantaina kai kahteentoista ja sunnuntaina puoli yhteen. Lauantaiaamuna puoli kuusi olin aivan yhtäkkisesti täysin pirteä. Aamuhetket ovat jotenkin erityisen speciaaleja.Päiväunosia en lauantaina ehtinyt ottamaan, ja pärjäsin noilla pikkuruisilla unilla viiteen asti aamulla sunnuntaitavasten. Mutta sitten kun uni tuli, se oli levotonta, ja seikkailin mitä ihmellisimmissä paikoissa. Olen myös edellisellä viikolla nähnyt unta että eräs sukulaiseni oli kuollut(hän soitti minulle perjantaina huvinvoivana) samoin näin entisestä naapuristani, että hän oli sairastunut syöpään. Näin unta että tajusin asuvani järvenrannalla, ja miettiväni miksi olen aina haaveillut rantaan mökkiä, kun asun niin ihanasti rannan vierellä. Näin myös unta että duunikamu totesi minun puhuvan unissani. Omituista, omituista.

Minulla on tälläiset ihanat kalevala korvakorut. Ne olen saanut lahjaksi minulle erittäin rakkaalta ihmiseltä. Minua on aina kiinnostanut tarinat korujen takana.Erityisesti arvokkaat ja kauniit Kalevala sarjan korut ovat lähellä sydäntäni. Katsoin tänään netistä Talon sydän sarjan tarinaa.Tarina kertoo  kestävästä rakkaudesta, Toisen sydämen suojissa alati liikkeessä oleva pieni sydän edustaa kaikkia talossa liikkuvia ihmisiä, jotka herättävät rakennuksen henkiin. Mielestäni nämä talon sydän sarjan korut ovat kauniita.

Viikonloppu mennä vilahti.Vielä äsken oli perjantai ja ajatuksissa oli ihanat hetket , mukavat ja suruttomat.Sain ne, nyt ne ovat muistoina ajatuksissani.

Uusi viikko on alkamassa, Katsotaan mitä se tuo tullessaan.

Voimaa, ja sitkeyttä toivotellen, T. Sarppendaali

Hiljaisimmat hetket itsensä kanssa tuottavat hedelmää. Ajatukset ovat kuin muuttolinnut. Hetkittäin en huomaa ajattelevani tulevaisuutta, menneisyyttä tai nykyistä aikaa.Ajatukset ovat muuttaneet lintujen lailla kaukaisuuteen.Kuitenkin ne palaavat, aina yhtä varmasti. Kevääseen ne eivät odota, ne tulevat aalloittain, ehkä vertauksena käyttäisinkin vuorovettä.Ajatus tulee, se viipyy värisevän hetken, ja vetäytyy. Uudestaan ja uudestaan.

Aallot soivat korvissani, tänään jo ties monennetta kertaa. Huomasin että on aika hetkeksi hellittää, avasin rentoutumis cdn jonka viime viikolla ostin. Raskaat kauniit aallot kuohuvat, ja antavat ajatuksen siirtyä lämpöön, hiljaisuuteen lokkien kirkunaan. Tunnen miten aurinko kuumottaa kasvoilleni, ja antaa säteidensä leikkiä silmäripsilläni. Olen vailla ajatuksia, vailla mitään.

Rentouduin ensimmäisellä kerralla niin hyvin, että nukahdin ja nukuin 2.5 tuntia päiväunia. kuten huomaa, ei hyvä keino minulle, sillä nyt valvon myöhään, tai sanottaisiko varhaiseen . Uni ei tunnu silmien takana vielä ollenkaan.

Ostin tänään kukan alkuja, päätin jälleen onnistua viherpeukalona. Luulen että innostus ei kovin kauan kestä, seuraavalla viikolla jo voin todeta unohtaneeni kastelemisen, ja kukkani nuukahtaneina ja kärsivinä huutavat vesipisaroita elääkseen. Kauniita ovat, nuo viherkasvit, iloa ja väriä antavia myös. Sisustusinnostukseni on jälleen puhjennut kukkaan, ostin ruukkuja ja istuttelin kukanalut niihin. Hankin myös uuden maton, jonka ilokseni huomasin olohuonettani virkistävän. Tällä viikolla on hankinnassa myös valkoista kalustetta, haluan pimeyden keskelle valkiaa, että saan siitä energiaa ja voimaa. Sattuneesta syystä sohvani on tummanpunainen, pirteä väriläiskä olohuoneessani.

Puuttuu vielä sohvapöytä, sellaisen sopivan löysin Suomisoffalta, vaan vaikka tingin(periaate!)) ja sain kivan alennuksen, sekä minulle luvattiin pyörät tuon pöydän alle veloituksetta, en kuitenkaan raatsinut 300 euroa investoida olohuoneen pöytään. Nielin haluni ostaa tuo juuri minulle sopivainen pöytä, tässä heti mulle kaikki nyt tyylilleni epäsopivaisella tavalla. Minua tästä muistutettiinkin, ja sellainenhan minä olen. Levollinen harkitseva minä on kateissa, päätän ja tiedän heti mitä ja millaisen haluan ja ostan sen. Yleensä en kadu, paitsi silloin jo rahaa ei oikeasti olisi haaskata .

Nyt tavoistani poiketen siis etsin ja löydän varmasti halvemman version ja olen siihen täysin tyytyväinen.

Sisustaminen on mukavaa, mutta hitsi vieköön todella kallista. Olen niin kierrätys ihminen että olen tähän asti kerännyt ympärilleni kaiken käytetyn ja kierrätetyn. Nyt kun elämäni on uudistumassa, huomaan että haluan uutta.Viittaan huonekaluihin! Kirppisfriikkiys on ja pysyy, periaatteista ei tingitä. kaiken minkä voin ja pystyn ostan kirppikseltä. ostin kukatkin sieltä, kun joku oli hienot Anopinkielet saanut juuri istutettua ja kasvamaan, samoin rönsyliljan ja kaksi kivaa rahapuun tainta. Viisi kasvia, ja hinnaksi tuli 3.5. Anteeksi marketit anteeksi kukkakauppiaat. Arvostan työtänne, mutta Sulo Vileenin seuralaisena käyt'än tilaisuutta hyödykseni ja ostan jos säästän.

Uusiutumislistoilla on vielä sänky, tietokonepöytä, ja yksi vaatekaappi. Keittiönpöytä on aika onneton, mutta siihen investointii pyrin vaikka ensivuoden puolella. Hiljaa hyvä tulee.(kaikki heti tänne tässä ja nyt sarppa nielee katkeria kyyneleitä)

Kirjoittelin tänään jälleen ajatuksiani ylös. Päiväkirjassa on jo monta sivua täynnä myllertäviä kiertäviä mietteitäni. Kokoan itselleni tietoutta siitä, että juuri nyt näillä hetkillä alkaa elämässäni eräs taival,ja toinen päättyy. Luen noita kirjoitettuja sanoja edes takaisin, ja tiedän että tulen niitä lukemaan vielä vuosienkin päästä.Tietenkin jos olen täällä lukemassa. Jos en ole, noita sanoja yrittää lukea ja ymmärtää joku muu.

mielenkiintoinen asia jonka itsestäni huomasin, on se että en vieläkään aivan avoimesti pysty kertomaan ajatuksiani, vaikka kirjoitan vain toistaiseksi itselleni. Olenko niin lukossa, että ne piilossa olevat ajatukset eivät vain uskalla tulla esiin. Onko se niin että ihminen avautuu pikkuhiljaa, ja uskaltaa luottaa ajatuksiinsa ja siihen että ne voi luoda myös paperille?

Olo oli aika surkea tänään, välillä olin riemuissani ja innostunut. Touhusin ja olin iloinenkin. Taas hetken päästä muistin että minunhan pitää olla synkkä ja murheen murtama, ja naamastani kasvohermot venähtivät sentin alaspäin.

Huomasin taas, että lähdin tahtomattani mukaan siihen, että jos läheiselläni on huono mieli, huono päivä, synkeät ajatukset, niin on myös minulla. Pilaan päiväni ajatuksilla joilla ei ole minulle mitään merkitystä, ne vain tulevat kuin myrskyinen hyökyaalto ja hukuttavat minut aleen. Haukon henkeä jo muutenkin, ja nyt tuntuu kuin hukkuisin.

Ymmärsin sen juuri äsken kun luin kirjaa josta on tullut minulle todella tärkeä. Tuosta kirjasta kerroinkin jo aikaisemmin, Sen nimi oli Uuden aamun lupaus. Luin sitä kuin mantraa http://fi.wikipedia.org/wiki/Mantra

Oivalsin lukiessani noita viisaita kirjan sanoja uudelleen ja uudelleen, että en voi ottaa toisen synkkiä ajatuksia omikseni, en tälläisenä hetkenä, enkä elämässä muutenkaan. Olen heikko jos annan toisen ajatuksien vaikuttaa minuun, tai muutan omaa ajatusmaailmaan toisen ihmisen ajatuksien mukaan.

Niinpä koin valaistumisen tunteen, tavallaan, omassa viisaassa itsessäni. Ymmärsin, että minun ei ole pakko olla surullinen, paitsi jos itse koen niin. Ymmärrettävää kyllä olen tällä hetkellä surullinen. isojen päätösten toteuttaminen ei ole helppoa, eikä sitä surua voi sanoin kuvailla mitä ihminen sisällään läpi käy.Ne tunteet ovat minun, niitä voin avoimesti tai piilossa surra, käydä läpi. Minun ajatukseni ja tunteeni.

Vetäytymällä siis hieman hiljaisemmaksi, omiin ajatuksiini, lukemalla ja keskittymällä vain itseeni, voin nauttia elämästäni eniten. Anteeksi rakkaat ihmiset ympärilläni, en vetäydy pitkäksi aikaa, vain silloin ja siksi hetkiseksi kuin kulloinkin minusta tuntuu sopivalta. Pieniä hetkiä, hiljaisia tunteja, jolloin olen olemassa vain omille ajatuksilleni ja itselleni. Joskus teen sen unessa, joskus rentoutumalla. Ehkä reippaalla kävelylenkillä, ja talvella hiihtäessäni.

Tällä hetkellä, tässä tilanteessa tunnen olevani vahvempi kuin koskaan. Tuokoon elämä minulle millaisia asioita hyvänsä eteen, uskon selviytyväni niistä. Kuluneen päivän aikana olen miettinyt monia asioita uudelleen, etsinyt syitä ja seurauksia tekemistäni ratkaisuista. En ole vielä ehjä, eikä elämäni ole uomillaan, ei lähelläkään. Tiedän kuitenkin että toimin kuten itse haluan, ja miten juuri minulle on parasta.

uskon myös, että kun minä voin hyvin, myös ihmiset ympärilläni voivat hyvin.

Ehkä minun kannatti nukkua päiväunet, ehkä oli tarkoitus että herään ja ymmärrän tätä elämääni juuri nyt paremmin kuin koskaan.

Kaikella on tarkoituksensa, ajatuksillakin.

Mukavaa alkanutta viikkoa jokaiselle joka tätä tekstiä käy lukemassa. Halaus rutistus pusitus juuri sinulle, joka jäi miettimään sanojani, kirjoitukseni sisältöä.

Halipusruts,..niinkuin ennevanhaan:)